IRC-Galleria

np: Black eyed peas - Pump it

Tänään tuli tuloksia, kun lisäsin pumpissa painoja.
Hauikseen en vielä uskaltanut.
Vähän jouduin irvistelemään, mutta lihakset jaksoi kaikki sarjat.

Outoa, että nykyään tykkään siitä lihassärystä ja -kivusta, mikä treenistä tulee.
Käsissäni on muutes nykyään havaittavissa jo pienet lihakset.
Jalkalihaksia odotellessa.

Selkä on lakannut oikuttelemasta, mutta nyt polvet, kyynärpäät ja olkapäät meinavat sanoa itsensä irti. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Ranskalaisia punnerruksia tehdessä kyynärpäät tuntuvat räjähtävän välillä. =/

Kohta kun olen treenannut tarpeeksi alter egoni Superkaista tai Teräskaista pelasta maailman.
Tai sitten se KristaPerkele - tuhoaa sen.

np: Eartha Kitt - I wanna be evil

Pelinaisen paluuta odotellessa.

Nyt on taas hyvä fiilis.
Paitsi, että ahdistaa.
Ai mikä?
Päiväkirjan kirjoittaminen.

En vieläkään ymmärrä, miksi aika ajoin kirjoittelen tänne.
Ehkä tässä taas tavoitellaan sitä 15 minuuttia julkisuudessa.
Voisin perustaa oman blogin ja nimimerkin takana avautua maailmalle.
Se olisi kivaa se.

Voisin keksiä juttuja päästäni ja sekoittaa todellisuuden ja haaveet vain saadakseni lukijat kiinnostumaan minusta. Eikä edes oikeasta minusta, vaan kirjoitetusta minusta.
HAH!
Siinäpä se. Näin teen.

Ongelmana on nimimerkin valitseminen. Miserygirl tai Lostangel ovat kliseisiä ja kuluneita teiniangstin mukana poisheitettyjä hahmoja.
Taasen iloisemmat, kuten Krisseliini tai Peppipitkätossavainen kuulostavat liian naiiveilta - ja iloisilta.

Paras vaihtoehto on ehkä äitini minulle pienenä antama lempinimi( tai ainakin siltä se kuulosti)
KristaPerkele. Vaihtoehtoisesti KristaSaatana tai KristaNytJumalauta.

Siinä vakavastiotettavia nimiä.
Toisaalta tuollaisella nimimerkillä ei päästä kirjoittamaan kuin Jouni Hynysen malliin.
KristaPerkele ei voi kirjoittaa ilahduttavista asioista. Yleisimmin otsikkona olisikin Hynystä lainaten (taas) : "Nyt vituttaa."

KrisseliiniPerkele voisi olla jingjang tyyppinen skitsofreeninen hahmo, jossa vuoropäivin kirjoittavat Krisseliini ja Perkele.

Tästä jatkoa taas joskus.

Tässä haastetaan kaikki tutut olemaan haastamatta minua mihinkään haistvittuomituisimmatvarpaanvälini tunnustuksiin.
Jumalauta, loppui jo tuollainen!

Kiedo kädet ympärilleni,
suutele hellästi niskaani.
Ole hellä,
ole lähellä.

Paina selkäni seinää vasten,
tahdon tuntea voimat lihasten.
Ole silti hellä,
ole silti lähellä.

Olen taas onnettoman harvan pääni takia onnistunut sopimaan asioita päällekkäin.
Nyt joudun perumaan jomman kumman menon ja molemmat on mulle tois tärkeitä. Ahdistaa.

Aika rankka olo, ennen uuttavuotta alotin käymään salilla 5 kertaa viikossa ja tiukka tahti on säilynyt. Toivottavasti kohta alkaa näkyä lisää tuloksia.

Kohta päättyy tipaton tammikuu ja katsotaan miten jatkossa läträäminen jatkuu vai jatkuuko.

Aika sekavaa, mutta jaksakaahan rakkaat ystävät valittamistani ja ivnkumistani vielä muutama kuukausi, niin ehkä tuloksia saavuttaessani voin lopettaa itseni rankaisemisen ja jatkaa normaaliliikunnalla ja normaaliruoalla.

Olipas ihanaa vuosien jälkeen käydä keskiaikaseuran juhlilla.
Vuosi vuodelta tutut siellä lisääntyvät kirjaimellisesti ja muutenkin.

Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seuraa - ihana viikonloppu. Mieli piristyi ja virkistyi.

Pitääkin taas ryhtyä aktiivijäseneksi.

Liian monta yötä on kyllä menny huonosti nukkuen, jos 2 viikossa oon yhen yön nukkunu hyvin,ni se on jo ihme.

Tarvitsen lomaa! Ihan kaikesta.

Tajusin juuri, että tänä syksynä on tullu käytyä Säkylässä, Nivalassa, Alavudella, Tampereella ja Rovaniemellä keikkailemassa.

Hirveä tahti päällä. Onneks en oo ihan kaikilla keikoilla mukana.

Aika rankka syksy ollut, mut täytyy toivoa, että keväällä helpottaa.

Eilen Tampereella oli aika vaisu yleisö. Keikan jälkeen kyllä yksi tyttökin tuli nimikirjoitusta pyytämään. =)

Varmaan ensimmäinen perjantai 4:ään tai 5:teen vuoteen, kun olen yksin kotona - selvinpäin.
Aika outo fiilis.
Kauheestipaljon keikkoja ja nyt kyllä todenteolla väsyttää.
Rästikursseja riittämiin.
*huoh*
Jos vaikka menisin nukkumaan.

Jouni Hynynsen sanoja lainaten aloitan tämänpäiväisen tekstin sanoilla : "Taas vituttaa". (KS Seepra-liite)

Mikä siinä on, että ihmiset eivät tunne rajojaan, vaikka ovat sen seitsemän kertaa kantapään kautta saman asian oppineet?