IRC-Galleria

Itsensä kieltäminen
kieltää itsensä.

Ajallaan.

Kuun kalpea yö,
taas ajatuksen kauas vie.
Ikuiseen yöhön katoaa,
miete ajan harmaan.

Tänään taas ollut mahtava päivä.
Menin viime yönä kaatokännissä nukkumaan ja näin silti unia.

Liskojen yö etukäteen?

En tiedä, mutta painajaiset kyllä laajentaa ihmismieltä kummasti.
Kunpa vaan voisikin nähdä unia kaiket yöt.

Punaviini on nyt sopiva vaihtoehto tähän tilaan.
Cabernet sauvignon, svishtov winery, 2004, Bulgaria.

Näemme taas.

Avaa korvasi,
sanoo ihminen, joka
tuskin koskaan kuulee,
mitä puhut.

Eilen pistettiin kuvaa kylkeen.
Nukkuminen oli aika tukalaa. Mulle tuli jälkikäteen kunnon liskojen yö. Huh mitä unia!
Alitajunta elää ilmeisesti ihan omassa maailmassaan. Ahdistavaa.
Nukkumisen teki kuvakin hankalaksi. Se kiertää koko lantion ympäri, niin ei ollut oikein hyvä nukkua mitenkään päin.

Tatuoinnin tekeminen oli harvinaisen vittumainen tunne. Ei sattunut, eikä kutittanut - lähinnä vain vitutti.

Over and out.

Älkää lapset hyvät koskaan lukeko H.P. Lovecraftin teoksia krapulassa.
Pää menee ihan sekasin.
Tulee varmaan hyvä liskojen yö. Huh,huh!

"Ikuisuuden hitaasti matelevan kierron kestäessä kosmoksen äärimmäisin sykli kuroutui taas kerran uudeksi joustavaksi kokonaisuudeksi, ja kaikki palautui siksi, mitä kaikki oli ollut mittaamattomia aioneja ennemmin.
Aine ja valo syntyivät uudeksi siksi jona avaruus ennemmin oli ne tuntenut, ja komeetat, auringot ja maailmat singahtivat liekehtivinä eloon vaikkakaan mikään elollinen ei jäänyt kertoman, että ne olivat joskus olleet poissa, olleet ja menneet, aina ja iäti ne palasivat takaisin alkuun, joka ei ollut ensimmäinen"

" Silti Carter katseli mielummin niitä kuin vangitsijoitaan, jotka olivat totisesti mieltäkääntävän sukimattomia mustia mörköjä, yltä päältä sileän, öljynniljakkaan, valaannahkaa muistuttavan ihon peittämiä päässään epämiellyttävät sarvet, jotka käyristyivät sisäänpäin toisiaan kohden, ja selässään lepakonsiivet, joiden lyönneistä ei lähtenyt äänen ääntä, raajoissaan rumat tarttumakynnet, perässään kullakin piikkipäinen häntä, joka piiskasi ilmaa tarpeettomasti ja levottomuutta herättävästi. Pahinta oli, etteivät ne kertaakaan puhuneet, naurahdelleet eivätkä hymyilleet, koska kasvojen sijalla niillä oli pelkästään piirteistä epämääräisesti vihjaava tyhjä kohta."

H.P. Lovecraft - Vaeltaja unien portilla

Huomasin äsken, että krapula onkin aika mukava olotila.
Ei ole paha olo, päätä ei pakota, vaan leijun semmoisessa hassussa mielentilassa.
Reaalimaailma on jossain kaukana.

Krapulassa maailmaa tarkkailee aivan eri tavalla kuin normaalisti.


Ainut mikä tänään vähän pilasi tätä krapulapäivää oli Pizza Bravo. Pitsa oli hyvää, mutta ärsyttävät kesärenkutukset meinas saada veren kiehumaan.
BAILA BAILA, MACARENA, SAMBA DE JANEIRO, HULABALOO -huudahdukset yhdistettynä ärsyttävään poppirenkutukseen kuulostaa hirveältä.

Vittu.

Tähän se taas meni. Ryyppäämiseen.
Rairai ja sitä rataa!
Viikonloppu häränpyllyä heittäen.
Huomenna krapula ja morkkis.

Normi päivä.

Hetken aikaa tuntui, että paperiviilto sormen sisäpinnasta on vittumaisinta, mitä voi tapahtua,
kunnes kaadoin siihen vahingossa appelsiinimehua.

Tietysti itse ehkä vois vaikuttaa elämän tylsyyteen jollakin tavalla.
As if.

Jännitetääs kuitenkin sen verran, että jos kaikki tämän lukevat viittis huuta hep, hey, hola tjms, ni tiedän vähän, että kuinka montaa edes jokapäiväiset turhat jorinat kiinnostaa.