IRC-Galleria

Nummi-Tuska-Wacken tour 2008. \o/

Vuosi on aika pitkä aika, jossa moni asia kerkeää muuttua.
Vuosi on myös aika lyhyt aika, sillä monet asiat eivät unohdu.

Tänään on viikonpäivien mukaan kulunut vuosi kolarista, päivämäärien mukaan laskettuna se on maanantaina.

Pistää miettimään.

Ärsyttävä viallinen loisteputkivalaisin.
Katossa.
Suoraan yläpuolella.
Jos ei aiemmin ollut migreeniä, ni tän jälkeen ainakin on.


Ainii, kävin eilen pääsykokeissa Turussa. Historian laitokselle. Ei, en tiedä, miten kokeet menivät. Ehkä hyvin, ehkä huonosti.

Kävin myös Turun linnassa. En olisi halunnut olla jalkavaivainen keskiajalla. Liikaa rappusia.

Töitä, dvd-rumba, ylitöitä ja huomenna olisi pääsykokeet, joihin en edes ole kerinnyt lukemaan. Vitun hienoa.

Luovuttaminen on helppoa.
Se on helppo keino olla vaivautumatta.
Se on helppo keino jättää asiat sikseen.
Se on helppo keino lakata välittämästä.

Me ei nykyään oikein edes jakseta yrittää.
On niin paljon mukavampaa olla yrittämättä.
Niin säilyy helpoiten loukkaantumatta.

Me kaikki olemme luovuttajia,
emme kestä elämän vastoinkäymisiä,
emme edes yritä ymmärtää ja selittää niitä.
Emme kestä kipua, niinpä luovutamme.

Jätämme vain asiat sikseen.
Ne jäävät omaan arvoonsa.
Sitten niihin ei enää osaa suhtautua,
ja elämästä tulee tasainen nauha.

Tylsä, tasainen, turvallinen elämä.
Ei riskinottoa, ei ylä- ja alamäkiä,
vaan turruttavan tasaista aukeaa,
johon lopulta eksyy.

Eksyy, eikä enää osaa pois.
Hetken aikaa kuvittelee näkevänsä mäen,
kunnes ymmärtää sen olevan horisontti.
Silloin luovuttaa lopullisesti, eikä edes halua edetä.

On niin helppoa jäädä paikalleen.

Kuudennen kerran
sen saman laulun laulan,
samat sävelet hyräilen.

Ne eespäin kantaa,
vie tuuli matkassaan,
sävel sydämessä soi.

Seitsemännen kerran.
sen saman laulelman lausun,
painan mieleeni tavulleen.

Ja kun sävel taas unohtuu,
löydän sen uudelleen,
siihen kompastun ja uudeksi teen.

Miten muutaman viikon ahdistus ja vitutus voikin kadota alle kymmenellä sanalla?

Liskot kiipeää, äsken heräsin kivoihin unihalvauksiin.
Ensin luulee olevansa hereillä, sit tajuaaki ettei hengitä/mukamas pysty hengittämään eikä liikkumaan.
Sit vaa yrittää herättää kehon, havahtuu hetkeks ja 10 sek päästä sama uudestaan.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?

Se päivä, kun kaikki menee pieleen.
Se päivä, joka alkaa auringonpaisteella ja orastavalla vitutuksella.
Se päivä, kun tahtoisit nukkua ajan ohi.
Se päivä, kun kaikkea on liikaa.
Se päivä, kun huomaat kaiken puuttuvan.
Se päivä, jolloin saat kasan paskaa niskaan.
Se päivä, jolloin kaipaat.
Se päivä, jolloin mikään ei riitä.
Se päivä, jolloin raivostuttaa.
Se päivä, kun huomaat olevasi yksin itsesi kanssa.
Se päivä, kun huomaat olevasi yksin.
Se päivä, kun haluaisit huutaa.
Se päivä, kun haluaisit tapella.
Se päivä, kun et vaan jaksa.
Se päivä, kun illalla vedet nousevat silmiin.
Se päivä, kun suuntana on vain ylöspäin.
Se päivä, kun tiedät, missä on pohja.
Se päivä, kun henkiset voimavarat ovat tyystin loppu.