IRC-Galleria

Monet kulkee aurinkolasit silmillä, että Jumalan kirkkaus ei häikäisisi heitä, mutta he eivät tiedä, että Jumala läpivalaisee heidät siltikin. Nuo lasit eivät peitä sydäntä ja sielua, vain silmät ja ne on pieni prosentti vain ihmisen pinnasta. Oikeastaan ne lasit ei peitä ihmisestä mitään, ihminen vain luulee niin. (09.10.2006)

Monista tuhanssista kyynelistä puristetuu pieni pilleri, minkä Pyhä Henki on aikaansaanut. Ja se pilleri voi olla kitkerä toisille. Puristettunakin, se on hyvää, kun se laajeta ja turvota Pyhän Hengen elävässä vedessä. (09.10.2006)

Miljoonia kyyneliä tulee vuodattaa ja monia kolhuja koettua, vain sen tähden että Pyhittyisi. Ja niistä kokemuksista on muodostunut hioutunut timatti. Ja se on teräväpintainen, hiottuna. Mutta timantin pinnat heijastavat kiillotettuina tekijänsä Jumalan kirkkautta ja pyhyyttä. (09.10.2006)

Kun on pimeä yö ja selkeä taivas, tähdetkin loistavat ja erottuvat kirkkaammin taivaan kannessa. (30.11.2005)

Ei ulkoa kaunis, vaan sisältä kuin tulppaani. Sisältä kuin unikko, joka lumoaa ja nielee mehiläisen syleilyynsä. (15.08.2005)

Joskus on tarpeen kieltää tunteensa ja antaa järjen juksata tunteitaan, jotta tunteet juoksee piiloon lymysille luolan koloon. (15.08.2005)

Kurkistanut olen peiliini joka aamu ja ilta ja päivä, aina näen vain lihan kasvot jotka ovat mitä kauneimmat ja sympaattisimmat. Mutta se peili mitä vailla olen, on toisen ihmisen sielua koskettava peli, johon voisin säteillä ja hän säteilisi takaisin. Siksi koska minulla ei sitä peiliä ole, niin olen valinnut kulkea vain uskossa ja näkemisessä, en aistillisuudessa, kuten monet ovat saaneet armon kulkea toisen kuvansa kanssa. (15.08.2005)

Elämä on kuin valtameri, koskaan ei tiedä , kuinka suuret aallot tulee ja kuinka syvä on meren pyörre. Jos yksin merellä taivaltaa ilman majakkaa, eksyy omilta teiltä. Jos taas seilaa majakan valossa, nousee aurinko aamulla ja päivän valo näyttää missä on ranta ja tie on selvä. Missä taas pimeässä kulkija harhailee, aamun valjetessa, auringon paahteessa, kukaan ei riennä pelastamaan, vaan aurinko jättää jäljet merellle, ja muisto on vain sen ihmisen. (15.08.2005)

Kun suutun, niin suutun tunteiden perusteella. Tai suutun kun sanaa ei noudateta, ja sitä vastaan noustaan. Mutta useimmiten suuttumuksen hetkenä se laukaisee tunnemaailmani. Jos tunteeni olisivat lauhkeat ja mieleni täynnä ymmärrystä, en koskaan kiehahtaisi, minä kadehdin heitä jotka voivat olla tyyniä ja järkähtämättömiä. Mutta heillä ei ole näitä monia mutkaisia värikästä tunteiden variaatiota. Minä tahtoisin olla vakaa. Mutta kun en ole. Kunnioitan suuresti vakaita, heidän elämä on aina järjestyksessä, omani on usein mullin mallin. Silloin taiteilen joko kukkaketoja tai pyörremyrskyjä. (15.08.2005)

Minä olen lakannut etsimästä neulaa, sillä se neula pistää ja satuttaa. Parempi olla kajoamatta heinäkasaa, ja nukkua siinä sitä vasten avaran taivaan alla. Parempi etsiä aurinkoa kuin neulaa. Neula ei mitään auta ja lohduta. Aurinko on vain lohdullinen.(15.08.2005)

Ei kannata etsiä väkisten, jos ei ole tarkoitus sillä tavalla läytääkään onnea, parempi istua ja levätä havupuun alla, jos joku havunen hopeisena, omaan syliin valahtaa. Säästyy moni penkominen.(15.08.2005)

Tanssi oman ihanan kavaljeerin kanssa olisi ihanaa...Tanssia yöllä tähtien loisteessa, sädehtiä hemaisevaa ilmettä kuun kajossa. Mutta kun ei sitä toivetta saa toteutumaan, niin on vain kiedottava kädet puuskaan itsensä ympärille ja nojattava omiin hartioihin leallaan ja siinä kiehnättävä ja haaveiltava ylt´ ympärinsä. (15.08.2005)

Oma ajettelu piinaa ihmistä ja kalvaa, toisen mielestä taas on löytöretki upppoutua ihanan ihmisen minuuteen ja löytää siltä aarre, joka on ihanan ihanan ihanan kaltainen. (15.08.2005)

Puhumiset ja sanat, summa summarum. Jos ne yhdessä voisi toisensa ketjuttaa ja sävelensä löytää. Jos järki ja tunteet osaisivat toisaan täydentää ja sanat olisivat terveyden ja lähteen ehtymättömän, ne voisivat toivon valata ilman kiemuroita. (15.08.2005)

En tiedä mitä on edessäni.. siksi en lupaa mitään, ainakin voin unelmoida.. mitä olisi.. päivä kerrallaan, ei sen enempää, kukin päivä annos päivässä. Kukin päivän valo päivässä. Yö sen peittää, ja nousee uusi päivä ja taas uusi realistisuuden valo entisen sijalle. Uusi kadottaa eilisen. Huominen on utopiaa, vain se mikä näkyy on todellisuutta. Se mikä meni se on kulunutta ja nykyhetkeen sovittamatonta. (26.02.2006)

Rätti pöytään ja homma on simppeli. Näin sanoi eräs tomppeli. (08.03.2006)
( viitaten ihmisen kaikkitietävyyteen, että kerran Pyhässä Veressä pesty, ja homma hoidettu kotia & thats it. )