IRC-Galleria

Tuli nyt vasta mieleeni että näin pari päivää (To 21.09) sitten unta, jossa olin valkoisessa enkelimäisessä puvussa, joka laskeutui hienosti maahan, peittäen jalkani, ja hihat oli siinä pitkät, ja minulla oli loivasti kiharaiset pitkät hiukset. Se paikka missä olin se oli meri, ja se meri oli sininen ja hyvin matala minusta rantaan päin ja myös merenselälle päin, siinä oli jonkinlainen matala reunama, joka muistuttti muodoltaan veden muotoilemaa hiekkasärkkää, se oli siis matala, hieman veden korkeutta korkeammalla oleva päällystetty taso, jonka leveys oli ehkä metri tai kaksi. Ja sen kummallakin puolella oli vettä matalasti. Ja se reunama oli suuren kaaren muotoinen, ja sen reunan päät ulottuivat ison katsomon takakulmiin, eli niihin reunuksiin, missä katsomon viimeiset rivi oli.

Ja sen katsomon edessä oli suuri tyhjä areena (kenttä). Katsomo ei kiertänyt areenaa (se oli aika korkea), vaan se oli siinä päädyssä missä olin ja missä meri alkoi. Katsomossa ei ollut ihmisiä. Näin etäisesti että areenan toisessa päässä oli korkea tummahko samettinen esirippu, ja siellä takana oli henkilöitä touhuskelemassa, ketään ei kuitenkaan tullut nähtävästi sieltä esille. Koko paikka oli avara ja täysin yliluonnollinen. Mittasuhteet oli erilaiset kuin maailmassa, vaikka muodot ja värit oli samoja. Minä tanssin siellä veden korkeudella olevalla laidalla ja olin kuin toinen ihminen. Ajattelin että tahdon jonkun jakavan riemuni ja karkeloivan kanssani. Lähestyin katsomoa katseellani zoomaten, ja kun ajattelin ja odotin jotakin kaltaistani, niin joku oli tulossa kaukaa.

Tanssiessa en ollut kuitenkaan yksin, vaikka en nähnyt ketään, tunsin että olin keskipiste, ja niin vapaa kuin mahdollista oli. Halusin vaan että joku olisi kaltaiseni ja liittyisi kanssani iloon valkoisissa vaatteissa - se oli kuin näytelmää. Sisäisesti unessa jonkun ajan päästä tiesin, että katsomon ihmiset olivat tavallisia ihmisiä, mutta silti katsomo oli tyhjä. Ja koin kuinka siellä olisi ihmisiä runsaasti katsomo täynnänsä, ikäänkuin toisessa ulottuvuudessa, ja minä kulkisin siellä joukossa ja palvelisin ja siunaisin ja koskettaisin heitä, jonkun muun kaltaiseni kanssa valkoisissa vaatteissa, kuin enkelin kaltaisina. Kenelläkään yleisössä ei ollut valkoisia sädehtiviä vaatteita. (he eivät olleet läsnä kuten minä olin, mutta siellä kulkemisella oli tarkoitus ja vaikutus)

Tuohon tuo uni lakkasi, en osaa sitä selittää vielä, sitä pitää tutkia ja ajatella. Tuon unen jälkeen näin seuraavaksi sen unen, jossa oli ne kasvot, joita katsoin ja hymyilin ja säteilin ja säteily tarttui kasvoista kasvoihin, siitä kirjoitin tänne muutama päivä sitten. Olin tuon edellä kirjoittamani unen aikana todella syvässä unessa, ja tuon kasvounen jälkeen aloin tulla virkeämmäksi vähitellen. Minä pystyin tässä (areena-) unessa päähenkilönä vaikuttamaan asioihin (vaikka tietoisesti tajullani en sitä ohjannut), siis kun ajattelin meneväni johonkin olin siellä ja kun toivoin jotakin, niin se asia alkoi toteutua, kun odotin (ihmettelevä odotus oli vastauksen kutsua), niin aloin nähdä laajemmin.

Kuitenkaan en mennyt eteenpäin, ilman että minun ajatuksia olisi johdettu niin että olisin katsonut niitä kohti. Ikäänkuin liikuin katsomalla, siis en fyysisesti, vaan katsoin ja eteeni aukeni erilaisempi näkökulma. En saanut nähdä unta pidempään, luulisin että olisin vironnut muuten ja alkanut sitä ohjaamaan, tai takertunut johonkin asiaan. Se uni vaan haihtui ja nyt se tuli mieleeni jälleen. Kirjoitin tämän aika hajanaisesti. Sitä myöten kun ne asiat palautui mieleeni elävästi. Jos tämä uni selittyy, niin silloin tietenkin pidän tämän yksityisenä (enkä julkaise sitä) ja myös sen selitysosionkin.

Vielä siinä oli sellainen kohta että toivoin että se kaltaiseni olisi nainen ja samanlaisessa pitkässä leningissä. Mutta hänelläpä ei ollutkaan ilmaantuessa silmieni eteen kuin valkoiset housut ja pitkä paita tai tunika joka meni lantion alapuolelle reilusti. Ja minä väkisin muunsin hänen yllensä leningin. Hän saattoi olla korkeammalla minua, välillä tuntui siltä, ainakin läheltä, kaukaa hän oli samalla tasolla. Minä odotin naista avukseni ja luulin häntä unessa vilpittömästi naiseksi, ja yritin hänelle visioida pitkän mekon, koska minusta oli moraalitonta että naisella olisi housut. Ja niin sitten en hyväksynyt sitä että naisella on housut yllä, ja niin näin hänet naisena mielessäni pukeutuneena siten kun odotin. Taisipa ollakin mies... huh...

Tällä henkilöllä ei myöskään ollut pitkät hiukset, kuten halusin ja sitäkin siinä nurisin, mutta en saanut niitä ajatuksissa kasvatettua. Ne oli polkkatukan malliset alhaalta, siis tasapitkät, mutta vain korvien alatasolle (suurinpiirtein) ylettyvät ja se tosiseikka piti vaan hyväksyä. En nähnyt hänen kasvoja, vain nämä häiritsevät piirteet. Palvelin sitten siellä katsomassa, ja hän myös. En siinä kiinnittänyt yksityiskohtiin huomiota enempää (en voinut nähdä hänen yksityiskohtiaan, ne oli peitossa jotenkin), vain se että hän oli valkoisissa, ja samassa todellisuudessa, se oli tärkeintä. Minulle oli tärkeää että en olisi yksin, vaan olisi joku jonka kanssa jaan iloa ja toimin samaa asiaa toteuttaen.

Yritin joitakin menneisyyden henkilöitä myös kutsua mielikuvissani tyköni ja sovittaa heitä tuohon profiiliin, siis joitakin joita tunnistin entisiltä vuosilta. Mutta niinkuin halusin ei tapahtunut, koska se vastaus ei ollut täsmälleen kukaan, jonka olisin voinut yhdistää kenenkään aiemmin tuntemaani. Et semmonen uni. Kertaakaan uneni aikana en edes kuvitellutkaan että se olisi mies, vaan koko aika mielsin sen naiseksi. Hmmm.... jaaaa.. jaaa.... hööööm... mielenkiintoista... Nyt alkoi raksuttamaan vaikka mitä mielessä... jännää... :) Nin se henkilö tuli sieltä esiripun takaa esille.

Minulla oli unessa mielikuvitussiivet, ei siis todellisesti siinä olemuksessa niitä ollut näkyvällä tavalla (tai sitten oli, ken tietää), mutta tällä valkopukuisella ei taas sellaisia ollut ja hieman ihmettelin sitä. Kuvailen tätä hieman erikoisesti, unet ovat niin erikoisia selitettäviä asioita, ne avautuu pala palalta, ja ne nousee muistiin ja alkavat uudestaan elää. Ja niitä voi lisäksi tutkia oman ymmärryksen avulla, mitä unessa ei voi tehdä. Niistä voi kaivaa kuten paloja esille, eritellen niitä ja tutkien kuten kokonaisuutta ja yksityiskohtia zoomaamalla. Unessa nimenomaan tunnemaailma on erittäin vahvasti siinä mukana. Mikä tälle otsikoksi?


..........................................................................
Kristuksessa, Messiaassa ei ole miestä eikä naista
*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨

- -- - - -- - - -- - -- -- - - - -- - - - -- --
KATSO!!! ---> http://tv.nokiamissio.fi/
-- -- -- - - -- -- - -- - -- - - -- - -- - - -



Tulevaa ohjelmaa:

Joka sunnuntai klo 17.00 (- 20.00) Parantumisilta Tampereelta. LIVE





*********

JEESUS PARANTAA JA PELASTAA !!!!

Jeesus Kristus voi tänään kohdata sua ja koskettaa ja ottaa sinut omaksi lapsekseen ja pääset samalla kaikista synneistä vapaaaksi ja sinua odottaa Taivaan Isän syli, ja perintönä Taivasosuus, etkä ole joutuva helvettiiin! Katso, kuuntele ja juo elämän vettä, jota Jeesus sinulle tarjoaa ilmaiseksi. Tule Jeesuksen luo, Hän odottaa sinua, Hän RAKASTAA sinua niiiiin paljon, vaikka kenellekään muulle et kelpaa ja kukaan ei sua rakastais, niin Hän rakastaa sua niin sanomattoman paljon, koska Hän on luonut sun sielusi ja maksanut kalliin hinnan hinnan puolestasi Golgatalla.

Vaikka kotisataman (ex. 777love) keskustelufoomumi lakkautuu maanantaina kokonaan toiminnasta, niin tämä pysyy blogi pystyssä.

Myös minulla on pienimuotoinen KESKUSTELUFOORUMI, jolle voi nyt olla kysyntää, tuon KOTISATAMA-FOORUMIN lakatessa toimintansa:

http://groups.msn.com/HeavenHeart/keskustelupalsta.msnw

Sinne on vapaa ja välitön liittyminen kaikille halukkaille uskoville, siirtykää ihmeessä sinne :)

Siellä on myös ohessa chatti (toimii 18.10 asti).

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

rekisteröinti ohjeet:

Luo oma tunnus (tili) ja kirjautuminen MSN- palveluun:
[ https://login.live.com/ppsecure/secure.srf?lc=1035&id=10&ru=https://accountservices.passport.net/default.srf%3Fvv%3D410%26lc%3D1035&tw=1200&fs=1&kv=7&ct=1159025998&ems=1&seclog=10&ver=4.100.6043.0&tpf=f507b203bef6ae4548cb667a2ace0cdc ]


Kun sinulla on jo oma tunnus (tili), voit liittyä foorumiin oheiselta sivulta:
[ http://groups.msn.com/login_info.msnw?referer=join&ru=http%3A%2F%2Fgroups%2Emsn%2Ecom%2FHeavenHeart%2F%5Fjoin%2Emsnw%3F&commname=HeavenHeart ]

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

HUOMIO:

Kotisataman foorumilaisille oma areena avattuna:
[ http://groups.msn.com/HeavenHeart/kotisatamalaiset.msnw?action=get_threads ]


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kaikki kirjoituksien otsikot vastausotsikoineen (20kpl) aikajärjestyksessä listattuna:
[ http://groups.msn.com/HeavenHeart/yllpidonpalsta.msnw?all_topics=1 ]

Kaikki kirjoituksien aloitus otsikot (50kpl) aikajärjestyksessä listattuna:
[ http://groups.msn.com/HeavenHeart/sinkunelm.msnw?&all_topics=1 ]

( Tämä on hyvä sivu silloin kun olet aktiivijäsen, ja haluat löytää heti tuoreet päivittyneet keskustelut, ilman eri ala-areenojen (ryhmittymien) tutkimista, tuo näyttää siis kaikkien areenojen keskustelu- otsikot, päivittymis-järjestyksessä, jolloin on helppo niihin hypätä kyytiin. Tämä järjestysdialogi (20 tai 50 uusinta keskustelu ketjua), muistuttaa kotisataman foorumin listaussivua, jossa näkyy noin 30 tuoreinta päivittynyttä ketjua yhdellä sivulla. Pidä sitä vaikka yhtenä index- pääsivuna. )

HeavenHeart (17.12.2005 - 22.08.2006)
-INDEX - kausi - 1

HeavenHeart (Pe 24.09-06)
-Merkillinen uni (arvoitus)

HeavenHeart (Pe 22.09-06)
-Sisäistä antamisen ja uhraamisen näkökulma (pitkä kirjoitus)
.(henk koht.) - (piilossa)
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (To 21.09-06)
.(henk koht.) - (piilossa)
-Kasvoista kasvoihin ~ tarttuminen ja tartuttaminen

HeavenHeart (Ke 20.09-06)
-Jos tahdot olla täydellinen: "Seuraa Minua - myy / anna mitä sinulla on ja jaa köyhille"
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (Ti 19.09-06)
-Salainen aarrekammio - runo (piilossa)
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (Ma 18.09-06)
-Opilliset väittelyt (toimintaohjeet)
-Messiaan elämä minun elämäkseni ja minun elämäni Hänen elämäkseen

HeavenHeart (Su 17.09.06)
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (La 16.09-06)
-Onko Jeesus (ainoastaan) Armahtajasi, Herrasi, Kuninkaasi ja Jumalasi?

HeavenHeart (Pe 15.09-06)
-Tämän ajan epäjumalat
-Pyhitetyn ja Jumalalle erotetun uskovan elämä on Jumala- keskeistä

HeavenHeart (To 14.09-06)
-Jumalan ORJA on antanut Hänelle kaikki oikeudet elämässään
-Miten pääsee omaan kutsuunsa? (henkilökohtainen -piilossa)
-Kirja jota luen. A. A. Allen - JUMALAN ihmeitätekevän VOIMAN HINTA (henk.koht.)
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (Ke 13.09-06)
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (Ti 12.09-06)
-Jumalan Kirkkaudessa verhoamme itsemme (vain Hän saa Kunnian) TÄRKEÄ !!!!!!!

HeavenHeart (Su 10.09-06)
-Jumalan mielen mukainen paasto (käytännön näkökulmasta käsin)
-Uskoon tulo prosessini
-Kasvaminen Messiaan täyteyden täyden iän määrään

HeavenHeart (La 09.09-06)
-Rahan himo on orjuutta
-Pyhän Hengellä täyttymis-kokemukseni
-Onko meillä enempään ja parempaan oikeutta kuin Jumalan ainokaisella Pojalla?
-Omalle minälle kuollut ihminen voi olla ainoastaan agapea täynnä

HeavenHeart (Pe 08.09.2006)
-Jumalan tavoittelijan rukous ja hätähuuto
-(henk.koht.)

HeavenHeart (To 07.09.2006)
-Jumalan läsnäolon ja kirkkauden tavoittelu
-William ja Catharine Boothin kirja (henk.koht.)

HeavenHeart (Ma 04.09.2006)
-Kukaan tai mikään asia ei saa tulla Jumalan ja minun väliini, ainoastaan Messias Jeshua.

HeavenHeart (Su 03.09.2006)
-Kirja jonka luin: Tommy Tenney - Tähtäimessä Jumala
.(henk koht.) - (piilossa)

HeavenHeart (La 02.09.2006)
-luet näitä omalla vastuullasi (piilossa)

HeavenHeart (Ke 30.08.2006)
-Jumalan kosketus (miten päästä Hänen lähellensä?)
-Kirja jonka luin: Tommy Tenney - Jumalan näkökulma

HeavenHeart (Ti 29.08.2006)
-Hengellisen luomuksen todellisuus ja hengelliset taivaalliset aarteet
-Kirja jonka luin: Tommy Tenney - Tahdon Sinua Jumala

HeavenHeart (Su 27.08.2006)
-PALVONNASTA KIRKKAUTEEN: http://groups.msn.com/IsraelinMessias/general.msnw?action=get_message&mview=0&ID_Message=468&LastModified=4675578246230143222
-Irti epäuskon olosuhteiden selleistä

Jumala on muuttamassa minua lisää. Hän vielä enemmän tulee taivuttamaan minua tahtoonsa. Tulen vielä todennäköisesti taipumaan kaikkiin Hänen ehtoihinsa, ja päästämään irti peloista ja varauksista. Saattaa olla että vielä palaan työelämään, nkä pakene ja pelkää sitä. Jumala antaa siis täyden varmuuden ja levon, ja Häneen voin luottaa siinä. Se on seuraava asia. Voi nujertaa tämän asian tapahtumasta, mutta voin myös ojentautua Herran puoleen, ja lakata vastustamasta, sitä mitä Hän on tekemässä. Hän on irtipäästämässä minua niistä peloista ja varauksista, niistä tuholaisen linjoista, jotka ovat estäneen ja rajoittaneet kykyäni selviytyä missä Hän voisi käyttää minua sallivammin välikappaleenaan.

En tarvitse paranemisohjelmia, vain ainoastaan sen että luovutan kaiken Hänen varaansa, ja tartun Hänen käteensä, ja Hän vie eteenpäin voittosaatossa. Hän palauttaa uskoni ja luottamukseni Häneeen itseensä. Ja taittaa itse minulle leipänsä. Tälläinen visio minulle tuli eteeni kuin foorumin tekstiä, missä Eric_foramission oli kirjoittanut asioita hengellisesti ja uskonvarmudessa. Jotenkin se usko välittyi minuun, että kaikki on mahdollista, ja että mitkään rajoitteet eivät voi salvata sitä mahdollisuutta, että Jumala voi antaa minun itseni, joutua maailman syviin uomiinkin lähtemäään, epätoivoon sen partaalle.


********

Mutta oikeasti en minä koe kutsua maalliseen työhön, vaan hengelliseen! Eli kokoaikaiseen hengelliseen työhön koen kutsua. Mutta en ole siihen vielä riittävän valmis ja se hetki ei ole viedä edessä, eikä vuosienkaan päästä, sillä ennen tätä täytyy monet taistelut ja läpimurrot voittaa ja kokea. Ennenkuin puhdas aito kulta voi hohtaa ja olla Minun (Jeesuksen) käytössäni, täysin suvereenisesti. Tiedän että profetoin tässä itselleni. Sinun on kuolemalla kuoltava ja tullaksesi täysin epäonnistuneeksi, sinun on paljon vaivaa nähtävä ja monia asioita koettavana, ja kun nämä menet läpi sinä tiedät mihin sinut aion lähettää. Et mene sinne minne aikeesi olisi tänä hetkenä kiiruhtaa, vaan sinne minne ei mikään oma ajatuksesi vie. Sillä Minä johdatan sen miten tahdon.


Minua kiinnostaa tietää Taivaallinen palkan MAKSU! Miten olennaista ja tärkeää se on? Jos en tee kaikkea Herran tahtoa, niin kadunko sitä hirveästi, jos en tehnyt sitä mitä olisin voinut? Pääsen taivaaseen toki, mutta kuinka paljon häpeän ja kuinka paljon menetän jos en tottele?! Haluan tietää tämän asian, että voin antaa arvoa ikuisille asioille enemmän. Ja antaa itseni itseä säästämättä alttiiksi Jumalan vuoksi, niin että VARMASTI luottaisin Häneen.!!!

Isä anna minulle rukous syntisten puolesta, anna joku näky, että alkaisin itkeä nuorison puolesta, köyhien maiden puolesta. En itse kykenen siihen, en saa siihen alkuvoimaa. Vieritä minuun esirukoustaakkaa, koska se on ylen arvollista. Älä ylivoimiseni, mutta niin että en olisi toimettomana hetkeäkään. Vaan aina vetäisit minut rukoilemaan. En ole tätä ennen kokenut, ja tahtoisin kokea mitä on sinun taakkasi, siinä määrin kuin uskallat sitä antaa minun kokea.

********

Mitä jos minä päätänkin jäädä lapsen mieliseksi, ja en haluakaan kasvaa, vaan ainoastaan ylistää ja olla ikääkuin enkelin kaltainen. Olisinko paha silloin, kun luovuttaisin siitä haasteesta mikä kasvattaisi minut Juamlan soturiksi? Tai no siis, lapsenmieliseksi minun pitää tullakin - jee! Mutta jospa en haluakaan kasvaa täyteen aikuisuuteen uskossa.... vaan jäädä viattomaksi enkeliksi... Siten kuin oli talvipaaston aikana. Silloin olin todella aito ja ihana. Vaikkakin orpo, ja kamalan väärinymmärretty ja kohdeltu. Viime talvi oli ihanaa sikäli että olin niin synnitön ja puhdas. Ainakin tietoisesti olin sitä, ja uskon että aidosti sitä olin. Haluan olla edellen sitä. Mutta minun pitäisi jälleen paastota yli 100 vuorokautta. Mitenhän jaksaisin? En ole vielä edes aloittanutkaan.

Olen juonut hieman viiniä ja koen kuinka minusta meinaa pursuta iloa ulos, ja se johtuu Pyhästä Hengestä. Menin yli tunti sitten taas lähettämään Ericille viestiä, kun olen tuota hänen kirjoitustaan foorumilta lukenut niin lumoutuneena. Oli pakko antaa tunnustusta, kun se vaan pursusi minusta ulkoa. Juon nuo loput viinit pois ja menee kolmisen viikkoa kun on taas uutta. Ehkä sitten ei enää kiinnostakaa. Mutta nyt olen ihan hyväntuulinen. Johtuisiko siitä että aurinko paistaa, sain pakattua nuo tavarat - enpä usko että siksi. Vaan ihan siitä syystä kun Pyhä Henki on niin onnelinen minussa. Koska olen puhdas ja avoin ja vilpitön, ja sydämellinen.

En halua nyt kyynisyyttä ja ennakkoluuloja pukea ylleni, ne on vihollisesta. Mitä niistä on hyötyä - höh?! Minulla on Pyhä Henki ja se riittää. Sanokoot vihollisvalat mitä lystää, Herran Jeshuan Messiaan nimi on on YLI KAIKKIEN!

Jumalan näkökulmasta käsin Eric on tosikko, oikein todella tosi tosikko.... niin tosikko, että voi olla.... Ei niin tosikko tarvitsisi olla, vaan ihan rentoutua pitäisi ja iloita Jumalassa. Olen naurannut kun olen lukenyt noita Ericin vakavia tekstejä, ne on liian tosikkomaisia, ei hänen tarvitsisi niin tosikko olla. Hän on liian tunnollinen, liian yrittävä, liian vakava... liian tosikko... Ne on tosia, mutta ei olisi niin tarpeen olla niin tosikko. Jumalalla olisi tarjota paljon muutakin kuin vain ainostaan kuormaa, joka vetää ihmistä suoritteisiin, ei tarvitse niin vakava olla koko aika. Se on tietenkin hyvä asia, mutta Jumalalla on myös toiset kasvot, jotka on rakastavat ja lämpimät. Hän ei edellytä meitä koko aika suorittamaan, ja olemaan orjiansa. Me otamme liian tunnolllisesti yllemme velvoitteet. Ja kadotamme Jumalan silmistämme, kun vain tuijotamme totuutta, joka on hyvä.

100%:sen varma en ole vaikka tämä tulisi tunnemaailmastani esille. Mutta koen että ei niin ole, vaan se on Pyhän Hengen vaikutusta. Edelleen minua naurattaa, tätä tekee Pyhä Henki! Mä en voi mitään kun luen hänen tuomion katkusia TOSI- totuuksia, niin mua alkaa naurattamaan. Hän liian vakava, liian tosikko. Liian vakavasti ottaa asiat. Totuus on kyllä tosi - kuten hän kirjoittaa, julistus on tosi, mutta hän vaan on liian tosikko, liian tietäväinen - pikkuaikuinen. Me kaikki uskovat ollan enempi tai vähempi pikkuaikuisia, niin tosikkoja ja asiantuntijoita. Hassuja Jumalan näkökulmasta.

(klo.14.18 -klo.14.36) Laitoin hänellä nämä kaksi edellistä pätkää ja myös viestiin että viimeiset yhteyden ottoni - summa summarum. Joten se on nyt ohitse. Muutoin olisin takertunut häneen ja joutunut tunne riippuvuteen. Ja se mitä lähetin oli todella epäkunnioittavaa. Joten en voi enää jatkaa tätä. Se ohi, nyt ennenkuin on liian myöhäistä peruuttaa. Minun viimeisin lähetykseni oli todella epäkunnioittava häntä kohtaan. Se saa jäädä siiihen. Lasti on purettu. Minä pelkään tuhoavani tämän suuremmoisen Herran palvelija, enkä enää uskalla puuttua tähän asiaan. En voi mennä Herran ja Hänen väliinsä.

Pe 22.09 klo.06.09.
Minua ei sitten nukuttanut tänä yönä... Huh... nyt onkin perjantai, luulin että on lauantai... oho mikä moka. Kirjoitin tälle Ericille illalla sapatintoivomuksia.. (olikin torstai- ilta vasta) ja eipäs vielä olekaan sapatti... mikä moka. Juuri äsken sen huomasin. Voi ITKU kun minä mokailen, nyt en kehtaa sitä korjata... apuaaaahhhh..... Menee päivät sekaisin... hirmuinen moka..... voiiiii kauhiaa...... Just äsken sen huomasin.... ulps... Toivon että ei huonosti käy nyt. Se oli vahinko. Koko eilisen päivän luulin että oli 22.09 ja edellisen päivänkin luulin niin. Ja menin työkkäriin eilen, koska luulin että se oli vimppa ilmottautumispäivä. Olisin voinut vielä tänäänkin mennä... no meni miten meni... oman pään menoa tämä kaikki on ja sillä sipuli. Oman pään ja maineen. Johnin kanssa mokailin koko aika myös ja piti aina lähettää korjausviestejä, mutta nyt en kyllä kehtaa. Tämä oli inhimillinen erehdys, en ollut katsonut kalenteria.

Minulla oli irc- gallerian kirjoitukset maanantaista alkaen väärin. Piti ne korjata tuohon indexiin. Eli koko viikon laskin numeroita väärin. Kylläpäs sattui vahinko... hohhoijaa... Minun pitää lopettaa kertakaikkiaan kommunikointi tykkänään kiinnostavien henkilöiden kanssa, mokaan ja mokaan aina vaan. Voi surkeus! Nyt on lähes kaikki tavarat pakattu, jotka menee kirpputorille. Astiat on jälejllä vielä mitkä on koneessa, muovikassit loppui kaapista, pitänee kaivaa komerosta syvältä esille niitä. Tai oikeastaan kaivan sen laatikon sieltä esille ja laitan siihen ne astiat, siinä laatikossa on myös jotain poismenevää, treenausvälineitä tms... Niinpäin on parempi toimia.

Mutta en tänään sitä tee. Ajattelin että tiistaina tavaroille pyydän hakijat, sitä kertyikin paljon. Mutta on se vaan niin ihanaa päästä niistä eroon. Ihan riittävästi minulla on vielä kaikkea. Suurin osa turhasta lähti pois. Arvelen että 2/3 osaa koko irtotavarasta mitä minulla on nyt lähdössä. Kaikkea käyttökelpoista on, melkein hävettää niin paljon laittaa pois, ihmettelevät hakijat vielä. Mutta päätös on tehty ja siiinä pysyn vakaasti. Ensi sijalla on Naantalin lähetyskirpputori, toisella sijalla Turun lähetyskirpputori. Kirjoja meni vain tällä kertaa yksi laatikollinen. En vielä harvenna enempää, kun tuossa on jo niin paljon kaikkea. En missään tapauksessa halua niistä rahaa ja niitä myydä. Kirpparit tarvitsee niitä, ja niiden tuotto menee lähetystyöhön. Ja se on hyvä asia. Eiköhän noista joku satanen kerry tuottoa.

Huh... nyt onkin perjantai, luulin että on lauantai... oho mikä moka. Mokasin tosi pahasti, (sapatti-ilta alkaa tänä iltana, eikä siis eilen) oikein TOSI -kömmähdyksen tein eilen illalla. Juuri äsken sen huomasin. Voi ITKU kun minä mokailen, nyt en kehtaa sitä korjata... apuaaaahhhh..... Menee päivät sekaisin... hirmuinen moka..... voiiiii kauhiaa...... Just äsken sen huomasin.... ulps... Toivon että ei huonosti käy nyt. Se oli vahinko. Koko eilisen päivän luulin että oli 22.09 ja edellisen päivänkin luulin niin. Ja menin työkkäriin eilen, koska luulin että se oli vimppa ilmottautumispäivä. Olisin voinut vielä tänäänkin mennä... no meni miten meni... oman pään menoa tämä kaikki on ja sillä sipuli. Oman pään ja maineen. Tämä oli inhimillinen erehdys, en ollut katsonut kalenteria. Minulla oli irc- gallerian kirjoituksien päiväykset maanantaista alkaen väärin. Piti ne korjata tuohon indexiin. Eli koko viikon laskin numeroita väärin. Kylläpäs sattui vahinko... hohhoijaa... KYLLÄPÄ MINÄ OLEN SOKEA!!! Ja tuossa yllä on selvästi päivämäärät esillä. Minä vaan en kiinnittänyt niihin huomiota, semmonen hassu pöhkö olen.

Uskovan ei kuulu nauttia taloudellisesta ylellisyydestä maailmassa, uskovan ei kuulu kerätä omaisuutta, ei kuulu korkeita tavoitella. Uskovan ei kuulu hankkia itselle omaisuutta. Uskovan tehtävä on antaa kaikki ylimääräinen evankeliumin työhön. Se on uskovan vastuu. Se on Jumalan tahto. Jumala haluaa että emme anna Hänelle 10%:a - vaan kaiken. Kaiken mikä on välttämättömien tarpeiden ylittävää osaa, se kuuluu antaa evankeliumin työhön. Ei siksi että Jumala antaisi siunauksia vastapalveluksi, vaan siksi että me olemme maailmassa sitä varten, että toimimme niin, koska se on tehtävämme. (tässä vaiheessa tekstiä varmasti piposi kiristyy päässäsi :)

Mammonan keräys, rikkaus ja yltäkylläisyys on syntiä - itsekkyyden syntiä. Jeesus ei niin tekisi, ja niin ei tulisi meidänkään. Alkuseurakunta ei niin tehnyt, ei pidä meidänkään. Uskova on Jumalan omaisuutta, uskova on Hänen taloutensa hoitaja, jolle Jumala on suonut taitoja, menestystä, rahaa, lahjoja. Ei siksi, että me nauttisimme niistä itsekkäästi, vaan siksi että me levitämme kaikkea sitä Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun aikana ihmiset söivät paljon vähemmän ja yksinkertaisemmin kuin tänä aikana. Ruuasta suurin osa on jätettä, eli yli sen mikä on tarpeellista tai sitten se on turhamaisuutta laadun tavoittelun tähden.

Ihminen voi tinkiä hyvin paljon asioista elämässään, jopa ruokaosasta voi leikata ison siivun pois. Jos tavallinen ihminen käyttää ruokaan 200 euroa kuukaudessa, niin voit joskus kokeilla vaikka 20-40 euron kuukausi budjettia, ja varmasti pärjäät ja syöt jopa terveellisemmin. Mutta ihminen, uskovakin on niin paljon tyhmyyksissään ottanut velkaa, että hän ei voi antaa Jumalalle ansioistaan, vaan kaikki menee turhuuteen, eli lainan lyhennykseen. Jumalan tahto ei ole se että hankimme omistusasunnon tms... Entä jos jokainen uskova joutuisi laittamaan kaikki rahat lainan lyhennöksiin, niin eikö olisikin niin että evankeliumin työ loppuisi siihen paikkaan.

Ne jotka ovat ottaneet velkoja, he ovat siis estettyjä edistämään Jumalaan valtakunnantyötä tällä käytännöllisellä tasolla. Haluatko sinä tästä lähtien laittaa kaikki ylimääräiset rahat Jumalan valtakunnan työhön? Jos et - olet itsekäs. Raamatussa mainitaan köyhä leski, joka laittoi puutteestansa. Jos haluat antaa puutteesta, se tarkoittaa sitä esimerkiksi, että luovut ruuasta, ja annat sen osan Jumalalle, eli siis antautunut jonkin asian puutteeseen, sen tähden että Jumala ja ikuisuus on sinulle tärkeämpi kuin oma nautinto. Olet siis kieltänyt itseltäsi jonkun sinulle kuuluvan osan.

Ei se sitä tarkoita että annat vuokrarahasi Jumalalle, ja lennät pihalle asunnosta. Tietenkin pitää saada olla asunto, ja lämpö ja puhtaus. Sisäistin tätä antamisen asiaa pikkuhiljaa, tämän vuoden kuluessa. Ennen en sitä ymmärtänyt, tämän asian käsittäminen oli Jumalan työ. Alkuseurakunnan toimenpiteet, oli Pyhän Hengen vaikuttamia asioita. Ja vain Hän voi muuttaa meidän mielemme, jos rakastumme Jumalaan. Niinkauan kuin siihen kokee pakkoa, se ahdistaa. Velkojen lyhennykset ovat pakkoa, miksi kukaan ottaa sitten velkaa?

Kun annamme itsemme Jumalalle todellisesti, annamme Hänelle oman elämämme, ja pyydämme Hänen elämäänsä meidän elämäksemme, Hänen istuttamia näkökulmia asettumaan itseemme, me omaksumme uusia asioita Hänen luonteestaan, mielestään ja tahdostaan. Me saamme tosin nauttia elämästä, me saamme kyllä elää itsellemme jos tahdomme. Mutta mikäli haluamme täyttää Isän tahdon, siis olla täydellisiä, me annamme Hänelle reilusti antimia. Jumala vaikuttaa ihmisessä monin eri tavoin ja välityskanavia myöten.

Hän käyttää Sanaansa, palvelijoitansa, kirjoja, opetuksia tai Hän puhuu suoraan ihmiselle, ja vaikuttaa asenteiden muutoksia. Mutta ensin on antauduttava Hänelle. Menetettävä oma halu toteuttaa omaa mieltä ja tahtoa. Vasta kun kaikki kunnianhimo ja halu toteuttaa itseään luhistuu, Jumala voi istuttaa oman näkökulmansa ihmismieleen. On mahdotonta että Hän voisi vaikuttaa antamista samaan aikaan kun olemme täynnä ahneutta. Koska silloin hallitsemme itseämme, niin että Hän ei voi vaikuttaa. Isä ei siis pakota ja rajoita, mutta me pakotamme ja rajoitamme Häntä. Hän ei estä meitä, mutta me estämme Häntä.

Meidän esteidemme täytyy ensin luhistua ja kaatua, ennenkuin me näemme Hänen päämääränsä. Kun meidän itsekkyys hajoaa tuusan-nuuskaksi, silloin Hänellä on vasta mahdollisuus puhua ja tehdä meistä uusia ihmisiä. Me voimme itse edistää hajoamistamme, rukouksella, paastoilla ja menemällä hengelliseen erämaahan - ja se on hyvä asia. Jumalan tahto ei myöskään ole se, että teemme nautinnollisia lomamatkoja etelään, palkitsemme itseämme näin. Mutta me saamme toki tehdä mitä haluamme. Mutta Taivaassa meidän tekomme arvoidaan, ja kaikki turhuus hajoaa.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Aikaisempaa tekstiäni aiheesta: HeavenHeart
Uhraaminen ~ irti päästämistä, luovuttamista & surutyötä
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Meidän pitäisi se sisäistää että että emme todellakaan ole itsemme omia. Se on ensimmäinen lähtökohta, tämän asian sisäistämiseen. Seuraava on se että, että meidän näkökulmamme tähän elämään ja aikaan tulisi olla Jumalan Taivaallinen näkökulma, ei katoavaisuuden inhimillisyyden näkökulma. Jumalan Pojan elämä on minun elämä ja minun elämä on Hänen elämä. Minulla ei ole omaa elämää, itsenäistä elämää, vaan Hän on Herrani, joka on ensimmäinen, ja omat haluni eivät ohita Häntä. Herra omistaa kaiken, ja minulla ei ole mitään mitä omakseni voin kutsua. Minulla ei ole omia oikeuksia, koska olen antanut Hänelle täydet oikeudet elämästäni.

Jeesuksella on täysi oikeus raivata elämästäni asiat, jotka ovat syntiä, liiallisuutta ja turhuutta. Hänellä on oikeus silloin asettaa koko elämäni, minä ja kulissit Hänen mielensä mukaiseen jäjestykseen. Voi olla että tulee haluttomuus monia asioita kohtaan, monista asioista tulee irrroitetuksi, moni asia menettää arvostuksensa, moni asia on historiaa. Ja voi olla muinaishistoriaa ei enää haluta pitää elämässä yllä. Mikä onkaan ihanempaa, kuin tehdä Herran tahto ja vapautua omasta kontrollista. Antaa Hänen puuttua elämään ja muuttaa kaikki uudeksi.

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? - Jeesus! Hän antaa rauhan. On ihanaa olla Hänen omansa, on vapauttavaa, antaa Hänelle kaikki oikeudet elämässä. On mahtavaa, kun tietää että Herra pitää huolta sisimmästä ja koko elämästä, on läsnä joka hetki kanssamme. On mahtavaa, antaa Hänelle oma elämä ja asiat. On mahtavaa jakaa Hänelle oma elämä ja Hän antaa soimaamatta omaa elämää sijalle. Mitään ei voi saada, ellei ole Hänelle sijaa suotu. Mitä enemmän vapautamme itseämme itsestämme, tulemme Hänen tuntemiseensa enemmän sisään, samaistumme enempi ja enempi Häneen.

Mikäli Herra on sinulle puhunut antamisesta, anna Hänelle niin paljon kuin uskallat, älä tee koskaan mitään pakosta. Herra ei koskaan pakota. Hän kyllä voi puhua kyllä tai ei - sävyisesti - ehdottomastikin. Mutta aina valintamme on oma ratkaisua, se on prosessi. Se ei tapahdu hetkessä, vaan askel askeleelta, ja jokainen askel tekee seuraavan helpommaksi. Ensin aina horjumme, mutta sitten kaikki alkaakin jo sujua. Joskus voimme loukkaantua ja pudota alas, mutta aina voimme nousta ylös. Koko elämä on täynnä prosesseja ja koetuksia.

Kun sydämessäsi lupaat jotakin luovuttaa Herralle, ihan mitä tahansa, toteuta se Herralle. Mutta mikäli mielessäsi olet pohtinut jotain, mutta et ole tehnyt vielä ratkaisua, et ole silloin vielä sitoutunut siihen, vaan olet ikäänkuin katsonut asiaa eri perspektiiveistä ja koetellut mieltäsi ja ajatuksiasi. Silloin olet ollut vasta näyteikkuna-ostoksilla. Mutta kun teet sydämessä sitoumuksen, olet jo kassan jonossa, silloin toteuta se mitä aiot. Joskus minulla oli tässä ristiriita, kun ajattelin jotakin antia, niin pelkäsin että se ajatus oli jo sitoumus (ja siitä antamisesta tuli silloin pakon omainen velvoite). Mutta se ei voi olla ennenkuin siitä on tullut vakaa päätös. Monelle uskovalle tulee komplikaatioita, että mihin uhraamme, mihin kohteeseen. Mutta asiahan on niin että emme uhraa kohteelle, vaan Jumalalle.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Aikaisempaa tekstiäni aiheesta: HeavenHeart
Millainen lahja Herraa miellyttää?
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Meidän ei tarvitse miettiä ja pähkäillä mihin laitamme, kuka on arvollinen jne.. Toki Jumala voi johdattaa selkeän osuman eteen ja täysin varmasti tietää, että tuonne. Näissä antamisasioissa pitää olla toisinaan spontaani, ei sellainen että punnitsee ja sumplii niitä takaraivossaan. Kaikki tulee tapahtua aina kuitenkin, niin että teemme sen Herralle. Ei niin että arvioimme jotenkin siitä hyötyvämme jollakin tavalla. Nykyään on asetettu jopa houkuttimia, uhraa niin ja niin paljon, saat lahjaksi sitä ja tätä. Mutta minusta se ei ole oikea asenne. Mutta en sitä aihepiiriä halua tässä ja muutenkaan enempää spekuloida. Joka tapauksessa sellaiset rysät suosittelen kiertämään kaukaa.

Antaminen ei ole pakonomaista, johon liittyy pelkoa, vaan se on luja ja rohkea sitoumus, johon voi liittyä iloa, helpotusta tai jopa liikuttavaa surua. Antaminen on luonteeltaankin niin monenlaista. Voimme antaa aikaamme jollekin, antaa lohduttavia huomioita ja rohkaisuja jollekin, voimme antaa Herralle uhrirukouksia, antaa Hänelle aikaamme. Kaikki mitä annamme kenelle annemmekin, se on annettu Herralle, ja Hänen tähtensä. Jos jossakin seurakunnassa pakotetaan antamaan tuloista, se on Herran tahdon vastaista oppia. Herra ei koskaan pakota, se on vapaa ehtoista, vaikka Hän on ehdoton ja radikaalinen.

Kuitenkin tätä asiaa tulee mainita ja tästä tulee opettaa uskovia. Ilman opettamista, tutkimista ja lukemista, me uinumme, emmekä hätkähdä ja herää. Monet uskovat ärsyyntyy tästä aiheesta kun sitä kokouksessa teroitetaan, koska se tuntuu pakolta (tuttua minulle! - vieläkin). Mutta se on lihallisuutemme joka ärsyyntyy. Ikävä kyllä usein tämä antamisopetus on liian yksipuolista ja liittyy aina uhraamistilanteeseen. Sen opetuksen pitäisi olla erinäinen ja moniulotteinen, koskien antautumista monelta näkökannalta, vertaillen niitä asioita toisiinsa, ja näin asiat sillä tavalla helpommin sisäistyisivät.

Itse asiassa tämä on hyvin laaja tutkimusalue. Uhraamiseen ja antautumiseen sisältyy koko hengellinen elämämme. Ilman uhria ei voi pyhittyä ja olla otollinen Jumalalle. Antautuminen on lähtökohta sille että alamme uhraamaan Jumalalle omaa elämäämme, kiitostamme ja alttiuttamme. Eräässä kirjoituksessa kirjoitin että monille Jeesus on vain ainoastaan armahtaja. Siihen ei edellytetä kuin ainoastaan parannuksenteko. Mutta mikäli Jeesus Messias on Herramme, Hän hallitsee meitä kokonaisuudessaan, kaikki on Hänen omaansa. Jos emme ole ole Hänen alamaisiaan, vaan pidätämme Häntä, Hän ei ole Herra todellisuudessa meille, sanoissa Hän tosin on, mutta ei sydämessä.

Mikäli Herra Jeesus on Kuninkaamme, me olemme alkaneet uhrata Hänelle kiitos lauluja, uhrilahjoja, olemme anteliaita ja ylistämme Häntä. Jos me emme ylistä Herraamme ja uhraa Hänelle kiitosuhreja, Hän ei ole Kuninkaamme, kuin ainoastaan huulillamme, mutta ei sydämessämme. Mitä Jeesus on sinulle? Minun elämässäni Hän on Kuningas! Ja minä olen Kuninkaan tytär ja perillinen. Minun Taivaallisella Isälläni on kultakaupunki, ja jalokiviä kaupungin perustukset. Siellä on katoamaton Kuninkaan Kaupunki Uusi Jerusalem, jota Kuningas Jeesus hallitsee.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Tätä ylläolevaa kirjoitusosuutta tukeva lähde: HeavenHeart
Onko Jeesus (ainoastaan) Armahtajasi, Herrasi, Kuninkaasi ja Jumalasi?
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Määritteletkö sinä itsesi, Jumalan, Raamatun, Pyhän Hengen, ystäväsi? - vai annatko sinä Jeesuksen Messiaan määrittää sinut, elämäsi, ystäväsi, Jumalasi, itsesi jne..? Puhutko omiasi, ajatteletko omiasi, etsitkö omaasi? - vai annatko Jumalan Hengen kanavoida sinuun Jumalan mieltä, näkökulmia, ajatuksia jne..? Miten vaikeaa ja mahdotonta se on ihmiselle, että Hänen elämänsä saisi vallata koko meidän olevaisuutemme. Mutta Jumala jollakin tavalla osaa muovata ihmisen uudenlaiseksi, vaikka aina tulee esille lisää ja lisää peitealueita.

Voitko sinä sanoa Jeesukselle; rakastan Sinua Jeesus, annan sinulle tämän (---) minkä voin ja kykenen (uskallan). Sillä haluan vain Sinut omakseni ja mikään ei ole Sinun vertaistasi. Ja tämä minun pieni lyhyt elämäni on niin pieni hinta ja uhraus Sinulle siitä hinnasta, minkä Sinä maksoit puolestani omalla verelläsi. Vastaanota siis Herra Jeesus tämä (---) minun rakkaudenlahjanani Sinua kohtaan, se on minulle ilo. Annoit niin paljon runsaamman ilon minulle, kun vapautit minut synnin lieasta ja soit pelastuksen ihanan osan minulle - Kiitos Sinulle Jeesus Rakkaani!".

Jos sinä et anna Herralle elämääsi, uhriasi, lahjaasi sydämestäsi (kuin Abel), se on turha teko, et itse siitä kostu. Jos teet asian pakon ja pelon tähden, etkä vapaaehtoisuuden, se saattaa olla turha lahja. Jos teet sen siksi, että haaveksit Jumalan antavan sinulle kolminkertaisen maallisen sadon, teet silloinkin väärin. Koskaan annettaessa Herralle jotain, ei tulisi olla kysymys siitä, että Herra olisi velkaa vastapalveluksen, Hän on jo suurimman lahjansa mitä voi ihmiskunnalle antaa, uhrannut ristillä. Jumala on luvannut pitää huolta meistä, ei Häntä tarvitse lahjoa pitämään meistä huolta.

Jumala sanoo; "etsikää ensin Minun Valtakuntaani, niin se ohessa kaikki tämä muukin teille annetaan". Mikä tämä? - toimeentulo, terveys, elämäntarkoitus jne... Ei sanota että; "lahjokaa Minut ja sitten..." Kun annamme Herralle antimia, lahjoja, uhreja, niin me vain kokoamme Taivaaseen, me vaan annamme, koska kiitollisuudenvelkamme on loppumaton Hänen lahjoittamaa pelastustaan vastaan. Mitkään maailman rahat ja materiat ei sitä voi hyvittää. Jos vain voimme pienen murun antaa ja hyvittää elämämme kautta, se on niin suuri ilo.

Mitä sinä voit tehdä Herralle? Miten voit palvoa Häntä elämälläsi, hyvittää Hänelle sitä ihmeellistä pelastusta, jonka Hän on lahjoittanut, hyvittää sitä kärsimyksen hintaa, minkä Hän kävi takiasi lävitse? Haluatko olla moitteeton Herran edessä? Älä murehduta koskaan Pyhää Henkeä. Älä koskaan salli mieleesi mitään saastumusta tulla, vaan puhdistaudu Karitsan veressä. Älä koskaan halveksu Jeshuan Messiaan uhrauksen hintaa, älä halpana pidä Hänen neuvojansa ikinä. Anna Hänelle kaikki Kunnia ja itsesi Hänen omaksensa täysin kokonaan.

[En ole vielä tähän aiheeseen paneutunut siltä kannalta, että olisi tuska sieluista, ja se saa aikaan uhraamisalttiutta. Se näkökulma on minulle vielä hieman uusi. Mutta askel kerrallaan.]

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Tätä kirjoitusta tukevat Raamatunkohdat: HeavenHeart
Jos tahdot olla täydellinen: "Seuraa Minua - myy / anna mitä sinulla on ja jaa köyhille"
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Kävin työkkärissä. Saan joskus sinne uuden käyntikutsun, mutta en varmaan vähään aikaan, nyt luulen niin. Kävin Lidlissä, ja ostin suklaata, shipsejä ja tonnikalaa. Jotenkin se työkkäri nyt sotki minun mielialani. Olin sen jälkeen hieman epätodellisessa fiiliksessä. Ei tuo syöminen ole minulla todellakaan tervettä touhua. Maitoa laitoin pakastimeen. Ja vielä on hieman rahaa jäljellä. Kun saan viikon päästä tiln, niin taidan näillä näkymin laittaa kaikki menemään Jumalan valtakunnan työhön ja ruveta pakkopaastoon. Nyt en kykene aloittamaan paastoa lujalla päätöksellä.

Yritin nukkua illalla, mutta en kykene, koska olen liikaa kaloreita nauttinut syötyäni. Olen edelleen siinä vakaumuksessa että haluan kaikki rahani laittaa tästä lähtien Jumalan valtakunnan työhön, mitä vain en tarvitse itse. Minun elämäni ei ole omaani, ja en elä maailmassa kerätäkseni itselle. En elä maailmassa sitä varten, että olisi yltäkylläisyyttä. Se on riistoa. Minulle on suotu toimeentulo ja varoja sitä varten, että välitän sen Jumalalle. Jos käytän kaikki itseeni, teen syntiä eli olen itsekäs.

En voi enää olla kotisataman foorumilla. Se mennyt niin hunningolle. Kun kirjoittelin sinne, se ei mitään hyödyttänyt enää. Se vaan sai minutkin vääräasenteiseksi, keskittymään kovaan linjaan, koska siellä pitää olla luja ja kova. Minä en vaan kestä sitä, niitä oppikiistojakaan. Kaikki siellä on aika kaksinaamaista touhua. Minua ei enää kiinnosta koko hunninkola. Luoja suokoon että Eric_foremission pysyisi vahvana Herrassa sielläkin! - AMEN! Eikä tekisi kompromisseja missään tapauksessa.

Minä olen oikeasti tosi pataluha ihminen. Minä kirjoitan hengellisiä asioita. Minä kirjoitan hengellisiä mielipiteitä. Ne jotka kehuu, ne on itse vinksallaan jotekin. En odota kehuja, en mitään lihalta. Haukkuja saan vaan. Jos jonkun tiedonsanan tuon esille tms... niin se menee lienee hutiksi, tai en tiedä sitä? Mutta en ole saanut vahvistuksia armoituksilleni. Mutta toimin siltikin niin kuin koen. Pitää vapautua ihmispeloista ja luottaa Jumalaan vaikka pieleen menisi. Omat kasvot siinä menetän ja maineeni.

Omat kirjoituksenikin saattavat tulla mustamaalatuksi, muutaman mokan tähden. Mutta mitä siitä. Kunhan en vaan tee tahallisesti mitään pahaa. Minä olin kirjoittanut tänne toissapäivänä erään kirjoituksen, ja en olisi koskaan laittanut sellaista muuten esille ja siinä oli hirveästi kirjoitusvirheitäkin. Ja nukahdin aikaisin ja seuraavana iltana vasta katsoin tänne. Ja järkytyin. Moni oli nähnyt sen. Menetin siinä varmaan yhden Haapaniemeläisen lukijan ja kenties esirukoilijankin. En tiedä kuka se oli, mutta on toukokuun lopusta asti ollut aktiivisin lukija.

Jos tämä Haapaniemeläinen olikin hän? En minä vaan tiedä? Mitä jos hän järkyttyi, koska oli varoittanut minua. Ja olin ehtinyt tehdä vahingon. Jos nyt maineeni meni senkin osalta. En vaan tiedä mikä on elämäni tarkoitus. Toivon että saisin suolistosyövän tai jonkun syövän johon liittyisi etäisjuttuja... jne... Mutta olen vaan terve. Siskolla on lapsia, ja minä joka niitä toivoin en saanut. Nyt lopulta kun toivon syöpää, niin hänellä on sekin ja minulla ei.

Näin unta että olin jonkun miehen kanssa treffeillä tms... Ja ei saatu oikein kumpikaan sanottua mitään, kun vaan oltiin hymyileviä. Kun toinen hymyili se aina tarttui toiseen ja se taas tarttui enenevästi taas lisää minuun ja taas siitä tarttui toiseen niin että posket jo punnoitti ja naama kiilsi, ja taas se vaan lisääntyi niin, että se oli jo revetä kummallakin liitokset. Ja mitään ei tullut puhumisesta, kun yrittikin vaan, niin se meni hymyilyksi. Sanat juuttui vaan jonnekin matkan varrelle. (pidän sitä unta vain vertauskavallisena)

Hieman myöhemmin vision sellaisen kuvan, että olisi vanhempi ja vauva, niin vauva voisi varmaan hymyillä yläpuolella oleville kasvoille, ja vanhempi hymyilee takas samalla, ja vauva hymyilee ja nauraa entistä enemmän ja toinen saa jo hepulia, silmät vuotaa tms... semmonen vertailukohde kävi mielessä. Ja että Taivaallinen isäkin varmaan soisi, että Hänen lapsensa alkaisi säteillä jotakin sellaista Hänestä. Ei siis itsestä, vaan että se tulisi Hänestä, Hänen kasvoistaan katsomisesta, että Hän olisi aloitteentekijä.

Miten vaikeaa se onkaan? Olen joskus ollut kokouksissa, missä olen saanut nauraa Pyhän Hengen vaikutuksessa, aivan kippurassa jopa. Joskus esirukouspalvelussa olen saanut niin kippurassa, että rukoilijatkin ovat saaneet tartunnan ja tehneet ihan samat taivutukset kuin minäkin jne... Sitä se on se Jumalan kasvojen tartuttama riemu. Kun vain sen voisi pantata sisälle, mutta kun ei vaan voi. Se on kuin vesisade, kaatokuuro, joka valloittaa hetken ajan ja sitten se kaikkoaa.

Miten sen voisi kutsua päälle? Ehkä niin että vuodattaa ensimmäiset kyyneleen siemenet, Isän eteen ja sanoo että minä tarvitsen Sinua. Silloin Isä, ehkä jos tahtoo lähettää sateensa päälleni. En ole sitä itse kutsumalla koskaan saanut, en koskaan keinotekoisesti. Se kyllä aina lähtee Jumalasta liikkeelle. En tiedä miten voisin auttaa Häntä, niin että saisin sen vaikka tässä ja nyt kokea ja tuntea.

Mutta kuitenkin ihmisellä on liikaa surun ja huolen päiviä, liian vähän riemua ja vapautta. Niin soisi että Jumalan sadekuuro tulisi - niin se vain on. Tarvitaan mielikuvitusta. Joillakin on lapsia, ja siksi voivat vertailla sitä suhdetta Taivaan isään, lapset puhuttelevat paljon monella tavalla. Mutta kun ei ole lapsia, on vaara kyynistyä. Silloin tarvitaan erittäin runsas mielikuvitus, muuten voi kadottaa lapsenmielensä ja ominaisuutensa.

Mutta kuinka sitä yksin on vaikea herättää? Tarvitaan kasvot joista loistaa Isän rakkaus ja riemu. Isän ihailu, ylistys ja palvonta. Kun yksin on, puuttuu Isän kasvot, ne kasvot jotka säteilee Isältä saamaa heijastusta, jota katsomalla voi saada tartunnan. Mutta miksi olemme näin vajavaisia? Miksi se ei ole sisäsyntyisesti meissä? Tietenkin olen joskus saanut kokea ilon vuodatusta yksin ollessakin, Pyhässä Hengessä, mutta en ole voinut sitä tartuttaa toisiin kasvoihin ja siksi se lienee on valunnut äkkiä pois minultakin.

Ilo voi olla reaktio, se lähtee Isän tyköä, Jumalan Hengen toimeksi laittamana, ja se voi jatkua ja jatkua, mitä enemmän on janoisia sieluja ja kasvoja. Mutta kun on yksin reaktio ei jatku, se ei siirry, se ei jää silloin keskelle, se lakkaa. Ihmiset voi kuljettaa iloa eteenpäin, olla sitä täynnä, vuotaa sitä, tartuttaa sitä. Ja aina ammentaa lisää, mutta se edellyttää ketjureaktion, muuten se lakkaa.

Kun Mooses tuli vuorelta alas, niin hänen kasvonsa loistivat kirkkauden säteilyä. Mutta kansa ei voinut katsoa Häntä sillä niissä oli Jumalallista Pyhää kirkkautta. Toimiko Mooses väärin, kun peitti kasvonsa säteilyn vuoksi? Mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi peittänyt niitä? Oliko kansa kaiken kaikkinensa niin lihallinen mieleltään, että ne eivät saattaneet kärsiä sitä? Ei siis ollutkaan niin että Mooseksella oli peite päällänsä, vaan kansalla se oli. Heiltä puuttui Jumalan Hengen voitelu.

On sellaisiakin uskovia, jotka kieltävät tänä päivänä Jumalan Voiman ja Hengen vapauden ja ilmenemismuodot, johon kuuluu mm. ilo ja riemu. Se tuntuu ja näyttää lihallisesta näkökulmasta naurettavan typerältä. Mutta ne joissa on Jumalan elämää, ja Jumalan Henkeä sisällä, heihin se tarttuu ja he tartuttavat sitä eteenpäin. Olen aina unelmoinut että elämäni heijastaisi Jumalan läsnäoloa, koko aika kun elän ja olen missä tahansa. Mutta mitä tarvitaan, että Jumalan läsnäolo jää pysyvästi ylle?

Sitä kaipaan ja tarvitsen enemmän ja enemmän. On todella riisuttua ja vaikeaa elää omasta olevaisuudesta käsin, havaita aina se että minä olen tässä, minä tunnen, minä näen ja aistin. Vaan olisi ihanaa, että minä olisin vähäpätöinen ja olisin täysin ykseydessä Jumalan kanssa. Vaan että kaikki mitä tee, ajattelen, ja tunnen, se kaikki olisi täynnä Jumalan näkökulmaa. Niin etten enää olisi alaston, vaan Hänessä kokonaan, niin ettei enää olisi minua, vaan Jumala minussa, Hänen elämänsä minussa kokonaan.

Uneni ilmiö ilmiö ei muodostunut kasvoista, vaan sydämen pohjasta. Mutta kasvot ovat sielun ja samalla sydämen peili. Erikoista siinä on se että siinä ei enää välitä miten hassun tai hölmön näköinen on, vaan mitä hassumman näköinen on sen hauskempaa on. Unessa osa minusta ajatteli että minä olen finninen kasvoiltani, ja että en voi näin käyttäytyä, en ole sen arvoinen että kukaan aidosti rakastaisi kasvojani. Mutta sekin asenne suli siinä vain. Ei siinä enää välittänyt pikku kosmeettisista yksityiskohdista.