IRC-Galleria

Kun joku on - jolla ainoa vahva tuki, ja se tuki on absolyyttisen varma ja luja perustus päätös Jumalan ja Jeesuksen ja Jumalan Sanassa, saako toinen tulla ja varastaa sen aseman, missä lähimmäinen on, jonka ainoa pää on Jeesus Kristus ja joka Jumaloi Häntä?

Onko mitään millä syyllä ja etuoikeudella ihmisen itseään ja ratkaisuaan puolustella? Kuka saa mennä Jumalan palvelijan ja Hänen väliinsä? Mikä on pätevää? Saako ihminen koskaan tulla missään oikeudessa mihinkään sekaantumaan mikä on Jumalan ja ihmisen ja Jumalan luottamuksellinen ja ehkä sille uskotullekin läimmäiselle luotettu asia, siis väkisin epäuskon ja itsekkyytensä tähden?

Moni ihminen tosin perustelee toki epäuskonsa kanavana inhimillisen tunteensa Jumalan aidoksi tahdoksi ja kanavaksi eli Jumalan absurdiksi tahdoksi & rakkaudeksi. Mutta se ei ole sitä, mikäli se ei nöyrry ja kunnioita lähimmäistä. Onko lähimmäisellä oikeutta yleensä mihinkään? Kuka on todellinen lähimmäinen???

Saako ihminen koskaan Jumalan Sanalla nojauten toimia toisen etiikkaa ja sitoutumista vastaan, tai onko yleensäkään Pyhän Jumalan Suvereeniin Sanaan perusteen, olla kenelläkään oikeutta ja valtaa toisen ylle ja kenellä on - jos on? Onko yleensäkään varmaa että se mihin lähimmäinen nojautuisi, olisi varmaa, eli Jumalan tahtoa?

Ja missä merkityksessä, kun ja jos silloin on? On sitten kyseessä motiivina usko tai epäusko pelkoon tai mihin tahansa nojautuvaa perusteeseen? Maailma tosin ei kunnioita, eikä tiedäkään totuudesta ja sen lähteestä, sillä totuus on Jumala, mutta saako uskova, joka tuntee Jumalan, antaa lähimmäisen oman olettamuksensa edun puolesta tehdä päätöksen mikä on sitä sanaa ja sitoumusta vastaan minkä lähimmäinen on antanut Jumalalle suoralta sydämeltään ja kädeltään.

Kuka? Saako lähimmäinen pettää koskaan milläkään nojauten lähimmäistään, ja kenen parhaaksi ja onk todella parhaaksi? Onko se kunnioittamista ja Jumalan tahtoa silloin? Se joka toimii järjessään joka on itsessään toimiva? Se joka kunniottaa luodun ratkaisuja, vaikka olisi lähimmäinen, eikä ikinä pettäsi, vaan tukisi, Siis haluasi kantaa kuin Kristus kantoi syntimme ja kantaa meitä, entä hänen vastuunsa? Mikä on itse asiassa lähimmän vastuu?

On ihan varmaa että tämä menee nyt yli ymmärryksen. Kuitenkin nämä on vaan ajatuksiani. Koskee asiota jotka koskee uskon Sananvaraiseen toimintaan ja myöskin tiedänmitä on, kun on epäuskon ohjaama ja kuka sitä ohjaa ja käsikirjoittaa. Ja mihin se usko tai epäusko porautuu todellisesti ja sen motiivit ja lähtökohdat huomioon ottaen.

Taaskin koen, että tämä kyseinen aihe on ulottuvuudeltaan kolmiulotteinen. Tässä selvityksessäni se on arvoitusta. Ken ymmärtää se ymmärtää sen tähden, koska Herra sen ilmoittaa, koska mikään liha ei ymmärrä salattuja totuuksia. Kuka voi ymmrtää tämän arvoitustekstin? Sitä ei ilmoita liha, vaan Herra ja Hänen Henkensä.

Ymmärtääkö tätä kukaan, tiedän ettei, ja se on hyvä että eivät ymmärrä. Tiedän sen että tätä ei ymmärrä liha, vaan se ainoastaan jolle Jumala sen ilmoittaa ja valaisee. Ken onkaan niin Herran sillä taajuudella että sen todellisen täydellisesti käsittäisi? On ihanan mahtavaa olla tutkimattoman Luojan katseen alla. Mutta kuka luotu voi toista Luojan luomaa tuntea perinphjin ja olla särkemättä häntä, särkemättä Luojan eheää luomusta, kenellä sihen voi olla vata, ja puolusvirke?

Kirjoittamani on peitettyä ja hiomatonta tämän maailman silmissä. Tämä maailma näkee vaan esimerkissäni kiven - rosoisen. Mutta Jumalan tutkimaton syväluotaava katse näkee syvemmälle. Ken on se jolle on suotu tämä peite riisuttavaksi? Sille joka ymmärtää, sen ei tarvinne, vaatia järjenmukaista selitystä, sillä Henki on ylempi ja viisaampi kuin ihmisen taju ja ymmärrys yhteensä. Ja Henki imoittaa ja tutii kainen se mikä on mielen ulottumatonta. Sitä ei voi omistaa, vaan se se omistaa.

Mitä on kun maailma joka ei Jumalasta luodustaan tietää, tekee vahingon Jumalan luodulle, ja Jumalan rakastetulle sielulle? Onko silllä päätöksellä oikeutta olla Jumalan Pyhää valvovaa oikeutta? Mutta mikäli Krristuksessa oleva lähimmäinen luovuttaa omin tai minkä ikinä perusteena olevan perusteen lailla, olevana tahtoisuutena lähimmäisen maailman syllin, ilman lähimmäisen tahtoa ja kunnioitusta, onko se sallittua ja mitä Jumala siihen sanoo?

Kun lähimmäisesi torjuisi apusi, olisitko laupias ja armahtava toimiessasi, hänen kieltosanaansa vastaan? Tai onko se ratkaisevaa, ketä lähimmäisesi palvelee, olisitko tuki, ja luotettu sillonkin hänen elämässään, vai hylkäisitkö, vaikka et mitään käsittäisikään, voisiko hän luottaa tukeesi? Vaikka se tuki olisi ainoastaan kuuntelua, muuten sekaantumatta? Voisitko olla sellainen todellinen lähimmäinen, johon voi todella luottaa, joka ei petä?

Olisiko sinulla tai kenelläkään kenties valtuutta ottaa toisen taakkaa väkisin, mikäli se on hänen omaksumansa, ja todella välttämätön sille, jota kutsuisit silloinkin lähimmäiseksi? Kun kutsut jotakin lähimmäiseksi, niin tarkoittaaako se, että sinulla on oikeus ja valta-asema millään perusteella asettua lähimmäisesi yläpuolelle, lähimmäisesi nimen tähden, vaikka kysymuksessä on lähimmäisen omistaminen, silläkin oikeudella että lähimmäinen ei olisi lapsesi tai puolisosi?

Kun on joku Jumalan rakastama sielu, niin anastaisitko ja sieppaisit hänet jumala kädestä, voitko ajatella että olisit se joka saattaisit niin tehdä? Kun joku jolla on rauha ja lepo sekä luottamus pelastajassa, menisitkö kuitenkin, ja pakottaisit hänet lankeamaan maahan siitä rististä mihin hän on antanut jo kokonaan itsensä? Voisitko kenties uskaltaa niin tehdä? Kenen valtuudella ja tahdosta niin voisit tehdä? Olistko silloin varma, että et tekisi vahinkoa kolmitahoisella taajuudella?

Voisitko hänen verensä täyttää maailman energialla, vaikka hän on jo saavuttanut suuremman ikuisen Jumalallisen Voiman ja Hengen ytimen sisälleen? Onko sinulla oikeutta? Mikä olisit ihminen, että niin voisit tehdä? Sillä sielu - joka on niin jaloutunut, ei voi enää haluta olla lihassa elävä. Koska Hengen elämä on vahva ydin. Olisko sinulla oikeutta pakottaa tämä ihminen millään perusteella takaisin lähellesi, vasten hänen tahtoansa, vaikka hän on autuas uskossaan Jeesukseen ja lepää siinä?

Mikä velvoittaa? Mikäli näet Laupiaan Samarialisen tapuksen sydämesi silmin, niin kun olisit se laupias itse osassasi, etkä ajattelisi että se uhri vetoaa sinun sydämeesi avuttomuutensa ja surkeutensa tähden. Vaan pyyntönsä ja kipunsa, sekä turvattomuutensa tähden. Mutta kun on sellainen lähimmäinen, joka on kiinnittänyt katseensa ja uskonsa Golgatan Herraan, eikä väistä kipujaan, niin menisitkö ja käyttäisit omaa logiikkaasi siteeraamalla Jumalan Sanaa siihen nojauten. Ja voitko uskaltaa tehdä tyhjäksi Luojan työn, mennä väliin?

Millainen on laupias, onko se sellainen, joka toimii itsekkäästi, toisen etiikkaa vastaan? Laupias armahtaa, sitähän laupias sana merkitsee. Mutta ei kai kenkään voi kieltäytyesssään, Kristuksen tähden oikeuttaa sydeämestään lähimmäistä toimimaan lähimmäisen etiikaa vastaan. Vaan, silloin laupias ei ole nimeltään sitä, vaan aivan muuta.

Miäli kurja tien sivussa oleavtuton riutuva sielu voihkii, auta minua. Niin et voi ohitse kkea -et vosi -et - lähimmäinen. Mutta mikäli lähimmäinen ei huutaisi vaan haluaa vaan sylisi, sen kai soisit hänelle. Jerkon tien uhri oli pelastumaton. Mutta se joka on jo saanut turvan Herrassa ja Hänen ristinhaavoissaan, et voisi liene millään oikeudella tulla väliin. Vain se riittää että on lähellä.

Mikäli Jerikon tien avuton ei halua apua, oletko laupias kun toimisit kuitenkin hänen tahtoaan vastaan, vaikka hän purisi sinua rajusti, olisitko silloinkin laupias? Miten toimisit, jos tämä heikko ei olisikaan muukalanen, vaan lähimmäisesi? Mitä ajattelisit, mikäli tämä heikko lähimäisesi on luottanut ja uskoutunut sinuun koko painollaan ja pettäisit hänet voitko koskaan antaa sitä itsellesi anteeksi?

Ehkä tämä lähimmäsesi tarvitsi vaan pelkästään läsnäolosi. Ei sen konkreettisempaa. Sellainen joka vaan rakastaa ja välittää, mutta ei muserra. Ei tee väkivaltaa henkisellä ja fyysisellä tasolla. Vain on lähellä ja rakastaa. Ei muuta, ei sen enempää. Oletko luottamuksen arvoinen? Kun olet laupias, et rikottua murra. Voiko sinun pielukseesi luottaa ja nojata, voiko sinuun uskoutua koko painollaan, että et petä?

Jeesuksen lähellä, saa kokea Jeesuksen tuoksua. Kuka ikinä on Hänen lähelle päässyt ei halua palata takaisin ja kääntyä. Ei Herra Jeshua lunastaja antanut paholaisen häneeen takertua erämaassa. Ei kenkään ollut sovelias matkaamaan Mooseksen kanssa vuorelle, ei kenkään ollut tarpeeksi lähellä Herraa, Herraa mennäkseen Eian matkaa. Vaikka et ymmärrrä, ole vierellä se on todella opettavainen kokemus. Ole luottamuksen arvoinen. Se on totisesti arvollista Herran kasvojen edessä!

( tämä on sana minkä sain sunnuntai iltapäivällä ja tässä se on kirjallisesti - ylistys olkoon Jumalan! )

Tämä kirjoittami on samaistumisen kautta syntynyttä tekstiä osiltaan. Ilman syvää kokemusta en voi näin kirjoittaa. Kirjoitan siis syvällisen kokemuksen ja samaistumisen kautta. Osaan todella samaistua, ja siinä olen ja koen sen erittäinkin syvällisellä tasolla. Mutta samaistumiseni on Kristukseen ja Hänen näkökulmaansa. Olen näet asettanut itseni sellaiseen, että vain ainoastaan siksi näin voin ja kykenen, eli samaistua, muutoin se olisi mahdottomuus kokea todellisesti.