IRC-Galleria

Kun olen epäitsekäs, ja sitä olenkin. Niin toivon ja teen muille hyvää, mutta en piittaa itsestäni mitään. Silloin en kerää kiitosta omaan helmaani, vaan tahdon olla huomiota herättämätön. Voin jopa aliarvostaa silloin itseäni ja vähätellä. Mutta kuitenkin annan muille. Silloin en odota mitään. Koska en ole arvollinen. Jeesus on arvollinen!

[ Joh 8:50 Mutta Minä en etsi omaa kunniaani — yksi on joka etsii, ja myös tuomitsee. ]

Mutta minusta on ihanaa antaa muille tunnustusta, jotka ovat sen arvoisia Kristuksen kuuliaisuudessa. Mutta tiedän että Jeesus on antava minulle kerran tunnustuksen, joka on rehellinen tunnustus ja arvio otollisuudestani ja palveluksestani. Mutta jossakin ominaisuudessa kärsin osaltani siitä että kiellän itseni. Olen kokenut niin monesti ollessani sydämestäni jalo ja antelias, odottamatta mitään. Tavallaan se juuri saa uhrin tuntumaan erityisen rakkaalta, kun luovun omista vaateista, odotuksitta.

[ Kol 3:17 Ja kaikki mitä te vain teettekin sanassa tai työssä, ne kaikki olkoot Herran Yeshuan nimessä, kiittäen Hänen kauttaan Jumalaa ja Isää. ]

Sillä nimittäin kiitos on lahja. Kun sen saa, sen täytyy häkellyttää. Se on ansaitsematon yllätys. Se ei kohdistu ansiohin tai omaan tekoon, omaan merkitykseen ja jalouteen. Vaan yksinomaan sihen tunnustukseen, mikä on Kristuksessa kehittynyt ja piirtynyt esille. Eli Kristuksen muoto ihmisessä. Uskova ei ota kiitosta ja kunniaa itsellen, vaan Kristus saa kaiken kunnian. Kun saa kiitoksen, ei siis omi sitä itselleen, vaan antaa siitäkin kaiken kunnian Jumalallle. SIllä Hän on aikaansaanut sen asian, mikä siis tuottaa tunnustuksen.

[ Joh 12:43 Sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.]

Tämä on sitä kun saan tunnustuksen, niin mitättömänä itse siihen, kaiken aikaansaadun minussa Kristus, niin ollessani Hänessä ja Hänen muuttama, kosketun ja liikutun syvästi, sillä koen että kaiken kiitoksen minkä mahdollisesti saan, on aikaan saanut Kristus. En minä, vaan Hän on sen aikaansaanut minussa. Itse en ole tehnyt muuta kuin antautunut Hänelle, myös olen antanut mieleni Hänelle.

[ Luuk 6:30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa. ]

Minä rakastan Jeshuaa Messiastani. Hän on armaani. Mitä saan, sen tuon Hänelle. Kaikki minkä saan, sen tuon Hänelle, ja näytän Hänelle. Sillä se on Kristuksen ansiota. Ja olen niin suunnattoman kiitollinen Hänelle kaikesta.

Kun uskova saa tunnustuksen, sen pitää koskettaa ja murtaa, sekä tuoda syvän liikutuksen ja kiitollisuuden Herran puoleen. Silloin ei saa reagoida polleasti. Mikäli tulee sellainen olo, että siitä kehusta kohentuu itsetunto, ja ego, niin ihminen toisin sanoen omii itselleen Kunniaa, joka kuuluu vain Herralle, joka saa aikaan kaiken. Siihen jääminen ja siinä tuudittautuminen on silloin ehdottomasti syntiä.

[ Room 2:29 jolle ei tule kiitosta ihmisiltä, vaan Jumalalta. ]

Kun annan jolllekin tunnustuksen, annan sen sen tähden, että huomaan sen uskovan, antautuneen Herralle. Itse uskovana riemuitsen siitä kun näen jonkun Jeesukselle antautuneen ihmisen, joka kirkastaa Jeesusta varmalla tavalla. Ja yleensä aina poikkeuksetta silloin annan tunnustuksen rohkaisun tähden. Mutta tuon saajan pitää olla nöyrä, ja ei omia sitä tunnustusta, vaan murtua Herran edessä kiitollisuuden tähden.

En yleensä kiitä lihallista ihmistä, lihallisista teoista. En jaa kiitoksia kuin arvokaita seteleitä, kuin arvottomina päivittäistarvikkeina. En ruoki lihalista mieltä, joka ahmii oman kunnian tyydytykseksi tunnustuksia ja kiitoksia. En siis jaa kiitosta lihalle. En tyydytä kenenkään lihallista vaadetta tai himoa. Kiitos on lajhaa, arvokasta ja Pyhää.

Mikäli joku vaatii kiitosta, niin en voi todellakaan silloin antaa kiitosta. Sillä kiitos on uhri. Sitä ei voi pakottaa, ja hallita. Kiitos on suloinen ja vilpitön anti. Sitä ei voi ja saa väheksyä. Kiitos nousee sydämestä asti. Kiitos koskettaa aina sisintä, kun kiitos on lähtenyt sisimmästä. Kiitos koskettaa sydäntä ja sisintä.

Kiitos liikuttaa ja murtaa. Sitä ei voi väärentää. Tekokiitos on vain naamiota. Hengellinen ihminen erottaa aidon - epäaidosta. Jumala rakastaa, ja Hän halajaa kuulla ihanaa sointua ihmisen sisimmästä Hänen puoleensa. Ylistystä palvontaa ja Kiitosta. Hänen uhrinsa on Jeshua, oma rakas poikansa, niin siis henkilökohtainen kiitos uhrimme on kiitollisuus ja oma antautuneisuutemme Hänelle.

Jeshua ei vaadi meiltä kiitosta. Mutta Hän odottaa kuuliaisuutta. Kun uskova kiittää Häntä, se on lahja Hänelle. Se kiitos koskettaa ja liikuttaa Häntä. Aivan samoin, meidän kuuluu liikuttua saatuamme tunnustuksen. Oih, miten rakastan Jeesusta. Voi kuinka Häntä rakastan.... Olkaamme Kristuksen kaltaisia... olkaamme Hän tuoksuansa täynnä... oi Jeshua.. mi amor..

Koen että kuinka tärkeää on seurata Jeesuksen esimerkkiä, noudattaa Hänen tahtoaan, julistustaan ja toimintamalliaan sekä Jumalanyhteyttään. Hän kun voisi olla esikuva ja niin palvottu, että jokainen tavoittelisi sitä yhteyttä Taivaan Isään, mikä myös Hänellä oli. Kun vain moni uhraisi itseään hivenen enemmän Hänen tähtensä. Paastoaisi ja seurustelisi Isän Jumalan kanssa. Antautuisi Hänelle. Ja antaisi kaikeni raueta, mikä on omaa itseä ja vastakkain Hänen absolyyttistä Pyhyyttänsä vastaan.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Messianic Jewish Radio
http://sc2.audiorealm.com:11900/
(Pastaa tuo linkki Winampin file/URL-osoiteriville)

Suomalainen ~ TV7

Ohjelma tiedot:
http://www.tv7.fi/

Ohjelma kanava:
http://tv7.maxinetti.fi/

Winampin saa tuolta koneelle hankittua:
http://www.winamp.com/

[ Ylistyslaulut (psalmit). 84: 2. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Taivaan Sotajoukkojen Luoja!
3. Minun sieluni ikävöi ja kaipaa Luojan esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
4. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Taivaan Sotajoukkojen Luoja, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
5. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati.
6. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
7. Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
8. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
10. Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
11. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla — mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun pahantekijöiden majoissa.
12. Sillä Luoja Jumala on aurinko ja kilpi — Luoja antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
13. Taivaan Sotajoukkojen Luoja, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! ]

En tiedä mistä johtuu, mutta on ollut taivas niin kovasti minun mielessäni tänään ja silloin tällöin viime aikoina, silloin olen hyvin paljon kokenut sinne kaipausta sisimmässäni. Taivas on minun kotimaani. Ei tämä maailma. Minä kuulun sinne. Minun Luojani on siellä ja minun Herrani on siellä. Minun aarteeni on siellä.

Voi olla että kun on suuresti orpo olo, silloin menen Jeesuksen luokse ja antaudun vaan Hänelle, ihan sellaisenaan. Ja Hän rakastaa minua ja käyttää ja täyttää minua. On se hyvä että tälläisiäkin hetkiä tulee elämään. Elämää suurempi merkitys on iankaikkisuus ja hengelllisyys sekä sisäinen Jumalan tunteminen. Hänen kanssa oleminen. Hänen edessään eläminen. Hänen tavoittelunsa, jopa itsensä ja aikansa puntariin asettaen kokonaan täydellä painolla antautuen koko aikaisesti Hänelle.

Olen hukuttautunut vain Jeesukseen. Muulla ei ole väliä. Hän pitää huolen minusta. Hänessä on minun turvani ja elämäni. Hänen ulkopuolellaan on vain pahuus, kylmyys, turvattomuus ym.. Mutta Hän on minun paimeni. Ja minä olen Hänen rakas lampaansa. Ja minä en halua murehduttaa Häntä. Kun on murhe, niin painaudun Hänen lähelle. Niin Hän lohduttaa. Kun on syyllinen olo, niin menen Hänen tykönsä silloinkin. Ja tiedän että Hän näkee minut läpikotaisin ja antaa heti anteeksi, nähdessään sydämeni avoimuuden ja ehdottomuuden.

Taivas on aina ajankohtainen, se halu ja kaipaus on meissä, se haluaa ja kaipaa kotiin. Tämän vaikuttaa Jumalan Henki. Taivaassa on rauha ja rakkaus. Siellä ei ole nälkää, ei kylmyyttä, ei yksinäisyyttä. Siellä saa olla ihan vapaa kaikesta mahdollisesti, mistä kuvitella saattaa ja enemmästäkin. Taivas on Pyhä paikka ja Jumalan lasten Valtakunta. Ja Jumalan lapseus on vilpittömyyttä ja puhtautta.

Onko sinulla koti-ikävä sinne? Vai oletko täällä ajassa kuin kotonasi? Onko sinulla juuret syvästi tässä maassa, vai oletko uskonkalliolla, ja seisot siinä hämilläsi ja hämmästellen, mutta kuitenkin uskossa varmana, vaikka usein uskossa olo pelottaa, sillä se kun ei ole ihmistekoista, vaan ihmettä ja yliluonnollisuutta. Niin, silloin kannattaja on Herra, ei kukaan muu, ja Hän on myös hoitaja ja sadettaja.

Kaipaatko kotia? Kaipaatko sinä puhtautta ja pyhyyttä? Kaipaatko sinä olemuksesi lunastamista täydellisyyteen? Kaipaatko lapseutta? Kaipaatko viattomuutta ja tahrattomuutta? Haluatko herpaannuttaa kuormiasi? Menen silloin Jeesuksen luokse. Hän on aina sinua vastassa. Kerro Hänelle kaikki, näytä Hänelle kaikki. Sano Hänelle kaikki. Anna Hänelle kaikki. Älä pidätä mitään Häneltä. Silloin Hän antaa tuntea itsensä läheisesti, kun uskallat luottaa Hänelle koko itsesi.

Kuljen jatkuvassa Jumalan johdatuksessa. Huomaan että kaikki mitä teen menee nappiin, kuin palat kohdalleen puzzlessa, silloin kun vaellan Jeesuksen kanssa. Herra aloittaa jonkun asian virittämällä minussa tietyn näyn. Ja sitten toteutan sen, ja sekin on ihmettä, miten se menee, eri tavoin kuin itse ennalta kuvittelin.

Sitten seuraavaksi se asia työstää minussa jotakin. En itse varsinaisesti työstä, vaan mieleni ohjautuu tiettyyn suuntaan, ja kaikki noudattaa sitä linjaa, ja sanon sitä johdatuksessa olemiseksi ja puhumiseksi, toimimiseksi ja kirjoittamiseksi. Tämä vuorokausi on ollut ihme, Herran puolelta. Se miten Hän on jälleen johdattanut ja yllättänyt.

Silloin kun omat kädet on tyhjät, Hän tarttuu niihin ja täyttää ne, silloin ne on otolliset Hänelle. Silloin kun on orpo olo, Hän kysyy saada tulla lähelle, ja Hän tulee ja on lähellä. Silloin kun on voimaton ja väsynyt edes nukkuakseen, Hän virvoittaa, ja käyttää heikkoutta edelleen omaksi kunniaksi. Ja tämäkin on suurta ihmettä.

Kun on todella läheinen Hänelle, voi tehdä sitoumus-sopimuksia Hänen kanssaan, oikeastaan Taivaallisen Isän kanssa ne teen. Todellakin, olen niitä tehnyt monia, ja Hän on ollut aina uskollinen ja tehnyt oman osuuden, mutta en ole itse aina jaksanut olla luja päätöksissäni ja lupauksissani. Mutta saan nousta, ja jatkaa ja unohtaa sen heikkouden, mikä on kompastus.

Isä arvostaa minua. Hän arvostaa minun sanojani. Hän ottaa minut tosissaan ja sanani. Ja minä otan Hänet tosissaan, sillä Hän on Pyhä. Hän haluaa kommunikoida oman lapsensa kanssa. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hän arvostaa kuuliaisuutta ja yritteliäisyyttä. Ja Hän on aina uskollinen kaikille Sanoillensa. Jeesus sanoi Raamatussa, olkaa täydelliset, kuten teidän Taivaallinen Isäkin on täydellinen.

Tämä on omakohtaista kokemusta suhteestani Luojaan ja Mestariini Jeesukseen. Joka on Pyhä Karitsa. Ihana Jeshuani. Rakastan Häntä ja rakastan Taivaan Isää ja Pyhää Henkeä ja olen rakkauden omistama kokonaan.

Huomaan myös että nimerkkini on todella sulautunut minuun, se on ihme. Se on kaikessa ominaisuudessa tullut minuksi ja minä sellaiseksi. Tämä nimeäminenkin oli yksi johdatus. Se on ihme, ja se on ollut kestävää, aina vaan syventyen ja syvemmälle siihen ominaisuuteen sulautuen. Kaikki mikä on ihmettä ja johdatusta elämässä, se on todistettavan arvoista, ja se on Herran Kunniaksi tuoda esiin.

Voi kun täällä olisi enemmän todisteluja enemmän tälläisistä asioista, ei vain teoista, vaan mitä Herra on tehnyt suuria ihmismielessä, ja tahdossa, ja näkymättömyydessä hiljaisuudessa. Se mikä on piilossa, se on kaikkein suurinta ja arvokkainta, sillä se sisällä kätkössä oleva on ydintä, ja ydin on aina arvokkain, siellä on lähde, mistä kaikki padot lähtee ja kaikki joet saavat alkunsa, ja kaikki pistosanatkin.

Ydin on se joka purkautuu, ja se on se joka laajenee ja leviää. Ihmisen sisin ja sielu on arvokas, ja sen voi puhdistaa ja hiouttaa Jeesuksen vaihetuspöydällä. Tämä oli minun tekstini tällä kertaa. Rakastan näitä sanoja. Rakastan tätä sävyä. Kiitos Jeesus.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Mietitäänpäs seuraavaa Raamatunkohtaa:

[ Room 6:6. tietäen tämän, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis kumottaisiin, emmekä me enää palvelisi syntiä — ]

Mitä ajatuksia tämä herättää, millaisia visioita tulee mieleen. Sanat risti, vanha, synti ja ruumis. Mitä ne sanat sisältävät? Mitä tuo kohta puhuu sinulle? Tuleeko tuosta jakeesta mieleen myös vastakohdat? Vai synonyymit, jotka syventävät ja laajentavat sen ytimen sisältöä.

Kun on sana vanha, ehkä kentis mieleesi tulee sana uusi. Ja samalla niille sanoille tulee synonyymit. Tai sitten sanat jotka ovat yhtä negatiivisia tai posittiivisia kuin ovat nekin. Tai sitten uusi, mitä se toteuttaa. Mitä vanha toteuttaa?

Taas ruumis tuo vastakohtana mieleen Hengen. Ja kun miettii, niin Henki on elävä ja ikuinen, ruumis taas katoava. Eli niille löytyi parit. Minä mietin tälläset asiat salaman nopeasti. Kun luen kohdan, välittömästi kaikki nämä vastakohdat, synonyymit ja oheissanat tunkee mieleeni. Ja pysyn yhdestä jakeen lähtökohdasta kirjoittamaan pitkän tekstin. Koska yhdessä jakeessa on paljon sanoja, mutta vielä enemmään sanomattomia sanoja.

Mutta asiaan.

Tuo jae siis sanomaltaan vanha, tarkoittaa sellaista joka on mieltynyt vanhuuteen, ikään, pinnallisuuteen, ja taaksepäinkatseluun, ja on hyvin ruumiin omaista, katoavaista etsivää. Se on vanhuutta ja se hidastuttaa matkaa. Sitä tarkoittaa tämän jakeen vanha sana. Vanha on paikalla lilluva vesi jossa on runsaasti levää.

Ja vastakkain asetteluna on uusi, eli hengellinen, ikuinen, elävä, katsoo ikuisuuteen ja tulevaisuuteen, ei katso pinnallisuuteen, ei aikaa, ei materiaan, vaan uskoon. Sitä on uusi. Tämän jakeen sanomattomina sanoina. Uusi on raikas elävä ja pulppuava lähde.

Myöskin tuosta jakeesta löytyy sana synti. Synti ja vanha on yhteydessä toisiinsa. Ja vastaavasti Pyhyys ja uusi ovat toisiensa ystävyksiä. On mielenkiintotoista hieman raaskita uhrata aikaa ja antaa Jumalan Hengen monivalaista omaa Sanaansa. Yksi jae riittää kerralla, kun se tämän kaltaisella tavalla aukeaa esimerkiksi.

Nyt tästä voisi pitää ihan kunnon teemankin.Tämä on minun päivän tekstini. Ja valtavan aukeava sisällöltään. Ja tosi hyvä siksi jakaa sitä siksikin eteenpäin. Myös tapani tulkita Jumalan Sanaa, on erittäin monipuolinen ja suositeltava. En lue Raamattua rohmalokaupalla, vaan sen mukaan kuin saan ja tarvitsen.

Tässä raamatunjakeessa myös puhutaan rstiinnaulitsemisesta. Silläkin on sanomansa. Mutta sen taidan jättää tuonnemmaksi. Oikeastaan, parempi mikäli se voisi aueta jollekin teistä. Ja sen vastakkain asettu ja sen tuki- ja soveltuvuus-sanat.

Tuo jae on aivan käsittämättömän laaja sanomaltaan. Siinä on sisässä neljä kokonaisuutta. Jotka voi eritellä, ja yhteen liittää. Yhteenliittäessä, siitä tulisi todella laaja kirjoitus ja selitys kokonaisuus.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

1.) Menen Jeesuksen luokse,
sanat viimeiset huulillain soi.

'' Taivaan kunnalla kirkkahimmalla -
vihdoin ylkäni nähdä mä voin.'' (x2)

2.) Menen Jeesuksen luokse,
enkeljoukko mut noutavi pois.

'' Minut liitetään Pyhien joukkoon -
mustat mullat ei estää mua voi.'' (x2)

3.) Menen Jeesuksen luokse,
kutsun satamaan purteni saa.

'' Taivas todeksi uskoni antaa -
se on Jumalan kallis maa.''' (x2)

4.) Menen Jeesuksen luokse,
kotirantojen tuntumaan.

'' Lasken ankkurin Kristallivirtaan -
astun rannalle Jumalan maan.'' (x2)


Kun kirjoitin tätä iki-vanhaa hengellistä laulua kasetilta tippa silmässä, niin kuinka koskettava se onkaan, viimeisen säkeistön aikana itkin jo tulvien. Tämä on todella kaunis ja koskettava laulu ja sävel !!!

[ Room. 12:2. Että te ette mukautuisi tähän ikuisuuden aikakauteen, vaan te muuttuisitte mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto: mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä. ]

[ Fil. 4:5,7-9. Teidän lempeytenne tulkoon kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, suojelee teidän sydämenne ja teidän ajatuksenne Messiaassa Yeshuassa. Ja vielä, veljet ( +sisaret ), kaikki mikä on totta, mikä vilpitöntä, mikä oikeudenmukaista, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvämaineista, jos on jotain taidollista ja jos on jotain kiitettävää, sitä ajatelkaa — minkä myös olette oppineet ja vastaanottaneet, ja kuulleet ja nähneet minussa: näitä asioita tehkää, niin rauhan Jumala on teidän kanssanne. ]

eikä seuraavasti (jae 8):

[ Ja vielä, veljet ja sisaret, kaikki mikä on valhetta, mikä luikurimaista, mikä vääryydenmukaista, mikä likaista, mikä vihattavaa, mikä pahamaineista, ja jos on jotain tyhmyyttä ja jos on jotain haukuttavaa, sitä ajatelkaa... ]

Näin tehdään ja toimitaan ja eletään kuitenkin seurakunnissa, uskovien kodeissa, perheissä, työyhteisöissä ja kaikissa sosiaalisissa tekemisisssä! Mässytellään häpeällisillä asioilla, katsotaan uutisista väkivaltaa, katsotaan scifiä ja väkivaltaa, ja haureellisuutta suvaitsevaa viihdettä. Puhutaan pahaa ja arvostellaan ja juorutaan ja panetellaan.

Jakeessa 9 sanotaan, että joka elää jakeen 8 mukaan sen kanssa on rauhan Jumala. Mutta entäpäs jos elää tuon väärinkäännös tulkinnan mukaan, onko rauhan Jumala sen ihmisen kanssa? Kuitenkaan ei voi palvella kahta Herraa, toinen on alamainen - toinen hallitsee.

Mikäli itse olen jossakin, jossa pahaa puhutaan jostakin henkilöstä, vaikka aiheellisesti, niin en halua osallistua sellaiseen. Vaan käännän asian toiseksi. Eli - yritän saada näkemykset kääntymään, siihen mistä asia johtuu. Ei ihmiseen itseensä, vaan johonkin, joka saa sen aikaan. Sillä ongelma on siellä, ei ihmisessä itsessä.

Mikäli puhuu henkilöstä, se on hyvin lihallista ja mielipiteellistä. Ja ihmisen lihan mieli on aina altis - sielunvihollisen manipuloitavaksi. Siksi aina minulla on pyrkimys valottaa taustaa, saada ihmiset pois siitä ympyrästä, että pommittavat vain ihmistä. Ja nimenomaan kaikki on hengellistä. Joten kaikessa on pimeys ja valkeus. Ja nimenomaan, ongelmat johtuu pimeyden vaikutuksesta.

[ Luuk. 6:28. siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. ]

Raamattu käskee siunaamaan vihollisia ja niitä jotka kiroavat uskon tähden. Mutta entäpä kun uskovat omia hengellisiä sisariaan ja veljiäänkään eivät kykene siunaamaan Kristuksessa, vaan panettelevat ja juoruavat. Seurakunnasta ja uskovien keskuudesta pitäisi lähteä tämä Raamatun käsky jo todeksi eletyksi!

On siinäkin jo aivan tarpeeksi että vastustajamme sielunvihollinen aina pommittaa, ja tuo ikävä mielialoja ja ajatuksia mieliimme, kukaan ei ole täysin immuuni niille. Mutta miksi ehdoin tahdoin ravita itseä sellaisilla ja vieläpä ruokkia ja ravita heikompia uskovia sellaisilla mielipiteillä? Älkäämme olko sielunvihollisen kaltaisia, vaan Kristuksen kaltaisia, siis pukeutukaamme Häneen.

[ Efe 5:3-4,10. Mutta avioliiton ulkopuolisia suhteita ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin on pyhille soveliasta, ei myöskään rivoutta tai typeryyksien puhumista tai pilkan tekoa, jotka ovat sopimattomia, vaan mieluummin kiitosta. Älkääkä osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päin vastoin nuhdelkaa. ]

Edelleen tässä mainitaan ja teroitetaan, samaa asiaa. Että Kristuksessa olevat uskovat ovat Pyhitettyjä. Ja pyhitetyn uskovan elämän tulee olla pyhää ja erotettua ei pyhästä. Tämä ''ei pyhä'' tarkoittaa kaikkea sitä mikä on maailmassa ja on lihallista ja mikä ei ole rakentavaa ja rakastettavaa. Pyhitetty uskova ei ravitse omaa tiedon janoaan turmiollisilla asioilla, ei etsi maailmasta turmiollisia nautintoja, ei etsi omaansa. Vaan Jumalan valtakuntaa.

Pyhitetty uskova haluaa rakentua ja pyhittyä. Hän haluaa oppia tuntemaan pyhittäjänsä. Hän haluaa oppia Jumalan salat, ja ne aukeavat Jumalan Sanan tutkimisesta. Jumalan Pyhä haluaa olla Pyhässä Hengestä riippuvainen. Hänen vaikutuksessaan, Hänen johdatuksessaan ja opetuksessaan. Pyhitetty uskova karttaa ja kammoksuu ei pyhää.

[ 2.Kor 7:1. Kun meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

[ 1.Tes 4:7. Sillä Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. ]

[ Jaak 4:8 Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja pyhittäkää sydämenne, te joiden sielu on jakautunut [ palvelemaan kahta päämäärää ]

AMEN!

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Sielunhoito, on rukousta ja toisen ihmisen kuulostelua Pyhässä Hengen aisteilla ja Pyhän hengen armolahjat ovat avuja siinä palvelutehtävässä. Sielunhoitoon kouluttaja on Pyhä Henki. Siihen palvelutehtävään kutsuu Pyhä Henki. Sielunhoidossa jaetut asiat, ne kuuluvat ehdottoman luottamukselliseen vaitioloon. Sielunhoitaja ei saa olla juoruava ihminen, missään merkityksessä ja nimessä.

Kaikki mitä siinä istunnossa puhutaan, on salaista ja luottamuksellista. Sielunhoitaja on vain auttaja ja kanava. Hän on vain enimmäkseen kuuntelija, ja sanoo harvoja sanoja. Hän rukoilee ja armolahjojen avulla hän palvelee sitä joka on hänen esirukoiltavana. Sielunhoitoon ei voi kouluttaa kukaan muu paremmin kuin Herran Henki, koska ilman Häntä sitä tehtävää ei voi suorittaa.

Sielunhoitaja, on vain inhimillinen kanava, jota Jumala käyttää ja täyttää. Hän on vain palvelija, joka unohtaa kaiken sen jälkeen. Sielunhoidon tavoite on että esirukoiltava saa vapautua, kertoessaan ja tyhjentyessään kuormistaan. Ja rukoiltava saa varustautua uuteen voimaan ja rohkeuteen hoitavan rukouksen kautta, joka on yksilöllisen pitkä tai laatuinen.

Sielunhoito on siis asia, missä kaikki keskusteltu on niin salaista kuin olla voi. Se on rukoiltavan ja Jumalan välistä, sielunhoitaja on vain palvelija, joka kuulee, mutta unohtaa kuulemansa. Sillä se ei ole hänelle tarkoitettu, vaan Jumalalle. Hän on vain siinä lähimmäisenä hetken aikaa.

Jokainen uskova voi olla sitä. Mutta siinä tarvitaan nöyryyttä. Siinä ei olla edustamassa omia mielipiteitä. Ei niin! Vaan siinä kuulostellaan Pyhän Hengen antamia visioita ja sanoja. Siinä on todella tärkeää olla mahdollisimman pieni itsessä, ja antaa Jumalan tehdä kaikki ja antaa ne sanat olla niitä jotka on Jumalan Sanaa, ja Pyhän Hengen nostamia sanoja. Se ei ole ihmisen oma suoritus. Siinä palvelutyössä on oltava kärsivällinen.

On monia ammatti pappeja ja ammatti terapeutteja, jotka saa leipänsä työstä, ja jotka tekevät ihmismielellä ja päättelyllä ja järjellä suorituksensa. Toisin sanoen heiltä puuttuu tärkein - eli Pyhän Hengen osallisuus ja voitelu! ''Ja sitten on myös:'' Pyhän Hengen kasvattamia ja kouluttamia saarnaaajia ja sielunhoitajia. Oikealla Herran valtuuttamalla työntekijällä on aina Pyhän Hengen voitelu! Ilman Häntä, ei uskova palvele. Palvelija on riippuvainen Pyhän Hengen voitelusta!

Itselläni ei ole ollut henkilökohtaista sielun hoitajaa elämäni aikana. Mutta olen erään ystävän kanssa joskus keskustelleet ja tehneet keskinäistä sielunhoitoa. Hän rukoilee, ja minä kuuntelen ja saamme näin kumpikin Herralta siunauksia ja rohkaisua. Muutoin olen asiat itse kaikki Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa ja hoidossa kahdestaan käynyt läpi.

On todella paljon asioita, mitä en ole voinut kertoa ihmiselle, vaan yksin Herralle. Näin minusta on tullut riippumaton ihmisistä. Vaan Herrastani olen riippuvainen, niin paljon Hän on auttanut. Niin paljon Hän on ymmärtänyt. Niin paljosta Hän on vapauttanut. Minun oma hoitajani on ollut Pyhä henki. En ole takertunut keneenkään siinä merkityksessä. Kiitos ja Kunnia siitä Jumalalle!

On tärkeää että sielunhoitajan ja palveltavan välille ei tule sellaista riippuvaisuutta, siten että palvelijasta tulee se henkilö, joka aina on se jolta apua ja lohtua haetaan. Vaan on hyvin tärkeää, että palveltava saa kasvaa kiinni Kristukseen. Sielunhoitaja ei voi Kristuksen korvike. Vaan palveltavan, tulee saada omaan elämänsä suhde kuntoon Pyhän Hengen avulla, jotta hän voi Hänessä jatkaa henkilökohtaisesti kasvuaan ja vahvistumistaan kahden Jeesuksen kanssa.

Sielunhoitaja on myös henkilökohtainen ystävä ja lähimmäinen autettavalle ja saa myös itse siinä ohessa paljon siunauksia. Sielun hoitaja on paljon enemmän kuin terapeutti. Sielunhoitaja käsittelee koko ihmisen. Ei vain psyykettä. Ihmisen elämä ei ole psyyke. Vaan varsinkin uskova on elävä sielu, ja Pyhän Hengen temppeli. Ja toimiessaan Voitelussa, uskovan kohdalla, palveltavassa uskovassa oleva pimeys tai lohduttomuus, voi saada uuden lähtökohdan, ja painot pudota, ja ikkunat taas aueta. Ja kanavat virrata.

Sielunhoidossa, ei kerta auta ja tuota pysyvää muutosta, vaikka tulos on helpottavan suuri jo kerrasta. Vaan se on prosessi. Joka kerta kun on ollut siinä, on jotain siitä kehittyvä, Pyhän Hengen prosessoidessa ihmistä arjessa, ja seuraavalla kerralla kuulostelllaan mitä on tapahtunut. Ja taas edistytään eteenpäin. Mutta tämä on etusijassa Pyhän Hengen toimintaa.

Sielunhoito ei myöskään ole kellokorttihommaa. Se voi kestää vartin, se voi kestää 8 tuntia... siinä ei ole mitään etukäteis aikoja, siinä palvellaan, sen palveltavan tarpeista lähtien. Siihen tarvittaessa uhrataan aikaa. Pääasia on että toinen saa kuormat pois ja vapauden. Ihan samoin seurakunnissa pitäisi unohtaa kellonajat. Ja julistaa Pyhässä Hengessä ilman aikamääritelmiä ja rukoilla täten samaten. Myös palvelijan on kunnioitettava itseään, ja hoidettava omaa kanssakäymistään vapahtajan kanssa, että hän voi palvella Herrassa.

Kaikki ihmisen kontrollontointi missä tahansa Hengellisessä työssä on aina pois Jumalan Valtakunnan tavoitteesta. Sillä itse Herrallammekin on aina aikaa meille. On hyvin tärkeää, että kaikki tapahtuu Herrassa ja Hänen kunniaksi. Sielunhoito on siis mielen, hengen ja tunnemaailman huomioonottamista. Ihmisen sisimmän ja syvimmän olemuksen hoitamista Pyhän Hengen kanavana toisinsanoen.

Ihminen ei tee mitään itsessään, Pyhä henki tekee työn kummassakin, sekä palveltavassa, ja palvelijan kautta. Mitä vähemmän palvelija puhuu, sen parempi. Mitä enemmän hän antaa johdattelevia kysymyksiä, täydennöksiä ja eläytyy, sen parempi. Sielunhoitajan, täytyy todella olla kuuleva. Kun tulee rukoushetki, niin hänen täytyy silloin rukoilla niitä asioita, ei omia aivoitelmiaan. Ja hänen on hyvä antaa Pyhän Hengen johdattaa rukousta.

En luota itseeni, en luota itsessäni olevaan tahtooni. En luota itsessäni olevaan luonteeseeni. Minun oma tahtoni ja minun oma järkeni, ne saattavat minut aina murheelliseksi ja teen aina silloin Jumalan tahdosta poikkeavia ratkaisuja. En luota siihen että voisin hillitä itseäni loputtomiin. En usko että voisin olla itseni Herra.

Siis minä tarvitsen Pyhän Hengen ja Hänen johtajuuden elämässäni. Minä luotan Häneen, minä luotan Pyhään Jumalan Sanaan, minä luotan Jeesuksen Kristuksen armoon ja rakkauteen. Tosin sanoen puen ylleni Kristuksen mielen, Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki on opettajani, rohkaisijani, hoitajani, vahvistajani ja kaiken lähde. Hän on lähde taivaallisista minun sisimpääni ja minun sisimpäni on Hänessä ja antaudun Hänelle.

En luota ja usko että voin palata, omaan uomaani, vaan koko elämäni täytyy olla Jumalan johdatuksessa, ja Hänen taajuudessaan. En voi palata entiseen syömäkulttuuriini. Vaan on tullut uusi aika siinäkin. Siten että elän vain tarpeellisen tyydykkeen rajoissa. Niin että oma lihani ja mielitekoni, eivät hallitse, vaan Herra hallitsee minua.

Kun uskon Jumalan Sanaan ja Jumalan Voimaan ja Jumalan Henkeen, niin silloin elämäni on Hänessä, ja näin siis haluni ei hallitse minua. Vaan Jumala hallitsee. Ja Hän muuttaa minut joka tavalla. Oma lihan mieleni aina kapinoitsee Jumalan Henkeä vastaan. Mutta - olen jo aikoja sitten alistanut oman mieleni Hänen alaisuuteen, ja Hän on minun Herrani. Ei minun tahtoni tai lihan himoni. Vaan Jumalan tahto ja Hänen Sanansa, joka on perustukseni ja se - pysyy!

Minä uskon Herraani Jeesukseen, Hän on minun Herrani! Hän on minun pelastajani. Hän on minun rakkaaani. Hän on minun kaikkeni, Hänestä kaikki tulee minulle, ilman Häntä ei ole mitään. Hänen kauttansa on minulla yhteys ValtaIstuinSaliin Isän Jumalan luo, Kaikkein Pyhimpään!

Minun ongelmani on Jeesuksen ongelma. Minun ahdistus on Jeesuksen probleema. Minun vajavaisuuteni on Hänen täytettävänään. Minun kaikki problematiikkani ja puutteeni on Hänen omiaan, koska olen Hänen. Minun syömiseni ja nukkumiseni on Herran aikaa ja kädessä. Minun muotoni on Herran omaisuutta. Minun olemuksni on sitä palvelua varten mitä Hän haluaa, ensisijaisesti jäseneni toimikoon palvonnan ja Jumalan Sanan esille tuonnin kanavina. Sillä se on todellakin Hänen oma tahtonsa.

Minä olen Herran oma. Minun mieleni on antautunut Hänelle. Minä tahdon sitä mitä Hän tahtoo. Minä haluan että Hän ymmärtää minua. Ja Hän totisesti ymmärtää. Mutta myös minä haluan ymmärtää Häntä. Ja todellakin, Jumalan Henki joka on opettajani, sekä Hän on mieleni ja ajatuksieni virittäjä. Hän inspiroi minua ja antaa oivalluksia, Hän tuo esille Jumalan Sanaa - minun muististani. Jeesus on totisesti Hyvä!

Kun luotan itseeni tulen levottomaksi ja murheelliseksi. Ei aikaakaan kun huomaan että kirjoitin jotakin, mihin Henki ei yhdy. Sellaista mikä on oma mielipide, jossa on sävynä jotakin, mikä on pois pantavaa. Tuskin kovin moni ihminen sellaista huomaakaan, mutta minä tiedän sen itse. Ja silloin minun on vain vaiettava, ja tehtävä parannus.

Tälläistä tapahtuu usein. Mutta se on tavalliselle ihmiselle vierasta. Mutta saatan huomata monen uskovan ilmaisevan sellaisia asioita tai jollakin sävyllä, että Hengessä kauhistun sitä. Ja tämä totuus on täysin sumentunuttta monilta. Ellei Pyhä Henki ole silmävoide, niin uskova on osiltaan sokea. Ellei uskovalla oleva Hengen kuuleva korva auki, Häne ei käsitä ja ymmärrä Jumalan tahtoa ja Sanaa. Mieleni ja tahtoni ja kaikkeni olkoon Pyhitetty Jumalalle. Ja olkoon Pyhän Hengen voitelu minussa, kaikissa Hengellisissä aistimissa. Haluan olla täysin viritetty Jumalalle.

Haluan olla todellakin valvova neitsyt. Sen vastakohta on paatuneisuus eli nukkuminen. Miksi ei uskovat etsi Jumalan Valtakuntaa? Miksi ei uskovat todella heittäydy uskoon?! Miksi ei uskovat uskalla porautua Jumalan arvoituksiin syvälle? Miksi eivät uskovat erottaudu maailmasta, vaan kaikella tavalla mukautuvat siihen tahdollansa, mielellänsä ja himoillansa. Ovat siis kietoneet sielunsa mielineen maailmaan kiinni.

Miksi eivät uskovat havahdu? Miksi he eivät paastoa? Miksi he eivät lue Jumalan Sanaa? Miksi he kuuntelevat korvasyyhyä? Miksi he eivät kestä selkeää Pyhää suoraa Jumalan Elävää Sanaa? Miksi uskovat eivät elä rukoillen joka aika? Miksi uskovat eivät tahdo Pyhittäytyä? Miksi uskovat ovat lihallisia ja välinpitämättömiä? Miksi uskovat ei elä taivasta varten, siis kuollakseen omalle tahdolle ja elääkseen Jumalalle iankaikkisesti?

Miksi uskovat eivät pureudu Pyhään väärentämättömään Sanaan? Miksi uskovat tarvitsee pelastusrengankaita? Sellaisia kellukkeita, jotka kuuluu uimataidottomille lapsille. Miksi eivät uskovat jätä niitä, kun ovat selvinneet uskossa alkeita pidemmälle. Miksi he eivät pitäydy pelkästään alukuperäiseen Pyhään Sanaan? Miksi uskovat ovat niin velttoja ja uimataidottomia uskossa?

Näitä kysymyksiä on tuhanssia! Ja on vain yksi vastaus! Heissä ei ole Pyhän Hengen johtajuutta! Heidän päänsä on joku muu, kuin Herra. Sillä Jumalan Henki johtaa aina syvemmälle Herran tuntemiseen ja löytämiseen sekä Pyhitykseen sisälle. Pyhä Henki vie ihmisen syviin uimavesiin, syvälle Jumalan tuntemiseen. Miksi ihmiset pelkäävät Jumalaa, vai onko niin että ihmiset pelkäävät itseään?

Onko itsensä tyhjyyden löytäminen niin pelottavaa, että siksi ei voida antautua kokonaan Jumalalle. Sillä on niin, että ilman riisumista ja puhdistumista, ei voi pukeutua valkeisiin vaatteisiin. Eli parannus on ensin tehtävä. Ensirakkaus Jeesukseen on löydettävä, ja on luovuttava omista vaatimuksista ja peloista.

Jeeus antaa vapauden. Hän antaa sisimpään elävät ja terveet vahvat tunteet. Hänen virtansa vuotaa ja virvoittaa. Mutta ensin on käytävä kyynellaakson kautta, sitten tämä laakso muuttuu vasta lähteiden maaksi. Kun sinä itket rakas Jumalan lapsi. Pyhä Henki itkee kanssasi sitä itkua. Et ole silloin yksin. Et ole koskaan yksin, kun olet jättänyt elämäsi ja kuormasi ja taakkasi ristin juurelle.

Hän antaa sovinnnon, Hän antaa lahjavanhurskauden. Hän kukistaa kuoleman vallan. Hän turjuu puolestasi kaikki epäilykset. Hän saartaa sinut viholliset hyökkäksiltä sinun puolestasi. Hän ei anna sinun kulkea harhaan, ei minnekään missä saatat vahingoittaa itsesi, koska sinä olet Hänen yhteydessään. Hän tulee silloin johdattamaan sinua. Hän vie sinut pois sieltä erämaasta, sieltä kivikkoisesti karrikoituneesta maasta. Hän muuttaa sinut sisältä ja ulkoisesti.

Hän on Mestari, Hän on muuttaja, Hän on mielistynyt sinuun. Kun sinä tulet Hänen eteensä ilman epäilyksen häivää, sydän valvoen ja odottaen Häntä. Tulet huomaamaan että Hän antaa sinun kuulla ja nähdä, miten Hän itse näkee ja kuulee asiat. On suurta armoa olla pelastettu ja huuhdottu Karitsan Pyhässä Veressä puhtaaksi, koko omatunto voi olla Hänelle Pyhittynyt. Kaikki Jumalan Pyhät Sanat, ne tulevat toteutumaan. Ne tulevat täyttymään. Sillä kaikki mikä on alusta ollut, se on vastakin oleva.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Efes. 4:22-24 ''että teidän tulee laittaa pois entisen käytöksenne mukainen vanha ihminen, joka on turmeltunut ja petollisten himojen alainen, ja Hengessä uudistua mieleltänne, ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan kautta on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhitykseen''. ]

Kun Jumala loi ihmisestä elävän ihmisen, joka käsitti kehon, sielu ja hengen. Niin Jumalan silmissä se luomus on Hänelle elävä siksi koska ihmisessä - on Elävä Henki, eli Hänen Henkensä. Jossa ei ole, on kuollut Hänelle. Vaikka eläisi maailmassa, koska siinä ihmisessä ei ole Jumalan Henkeä. Jumala siis loi ihmisen täydelliseksi Paratiisiin. Ihmisessä oli Jumalan Henki jo istutettuna, eli Pyhä Henki.

Jos ihmisessä joka ei ole pelastunut, olisi Elävä Henki, joka jotenkin vaikuttaisi, ( siis on olemassa vain Jumalan Henki ja demonisia henkivaltoja ) Niin mikä Henki voisi vaikuttaa silloin mielissä? Eli mikä on ihmisen henki, ilman valoa? Jos siis ihmisessä olisi joku henki, joka ei usko Jeeukseen, niin monihan voisi olettaa, että ihmisen olematon Jumalasta poissa oleva henki, muuttaisi ihmisen mieltä. Mutta se ei ole mahdollista.

Koska Jumalan Henki on ainoa joka muuttaa jaloksi ihmistä, ja Pyhyyteen. Ja toisaalta pimeyden ja eksymyksen henki johtaa ihmiset eroon Jumalsta, hillittömiin himoihin ja epäuskoon ym... Eli siis onko ihmisessäkin ilman Herraa joku aktiivinen elävä henki? Jos näin olisi, ihminen voisi pelastaa itsensä, ja pyhittää itsensä ilman Jumalaa.

Moni sanoo että kaikissa on ruumis ja siulu ja henki. Mutta jumalattomassa ei voi olla elävää henkeä. Jumalan Sana ei puhu ihmisen hengestä - vaan sielusta. Kaikki ihmisen tekeminen ilman Jumalaa johtuu siitä, että puuttuu totuuden ja Jumalan pelon valo. Ja siksi ihminen kulkee sokeudessa. Ilman synnintuntoa ja paatumuksessa.

Jumalan Sana myös mainitsee hengellisesti kuolleista ihmisistä. Kun on hengellisesti kuollut, silloin ei ole elävää Henkeä, vaan pimeys. ns. musta aukko. Silloin ihminen on vain sielullinen. Pelkkä janoava sielu, joka imee aukkoonsa lohtuja, kadottaen ne sitä mukaan. Uskova jossa on Pyhä Henki, on äärettömän rikastettu ihminen, koska hänessä pysyy ja vaikuttaa tämä valkeus.

Eikä vain uskovassa ole ainoastaan sielunelämä ja näkökulma. Sillä kaikessa vaikuttaa Pyhä Jumalan Henki. Tiedän omalla kohdalla myös mitä tuo otsikko tarkoittaa. Uskova tulee viattomaksi, mitä kauemmin vaeltaa uskossa ja mitä kuuliaisempi on. Mitä enempi elää Hengessä, sen tahrattomampi vaellus , ja vaikuttimet. Uskovalle moni asia voi olla vilpitöntä, lapsenkaltaista iloa, jota maailma ei käsitä. Kauan uskossa elävä, pienenee, ja Jumalan merkitys hänelle suurenee.

Jumalan Sana sanoo, että pimeys ei käsitä valkeutta, ennenkuin totinen valkeus tuli maailmaan Kristuksen kautta. Sillä kristus on Jumalan UhriKaritsa, ja Jeesus käski ostamaan Häneltä silmävoidetta, niin että näkisi. Pyhässä Hengessä on uudeksi luomukseksi pukeutuminen. Jumalan Sana on totuus jota katsotaan, niinkuin peiliä. Ollaksemme Jumalan kuvia, tulee syödä Jumalan Sanaa.

[ Ilm 3:18 Minä neuvon sinua ostamaan Minulta kultaa, tulessa puhdistettua, jotta rikastuisit — ja valkoiset vaatteet, jotta pukeutuisit eikä sinun alastomuutesi häpeä näkyisi — ja silmävoidetta, voidellaksesi silmäsi, jotta näkisit. ]

Myös mitä enemmän tuntee Jumalaa ja rakastaa Häntä, ja elää Hänelle erottautuneena, sen vapaampi on sielu, tämän maailman hallinnasta, ihan asenteita myöten. Tämän maailman näkökulmasta, tälläinen on vain teatteria. Kuten uskovan Jumalalllisesta näkökulmasta on pelkkä sielullisuus myös teatteria.

Jumalan Sana sanoo, että Jumalan Sana on hullutus tälle maailmalle, ja toisinkin päin. Myös että, maailma tulee aina vihaamaan Jeesuksen seuraajia. Mutta Jeesuksen seuraajat ovat vapaita Kristuksessa, siinä määrin, että heillä ei ole oikeutta kantaa mitään kuormaa ja kaunaa ketään kohtaan. Sillä koska uskova on saanut paljon anteeksi Herralta, niin myös jokaisen Jeesuksen seuraajankin tulee luopua siitä, mikä ei ole Jeesuksen mielenlaatua.

Uskovan päämäärä henkilökohtaisesti on Pyhittyä, eli tulla muistuttamaan Kristusta luonteelta ja mieleltä. Ja tämä on ainoa mahdollisuus, sillä Jumalan tykö tullaan vain Kristuksen ristin työn tähden. Ja Jeesuksen Messiaan nimessä. Ja näin on automaatio, että muutumme Hänen kaltaiseksi, katsomalla Häntä jota katsomme kirkkaudesta kirkkauteen. Ja siinä on opettajana Pyhä Henki ja Jumalan Sana.

Jumalan Sana sanoo, että kun katsoo kuvastimeen, niin alkaa muuttua saman kuvan kaltaiseksi. Ja Jumalan Pyhä Sana on peilimmme. Meidän päämäärämme. Olemme luotuja Jumalan kuviksi alun alkaen. Ja Jumala on Sana. Mikäli lukee ja tutkii Jumalan Pyhää Sanaa, siinä Pyhä Henki tulee opettaneeksi meitä. Pyhä Henki on se persoona - Elävä Vesi joka kirkastaa kaiken. Myös sen peilin. Kun peilin päälle valuu vettä, niin peilistä tulee erityisen kirkas, kun siihen hohtaa valon säteet päälle.

Jeeus sanoi Syykkarin kaivolla Samarialaiselle naiselle, että hänellä on Elävää Vettä, ja joka sitä juo ei janoa enää millloinkaan. Hän Jeesus, on Elävän Veden ammentaja. Hänen kautta tulee kaikki. Hänessä asuu Jumalan täyteys, Hän täytti Jumalan tahdon. Ilman Häntä ei ole mitään. Kaiken Hän nivosi yhteen.

Erään kerran Jeesus oli opetuslapsiensa kanssa illalla, opetuslapset kehoittivat Jeesusta syömään, mutta Jeesus vastasi, että Hänellä on jo ravintoa. Jeesuksen tärkein vesi oli Jumalan Henki ja tärkein leipä oli Jumalan Sana. Uskon että Hän paastosi usein. Hän myös valvoi ja rukoili öisin. Kukaan ei voi valvoa öisin, ellei paastoa. Paasto minimoi unen tarpeen todella lyhyeksi.

Kuten Rakas Herramme vaelsi, niin pitää meidänkin. Jumalan Sana sanoo, että tulee pukea yllemme Kristus. Eli pukea mieleemme Hänen luonteensa, toisin sanoen muuttua Hengessä mieleltämme. Sillä Pyhä Henki aina kirkastaa Kristusta. Ja antaa aina meille Kristuksen mukaisia avaimia, totuuksia ja lahjoja sekä johdatuksia.

Olen suunnnattomasti kiitollinen Herralleni että saan nyt tätäkin kirjoittaa, se on Jumalan ihme. Mikään liha ei voi tunnustaa että Jeesus on Herra. Mikään liha ilman Pyhää Henkeä ei voi vaeltaa kuuliaisena Herralle. Mikään Jumalalle kuollut teko, ei kirkasta Jumalan Kunniaa. Mikään sivistysteologia, tai oma ponnistus, ei tuota Jumalalle Kunniaa. Ainoastaan se missä Pyhä Henki vaikuttaa, Hän ei yhdy meihin ja tahtoomme, vaan me liitymme Häneen itseensä.

On erittäin tärkeää tänä aikana, pukeutua Kristuksen Henkeen. Jumalan Sana mainitsee, että kun pukeutuu Jumalan Henkeen, niin silloin ihminen ei täytä lihan himoa. Jos Hengessä päätämme vaeltaa, tulee toisin sanoen panna pois vanha ihmisemme. Sillä Herra Jeesus on Herra! Ei ihminen, voi hallita elämäänsä, yhdessä Herran Jeesuksen kanssa. Vaan kaikki on Kristuksen alla, koko elämä, että myös kaikki kunnia nousisi korkeuksiin.

Kistuksessa vapaana elämä on sitä, että on luovuttanut kaiken Hänelle. Jos on jotain omaa, joka ei ole Herran. Niin ihminen ei ole vapaa. Kun siis elää Herrassa, ja Hänen Hengessään, on aina otollinen Hänelle. Ja toisin sanoen, vapaa synnintunnosta. Vapaa elämään vapaana, ilosta ja kiitoksesta käsin, Pyhän Hengen täyteydessä.

Pyhä Henki on Vapauden Henki. Ilman Pyhää Henkeä ei ole vapautta. Jumalan Sana mainitsee että siellä missä on Herran Henki, myös että siellä on vapaus. Ja vielä varoittaa, että vapaus ei saa olla yllyke lihalle. Vaan kaikki on asetettava Kristukselle alamaiseksi. Kristus on siis uskovan pää, tällöin uskova on Hänen seuraajansa ja palvelijansa.

Kun uskova elää Hengen täyteydessä, hän on pyhitetty. Kun uskova on täynnä Jumalan Sanaa ja Henkeä, Hän on Pyhä, koska Raamattu on Pyhä, kuten Jumalan Henkikin on. Kun on täynnä Jumalan valoa ja voitelua, niin Jumalan Pyhyys vuotaa yltäkylläisesti. Ja Jumalan Henki opettaa uskovaa, sisälle Jumalan Sanaan, ja sisälle Hänen itsensä tuntemiseen ja Hänessä Jumalan henkilökohtaiseen läheisyyteen ja tuntemiseen.

Jumalan Sana sana kirjoittaa, että Jeesus siunasi lapsia, ja sanoi etä autuaita ovat lapsen kaltaiset. Autuas ja onnellinen on se uskova, joka on saanut aina olla Jeesuksen seuraaja tai nuorena pelastunut. Pitkään paatunut, ja oman egon kasvattanut, ei voi enää helpolla nöyrtyä Herransa edessä.

Jumalan Sana puhuu että autuaita ovat nöyrät ja hiljaiset, he saavat maan periä, autuaita ovat ne, joita Kristuksen tähden pilkataan, autaita ovat rauhantekijät, autuaita ovat surulliset ja murheelliset ym.. Uskovakin voi elää monen asian ja tilan alla. Mutta uskovan pää on Herra. Ei siis mikään ihminen ja olosuhde, vaan Herra.

Raamattu sanoo, että joka kadottaa elämänsä Kristuksen tähden, löytää sen. Myös Jumalan Sana sanoo, että joka rakastaa enemmän sitä ja sitä henkilöä tai asiaa, ei ole sovelias Herran seuraaja. Vaan uskovan elämässä rakastetuin tulee olla Jumala! Eli Herran seuraaminen on kuuliaisuutta, Hänen Sanaansa tutustumista huolella, ja jatkuvaa Hengen täyteyttä elämässä.

Mutta ellei ole sovelias, ei kasva, vaan jää jonnekin sivuun. Jumalan Sana puhuu palvelijasta joka laittoi leiviskänsä sivuun tai jopa hautasi ainoan aarteensa. Kuitenkin tuo luikuri pääsi taivaaseen, mutta se kätkettykin aarre otettiin siltä pois ja annettiin sille, jolla jo paljon oli. Jos aarre on kätkössä se ei koskaan lisäänny, enenny ja tuota mitään.

Mikä on aarre sitten? Jumalan Sana on aarre. Me olemme Jumalan aarrearkkuja. Toisin sanoen Pyhän Hengen temppeli, tai valajan astia. Mutta se on täysin hyödytön, jos sieltä puutttuu aarre. Jos sitä hävetään, eikä laiteta likoon. Jumalan Sana kehoittaa meitä aina astumaan sekä otollisella että ei otollisella hetkellä saarnaamaan evankeliumia. Jumalan Sana on se aarre.

Ja Jumalan Sana on Voima, itse kullekin uskovalle rakennukseksi. Pyhä Henki on Voima yöhäältä. Kristus on Jumalan Sanan täyteys. Mutta kun me tulemme Hänen kaltaisiksi, mekin muutumme täyteen Jumalan Sanasta, ja Jumalan kaltaisuudesta. Kun olemme kyllästettyjä Jumalan Pyhyydellä ja Sanalla, me tuomme esille vain Jumalan Kunniaa, sillä muuta emme saata tuoda esiin.

Ei uusi viini voi olla vanhassa leilissä, se pakahduttaisi ja puhkaisisi sen leilin, ja niin sisältö vuotaa ulos maahan. Miksi? Koska viini on vahvaa juomaa. Kun on täytetynä Jumalan viinistä, sille täyteydelle edelllytys on se että meidän vanha luontomme riisuuntuu ja synnit tunnustetaan ja saadaan anteeksi. Uutta viiniä, ei lasketa kuluneeseen, rikkinäiseen ja turmeltuneeseen leiliin. Mutta Jeesuksen Pyhä kallisarvoinen Uhri-Veri, puhdistaa meidät täydellisesti. Vain Hänen Veri, ei mikään muu, se on edellytys Pyhitykselle.

Suosittelemani RAAMATUN 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Ooh, ihanaa...niin jos saisi unelmieni avaimet haltuuni.
Mutta ne ei koskaan tule olemaan minun omani, vaan
aina ne on sillä, joka vastaa uniini. Minun on vain
nykyhetken realistisuuden avaimet. Utopian avaimet
on Taivaan Isälllä. Minulla ei ole itselläni kuin tämän
hetken avaimet hallussa, ne on minun päätelmiäni ja
valintojani. Mutta unelmieni hahmotus, on arvoitus.
Niitä avaimia en omista kuin unissani. Niillä avaimilla
voi seilata unelmissa, vaan en todellisuudessa, tässä
ja nyt. Ne avaimet on Herrani. Minun omaani on vain kiehtova,
uteliaisuus. Minun on vain jano. Minun on vain omistamisen
ja aarteen löytämisen tarve. Jos vain voisin omistaa
avaimet. Niin käyttäisin heti niitä. Valitsisin parhaimman
laadun ja sulokkaimman vastineen. En tunnustelisi sokkona,
tai peräti jäisi nojaamaan seinään, sillä turha on jäisiä ja
huonoja lukkoja murtovarmuudelta testata. Tiedän mikä
on paras. Jos omistaisin avaimet, avaisin sen ja kävisin
sisälle, ja omistaisin sen loppuelämäkseni.

Minu on vain se mitä näen. Näkymätön on ei ole omaani,
vaan se on sitä mihin sokeasti luotan. Ja tämä näkymätön
omistaa minut. Minä en omista näkymättömyyttä. Unelma
omistaa minut. Minä en omista unelmaa. Minä vain uneksin
ja olen sen omaisuutta. Sillä unelma on satua. Ooh, herätköön
prinsessa-enkeli jo unestaan - herätköön. Mutta uneni ei salli sen
tapahtua, sillä näkymätön ei niele minua imuunsa, vaikkakin se
omistaa minua. Minä antaudun unelmiini, mutta unelmani ei
ota minua omakseen, vaan lainaa omastaan minulle. Käsitän sen
mikä on haaveeni ja mitä avaimia tarvitsen niiden avaamiseen,
mutta ne avaimet ei ole minun- vaan Herrani. Tiedän sisimmässä
ja tunnossani, että en voi asettaa väärään sisukseen luottamustani.
Tiedän että avaimet jotka minulla nyt on, ne on harjoitusavaimet.
Mutta tiedän myös olevan näkymättömän avaimen ja astian.
Jota haluan omaksi. Vaan en omista sitä aarretta ja sitä avainta,
en sitä unelmaakaan, vaan lainaan sitä. Unelmoin laina- ajalla,
joka on nyt. Kun olen laina-ajan kuluttanut loppuun asti, saan
ihan omakseni sen mikä on nyt lainaa ja utopiaa. Silloinkin olen
unelman oma, ja sen aarteen nieleksimä, sille antautunut.

Aah, tämä unelmieni kotoisa syli, on minua varten. Hänen olemus
on minun sylini ja näköiseni. Hän on minun mielitiettyni. Ja ihanan
näköinen, lumoava. Hänen ajattelunsa ja aivoittelunsa, ovat
minulle aarteita ihmeellisiä. Hänen muotonsa, silmänsä ja
olemuksensa on vastustamattomia. Hänen kaikki minuutensa,
on minua signaalisoiva. Hänet voin monesti ohittaa, sillä kyllästyn
odottelemiseen, sovittamaan samaa avainta siihen samaan aarteen
lukkoon, joka aina pysyy muurattuna. Ja testään muuta. Mutta muut
eivät ole minun unelmieni vastakaikuja. Ne eivät tahdista minua,
vaan ahdistavat.Oh, kumpa tämä aarre, tahtoisi ottaa omani omaksi
aarteekseen. Kumpa kaksi unelmaa Herrassa Jeshuassa, Hänen
kasvojensa edessä tulisivat löytämään yhteisen sillan ja majakan,
ja saaren. Yhteisen autiosaaren missä ei avaimia ikinä tarvita,
vaan kaikki on yhteistä omaisuutta. Ja Herra Jeshua omistaa miehen
sekä vaimon.

Oh, mihin tarvitsen unelmia? Ja miksi, oh? Siksikö että unelma on lohtuni,
mutta ei se voi olla lohtuni, jos se ei omista minua ja olemustani. Silloin
unelma on vain illuusiota, vain peitettä. Unelma on kidutusta. Ellei se saa
omistaa minua. Ja tämä unelmieni uskonsoturi ei valloita minua
vieläkään. Kumpa pääsisin unelmieni kautta vaikuttamaan näkymättömissä.
Mutta unelmani on vain minun omaani, ja ne haltioi minua vähän aikaa.
Ooh, jos vain tämä uskon aarteeni, joka on vain unelma-lainaani,
avautuisi minulle, kuin suuri runsas kasvi, ja nieleksisi minut omassa
emissään. Kumpa hänen emi- aikansa alkaisi nyt, ja kumpa hänen eminsä
olisi heteeni vastakaiku. Jumalani, ah, rakas, suo tämä unelmani muuttua,
tai sitten se vallisee minua iankaikkisesti. Ja siihen asti kieltäydyn
hallinnastani, sinä Herrra omistat minut ja avaimeni. Mikään muu kuin
jämpti ja paras vain on vastakaikuni.

Oi Herrani, rakkaani. Sinä tiedät kaiken. Tiedät ihan kaiken. Tunnet
minut. Oh, Herrani. Minä en halua elämääni sellaista mikä on
itsestään selvyys. Sillä olen itsekin todella erikoinen luomus.
Minä en halua helppoa. Jos olisin tahtonut helppoa, olisin
kymmeniä kiloja raskaampi. Olen nyt todellakin, pilven pinnalla liitelijä.
En ole tavallinen luomus. Olen taivaallisista syntynyt uudesti. En ole
tämän maailman kansalainen. Vaan sinun valtakuntasi perillinen ja oma.
Koko elämäni on suurenmoista ihmettä. Se mitä viime kuukausina
on sisimpään ja identiteettiini, sekä uskoon - tullut uutta vahvuutta ja
pääomaa, on todella huippua. Unelmani omistaa minut. Jä tämä unelma
toteuttaa omaa tahtoaan minussa, ja suuntaudun siihen mihin se
tahtoo, ja anon sitä ja ajattelen sitä - mitä se tahtookin.

Ah rakas Herrani, kun on aikaa vierähtänyt kuukausia, pidempäänkin,
ja tämä syvyys syvenee. Mutta se ei ole epätoivoa, vaan kärsivällisyyttä,
ja syvää yhteyttä. Mutta oi Herrani, sekö on vain illuusiota? Ooh, miksi
oi Herrani ei ole niin, että olisin sellainen, kuin tämä emi janoaa? Miksi
en ole hurmaava tuoksuinen? Miksi en voi olla houkuttava, ihana
luonnontuote, sinun uuttamasi. Miksi, oi Herrani, kaikenlaiset itikat
kaartelevat ympärilllä, mutta se ainoa oikea ei vain heräjä, jos häntä
onkaan? Oh, miksi sallit unelmani? Miksi turhuutta janota ja rakastaa
janoavasti ja alati. Rakas Herra - unelma kouluttaa ja taivuttaa. Se on
luovuttamista. Unelma omistaa minut, en minä unelmaa, ennenkuin se itse
tahtoo. Ja unelma omistaa minut, mutta se on vain unelmaa, kunnes unelma
herää, ja tulee niin todelliseksi kuin oma tulevaisuueni. Ja tämä unelma
näin herää, ja ottaa minut syleilyynsä, jota olen odottanut kuin puun hede.

RAAMATUN 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005