IRC-Galleria

Saavuin 2h 20 min ajomatkan jälkeen lapinjärven siviilipalveluskeskuksen pihaan. Ensivaikutelma oli hyvin rauhallinen ja luonnonläheinen, olihan paikka entinen maatila. Respassa ilmoittauduin ja sain huoneen avaimen ja ylläri pylläri se oli A-talossa 2-kerroksessa käytävän ensimmäinen A207-huone. Siellä oli 6 makuupaikkaa ja sängyt olivat samanlaisia kuin armeijassa. Ruuan ja tutustumisen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin kansainvälisen kulttuuriympäristön suojeleminen(Kava), siviilipalvelusmiehen oikeudet(?yks?), palo ja pelastus (pp) ja väkivallattomien ehkäisymenetelmien käyttö kouluissa(Vokt). Itse olin varannut paikan Vokt- ryhmään jo keväällä, mutta paikan päällä nimeäni ei ollut listassa, joten koska jono ryhmään oli suuri, päätin mennä Pp- ryhmään, mikä myöhemmin osoittautui virhevalinnaksi. Pp:ssä sai sekä Ensiapu 1 ja 2-kurssin, jonka vuoksi pidin ryhmää tarpeellisena. Sitten meille ilmoitettiin, että sodan aikana Pp- ryhmä voi toimia, vaikka sotilassairaalassa. Silloin muuttui ääni välittömästi kellossa, koska jos kerran olin lähtenyt jo pois armeijasta, niin en vastaisuudessakaan halua mennä lähellekään sitä. Illalla alkoi (ehkä stressin takia) särkemään päätä, jonka seurauksena vedin yhden buranan. Yöllä taisin myös kesken kaiken herätä, koska olin unessa kuvitellut, että sängyssä on iso hämähäkki, jonka johdosta olin kalsareissani peiton kanssa sipaissut huoneen oven avaten käytävälle ja liki sulkenut huoneemme oven kunnes onneksi heräsin ja palasin todella nolona punkkaani.

Aamulla ja iltapäivällä päänsärky koveni entisestään ja lääkäri aikanikin oli vasta seuraavan viikon puolivälissä. Toinen päivä oli miltei kokonaan kärsimystä, huono olon vuoksi ja lisäksi siksi, koska en voinut kunnolla tutustua toisiin. Keskiviikko ja torstai menivät jo huomattavasti paremmin. Sain muutettua Vokt ryhmään ja kaikki oli hyvin. Aiemmin edellisellä viikolla podin lievää kurkkuyskää ja närästystä, mikä vaivasi minua aina iltaisin, jolloin olin aika äänekäs, koska yskin paljon, ja yskänlääkettä minulla ei luonnollisestikaan ollut mukana. Lapinjärven keskustassa kävin kolmesti, se oli aika pieni, pari kauppaa ja kirkko. Teboililla ja Hanhen parkkipaikalla myöskin vierailin. Jo koulutusjaksomme alussa kävi hyvin selville, että ohrapirtelön nauttiminen olisi parasta jättää kotiin, koska aamulla mahdollisesti puhallettaessa jo 0,01 promillesta tulee kurinpitoa ja se tieto menee myös palveluspaikalle.

Meitä oli siellä yhteensä noin 150 ihmistä, hevari takatukkia, rastamiehiä, hanurinmetsästäjiä(en ole varma, mutta he puhuivat samalla äänenpainolla kuin BB Niko) ja olihan meitä ns. tavallisen näköisiäkin muutamia kymmeniä. Koulutuskeskukseen mentäessä olin hyvin vapaamielinen, koska huolimatta siitä miten ihminen pukeutuu tai käyttäytyy, niin häntä tulee kohdella tasavertaisesti. Meidän kämpässä oli yksi Jyväskyläläinen äidinkielenopettajaopiskelija (en tiedä onko hän sellainen ”tiedäthän”), mutta kaikin puolin tosi hyvä tyyppi ja me tullaan hyvin juttuun. Sitten oli yksi porilainen historianopiskelija, joka tiesi, niin historiasta kuin maailmantapahtumista aina autoasioihin asti eli tosiaan intellektuelli, tosi mukava. Sitten oli yks ainakin lukion käynyt janvesteri, josta en kauheasti osaa sanoa muuta kuin että hän pyrkii hieman nostamaan ryhmähenkeä. Sitten oli vielä yksi nuorehko kaveri, josta en tiedä mitään muuta kuin, että aamulla se nukkuu ja yöllä se menee nukkumaan.

Onko siellä tylsää? No aina välillä. Aamu opetus alkaa 08:45 sitä ennen on syöty aamupala ja herätty siinä 07:30. Seuraava ruokailu on 11:45 ja opetusta on 12:45–16:00 tauot mukaan luettuna. Tunnit ylipäätänsä ainakin Vokt-ryhmässä ovat olleet järjestäen mielenkiintoisia ja omaa maailmankuvaa avartavia. Iltapäivällä 16:00 on ruokailu ja 19:00 on iltapala. Nukkumaan mennään yleensä siinä 22:00 eli yöunia kertyy liki 9 tuntia. Se on sinänsä todella mahtavaa, kun tunneilla ei väsytä lainkaan. Toki onhan se kummallista kun kotona menee nukkumaan siinä 02:00 ja herää 10:00, no mutta kaikkeen tottuu. Vaikka olen ennestään lenkkeillyt väh. 6pvä viikossa, niin lapinjärvellä en lenkkeillyt ollenkaan, toisaalta paino oli liki sama kuin lähdettäessä.
Suurin kustannus syntyy auton bensoista, koska niitä ei mitenkään korvata. Aion kuitenkin vastaisuudessakin mennä sinne autolla, koska tällöin ei tarvitse huolehtia bussi/juna aikatauluista. Tiistaina ajattelin lähteä siinä 05:40, jolloin olen lapinjärvellä hyvin ennen 08:45 tuntia. Toki jos autoni jättää tielle, niin minun on pakko ottaa bussi tai pahimmassa tapauksessa taksi, jolloin kustannus voi olla äärettömän suuri, mutta tällöin voi kenties välttää tunnilta myöhästymisen ja siitä seuraavan kurinpidon. Vaikka maanantaina ja tiistaina olikin kurjaa ja koti-ikävä oli suuri, niin aion palata tiistaina hyvällä mielellä lapinjärvelle. Aion kuitenkin nyt nauttia täysin rinnoin näistä neljästä vapaa päivästä.
Btw takaisintulomatkalla näin uuden M5 farmarin, elämä on juhla.

Siviilipalvelus – that’s my thing

No niin, nyt on aikaa jäljellä noin 15 tuntia ennen kuin suuntaan kohti lapinjärveä. Matkaa on noin 300 kilometriä ja paikan päällä minun tulisi olla siinä 11:30. Autolla aion mennä, koska linja-autoilla olen matkustanut ylä-asteen ja lukion(jolloin mm. pahoinvoinnin vuoksi päätin, etten tule tulevaisuudessa linjuri-autolla matkustamaan) eli yhteensä 2400 kilometrin edestä joudun bensoja omasta pussista maksamaan, toisaalta saan samalla hoidettua kesän kylttyyri-matkat.

Syksyllä 2005 mentiin Juhan kanssa samaan aikaan armeijaan Turun saaristoon(Gyltön saarelle(nykyisin lakkautettu, silloin joka kolmas keskeytti)). Olin intoa täynnä, enkä aavistanutkaan mihin paikkaan olin menossa. Juoksulenkeilläkin ehdin käydä, eikä missään vaiheessa kunto loppunut kesken, tosin niska ja selkäsärkyjä oli päivittäin. Siinä vaiheessa, kun ammuttiin aseilla ja harjoiteltiin miinan virittämistä, aloin todella ajattelemaan, sitä että toisia ihmisiä siinä harjoiteltiin tappamaan. Olin armeijassa kaikkiaan 22 päivää ja viimein alokasajan loppuleirin 2.päivänä päätin, ettei minusta ole siihen, eikä siellä ollut mukavaa. Armeijassa joutui myös sietämään paljon kaikkea kurjaa ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Minun mielestä jokainen päivä tulee olla nautinnollinen ja sitä se ei ollut armeijassa. Huomasin myös kavereissa muutoksia, sillä armeijan myötä heistä tuli väkivaltaisempia ja uhmakkaampia.

Nyt syksyllä 2009 eli tarkkaan ottaen huomenna maanantaina siviilipalvelukseni alkaa lapinjärven koulutuskeskuksessa klo 12:00 alkaen. Olen lukenut varmaan viisi eri päiväkirjaa koulutusjakso-elämästä. Se todella kuulostaa mukavalta ja nautinnolliselta, toista sanaa huomattavasti painottaen. Aamu ja iltapäivä opiskellaan, illalla pelataan/katsotaan elokuvia/juodaan ohrapirtelöä. Se vasta on elämää, voi hoitaa isänmaanvelvollisuutensa ja samalla nauttia siitä.

Palveluspaikka minulla on jo valmiina, jonka hankin pari kuukautta sitten yhdestä maamme korkeakoulusta. Vaihtoehtoina olisi ollut Maskun kunta tai MS-keskus, joista jälkimmäinen olisi ollut lähellä, mukava ja varma paikka. Korkeakoulussa osallistun erilaisiin projekti tehtäviin mm. autoalaan liittyen. Minulle on varattu täysin oma työpöytä, tietokone ja työtuoli suurehkosta kolmen hengen työhuoneesta ja työntekijät siellä vaikuttivat todella mukavilta. Jollekin äskeinen kohtelu olisi rutiinia, mutta minulle se on täysin uutta, koska olen tehnyt ainoastaan kesäisin töitä, enkä ole koskaan varsinaista toimistotyötä tehnyt. Palvelukseni kestää noin 8 kuukautta, koska olin armeijassa 22 päivää, joka siviilipalveluspäivinä on 44 päivää. Olen 22-vuotias ja asun vieläkin vanhempieni luona Maskussa ja aion suorittaa sivari-palvelukseni päivittäin Maskusta ajaen. Siviilipalveluksen jälkeen aion mahdollisesti hakea omaa alaa(autoinsinööri) vastaavaa työpaikkaa oli se sitten Turussa, Joensuussa, Torniossa tai Berliinissä.

Elämässä täytyy uskaltaa uskaltaa. Moni ei uskalla sanoa vastustavansa hengen riistoa armeijassa, koska tällöin hänet voidaan leimata ja se voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Kaikki minun tuttavat niin edesmenneestä isoisästä kavereihin ovat ymmärtäneet, sen miksi olen valinnut siviilipalveluksen.

Miksi sodat täytyy ratkaista ihmisten tappamisella ja väkivallalla, eikä vaikka biljardi-matsilla.

Heräsin aamulla 08:00 ja kertasin vielä pari asiaa. Vähän vaille yhdeksän lähdin kohti pääsykoepaikkaa ja saavuinkin paikalle hyvissä ajoin. Minut ja muut sisäiset johtajat laitettiin 500m kauppakorkeakoulusta yliopistolle koetta suorittamaan. Naisia siellä oli noin 70% ja minä olin miltei ainoa mies jonka naamasta selvästi kasvoi karvoja. Jotkut olivat pukeutuneet verskoihin ja toiset taas normi trendikkäisiin vaatteisiin, minä mukaan lukien. Silmiini pisti ihmismassan keskeltä nainen, joka oli pukeutunut nahkahousuihin, ’’nahkaliivit that’s my thing’’, Ile Uusivuori, Ylex. Koe alkoi 10:20, olin suht hyvin motivoitunut ja sainkin hyvin vastattua ensimmäiseen kymmeneen kysymykseen, kunnes alkoi niska jomottaa(hyvin yleinen ongelma). Tällä kertaa markkinoinnin osa-alueeseen liittyi 22-sivuinen aineisto. Luin noin kolme sivua ja aikaa kului 20 minuuttia ja vastasin yhteen kysymykseen. Sitten huomasin, että pääni on liian painava markkinoinnin kysymyksiin vastaamiseen eli niskakivut olivat jo huomattavat. Huomasin myös sen, että kun olin lukenut puolet lauseesta, niin olin jo unohtanut alkutekstit. Päätin siirtyä seuraaviin kysymyksiin, matemaattiset kysymykset olivat jopa hauskoja, koska sai laskea jotain. Jossain kysymyksessä taidettiin kysyä jotain John Child:in teoriasta ja kun minulle tuli vain taiteilija John Holmes ja hänen urotekonsa mieleen, niin vastaaminen oli täysin mahdotonta. Sitten siinä 12:00 tuli tietysti nälkä. Lopulta en edes tarkastanut vastauksiani, vaan katsoin että vastaukset olivat hyvin merkittyinä papereihin. Kello 13:20 lähdin pois lukusalista ja samantein sain tulokset, nimittäin suklaalevyn, koska kirjoitin nimeni kaavakkeeseen, jossa haluan lisätietoja Makedonian tai Malesian(en muista) vaihto-oppilaisuudesta. Kiertelin yliopiston parkkipaikkaa ja tein ainakin sen johtopäätöksen, etten välttämättä yliopistoon hae, koska autokanta oli niin sitä peruskamaa. Kertauskirjassa sanotaan, että tulisi palkita pääsykokeen jälkeen itsensä. Minä en ole sitä vielä varsinaisesti tehnyt, huomenna ajattelin kuitenkin kiertelemään autokauppoja ja siis nimenomaan vain katsomaan – sinne ne kaikki autoinsinööri menneet on. Lisäksi mene huomenna juttelemaan Turun ammattikorkeakouluun varmistuneesta siviilipalveluspaikasta. Palveluun kuuluu eri projekteihin osallistumista, jotka myös osittain sivuaa nykyistä koulutustani, jolloin saan työkokemusta.
Loppujen lopuksi, luin pääsykokeisiin yhteensä 5 kuukautta, enkä käynyt töissä tuona aikana kertaakaan, vaan olin työtön ja sain siltä ajalta pientä korvausta. Viiden kuukauden aikana olen pitänyt 4 sunnuntaita vapaana, jotenkuten arvata saattaa sosiaalinen elämäni on ollut hyvin minimaalista. Kokemuksena voin suositella kaikille kauppakorkeakoulun pääsykoekirjojen lukemista 10 kertaa, koska siitä on todella hyötyä tosielämässä. Itse elän tällähetkellä velkahelvetissä eli kaikki mitä olen tienannut on annettu eteenpäin. Toisilla on asuntolaina ja minä taasen olen lainannut lähes kaikki varani muille pientä korkoa vastaan luonnollisesti. Kirjathan opettavat mm. sen että ei pidä lainata kaverille yhtään pienemmällä korolla kuin muille. Jotkut varmaankin muistavatkin, kun olen heille rahaa lainannut, niin olen sanonut jollei maksua kuulu, niin pistän pojat asialle :)
Joku olisi voinut lähteä puoleksi vuodeksi Booa:lle – minä extreme-ekinä luin pääsykokeisiin.

No niin taas se tapahtui, nimittäin 2000 kcal päiväraja ylittyi ja kuten arvata saattaa nautinnollisesti. Ensin perus 6km juoksulenkki, sitten punttisalia noin 40 minuuttia ja lopuksi vedin 32 km pyörälenkin, kävin mm. kultarannassa. Ja Sannalle ja Janille tiedoksi oli se, seutu ja asunto magee.
Kyllä nyt suihkun jälkeen kelpaa ottaa kaapista tosimies-viitta, lusikka, jäätelöastia ja katsoa Gilmoren tyttöjä, varsinkin kun sain juuri 2.tuotantokauden jaksot 

Hei vaan!
No niin nyt meni se maaginen raja rikki. Aloittelin päivällä 6km lenkillä, sitten venyttely/punttis, sitten 25km pyörälenkki ja lopuksi vielä noin 3km sauvakävelyä. Lopputuloksena 2170 kcal ja aikaa meni 3h 20min ja kaiken lisäksi jokainen minuutti oli nautinnollinen, paitsi sauvakävellessäni viimeisen kilometrin radiosäätimeni muuttuivat kahdeksi neulatyynyksi – jotkut tykkää – minä en.
Ja mitä huomenna sitten, no on vapaapäivä lukemisista ja kaikki pitäisi olla hyvin, mutta…
Auton vahaus on jälleen edessä, tiedän että tosiautoilijat ovat vahanneet autonsa jo keväällä, mutta minulla ei vaan ole riittänyt aikaa. Vahausprosessi vie kaikkiaan aikaa noin 5-6 tuntia(sisältäen auton pesun), koska kaikki pikitahrat tulee poistaa järjestelmällisesti. Itse vahoja on 3 kappaletta. Ensi laitetaan perusvaha ja puskurivaha, ja lopuksi kiiltovaha. Niin ja huomioikaa tosiaan, että vaikkei minulla Ferraria olekaan, niin olen sentään autotekniikan insinööri eli malliesimerkki teille kaikille.

Nyt on kulunut about 4 kuukautta siitä, kun aloitin pääsykokeisiin pänttäämisen ja olen tosiaan lukenut päivittäin, tällä hetkellä on menossa kuudes kerta. Aamulla herään siinä 06:30 ja laitan ylex aamun radiolähetyksen nauhalle ja nukun vielä pari tuntia. Lukemisen aloitan siinä 09:00 ja jatkan aina tonne ainakin 15:30 asti. Sit on noin tunti vapaa-aikaa, jonka jälkeen menen lenkille ja kuuntelen mp3-soittimesta ylex aamun 4 tuntisen lähetyksen musiikit pois leikattuna. Ai miksi? No se on vaan niin mukava lenkillä rentoutua ja samalla kuulla juontajien hauskoja juttuja. Lenkin jälkeen nostan rautaa noin 30-45minuuttia. Sitten menen vielä noin 15-25km pyörälenkille (jollei ilma ole hanurista). Elikkäs päivän aikana tulee poltettua noin 1200-1800 kcal. Ja tätä samaa ainakin 6 päivää viikossa.
Lenkkeilyn ja liikunnan tulee mun mielestä olla nautinnollista eli se on kuin hyppisi ilosta paikallaan, mut kuitenkin etenee. Lenkkini on pituudeltaan noin 5-7 kilometriä, joskus nuorempana vedin yli 20km lenkkejä, mutta ne ei ollut enää hauskoja vaan puhtaita suorituksia(esim. olen juossut Kustavissa Vartsalan saaren ympäri. En myöskään ole osallistunut maratoneihin tai vastaaviin tapahtumiin, koska en missään nimessä halua kilpailla kenenkään kanssa, vaan haluan maksimoida hyvän olon tunteen.
Kun liikuta suoritukset on hoidettu niin kello alkaakin lähestyä kahdeksaa. Silloin on hyvä jatkaa nautinnon tavoittelua katsomalla playtv:seen(ps3:n liitetty digiboksipalikka) nauhoitettuja televisio ohjelmia(esim. Gilmore Girls). Viime kesätyöpaikassa naispuolinen työkaveri katsoi usein läppariltä kyseistä sarjaa ja omistikin kaikki tuotantokaudet. Silloin sanoin, etten tule tuota sarjaa katsomaan tulevaisuudessa. Nyt Gilmore Girls on mun ykkössarja ja mua harmitti tosi paljon, kun viime sunnuntaina tulikin sen paikalla jääkiekkoa. Sen voin sanoa nyt ja tulevaisuudessa, että en aio seurata mitään urheilumuodosta(aina jääkiekosta formuloiden kautta yleisurheiluun).
Välillä kummilapseni vierailevat luonamme, jolloin saa unohtaa kaikki lukemiset ja lenkkeilyt, koska 6v poikaa ja 4v tyttöä vahtiessa kunto kohoaa. Toisaalta heidän näkemisensä stressaa, koska haluan olla hauska ja sen vuoksi hyvää settiä pitäisi riittää. Kaikin puolin tulen heidän kanssaan hyvin toimeen(lapset ovat sanoneet, että olen kuin Dodo-pelle tai Mr. Bean), olisin varmaan ryhtynyt lastentarhanopettajaksi, mutta viime hetkellä juolahti mieleen, ettei välttämättä jokainen päivä voi olla maailman iloisin.
Kaiken kaikkiaan olen aina ollut kaveriporukassa se joka saa toiset nauramaan, niin mikä onkaan sen mukavampaa kun kertoo hyvän jutun ja kaveri alkaa juoda maitoa nenän kautta. Yksi vaikeimmista asioista on olla nauramatta omille jutuilleen. Yleensä on helpointa vääntää miesten kesken juttua alapääasioista ja kaikesta erotiikkaan liittyen(pitäen sisällään mm. sen vyön mitä jotkut naiset käyttävät). Kaikki nämä jutut juontaa juurensa siihen kun olin ala-asteikäinen ja isoveljeni oli juuri muuttanut pois kotoa ja mikäs se sieltä kaapista löytyikään(kyllä ja vielä saksankielinen). Eli opin hyvin nuorena sekä ihmisbiologiaa että saksan alkeita. Minulle mm. soitettu keskellä yötä, niin että kaveri pyysi että kertoisin sen naiselle diipadaapa-juttuja, mutta täytyy sanoa, että naisseurassa se on lähes mahdotonta, etenkin tuntemattomille.

Kaikki alkoi pari vuotta sitten..:

Tartuin pulloon ja jäin heti koukkuun. Onneksi tuttavani sanoivat, että pitkällä aikavälillä riippuvuudesta voi olla haittaa terveydelle. Pääsin kuitenkin riippuvuudesta eroon ja suosittelen teille muillekin pysymään erossa Light Jaffasta.

Kun aloitin ammattikorkeakoulun kaverit käyttivät ja sain itsekin maistaa sitä nautintoainetta. Sitten ostin oman askin ja siitä alkoi riippuvuus. Yleensä minulla meni aski päivässä ja se alkoi tuntua jo lompakossa. Aloin tekemään ns. omia askeja halvemmista satseista. Kun käytin nautintoainetta, niin siitä seurasi sivuvaikutuksia, jonka vuoksi jouduin lopettamaan sen käytön. Suosittelenkin teitä käyttämään Amerikkalaisia pastilleja kohtuudella.

Liikuntaan olen ollut riippuvainen jo viimeiset viisi vuotta. Raskaan päivän jälkeen juoksulenkki vie ajatukset muualle. Sekin alkaa lähteä aina välillä käsistä. Nykyään pyrin lenkkeillä ainakin 6pvä/vko. Kesällä ei edes 1500kcal/pvä riitä – tosin yli 2000kcal/pvä en ole vielä päässyt. Liikunta riippuvuus ei ole kuitenkaan mikään ongelma, ainakaan näin riippuvaisen näkökulmasta. Itse voin hyvin lähteä sateella lenkille, mutta sairaana(kuume ym.) en koskaan edes harkitse.

Yksi nautintoaine on kuitenkin ylitse muiden – jäätelö. Suosikkini on ehdottomasti vanilja-suklaarouhe, sitä voisi syödä vaikka ikuisuuden.
Olin kesätöissä kolme vuotta sitten Turun keskustassa, jolloin joka ruokatunti menin ostamaan eri jäätelöä aurajoen rannan jätski kiskalta. KYLLÄ VAAN OLEN MAISTANUT KAIKKIA MAKUJA. Sen jälkeen siirryin kovempiin aineisiin. Nimittäin Pappagallo sijaitsi ihan kävelymatkan päässä. Ensin ostin 2-3 palloa, mutta viimeisenä päivänä ostin 6 palloa jäätelöä. Täytyy sanoa, että se ei enää ollut loppuun asti nautinnollista. Aikaa oli noin 30min ja 6 palloa tuli syödä eli keskimäärin 1pallo/5min(ei nautinnollista). Niin ja jos joku sanoo, että tuollainen määrä lihottaa, niin mä kävin raskaan raksa päivän jälkeen vielä normi lenkillä. Sen kesän jälkeen ostelin aina välillä yhden Cartedor-jäätelö paketin. Niin tosiaan 0,75 litraa meni noin 30-45minuutissa. Onneksi tämä riippuvuus ei ole kallista, eikä terveydelle vaarallista.

Tiedän että monella ihmisellä on vakavampia ongelmia(röökaus,nuuskaus,huumeet) – tämän avautumisen tarkoitus onkin olla vain satiirinen huumoripläjäys.

Ylioppilaaksi pääsin parhailla käänteisluvuilla.

Insinööriksi valmistuin viime jouluna hieman keskimääräistä parhaimmilla arvosanoilla.

Nyt olen työtön...miksikö?, no koska haluan kouluttautua lisää. DI-valinta paperit otaniemeen on jo jätetty, tarkoitus olisi hakea myös tampereelle ja lappeenrantaan. Kaiken tämän lisäksi yritän vielä kauppakorkeaan.

Ainakaan minulla ei ole mitään saumaa tehdä työtä ja lukea koska joka päivä menee noin 4-8 tuntia pääsykoekirjojen lukuun(+sanat,harjoitukset). Elikkäs seuraavat 107 päivää aion lukea 85 sivua päivässä jokikinen päivä 3 pvä virhemarginaalilla. Pääsykoekirjoja on yhteensä 5 kappaletta ja sivuja noin 980 ja tarkoitus olis lukea noin kymmenen kertaa kirjat läpi.
Jos joku ihmettelee, että miksi aion kouluttautua lisää, kun minulla on jo insinöörin paperit.

Se vaan on, niin että opiskelu on sitä ihmisen parasta aikaa. Kesät käydään töissä ja talvet pidetään lomaa(matematiikan tehtävät ovat kuin 7.taivas).

Siitä on nyt noin 30 tuntia kun istuin jännittyneenä erikoishammaslääkärin tuolilla.
Menin keskiviikkona siinä 11 aikaan poistamaan viisareitani(viisaudenhampaita). Aluksi päätettiin lääkärin kanssa että pari viisaria tulisi ottaa pois suun oikealta puolelta. Hammaslääkäri oli noin 30-40v mies, joka oli hyvin asiallinen ja mukava.

mutta sitten...

Ensin se laittoi yhteen 5 eri paikkaan puudutuspiikit.
Siinä se poraili mun alaviisaria palasiin ja sitten se totesi ei sa*t**a ku onkin iso hammas. No ei se mitään vaikka hieman kiroilee, mutta sitten se totesi, että ei pe*k**e pora ei riitä viisarille asti. Onneksi se sai hampaan sieltä kuitenkin irroitettua.
Yläviisaria tutkiskeltaessa lääkäri totesi taas voi sa*t**a ku tääkin on niin suuri hammas. Ei muuten mitään, mutta tälläiset voimasanat, kun ei vaan kovin rentouta potilasta. Lääkäri väänteli hammasta meisselillä, jonka jälkeen se otti pihdit esiin. Todellista voimankäyttöä jatkui pihtien kanssa about 5 minuuttia. Välillä hammaslääkäri huilasi ja totesi, et ei hitto ku se on tiukassa. Se sai kuin saikin hampaan sit lopulta pois sieltä. Täytyy sanoa, että kyllä meikäläiselläkin oli otsa ihan hiessä.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että operaatio oli hyvin hyvin pelottava, mutta näin jälkeenpäin ei niin paha, koska 5 puudutuspiikin jälkeen ei enää tuntenut yhtään kipua.

Mikä teki operaatiosta sitten niin yber pelottavan, no se poran ääni ja sitten kun hammasta väännettiin, jolloin hampaan juuret rasahtelivat. Hampaiden irrotuksessa kului aikaa yhteensä noin tunnin verran.

Sain operaation jälkeen reseptin, joka oikeutti hankkimaan burana 600 ja panacodia. Hampilääkäri sanoi vielä lopuksi, että jos sunnuntaina mulla on ihan he*v*t**moiset kivut eikä lääkkeet auta, niin mä voi soittaa sille.

Vedin eilen 1 kerrallaan yhteensä 3 buranaa, eikä tuntunut yhtään kipua. Verta tuli noin tunnin ajan operaation jälkeen. Pidin poskea vasten pyyhkeeseen käärittyä kylmäkallea, jonka avulla verenvuoto tyrehtyi paremmin. Noin 9 tuntia operaation jälkeen uskalsin ottaa lasillisen mehukeittoa tosin pillin kanssa. Illalla minua vaivasi pieni päänsärky, aina kun olin pystyssä.

Tämän päivän olen viettänyt lähinnä digiboksiin tallennettuja ohjelmia katsellen. Lisäksi tänään päätäni kolotti entistä enemmän jalkeilla ollessani. Välillä sitä oikein ajatteli, että menisipä aika vähän nopeemmin, vaikka niin, että pääsisi viikon eteenpäin. Aamulla otin yhden buranan, vaikka herätessäni ei hampaat särkeneetkään. Mehukeittoa ja jäätelöä yritin syödä, sekä lounastin yhden hernekeittolautasellisen(ei ollut muuten helppoa kun piti syödä vasemman puolen hampailla ja lisäksi Jeppe(koiramme) raapi reittäni, koska halusi saada oman osuutensa).

Iltaa kohti olo on parantunut ja päänsärky on lähtenyt. Välillä suuhun tulee vähän verenmakua, mutta voisi melkein sanoa, että pahin on jo takana. Vaikka yleisesti puhutaan, että parin päivän jälkeen hampaiden otosta kivut ja turvotus voivat olla pahimmillaan.

Muistakaa poistattaa viisarit tarpeeksi ajoissa, koska ne voi tehdä pahaakin jälkeä suussa. Eikä se operaatio tosiaan oo niin paha, ku jotkut väittää.