IRC-Galleria

UNELMOINTI
Mitä ovat unelmia?

David Galen elämä -leffassa ihana Kevin Spacey määritteli tämänkin, ja hitsi kun mä en just nyt muista miten se meni, se kertoi sen niin hyvin. Mulla kun on dementia niin ei voi muistaa. Täytyypä kattoa se leffa uudestaan ihan tämän vuoksi.

Mikä on illuusion ja unelman ero? Milloin todellisuudesta tulee illuusio? Jos kuvittelee elävänsä ihania asioita, joita ei ehkä ole olemassa, mutta jotka perustuvat pieniin toden hippusiin, niin onko silloin vaan onnellinen ja ehkä vähän tyhmä. Vai elääkö silloin jotain kuvitelmaelämää. Ja kuka silloin saa tulla arvostelee, onko se niin väärin. Jos on onnellinen eläessään osaksi kuvitelmaa, niin mitäs sitten. Unelmoija kyllä tietää, mikä on todellisuutta ja mikä toiveajattelua, mutta saahan ajatuksilla leikitellä... Jos on kerran onnellinen.

Entä milloin unelmista tulee totta? Eikö niistä tule silloin totta, kun elää niitä unelmia? Eikö elämä ole sitten täyttä unelmaa, jos elää unelmiaan. Onko se silloin unelmaelämää, pelkkää unelmointia vai taviselämää. Eihän ihmiselle ikinä mitään riitä. Kun unelmat täyttyvät niin lista täyttyy jo seuraavista unelmista.

Mikä on unelman kriteeri? Pitääkö sen olla jotain sellaista, mitä ei ikinä voi saavuttaa ja tavoittaa? Eikö se voisi olla joku pienempi asia, vai onko se silloin jo pelkkä toive? Onko unelman kriteeri riippuvainen olosuhteista? Jos esimerkiksi lapsi unelmoi omistavansa Disneylandin, niin se on kyllä joo pelkkää unelmaa. Mutta jos lapsen isä on Disneylandin omistaja, lapsi tietää, että Disneyland saattaa periytyä hänelle, niin silloin tämä unelma on toivetta.

Eikö unelma saa siis olla joku pieni asia. Unelmathan on sellaisia, jotka saavat leijumaan, hymyilemään ja saavat hyvälle tuulelle. Kun ajattelee *sen* (mikä ikinä se onkin) olevan tässä ja nyt, olemassa, ja *se* on tärkeää ja olennaista onnellisuuden kannalta, silloin *se* on unelmaa. Ja se on ihanaa.

IDEALISMI
Idealistihan elää jatkuvasti jossain eri planeetalla. Murehtii ja haaveilee tulevasta. Jatkuvasti. Idealisti näkee asioiden parhaimmat puolet. Ei se tarkoita sitä, ettei tajua asioita niin kuin ne on. Tajuaa joo, mutta siltä paremmalta näkökantilta. Jos idealisti tykkää eniten kesästä ja helteestä ja kerran sataa, niin ei se ole huono asia ollenkaan, vaan hei, voi kerrankin hyppiä lammikoissa, ja kukatkin saa vettä. Tällainen optimismi ärsyttää aika monia ihmisiä, idealisti tulee kyllä hyvin toimeen realistien ja pessimistien kanssa, "hei, kaikki ihmiset on ihania, ja jokaisessa on hyviä puolia". Mutta nämä pessimistit ei jaksa kattoa hymyilevää naamaa. Se on havaittu. Pessimistin ja idealistin välille syttyy sellainen sähköaita, joka säkenöi *dzz* *dzz*, aina kun nämä kohtaavat.

EILEN
Ja kyllä joo, optimistikin kyllästyy pessimistiin "Älä aina jaksa olla noin negatiivinen!". Olisi tehnyt mieli sanoa tai huutaa ääneen, mutten en kun en. Eilen tuli yhestä tyypistä mitta täyteen.

Tällaisia asioita olen kelaillut tällä viikolla :)