IRC-Galleria

Jees. Kuten yleensä. Elina on harrastanut syvää pohdintaa. Jota kaikki ei aina ihan kestä. Ei voi mitään. Kärsikää. Noh. Kuitenkin. Huomasin sellasen asia, että kun sä olet tosi pahalla päällä, mikään ei kiinnosta ja vittuilet vähän kaikille, enimmäkseen vanhemmille (ainakin mä teen niin) ja vanhemmat närpöttää, että "mikset sä hymyile?", "Mikset sä voi kertaakaan olla meille ystävällinen?". Ja kun sä olet hyvällä päällä, asiat menee hyvin ja viittii olla ihan mukavakin ihmisille, ainakin vanhemmille, ni ne saatanan ruikuttajat ei huomaa mitään. Ainoastaan puutteisiin kiinnitetään huomiota.

Mutta kavereiden kohdalla on poikkeus. Kun sä olet niin vitun pahalla päällä, auot päätäs kavereille (Ellu heehee) ni (yleensä, Ellu ei) antaa sun olla. Ne ei valita et miks mä olen tällänen, ne ei kysy mikä mulla on. Ne antaa mun mököttää rauhassa (PAITTI JOTKUT AIVOKÄÄPIÖT, JOTKA EI VAAN KESTÄ AJATUSTA, ETTÄ JOTAKUTA VITUTTAA *kröhöm*). Mutta kun sä olet hyvällä päällä, jee kerrankin menee välillä putkeen ni ne huomaa sen. Ne ehkä jopa kysyy, et miks olen hyvällä päällä. Näin tän kuuluukin toimia.

Kirsi "Ollaan me parivaljakko"
Elina "Joo. Me jäädään viäl historiaan. Meijät muistetaan."
Kirsi "Niin muistetaan."
Elina "Siitä, että me ammutaan Dr. Phill."
Kirsi "Haha. Niin just. Dr. Phill: 'mitä te haluaisitte tehdä?' Me: 'Tämän!!!*rätärätärätärätärätä* MUAHHAHHAHHAAA!!!'"

kiitos.