IRC-Galleria

Sunnuntaina pestiin poni Heidin kanssa, Pasi on käyny laittamassa irtokenkää millon mihkäkin etuseen ja äskön tulin tallista, ponille on nyt tehty mitä voi ja jos ei kelpaa huomenna ni se on voi voi... ;)
Jos aamulla viel harjais ja avais taivutusletit...kun tuppaa ponin tukka kääntyilee mihkä sattuu...
On mulla aamulla vielä Kepsun lenkille lähtö-avustus ettei tuppaa noi ravireenit unohtumaan ja kamojen kasaan laitto ja tietenkin kahvin juontia ja rakon tyhjennystä...ja hirvee ressi... ;)
Tulen kommentoimaan miten näyttelyssä meni... :)

Ja toivon, että eräs ystäväni jota ei ole näkynyt AINAKAAN viiteen päivään tulisi katsomaan paikan päälle miten meillä menee...on ollut suuri apu varsojen kanssa ja mun tukihenkilö ja kalenteri... :)

Pimulle laitettiin kengät! Pasi höpötteli ja tamma oli ku viilipytty! Jos ei oo ikinä kengitetty ni voi jösses se oli upee! Annettiin ainakin ymmärtää ettei oo ikinä kenkään lyöty.

Pimu on edistynyt hurjasti, kyllä siitä vielä kelpo ratsu tulee! Itsekin oon jo päässyt ratsastelemaan... :)

Perttu oppi ajamaan pyörää sillain kolmen-neljän polkasun verran! Jos olis vaik asvatii ni saattais polkee enempikin. Hurjan nopeasti Perttu kasvaa ja kehittyy. :)
Melkein päiväkuivakin on jo, vahinkoja sattuu...

Peku haettiin laitsalta kotia. Mikä komistus siitä on tullutkaan! Oikeesti, on näköä ja kokoa! Epämääräinen säkäkorkeuden mittaus näytti 145cm!
Kutakuinkin on vanhat opit tallella ja varsinkin talutuksessa osaa olla nätisti.

Kepsu tuli eilen, kakarat tunnisti toisensa eikä siellä sen enempiä arasteltu vaan hurjaa painimista se oli koko päivän. :)

Tänään oli sitten SE SUURI PÄIVÄ... Peku ajettiin ekaa kertaa neljään kuukauteen! Ja aivan huippuhienosti se meni! Pasi kehui kovasti, että ihan yhtä hyvä ku ennen laidunkauttakin. Ja sillon kehut kuului kutakuinkin näin: "paras varsa ajettavuudeltaan mitä oon ikinä ajanut!"
Jee jee!

Koirista sen verran, että siinähän ne, molemmat olleet lääkekuureilla. Peetulla allergiaoireet taas vauhdissa ja Pekolla tassussa reikä iän ikuisten tappelujen johdosta. Jos Peetua ei käytettäis näyttelyis ni pallit olis hävinny aikoja sitten!

Jos meistä jotain pitää laittaa ni ööö...paremmin ei vois mennä! :)

R.I.P. Rekku 1994-2008.
Hyvää matkaa koirien taivaaseen ystävämme.

On meillä jotn hyvääkin kerrottavaa...

Pekko oli lauantaina mätsärissä. Oli isojen aikuisten sinisten viides. :) Osas käyttäytyä hyvin ja ehkäpä sen kanssakin kehtaa lähtee oikeisiin näyttelyihin...! :) Pitäs vaan jaksaa mittaa se, että onko rotumääritelmän säkäkorkeuksissa.

Emo+pennut ovat saaneet ulkoloishäädöt ja pääsivät tänään sisälle asustelemaan. Jossu murisee olkkarissa kun pesue kiertelee ja kaartelee tutkimassa paikkoja.
Vielä kun raaskis koteja etsiä kahdelle...pennut pitäisin kyllä mieluusti itse. Emon olisin ehdottomasti halunnut muttei taida tulla koirien kanssa toimeen...sen verran äkäsen häädön Peetullekin antoi tallihuoneesta. Saattaishan se ajan kanssa tottua, mutta en halua pennun saavan mallia koirainhoon.
Peten kanssa väännetään kättä siitä, että rikotaanko kissojen J-perinne...
Pete tykkää Viiru-nimestä ja mä Jasusta... :)

Huoh, nyt taidetaan alkaa katselemaan leffaa kun on hyvin syönyt olo... Tultiin hetki sitten Keppanasta syöntitalkoista... Talkoissa oli 20 henkeä, juhlittiin papan piikkiin kuuskymppisiä. :)
Onnea Pappa!
No okei, täytyy käydä hepat ruokkii ekana, mut sit sohvalle löhöileen....

Ekaks oli kauhee kissakuume no sitten se laantu ja aateltiin, et olkoon toistaseks Jossu ainut.
No nyt niit on enempi ku laki sallii... :)

Laidunkuulumisia juttelin eilen. Peku ja Hemmo ovat edelleen bestiksiä vaikkakin kelpaa jo muidenkin seura. Yhessä laumassa liikkuvat ja kukaan ei oo kingi. Vuolut aloittavat muistaakseni torstaina.

Pellot on nyt myrkytetty ja lihapullat joutuvat tarhailemaan pari viikkoa. Heinät onnistu aivan loistavasti, ehkä parempaa ku koskaan, lihapullat vetää ihan onnessaan uutta lehtevää heinää. :)

Peetun tuomari karjaalla oli ihan hanurista, pitäs ottaa luvat moiselta pois. ;)

Peten lomaprojekti edistyy. Oli kyllä hurjan paljon isompi homma kuin piti olla. Miks toi lause kuulostaa omituiselta? No enivei.

...heinät on kuivurissa ja koko piha tuoksuu ihanalle heinälle! :)
Kiitos talkooporukalle! Mihin oltais jouduttu ilman ihania ystäviä... :)

Peetun kanssa huomenna näyttelyyn, pitäs alkaa kattelee varusteita ja Pertullekin katsoo jotn vaatteita ja leluja kun menee tyttöystävälle hoitoon. :)

Penni villiintyi heinähommista niin, että oli arestissa tarhassa eileillasta ja nyt pääs laitsalle, mutta ei, Pete just tuli sanoo, että taas on karkuteillä... Sitä täytyy lähtee taas hakee naapurin kaurapellosta...

Se iskee yhtä-äkkiä, varoittamatta.
Voi vain kysyä miksi ja toivoa, että toisella on nyt rauha.
Joillekin vain annetaan liikaa kannettavaksi ja he sortuvat painon alla.

R.I.P.
Juuso
J

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Kyllä on varsan takaa-ajo helppoo ku heinän teko ku tekee pohjatyöt huolellisesti! Vaikkakaan ei niin usein, mutta kun tekee niin tekee hyvin.
Juuh, katotaanhan huomenna uudestaan vieläkö ollaan niin ylpeitä varsasta... :)
Vaan kyllä noi suomenhevoset on parhaita (shettikset ehkä aavistuksen parempia...) niin viisaita ja uutteria.

mmmmmmm.... (sisäpiiri-juttu...) ;) ;) ;)

Vaan ei jotain hyvää ellei jotain pahaakin. Paula siirtyi tänään vihreämmille niityille, paremmille kasvimaille ja pehmeämmille maaperille. :( Itkettää vieläkin niin pirusti.
Hyvästi Paula, kauaa me ei keretty tuntea, mutta tässä lyhyessäkin ajassa kerkesin ihastua sinuun.
Hyvästi.

Jos löydyn sinun kännykkäsi nimilistalta, niin kerro nyt millä nimellä olen siellä!

(Sen jälkeen ota tämä blogimerkintä omaan blogiisi / päiväkirjaasi ja katso millä nimellä itse löydyt muiden kännyköistä!)

Mein rakas pieni poika muutti omaan huoneeseen nukkumaan yönsä. Se oli äitille kova paikka vaikka ei pitäny olla. Mä yritin ehdottaa alussa, et muuttaa heti kun nukkuu kokonaisia öitä, mutta isi ei suostunut. Sanoi, että lapsi on vielä liian pieni ja hän ei osaisi nukkua ilman lasta.
Kun isi otti asian puheeksi ja sanat muutti teoksi niin äitin sydän särkyi. Kuinka se pieni olento pärjää yksin, kuinka äiti pärjää? No lopputulos oli, että lapsi pärjää vallan mainiosti, aamulla huutelee kun on leikkinyt tarpeeksi sängyssä ja haluaa pois. Äiti ikävöi ja hakee lapsen aamuisin viekkuun köllimään.

No sitten tämä toinen pikkumies. Erotin äidin ja lapsen toisistaan tarhauksen ajaksi. Ensimmäiset päivät meni huudellessa puolin jos toisin. Iltaisin kiire oli kova äitin tissille, äiti ei edes poikaa huomannut kun kipossa oli lämmin ryystö-pellavalima.
Sitten vietiin äiti klinikalle josta tuli komento, että lapsi omaan karsinaan, äidin on saatava olla rauhassa. Voi itku sitä surua ja hätää kun illalla ei päässytkään äitin luo. No, tämä hentomielinen eläinten ystävä (orja) ei voinut olla ihan niin julma ja päästi lapsen vielä viimeisen kerran maistamaan ehkä maailman parasta nam namia. Sitä ei pikkumies vielä ehkä tajua, että ei ikinä enää saa maistaa äitin nam namia.