IRC-Galleria

Tänään sen sai taas huomata, miten joskus kannattaa vuodattaa verta, hikeä ja kyyneliä, aloittaa kaikki kerta toisensa jälkeen taas ihan alusta, tehdä maastakäsittelyharjoituksia, vääntää ja kääntää ruunan kanssa vesi/ räntäsateessa, itkeä paksuja jalkoja ja kääriä pinteleitä, ostaa uusia loimia entisten revittyjen tilalle- kyllä se palkitseekin sitten joskus!

Käytiin taas sunnuntaipäiväajelulla Rapussa, ajettiin tie kahteen kertaan pikkuhölkkää, ja kyllä tuo on vaan piruvie niin toimiva peli :) Isoatietä ylittäessä tuli auto- mitäs siitä, seisotaan ja odotetaan että se on mennyt! Turhaan minä siellä kärryssä istun ja hermoilen, kyllä tuo ruuna hoitaa tilanteen kuin tilanteen :) Hyvä on, Green Gold Linesin rekkaa lepattavan pressun kanssa en ehkä ihan vielä halua kohdata, mutta muuten- ei mitään ongelmaa :o)

Kääntöpaikkakin oli ahdas ja tietysti auraamaton, joutui ruunanretku vetämään kärryt palteen yli ja umpihankeen. Ajattelin että kyllä se nyt viimeistään menettää hermonsa jos joskus- niin niin- ruuna kääntyi, ja pysähtyi vielä tielle odottamaan että mitäs nyt, miksi joku vetää suusta (koirakin halusi kärryjen kyytiin) - että mennäänkö vai odotetaanko taas jotain :D

Kyllä, Pete on mun kävelevä kirkasvalolamppu, ikioma sellainen, ja vetää mua mukanaan nämä talven pimeät illat kun mikään ei kiinnosta ja kaikki ahdistaa ja masentaa. Kun on joku joka on aina hyvällä tuulella, tekee kaikkensa mun eteen ja enemmänkin, kaiken minkä osaa ja taitaa, se on ehdottomasti näiden huonojenkin hetkien suola! Oon enemmän kuin tyytyväinen :)