IRC-Galleria

Kävin ajamassa ruunan tänään. Puoliskatuntia kävelyä pellolla, ei viitsi kovin hurjasti aloittaa kun on saanut olla ihan vaan oloneuvoksena monta kuukautta. Kyllähän tuo taas veti sanattomaksi, niin hieno tunne tuli. Sitä muistaa tällaisina hetkinä että miksi sitä kestää ja jaksaa kaikki ruunan metkut, huonot päivät ja sairastelut kahlata läpi.

Lampolasta lähtiessä oli monenlaista ongelmaa- heinäpaali oli tyhmässä paikassa ja traktorin peräkärrykin edessä. Ville oli henkisenä tukena että jos tulee pattitilanne niin saa ainakin nostettua kärryt tai pidettyä hevosta niin että päästään liikkeelle- noh, turhaahan tuo siellä jaloissa palloili ;) Pete hoitaa tilanteet aina kotiin :) Vanhalletielle kun päästiin niin tuli auto, vaikka liittymässä pysähdyttiin ja katsottiin ettei muka tule niin silti pääsi joku perskärpänen roikkumaan perään. No, polle keskelle tietä kävelemään ettei auto saa päähänsä kaahata ohi (tämäkin tullut koettua..) ja Pete tassutteli nätisti peltoliittymään vaikka auto kaasutteli tosiaan melko lähellä kärryjä.

No, peltoliittymään mistä piti kääntyä ajopellolle, oli kaatunut puu, onneksi niin että pääsi vielä kärryjen kanssa juur ja juur ohi kuitenkin. Mitäpä pienistä, ruuna vilkaisi hetkosen "tuo ei ollut tuossa viimeksi" ja meni nätisti ohi. Sen verran oli tilaa että toinen kärrynrengas meni rungon yli, mutta jos heppa ois ottanu ritolat nii ois tullu ahdasta. Pellolla Pete käveli ja käveli ja käveli, korvat hörössä, ei välittänyt mistään mitään. Minä istuin kärryn kyydillä naama ku naantalin aurinko, ja Nikke tietysti kärryn kyydissä myös :) On tuo ruuna vaan mainio, ei paina ohjille mutta kulkee. Täysin "kahdella sormella ajettava", kirjaa voisi lukea samalla, ainakin jos ei satais vettä ;) Ravaa kun pyytää mutta ei ala kaahottaa. Vauhtia löytyy kuitenkin omiin tarpeisiin asti. Ravin jälkeen malttaa taas kävellä eikä hypi raville joka kerta kun kärryissä vaihtaa asentoa tai liikauttaa jalkaa. Tämä tyttö on onnellinen taas monta viikkoa kun joku toimii just ku ihmisen mieli. Amazing.

Kuusi elämän faktaa!

1) Et voi koskettaa jokaista hammastasi kielelläsi.

2) Kaikki tyhmät, luettuaan edellisen faktan, yrittävät sitä.

3) Ensimmäinen fakta on vale.

4) Hymyilet nyt koska olet idiootti.

5) Näytät seuraavaksi tämän jollekkin toiselle idiootille.

6) Naamassasi on edelleen idioottimainen virne.

Päivän plussa; vielä ei oo loskaa.
Toinen plussa; rallirusina sai talvirenkaat alle. Eriasia kuka sillä tohtii ajaa kun renkaat ja ilmanpaineet on mallia "Katri IHAN ITSE asensi..!" ;D

Pete on möllöttänyt tarhassa siitä asti kun tuli laitsalta. Yllättävää, eikö? No, jalat alkaa taas olla kunnossa, kengät vielä alle niin pääsisi liikuttamaan sitä. Hmph. Joku syysdepis varmaan iskenyt, mitään viisasta saa aikaiseksi ja pööpöilen vaan paikasta toiseen. ja palloilen ja häröilen. No, poitsu on kuitenkin laihtumaan päin (ollutkin viimeiset kaksi vuotta ;D) satulan mahavyö mahtui edelleen kiinni jne. Jospa se tästä.

Koirat on varmaan imeneet kaiken munki energian. Ei voi jättää enää pihalle pariksi tunniksi niinkuin ennen, ei muuten löydy koiria sen jälkeen. Pomo on kasvanut, vielä kun saisi tuon luurangon päälle massaa niin olisi näyttävä. Nikke muistuttaa näillä kurakeleillä enemmän labbista kuin kultaista, ja kasvaa jo mustaa karvaa. Hämmentävää.

Kissat, kaikki kolme kpl on mainioita. Tansku metsästää hiiriä, Pekka nukkuu sohvalla ja Halvdan käy syömässä kaikkien ruoat sillä aikaa kupista.

Mulla loppui työt kk sitten. Uusia verkkoja heitelty kovasti veteen sinne sun tänne, saa nähdä milloin onnistaa. Kovasti haluaisin uusia tuulia jo haistelemaan mutta katsotaan nyt. Voisko mitenkään vain mennä nukkumaan ja herätä taas toukokuussa?

Angstaan jos haluan. Niin kerta. Ja joo, ei oo mitään syytä (tai ainakaan mitään mun angstin arvosta syytä..;D) mutta ängstään silti. Kiukuttaa! Prkl.

Nikke-koiranen täyttää tänään kolme (!!) vuotta :) :)
Mihin tuo aika oikein juokseekaan, ihan vastahan se oli kun marraskuun lopulla käytiin Kauhajoelta pikkuinen käärylä meille isän kanssa hakemassa :)

Haaveista todellakin totta- nyt se on mun mitä oon kauan haaveillut, valkoinen norjalainen metsäkissa! Aivan MAINIO katti, varsinainen hurinamoottori ja puhelias kuin mikä. Ainoa mikä onnea varjostaa, on kissan synnynnäinen silmävamma, ja toinen silmä joudutaan poistamaan kun kissa on täysi-ikäinen. Tosin- näyttää haittaavan enemmän omistajaa kuin kissaa!

Ootas kun näette mitä kivaa oon nyt keksiny ;) Kohta lähdetään ajelemaan ja hakemaan uusin karvakorva, Ville ressukka tuli joskus rivarissa asuessa maininneeksi "osta v****u vaikka kymmenen kissaa sitte ku asutaan omakotitalossa..!" Hih :)

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Monestiko sitä pitää ottaa kynsille, hakata päätä kiviseinään, vittuuntua äärettömyyksiin asti, ennenku tajuaa et se toinen on se pässi enkä minä? No, tästä nyt ei pääse ku ylöspäin. Sinne siis.

Ruuna kotona taas :) Hienosti meni taas lastaamiset ja kuljetus, edes minä en enää jaksanut hermota niistä kovin paljoa ;)
Pääsi poitsu yöksi talliin ja saa olla syksyn sitten metsätarhassa, talveksi sitten isommalle pläntille kun pellot alkaa olla puituna ja siinä kunnossa että kantavat hevosta.
Ajoa, ajoa, ajoa ja vielä kerran ajoa on nyt poitsulla edessä. Mullakin sinänsä helpompi työ nyt että on vain 7-15 niin on periaatteessa illat aina vapaana, ehtii ja jaksaa ajella. Tosin, on tullut haalittua sitten illoille jo koirakoulua jos jonkinlaista, lenkkeilyä, kuntosalivuoroja.. ;) että se niistä "vapaista" illoista! Mutta eivätpä ainakaan mene töissä!

Nyt nukkumaan, aamulla aikaisin ylös.. :)