IRC-Galleria

Pete muutti torstaina Ylivieskaan laitsalle. Minä olin ihan varma että A: sitä ei saa koppiin B: hajottaa koko kopin tuhannen päreiksi C: tulee ryminällä kopista alas / karkaa (kiva purkaa kopista Vääräntiellä..) D: Ei suostu tulemaan laitumelle kun piti mennä ojan yli mennessä...
Noh, poitsu meni koppiin taluttamalla, seiso koko matkan paikoillaan ku tatti, tuli kopista nätisti alas vaikka traktori pärräsi vieressä, ja tallusteli mun perässä laitumelle, jopa sen kamalan ojan yli.
Noooh, pessimisti ei pety, kun aina varautuu pahimpaan niin joskus on sitte ihan positiivisia yllätyksiä :D

Pomo on kasvanut ihan hurjasti. Siis OIKEASTI paljon! Osaa jo kaikenlaisia pieniä kivoja juttuja, paljon ottaa oppia Nikkestä. Pysyy pihalla, ja osaa jotenkuten jo kävellä taluttimessa- tosin- riippuen siitä että onko isoveli-Nikke mukana vai ei ;) Luoksetulo on kyllä jotain aivan ihailtavaa, Nikken kanssa meni valehtelematta ½ vuotta että sain sen tulemaan tuolla tavalla luo mitä Pomo tulee- iloisesti, heti kun huudetaan ja SUORAAN luo. No, hyvä että tuon toisen kanssa on mennyt paremmin perille!
Nikkelle ei kuulu mitään uutta :D

Minä sitten.. Noh, uusi duuni alkoi kuun puolivälissä. Lähihoitajan hommia välillä, ja ainakin toistaiseksi ollut ihan mukavaa hommaa! Aloitin vähän asenteella "kaikkea pitää kokeilla" mutta kyllä tähän ehkä vois tottuakin. Juhannus meni sujuvasti töissä. Neljäs juhannus putkeen kun tuli oltua töissä joten ei ollu minkäänlaisia vieroitusoireita festarimeiningeistä tai muusta.
Jukulaisella pitäs laitella pihaa, käydä jossain puutarhalla, ostella vähän kiviä sinne sun tänne, laatoittaa ymym. Motivaatio vaan on pahasti pakkasen puolella :S