On vaikeaa sanoa kauanko se kesti. Ehkä sekunnin, tai vain puoli sekunttia. Ainakaan kahta sekunttia se ei kestänyt. Taisin sittenkin vain vilkaista pikaisesti kuten yleensä vilkaistaan, ja kaikista mahdollisista kahvilan pöydistä ja kaikista mahdollisista kasvoista näin sinun kasvosi. Ja sinä näit minun.
Muistan miten leppoisa ajantappokeskustelumme muuttui pikkuhiljaa provosoiduksi väittelyksi. Muistan miten istuit sohvalla, tai pikemminkin lojuit, ryhdittömästi kuin välinpitämätöntä esittävä voi vain lojua. Puhuimme samasta asiasta täysin eri näkökulmista, emmekä ottaneet kertaakaan kantaa toistemme mielipiteisiin. Silti se kuulosti väittelyltä. Ja minä olisin halunnut suudella sinua. Sinä hetkenä olisin halunnut suudella sinua.
Olin ottanut takkini naulakosta. Nostin laukkuni maasta ja vilkaisin kahvilaan. Kuin olisit katsonut minua jo pitkään, empien, kuin sydämenlyönti syvän hengityksen alla, odottaen, kuten koko muu maailma. Katseeni oli kääntynyt eteenpäin. Kasvoni olivat pienen pojan kasvot.
Uusimmat blogimerkinnät
- tyhjyyttä ei voi täyttää, sen voi vain ... 01.06.
- [Ei aihetta] 18.04.
- [Ei aihetta] 12.04.
- [Ei aihetta] 25.02.
- [Ei aihetta] 06.01.
- [Ei aihetta] 28.11.
- [Ei aihetta] 22.11.
- Anyone can play guitar - blow out 08.07.
- Alkoholin rauhoittava vaikutus 12.11.
- Numerot 11.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (2)
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2008 (1)
- ▶ 2007 (3)
-
▼
2006 (8)
- ▶ marraskuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (2)
- ▶ helmikuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (2)