milloinkohan sitä on itse tarpeeksi viisas toteamaan että sairastaa jonkinlaista mielisairautta? ei jaksaisi millään vaivautua millekkään "ammattilaiselle", joka piirreltyään lehtiöönsä toteaa, "sinun isäsi/vaarisi/veljesi/äitisi/mummosi/naapurisi on käyttänyt sinua hyväkseen kun olit lapsi" kolme eri terapeuttia ja kaikilta sama tuomio, käyköhän ne koulutuksessaan läpi 100 tapaa millä ihminen oikeasti saadaan sekoamaan? itse kun sitä joskus mietiskelin että voiko näin olla meinasi pää hajota tosissaan, enemmän kuin koskaan aiemmin. onneksi mulle ei määrätty mitään lääkitystä, nyt mentäis jo varmaan viidettä vuotta pyöreessä huoneessa kulmaa etsien jos olisin niitä alkanut natustelemaan. lopunperinhän tässä kuitenkin menee melkoisen hyvin, ei pakkopaitaa, ei sähköshokkeja..miksiköhän silti tämä suunnaton surumielisyys?
olenkohan mä yksi niistä omituisista ihmisistä jotka etsii ongelmia ympärilleen?
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.04.
- jee, se on ohi. 12.04.
- [Ei aihetta] 07.04.
- [Ei aihetta] 08.03.
- <3 09.02.
- jepulis. 04.02.
- jippii. 01.02.
- kauniit sanat... 30.01.
- rakastuin biisiin. <3 30.01.
- <3 <3 <3 29.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (16)
- ▶ 2009 (42)
- ▶ 2008 (120)
- ▶ 2007 (42)
-
▼
2006 (41)
- ▶ joulukuu 2006 (4)
- ▶ marraskuu 2006 (12)
- ▶ lokakuu 2006 (7)
- ▶ syyskuu 2006 (8)
- ▶ elokuu 2006 (10)