IRC-Galleria

Rakas päiväkirja,

Taas uusi arki ja uudet ajatukset, joita meinasin tänne hieman valottaa. Otetaans heti kärkeen käsittelyyn viikonloppu. IRON MAIDEN PERKELE! Oli paras keikka jolla junnu on elämänsä aikana pyörähtämään. Ei jättäny bändi mitään varastoon vaan tykittivät semmosen setin että huh huh. Fiilistä ei mitenkään haitannu sekään, ettei hukkapätkänä päässy ihan lavan eteen setiä tiirailemaan, vaan piti tyytyä hieman kauemmalta katseluun. Keikan jälkeen meno eteni perinteiseen tapaan eli naula päähän ja baanalle. Herrasmiehenä eksyin sitten pääkaupunkimme hehkeään ympäristöön ja luovin aikaisin aamulla (kuudelta) hostellille paikasta x (muistipalapelin pala hukassa).

Jos sitten otetaan pikapyrähdys eteenpäin, voisin kertoa viimeyöltä oikeen mielenkiintoisia pohdintoja keskenkasvuisesta päästäni. Sängyssä pyöriessä tuli taas jännä fiilis... itsetuhoisista piirteistä mietiskely on ehkä pahin. Tässä tulee! Ajatukset harhaili taas ihmisten välisiin suhteisiin, semmosiin ihanan romanttisiin *yök*. Siinä edestakasin soutaessa ja huovatessa huomasin miettiväni, mitä käsite rakkaus tarkottaa allekirjottaneelle. (viimeistään tässä vaiheessa kannattaa lopettaa lukeminen jos sitä ei vielä ole tehnyt) Joskus parille neiti-ihmiselle on mennyt lipsauttamaan tuon ihmiskuntaa väistämättömään tuhoon ajavan lauseen "Rakastan sinua". Vaikka ei sitä oo tullu hoettua joka toiselle kaks lahkeiselle ni mitä sillon on ajatellu ja halunnu syvimmässään sanoa toiselle? Itselle se tarkottaa tunnustamista että toinen on ajatuksissa miltei alituisesti, teoissa ja sanoissa välittyy kuinka tärkeä ja melkeen välttämätön toinen maailmassa on. Lauseen lipsauttamista on molempien henkilöiden kohdalla edeltäny myös tunne, että välillä vallitsee rehellisyys ja luottamus (tyhmänä luulee aina liikoja). Enempää tai sekavammin en osaa asiaa ilmasta. Jos jotain niin tyhmää sanon vielä joskus tulevaisuudessa -tarkoitan sitä vieläkin kaiken jälkeenkin- merkitsee toinen, jos ei ihan koko, niin ainakin puolikasta maailmaa. Ja miten uskomattoman hienolta tuntuis jos joku kerran itselle niin vois sanoa koko sydämmestään, en tiedä, en osaa kuvitella.

Voi juma... kiitos ja anteeks