IRC-Galleria

Rakas päiväkirja,

Vähänkö pop, koko alkuviikon suunnitteli ja järjesteli viikonloppua. Ja mikä ettei odottikin viikonloppua paljon. Kuinkas sitten kävikään. Olipa kerran pienen pieni eliö, kutsutaan eliötä vaikka Ökkimönkiäiseksi tarkemman lääketieteellisen termin puuttuessa. Ökkimönkijäinen eleli varsin onnellisena herra tai neiti x:n tarjoamassa mukavassa ympäristössä, kunnes yllättävä yskäisy lennätti onnettoman sankarimme ilmojen teille. Elämä vilisi filmin lailla Ökkömönkijäisen silmien edessä ja parka luuli lopun jo koittaneen. Onni onnettomuudessa paikalle oli sattunut Mikko-poika, jonka tarjosi Ökkimönkijäiselle uuden kodin. Ökkimönkijäinen onnesta soikeana alkoi jakautumaan ja kohta perheen lisäys saavutti eksponentiaaliset mittasuhteet. Pahaksi onnekseen Mikko ei uutta kotia tajunnut tarjonneensa, varsinkaan Ökkimönkijäiselle. Tämä eliö nostatti kuumeen ja kurkkukivun viattomalle poikaparalle. Onneksi viisas tietäjä Rouva Sairaanhoitaja suuressa tiedossaan ohjasi kärsijän laboratorioon hiireksi hiiren tilalle ja Ökkimönkijäinen havaittiin. Edessä oli pelottava tapaaminen Velhojen Killan suurmestari Herra Lääkärin kanssa. Suurmestari kirjoitti paperille mahtavat loitsut, joita tulkiten Apteekin Poppamies keitteli liemet. Nämä liemet ovat nyt ajamassa ökkimönkijäistä perheineen pois kodistaan. Eli vähemmän fantasiaan tutustuneille selvennettäköön, sain sitten nielutulehduksen ja viikonloppu meni vituiks. Sisällä kököttäny ja antibiootteja popsinu.

Positiivisia puolia jos etsitään, olen ainakin saanut olla hyvin paljon yhteydessä erääseen neiti X:n.