IRC-Galleria

rakastan, en rakasta<3. nämä sanat tulevat mieleeni ihan kokoajan . ensin löytää tunteita jotain kohtaan ja sitten kadottaa ne ja on yhdentekevää mitä tapahtuu. Tyttö vaipuu epätoivoon kun ajattelee vain MIKSI , MIKSI se poika soittaa kerran toisensa jälkeen. Sen pojan elämä on jo muuttunut. Sillä on vauva jo toisen kanssa mitä se multa kaipaa? Luuleeko se että mä unohdan ne monet vuodet ja monet kuukaudet jokaisen päivän ja jokaisen hetken ja tunnin kun oltiin yhdessä? Luuleeko se että mä voisin unohtaa sen että mun tunteet alkoi siitä kun se oli kusipää mulle. Pitääkö aina rakastua renttuihin? Eikö joskus vois tulla kohdalle jotain todellista? Ei sellaista silmälumetta joka katoaa kun aurinko nousee tai laskee.

Totuus kuitenkin on se että tosta ei tulisi koskaan mitää, mä tiiän sen. Mä en usko että se voi muuttua. Tai että elämäntilanne muuttuisi.. voi hitto miksi pitää ajatella tällästä tähän aikaan yöstä tai illasta tahtoo vaan enemmän jonkun kainaloon. Eikö joskus vois pohtia jotain muutakin..


Kuitenkin jokaisen mietiskelyn jälkeen päädyn samaan:

vaikka sä satuttaisit mua , vaikka sä katoaisit mun elämästä niin silti mä ajattelisin sua<3

oltiin sitten taas tyttöjen kanssa lauantaina "leffassa" ..tatti oli vähän kivaa <3 tosin mä vähän väsähdin siinä viiden aikaan...huomasin kyllä missä ollaan taas oltu kun sunnuntaina menin himaa ja pysyin hereillä siihen asti et unelmakämppä alko ja sit heräsin joskus 00 et hei perhana et mun piti kattoo noora menee naimisiin..noh, jäipä se kattomatta jälleen kerran mut mitäs sitten..

sunnuntaina pohdin taas elämää ja sitä että tarkottiko eräs poika tosissaan kutsuaan teelle lauantai-iltana mutta ei saisi liikaa aivojaan vaivata miesasioilla..olitko sinä poika tosissasi?

Tässä tullut ajateltua kaikkea muutakin..alkoi pelottaa että valmistunko minä? mitäs jos en valmistu?mitäs jos ostettu lakki jää käyttämättä keväällä? kaikki sukulaiset on jo kutsuttu ja kaikki kaveritkin meille valmistujaisiin..vielä on aikaa mokata, päättötyö on hiukan repaleinen mutta se kyllä valmistuu ajallaan mutta SILTI pistää miettimään että JOS en valmistu.. ja se olo in kauhea..

Eilen oli todella kiva päivä :) Onko joku joskus sanonut että ihminen tarvitsee unta? Ei todellakaan..Minä todistin sen, kahden tunnin yöunilla voi ihan hyvin mennä kouluun suoraan kun baarintiskiltä olisi tullut ja haju joka on hiuksissasi on MAHTAVA :D Meijän pojat joras ja tytöt joras ja sit niinqu kaikki joras ja oli megasuperii ihqDAA oltii julkkiksii ja sillee <333

Kiitos kaikille jotka tunnistaa niin eilisestä :) Oli fantsuuuuuuuu!! Taas sit joku päivä <3

elämä hymyilee,vai hymyileekö? aloin pohtia asiaa kun eräs ystäväni sanoi polttavansa päiväkirjansa että jos hän kuolee niin kukaan ei koskaan saisi niitä käsiinsä. Hmm...Mietin sitä että mitäs jos joku meistä kirjoittajista täällä nukkuisi pois toiseen maailmaan niin meidän päiväkirjamme jäisivät tänne näkyviksi ikuisiksi ajoiksi? Ei kukaan varmaan tänne pistä syvimpiä tuntemuksiaan mutta silti . Pohtikaapa asiaa. Joitain sanoja ei voi sanoa ääneen joillekkin ihmisille joten jos minä joskus kuolisin pois, tahtoisin että joku näyttäisi heille tämän tekstin.

Montaa ihmistä tahtoisin hakkaa mutta on niin monia hyviä ystäviä ja tuttuja jotka ovat elintärkeitä vaikka en haluakkaan kenenkään varassa elää. Otetaan esimerkiksi oma luokkani. Joskus on montaa heistä tehnyt mieli lyödä ja varmasti hekin joinain päivinä minua, mutta ovat silti niin rakkaita. Olen saanut nyt viettää heidän kanssaan 2½ vuotta elämästäni ja en voi sanoin kuvailla kuinka upeita ja mahtavia ihmisiä olen saanut elämääni. En vaihtaisi päivääkään niistä pois. En tiedä miten joskus voisin kiittää heitä kuluneista vuosista ja saada näitä vuosia lisää. Mutta meidät kohtaa valmistuminen toukokuussa ja en tiedä mitä sitten tekisin. Kun on tottunut menemään joka päivä tuttujen ihmisten ympärille ja yhtäkkiä he ovatkin jotenkin kadonneet elämästäsi. Toivon että niin ei käy ja pystymme olemaan ystäviä jatkossakin.

En voi sanoa että kukaan tuntee minua kokonaan. En tahdo päästää ketään liian lähelle.. Kaipaan ritaria joka nostaisi minut ylös ihmissuhde suosta ja opettaisi uudestaan rakastamaan eikä kovettaisi minua entisestään. On turhaa sanoa että kyllä ne tietää kenestä välitän koska jos ihmisille ei sitä joskus sano päin naamaa he eivät sitä tiedä. Tai ehkä tietävät!!Pienistä eleistä ja vaikka siitä kun hän ostaa sinulle tikkarin , pieni asia mutta suuri esimerkiksi minulle.

Miks ihmeessä mun kohdalle sattuu kaikki kusipäät kaksilahkeiset miehet? Alkaa jo vähitellen ketuttaa ihan olan takaa ja raivo jyskyttää takaraivossa. Eilen olisi tehnyt niin mieli tinttasta sinua käytöksesi takia mutta säästelin nyrkkiäni. Sä sait mut itkemään ja sä et tajuu että muhun oikeesti sattuu. Aamulla ehkä hetken aikaa asiaa ajateltuani päädyin soittamaan Apulannan biisiä minkä kertsi meni jotenkin näin " Sä et v*ttu ansaitse mua" . Ehkä mä ajattelen noin. Mä en jaksa ajatella että oon menettäny jotain vaikka kuitenkin sattuu niin perkuleesti. Ehkä meitä ei sitten oo tarkotettu edes yrittämään tätä juttua pidemmällä. Ole sä kusipää niin mä jään etsimään jotain parempaa..