IRC-Galleria

Milu--

Milu--

Supikoira, konootti ja pingo

[Ei aihetta]Tiistai 08.05.2007 18:44

Kylläpä sisustaminen on ihanaa! Muuttaessani kotoa Aittakorpeen oli melko vaikeaa toteuttaa itseään sisustuksen kautta, kun toisen asukkaan mielestä taulut, tekstiilit ja muut sensellaiset olivat tarpeettomia, ja jonka mielestä kromi on oikein pätevä sisustuselementti jokaiseen huoneeseen. Sain tahtoani sen verran läpi ettei meille tullut lasista olohuoneen pöytää tai autonrenkaaseen upotettua sinihohtoista seinäkelloa á la RobinHood. Myös rahanpuute latisti visioitani pahanpäiväisesti, vaikka meitä oli kaksi maksajaa niin silti kaikki isot hankinnat (ja niitä riitti...) verottivat suuren palan kuukauden ruokakassasta.

Nyt on kaikki toisin. Olen saanut olla vaikuttamassa niin seinien, listojen, maton ja tv-tason väreihin, materiaaleihin ja hankintaan, niiden kasaukseen ja sommitteluun. Olen saanut omat perintöhuonekaluni esille mukinoitta, eikä ihana mies valita vaikka hänen asuntonsa kirjahyllyllä on kirjoja otsikoilla "nettideitti", "reittä pitkin" ja "avioliitto-allergia" (kyllä kyllä, olen roskaromaaninarkkari!) Uskon kuitenkin että jos häntä haittaisi tai ärsyttäisi joku asia niin saisin kuulla siitä heti. Toivon ainakin niin, sillä en haluaisi, että kyräilyn ja tukahdutetun raivon purkaus johtaisi minut joku kaunis päivä istumaan katukivetykselle roskakirjallisuuden lennellessä parvekkeelta niskaani.

Olen yrittänyt kovasti kysellä ja tiedustella maksajan mielipiteitä asioista ja esineistä joita halusin ja visioin tähän unelmakotiin. Esimerkkinä olohuoneen matto; puhuimme etukäteen beigestä ja tummanruskeasta matosta, joka natsaisi seiniin ja pellavaisiin verhoihin. Äkkäsin kuitenkin kerran askon sivuja selaillessani erään uskomattoman herkullisen vihreän karvamaton. Hinta oli tähtitieteellinen mutta olin jo mielessäni sijoittanut sen kaakaonruskeiden seiniemme katveeseen divaanisohvan jalkojen alle, ja tiesin etten pystyisi enää sulattamaan beigeä mattoa tämän kaunokaisen nähtyäni.
Aloin miettimään markkinointistrategiaa, jolla saisin Markon rakastumaan mattoon yhä paljon kuin minä olin rakastunut, mutta kun otin asian puheeksi, niin hetken aikaa hintaa äimisteltyään Marko sanoi aina halunneensakin jalkapallokentän olohuoneeseen. Se oli sitten sillä selvä, ja täytyy sanoa että matto oli nappivalinta. Sillä syöminen tuntuu jokapäiväiseltä piknikiltä sen ruohonomaisen värin takia, ja varpaat kiittävät pehmeydestä.

Täytyy myöntää että olen vähän pakkomielteinen mitä tulee värien yhteensopivuuteen ja huonekalujen sommitteluun. Minusta on kamalaa jos esimerkiksi tietokonepöytä ja tv-taso ovat eri väristä puuta, että jos pähkinää niin sitten perkele pähkinää all the way. Tästä huolimatta olen nyt tyytyväinen lopputulokseen, joten perfektionismistä ei voi puhua, ainakaan vielä. Olohuoneeseen on vielä löydettävä taulut ja minulla on jo juuri ne oikeat mielessä. Harmi vaan että ne pitää tilata jenkeistä ja kehystää erikseen, kalliiksi tulee...<vink>

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.