IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

JokelaPerjantai 09.11.2007 18:17


Kirjoitanpa nyt tänne omia ajatuksiani, niin ne voi lukea kuka haluaa ja jättää lukematta, jos ei kiinnosta.

Minun veljeni oli paikalla, kun ampuminen alkoi. Kiitän luojaa hänen pelastumisestaan naarmuttomana ja toivon voimia niille, joiden läheiset eivät enää kotiin palanneet.
Pelkkä ajatuskin siitä, millaista on ollut kuulla laukaukset kesken tavallisen työpäivän tuntuu karmivalta. En tiedä miten olisin siitä itse selviytynyt.
Ymmärtänette, että huoli veljestä on edelleen suuri, vaikka fyysisiä vammoja ei tullutkaan.

Mitä tulee ampujaan ja hänen omaisiinsa, olen suunnattoman pahoillani vanhempien puolesta, jotka ovat lapsensa menettämisen lisäksi joutuneet keskelle media myllytystä ja ulkopuolisten arvostelua lapsensa kasvatuksesta jne..
Varmasti riittävästi tuskaa olisi aiheuttanut vain lapsen itsemurha, mutta nyt he joutuvat vielä kaiken lisäksi käsittelemään syyllisyyden ja syyllistämisen pitkän aikaa tästä eteenpäin.

Ampujasta en oikeastaan osaa sanoa mitään. Sairas täytyy ihmisen olla jollain tavoin, jos elämä päättyy näin, mutta miten tai miksi, siitä en tiedä, enkä siksi uskalla alkaa asiaa julkisesti pohtimaankaan.

Olisiko poikaa ollut mahdollista auttaa, vai olivatko tappamiseen liittyvät ajatukset jo vieneet hänet mukanaan korjaamattomasti?
Siihen tai mihinkään muuhunkaan ei enää löydy vastausta, joten annetaan hänen vastata teoistaan viisaammille voimille jossain, mihin nyt sitten onkaan päätynyt.

Omien lasten suojeleminen medialta osoittautui taas mahdottomaksi. Asiasta tullaan puhumaan vielä paljon ja haasteena tulee olemaan turvallisuuden tunteen säilyttäminen pienten lasten mielissä.
Informaatiolta ei lasta enää tässä mailmassa voi suojata, mutta yritän parhaani mukaan selittää ja kertoa asioita.
Toivottavasti osaan muotoilla ne oikein pienten päiden ymmärtämään muotoon!

Vielä loppuun toivomus, että jokainen, joka haluaa asiaa julkisesti kommentoida miettisi ensin hetken ja kirjoittaisi vasta sitten!

Sunnuntain "rauhaa"...Sunnuntai 04.11.2007 12:39


Aloitinpa sitten päivän riitelemällä poikien isän kanssa. Miten voi asiat olla taas niin vaikeita aikuisen ihmisen kanssa?
Koska minä olen oksuillut eilisestä asti, enkä aio tässä kunnossa lähteä viemään poikaa harkkoihin, ei hänkään aio sitä tehdä, koska on "äiti viikonloppu"...
Tosi reilua lapsen kannalta, mutta kun aikuisen ihmisen pitää saada kiukutella exälle, niin viis lapsista :(

Muuten on ollut jotenkin taianomaisen ihania päiviä :)
Murun kanssa on ollut tosi mukava olla. Ihan kuin se alkuaikojen fiilis olisi palannut, mikä yhden tarpeettoman riidan takia hävisi.
Nyt tuntuu siltä, että kaikenlainen uusi luottamuksen rakentaminen ja toiseen turvaaminen on niin paljon helpompaa, kuin vaikkapa ihan viime viikolla.

Eikä tuo mun eilinen lahja/ylläri/mikä lie tainnut sekään olla ihan huono idea :) Kommenteista päätellen onnistuin yllättämään kultani positiivisesti..

Kaiken kaikkiaan tähän mennessä varsin onnistunu viikonloppu. Yhtä särkevää polvea lukuun ottamatta, mutta säryn syy oli liian mukava ohitettavaksi.

Tänään kaivan kypärän ja talli vaateet esiin, niin pääsen ensi viikolla taas siskon mukaan heppailemaan :)
Kiitos janniskainen, kun veit minut taas siihen ihanaan touhuilun ja harrastamisen mailmaan, mistä olin poissa niin kauan!! :)

TallikärpänenPerjantai 02.11.2007 23:30

Näin siinä sitten kävi... Tallikärpänen puri ja pahasti :)
Piti vaan viedä poikaset katsomaan siskon uutta hevosta, mutta kuinka ollakaan löysin itseni selästä fiilistelemästä.
Vaatteet haisee hevoselle, sormet on kylmästä kankeat kirjoittaa ja päässä pyörii eurot ja varusteiden kuvat, mutta pakko kai se on odottaa sitä fysioterapian alkua ja vähän kysellä, että vieläkö noista polvista saisi tarpeeksi ehjät siihen hommaan..

Toisaalta, ajatellen tätä viime aikaista alakuloa ja suoranaista romahdusta huonompaan tämän pään kanssa, voisi pieni talliterapia tehdä hyvää. Muistan kyllä varsin hyvin sen nautinnollisen tunteen, kun sai puolitoista tuntia keskittyä vain ja ainoastaan ratsastukseen ja samalla rasittaa lihaksiaan raittiissa ulkoilmassa. Ei paljon tarvinnut unta iltaisin odotella :)

No, nyt teekuppi käteen ja poikien iltatoimia valvomaan..
Hyvää yötä ystävät ja hyvää yötä rakas, jos eksyt tänään vielä lukemaan :)
- Vanhemmat »