IRC-Galleria

Heräsin jatkoilta. Eilen aamulla luulin hetken olevani rauhassa kunnes kaksi kaveria päätti tulla kylään. Siitähän se päivä sitten alkoi ja iltaa kohti Ihmettelin miten kaikki on niin naamat. Itsellä vielä oikein kilissyt kun taas muut lähes konttasivat lattialla. Baarissa sitten tapahtui jotain joka ravisutti maailmaa ja huomasin katselevani ikään kuin lasinpohjien läpi. Oudosti alkoi päässä heittämään ja sitten me käveltiinkin jo tänne sian pesään jatkoille.
Tässä hetken istuttua hereillä ovikello soi. Melkein pelästyin kun kaksi noitaa kyttäsi oven takana vaikka taisivat tytöt pelästyä enemmän minua kun krapulainen pitkätukka avaa oven. Hyvä kun sai tytöt mitään sanottua mutta uskalsivat kysyä jos saisi virpoa. Sanoin että ei mulla mitään ole ja löin oven kiinni. Saatanan noidat.
Nyt täytyis miettiä miten jatkaa. Humalaiset juopot on vallannut mun kodin. Tunnin päästä pitäis mennä porukoille syömään mutta nyt kaikki makaa tajuttomana ympäri kämppää. Vituttaa muutenkin nyt aivan järjettömän paljon. Tästä tulee todella pitkä ja raskas päivä!

Mitä flashbackeille oikein voi? Niitä kun vaan tulee koko ajan eilisestä, eikä voi kun istua ja hävetä. Olinko eilen jurrissa? Aika saatanan naamat! Ehkä olis pari voinnut ottaa vähemmän ja mikä huolestuttaa eniten on se, käytinkö visaa baarissa. Paska baari muutenkin. Ihmettelinkin päivän ensi askelta mutta vain hetken. Joku kipee kusipää oli rikkonut lasin ja minä olin sitten kävellyt siitä yli. Eihän tuollaisissa kengissä mitkään paksut pohjat ole joten läpi meni lasinsirut. Kyllä se paljon verta jalastakin tulee. Sukka on nyt ihan veressä. Kyllä sitä jotain muutakin mieleen tulee eilisestä jota ei viitti tässä mainita ja jotain joka on ikään kuin hiipimässä mieleen. Jotenkin tuo Beatlesin biisi pyörii mielessä - Yesterday - Nyt ei voi kun istua ja odottaa ja antaa ajatusten vain tulla, niin kuin vanhan ystävän, ja miettiä mitä helvettiä eilen oikein tapahtui...?

Yesterday,
All my troubles seemed so far away,
Now it looks as though they're here to stay,
Oh, I believe in yesterday...

Miks JUMALAUTA sitä ei humalainen OPI! Taas on kananmunat pitkin seiniä kun piti alkaa kokkailemaan baarin jälkeen! Ja voihan kristuksen perse mikä haju! Onneks sentään olin viel tajuissani sammuttamaan hellan, että en sentään sammunut. Ei olis eka kerta...

Murtauduttiin aika heikon näköiseen vanhaan rakennukseen muutaman kaverin kanssa iltahämärässä. Ikkunasta sisään ja hetken seisoimme hiljaisuudessa. Sitten jotenkin varjot heräsivät henkiin ja niiden keskeltä hiipi tummempi varjo joka otti meidät avosylein vastaan. Se oli se päävampyyri Dark Shadow sarjasta jos nyt oikein muistan. Repiessä minun kavereita siinä palasiksi alkoi kyllä vähän jännittämään että mitäs nyt tapahtuu. Jotenkin herra päätti jättää minut henkiin, varmaan siksi, koska uni olisi päättynyt muuten liian äkkiä tai sitten ressukka oli niin kovin yksinäinen.
Yritin imarrella linnanherraa parhaani mukaan jotten päätyisi ruokalistalle vaikka uskoinkin etten voisi asialta välttyä. Hetken juteltiin kuin parhaimmat ystävät ja aamun valjettua olin taas yksin.
Jotenkin en edes ihmetellyt että tämä vanha hylätty talo oli sisustettu kuin kaunehin kartano.
No kun ei nyt ollut mitään tekemistä päätin lähteä ulos. En kyllä edes ajatellut pakenemista. Outoa. Pelailimme, itse asiassa samojen kavereiden kanssa jotka olivat kuolleet tarinan alussa, jalkapalloa kentällä ja alkoi ilta taas hämärtyä. Vieressä oli jonkinlainen vanha rakennus. Yllätys, halusin murtautua sisään. Kaverit seurasivat ja hetkessä olimme talossa sisällä. Nyt huomasin että se oli ainakin sisustukseltaan samanlainen jossa olin hetki sitten ollut. Varjot heräilivät taas ja hetkessä vampyyriherra paloitteli kaverini ja huusi miksi olin paennut. Viha värisi dorkan naamalla. En kyllä uskaltanut nielaistakaan saatika hengittämään. Nyt lähti henki, mietin. Herra huusi kuin myrsky miksi, miksi olin hylännyt sen. Kait se ressukka sit oli yksinäinen. Siinä miettiessä paloittelisiko myös minut, ovikello soi. Sain kiittää luultavasti jotain mummoa hengestäni, sillä se tuli juttelemaan jeesuksesta vampyyrille. Jostain syystä se ei oikein pitänyt siitä mutta jostain syystä se ei tappanut sitä mummelia. Katseli vain minua että kohta saat vähintään niin pahasti selkääs ettet toiste ajattele pakenemista.
Varjojen kadotessa illanhämärään heräilin aamun sarastukseen...

Ajelin vaihteeksi humalassa ja tällä kertaa jostain kumman syystä varjostin poliisiautoa. Liikuin maijan takana kuin varas, sisko pelkääjän paikalla. Huojuin sen verran pahasti että maija pysähtyi edessä ja tulivat puhalluttamaan. Yllätys, olin humalassa. Ajoin auton takas kotiin ja valmistauduin oikeudenkäyntiin.
Olin pukemassa oikeudenkäyntiä varten kun maija pysähtyi pihalle mistä vanhempani ilmoittivat. Huomasin harmikseni ja kauhukseni että olin pukenut päälleni Robin Hood asun ja oli vielä jousipyssykin selässä. Oli ilmeisesti kiire vaihtaa vaatteet ja sain lopulta normaali vaatteet päälle. Oikeudessa päätin puolustaa itse itseäni. Siirsin oman pöydän keskelle käytävää ja istuin siihen. Marilyn Monroe Istui pari riviä taaempana flirttaillen minulle heittäen sitä hame temppua, mistä se oli niin kuuluisa. En tiedä mistä se ilman sai puhaltamaan hametta ylös, mutta kuitenkin...
Olin jotenkin oppinut lakimies niksit hyvin sillä vastapuolen lakimies teki tarjouksen että jos mä tulisin sen puolelle huutamaan niin mun humala ajo annettaisiin anteeksi. Sanoin jotain näppärää ja pistin hyvät pahat ja rumat tunnarin päälle ja samassa se syyttäjä muuttui pöllöksi ja se raahattiin pois. Olin muutenkin aina korostanut puheitani kyseisellä biisillä ja se toimi hyvin.
En nyt muista sainko sakkoja, linnareissun vai mitä koska heräsin about nyt.

Muistaakseni kaveri hesasta ajoi meitä virkkalaan dokaamaan jossa oli aikamoiset kekkerit. Ihmisiä oli reippaasti enemmän kuin täällä lohjalla. Joku vanha mummo pelas jalkapalloa keskellä katua ja ihmettelin että koska se savuttaa sen kuuluisan sydärin.
Saavuimme virkkalaan ja hyppäsimme autosta ulos. Pullot kädessä käveltiin jonnekin kerrostalo asunnoille. Joka pihalla oli ihmisiä riehumassa ja ihmettelin miten täällä näin paljon väkeä on. Kuulin jonkun huutavan nimeäni ja käännyin ympäri. Eka sanani oli että; mitä helvettiä - koska mun olis varmaan pitäny tunnistaa hemmo mutta ei mitään hajua kuka se olisi ollut mutta sanoin; no moro - niin kuin tuntisin. Sen tyttöystävä oli hetkessä alasti ja alkoi sylitanssimaan sen sylissä. Oli asiallisen näköistä touhua mutta sitten kaikilla oli kiväärit kädessä ja oltiin lähdössä jonkin näköiseen sotaan.
Bruce Campbell oli mukana minkä muistan. Jonkin näköisiä hirviöitä juoksi meitä vastaan joita me sitten tapettiin ihan vitusti mutta ei tarpeeksi. Niitä oli kuulema 100 000 tulossa jos ei enemmän. Muistan että jotenkin Bruce Campbell loukkaantui kaksi kertaa ja kummallakin kerralla se uhrasi itsensä räjäyttämällä itsensa. Ensimmäistä kertaa en kunnolla muista mutta toisella kerralla kun juoksimme karkuun noita hirviöitä juoksimme - tais olla tyttökoulu. Kaveri raahas Campbellia perässään joka huus että jättäkää mut tähän. Raahattiin Campbell sisälle hirviöiden juostessa pitkin kattoja. Jätettiin Campbell siihen ja oltiin - itse asiassa taas vanhan lapsuuden kaverin kanssa niin herrasmiehiä että vaikka koulun käytävät olivat täynnä oppilaita, juoksimme varoittamatta ripeästi kauemmas luokkahuoneeseen. Saatettiin jopa potkia oppilaat ulos huoneesta ja nopeasti ovi kiinni. Hiljaisuus vallitsi huoneessa. Huoneen ulkopuolelta kuului lasten iloiset laulut ja tiesimme, kuulimme nyt että nuo hirviöt olivat saapuneet kun äänet muuttuivat enemmän häiritseviksi huudoiksi. Lämmin aalto pyyhkäisi läpi koulun käytävän liekkien humistessa oven ulkopuolella. Lapset kirkuivat. Pitkän aikaa liekit humisi huoneen ulkopuolella ja päätimme mennä vielä vaatekaappiin ja samassa huoneen ovi lensi apposen auki liekkien kuroittaessa meitä mutta ehdittiin vaatekaappiin ja pelastuimme.
Kun kävelimme ulos oli hyvin hiljaista. Pikkutytöt kävelivät kuin grillatut pingviinit ja taisivat kaikki menettää silmänsä mutta olivat jotenkin hengissä. Tiesimme kuitenkin että jos me itse olisimme olleet tuossa liekkimyrskyssä olisimme kuolleet.
Oli tietenkin juhlat sen jälkeen ja menimme kaupungille metsästämään mustalaisnaisia. Niin ei siis kivääreillä.
Muistan että sota jatkui mutta miten, en muista.

.... Nyt ei muista enempää mutta kaikenlaista...

Olin jonkin näköisellä festarilla, enkä kyllä tiedä millä kun sielä ei soittanut mikään bändi. Näköjään on tullut 'ajan pyörää' vähän luettua, koska joku misu oli kidnapattu, joka sattui olemaan prinsessa. Kaveri kenen kanssa seikkailin tais aluks olla mun vanha lapsuuden kaveri joka muuttui jossakin vaiheessa armeeijan skappariksi. Tais mies olla luutnantti joka osoittautui tuoksi kidnappaajaksi. Jo tuossa vaiheessa pystyin juoksemaan ääntä nopeammin jollen nopeammin. Muistan että juoksin aivan pirullista vauhtia paikasta toiseen. Koska olimme ollut luultavasti sillä festarilla niin tämä luutnantti ei ollu muistanu ruokkia tuota prinsessaa, joka oli muuten helvetin hyvän näköinen daami! Enkä kyllä tiedä mitä se hänellä oli ajatellut tehdä? No koska matka oli pitkä ja olin huolestunut, otin skapparin syliin ja juoksin parissa sekunnissa sen himaan jonne se oli sitonut sen muijan; saunaan. No Luutnantti muuttui taas mun vanhaksi lapsuuden kaveriksi ja olisikohan se antanut aivan järkyttävän näköisen pizzan sen muijan eteen ja mun teki mieli oksentaa, kun se kysyi haluaisinko minäkin! Mimmi muuttui kissaksi ja ryömi olohuoneen pöydän alle. Kaveri sanoi että antaa sen nyt pyöriä kun se on sulkenu kaikki ovet ja pääsee kerrankin liikkumaan. Ryömin itsekin pöydän alle ja luulin aluksi että se repis mun silmät helvettiin mut sitten se muuttui taas prinsessaks ja sanoi et se on nähnyt mut jossakin. Olin kuulema lennellyt taivaalla. No mikäs siinä, mutta pahoittelin mun kaveria kun se on vähän muuttunut, koska ei se ennen ketään vangiksi ole ottanut. Sanoin myös suojelevani tyttöä kun pystyin olemaan tavallaan monessa paikassa yhtä aikaa. No se tais alkaa pitämään musta aika lailla mikä oli lohdullista.
Sitten se mimmi ei ollutkaan enää vankin vaan käveli vapaasti jossain kaduilla ja minä kyttäilin sen perään aina mitä hämärimmistä nurkista. En tiedä mitä pelejä se pelas joidenkin kanssa kun se oli yht äkkiä alasti. Ihmettelin. Sitten kun olin tyttöön rakastunut ja se osoitti vähemmän huomiota aloin ihmetellä. Tyttö oli muuttunut siksi heroes tähdeksi kuka osaa tehdä mitä vaan. Peter Petralli. Mietin että mitä helvettiä! Ei se hetki sitten mies ollut ja vaikka tuo ajatus jotenkin pyöri vain hämärästi mielessä niin pieni tuskanhiki alkoi nousta koska tajusin, että hetki sitten tuntui kuin hänellä ei olisi ollut aivan niin paljoa tunteita minua kohtaan, niin nyt tajusin että helvetti sehän käy päälle! Siis Perkele ja hyi vittu! Missä mun prinsessa on?? Onneksi osasin juosta vitun nopeasti ja vielä lentääkin, koska kimpoilin seinillä sen jälkeen kuin pinball! Jotenkin sain vielä käteen Pleikan peliohjaimen ja aloin jo todella ihmetellä! Ei mitenkään muuten vaan koska siinä oli erilaiset liittimet kuin yleensä.
Tunsin surua menetettyä rakkautta kohtaan. En tiedä mitä tytölle tapahtui ja tässä vaiheessa lentelin jo ulos unesta.... Kaikenlaista huh huh!

Tipatonta pitää vielä. Viikko takana eikä tee vielä tiukkaa :D Maanantaina varmaan kädet tärisee sen verran rankasti että saisin pirtelön ravistettua pelkästään kävellessäni settien kanssa keittiöstä olohuoneeseen.

Tässä nyt ajattelin käyttää aikaa hyödyksi, kun nyt kerran joudun irvistelemään kännykälle kavereiden tekstiviesteille, ja siivota tämän sikalan jossa majailen. Aloitin hieman about viikko sitten mutta tulin toisiin ajatuksiin koska täällä tultaisiin pitämään noin 4 päivän pippalot! Voitte arvata missä kunnossa kämppä on! Helvettiä voi kuvailla monella sanalla. Nyt pienen ahkeroinnin jälkeen tässä selvinpäin kun sössötän voisin sanoa että Job well done! Ei tässä nyt pahemmin viinan himoa ole, mutta kuitenkin mietin mitäköhän sitä keksis viikon päästä kun purjehdin töistä kotia välttyäkseni baari reissulta. 4 viikkoa tarttis vielä kestää. Se menee kait kuntoillessa.

Ajattelin taas rapsuttaa nuo 7 kappaletta jotka jyräävät takaraivossa.

I Sonata Arctica: Draw me
II Soilwork: Song Of The Damned
III Rapture: Transfixion
IV In Flames: Episode 666
V Hypocrisy: Until The End
VI Him: One Last Time
VII Dimmu Borgir: Dreamside Dominions

Kävelin unessa varkaana jossa varastin aluksi titanicissa repullisen timantteja ja hetken päästä olinkin sitten jo estooniassa merirosvona pinnan-alla. Tuli sieltäkin kähvellettyä timanttikaulakoruja säkillinen. En tiedä miksi moinen alan vaihto, luultavasti tarvitsin pakoauton, kun hetken päästä pöllin jonkun vanhan hullun professorin 60 luvun auton, jolla oli parhaana kaverina se kääpiö tappava ase 3 leffasta. Mulla oli helvetinmoinen kiire lentokentälle, mutta lento olisi lähtenyt vasta viiden tunnin päästä joten päädyinkin pöllimään anttilan kuvastoja lehtiroskista. Alkoikin helvetillinen sade ja lehdet menivät pilalle joten jouduin heittämään ne pois.
Kävellessäni pienen kortteliston läpi poliiseiden jahtaamana, luulin olevani hetken turvassa huomatessani kävelleeni keskelle sinivuokkoja. Joka pihalla oli poliiseita kahvilla enkä uskaltanut juosta koska muuten kaikki tietäisivät kuka olen. Kävelin kuin humalassa ja huumeissa paikan läpi. Aivan kuin unessa - mahdollisimman epäilyttävästi kunnes yksi sinivuokko pysäytti ja yllättäen olemme sisällä. Herra halusi tietää onko Futurama sarja hyvä. Kerroin sen olevan hyvä, pieni tuskanhiki otsalla ja kerroin myös ystävänä että siitä on tehty myös elokuva. Suosittelin lämpimästi että katsoo South park sarjaa myös koska se nyt vaan on parempi.
Kun me ystävät erottiin ja seilailin läpi muiden sinivuokkojen, sivulta taapertaa sellainen nyrkillä tapettava rakki. Sellainen pieni maastonakki tuskin paljoa kenkää suurempi. Kyseisellä hetkellä, kun näen kaksi sinivuokkoa metsän seasta, huomaan että mulla onkin yhtäkkiä työhaalarit päällä joissa on mun nimi rinnassa. Piski, jota koitin silitellä ensin koska poliiseilla yleensä on sellaiset suuremmat susikoirat, haukkasi mua perseestä niin maan perkeleen kovaa ja nosti ilmaan. Luulin kuolevani. Mielessä pyöri ne anttilan kuvastot poliiseiden kävellessä kohti nauraen. Saatanan maastonakki...! Pilasit minun unen!
Heräsin...!

Joulua varten tuli treenattua pari päivää ja ilokseni huomasin että krapula ei tulisi vaivaamaan lähipäivinä. Nyt en muista mitä noina parina päivänä tapahtui, mutta eilisestä muistan nyt hiljaa hämärtyvien varjojen sumuiset ääriviivat, jotka katoavat pian niin kuin varjot pimenevään yöhön.

Kotona vanhempien luona vietin koko hilpeän illan. Tuo vanha naistenmies ja päivän synttärisankari ei koskaan saappaillaan taloon astunut. Tais olla kotona riitaa muorin kanssa!

Täällä kotona kaadoin kolme paukkua ennen kuin faija kurvas kolmen aikoihin pihalle. Käväisimme hautausmaalla ja sieltä porukoille. Kiskoin kyllä ihan kivasti viinaa mutta yllättävän hyvässä kunnossa olin, eli näkyi hyvin ahkeran harjoittelun tulos. Faijalla kopsahti pää pöytään loppuillasta eli minä voitin! En nyt muista kävikö ihan pöydän allakin, ei kait mutta voin olla väärässä. Siis miehethän ei joulua viinaa tissuttelemalla vietä, vaan reippain ryypyin, PerkeLE!

Yksi lahja pitää mainita! Ei minun hyvä viinapää, vaan kirja missä on eri tyylisiä hius ja parta tyylejä. 70 luku mallia! Täytyy sanoa että olen helvetin onnellinen kun en syntynyt noihin aikoihin.

Musta ja synkkä joulu on nyt ohi. Lunta olisin toivonut niin kuin varmaan Joulupukkikin. Reellä nyt on luultavasti tuskallista rymistellä lumettomassa talviyössä, joten jäi pukki kotia dokaamaan ja söi luultavasti porotkin pahimpaan vitutukseen! Ei sitä lunta enää vaan tule, perkele! Ja kun mies lahjoittaa joka vuosi tilinsä pois, niin ei sitä rahaa mersuunkaan riitä!

Mitä tässä nyt enää paskaa puhumaan! Ei pitänyt, mutta että pitikin nyt sitten korkata pullo! No tammikuussa ajattelin pitää tipattoman joten täytyy nyt sitten vielä pikkaisen ottaa. Saapi nähdä mitä tuosta tipattomastakin tulee! Mitään en lupaa mutta lupaan yrittää!