IRC-Galleria

Olin vartijana jossain vihreässä puuhökkelissä, joka sisältä oli valtavan teollisuuslaitoksen kokoinen, mutta ulkoapäin pienen omakotitalon kokoinen. Sisältä laitos oli myös moderni toimistorakennuse, mutta ulkoa ränsistynyt. Piha oli hoitamaton, siellä oli pieni, tuntematon ulkorakennus ja ruosteinen pyöräteline. Lisäksi siellä käyskenteli kiltti koira.

Ollessani kierroksella puheksi zombie-epidemia. Suurin osa rakennuksen työntekijöistä, joita oli todella paljon, muuttui zombeiksi. Tästä alkoi selviytymistaisteluni. Rakennuksen laajuuden ja runsaiden piilopaikkojen vuoksi onnistuin välttämään suurimman osan kohtaamisista. Ensimäinen taistelukosketus zombien kanssa taisi tulla portaissa. Aseena minulla oli vinyylinen sivukahvalla varustettu pamppu. Pidin itse lyömäpäästä kiinni, ja pyrin saamaan varsinaisella sivukahvalla osumia erityisesti zombin ohimoon ja hampaisiin.

Epäselvyyden jälkeen päädyin jonkinlaiseen auditorioon, jossa kohtasin rakennuksen toisen vartijan. tämä oli varustautunut teleskooppipatukalla. Jouduimme täällä taisteluun zombia vastaan, josta ei koitunut suurempaa ongelmaa. Tämän vartijan kanssa lähdimme siirtymään kohti pohjakerrosta, sillä siellä oli eloonjääneitä.

Alakerrassa aloitimme yhdessä muiden elonjääneiden kanssa linnoittamaan keittiöaluetta. Laitoimme barrikadien eteen myös naamiota, jotta zombit eivät pyrkisi läpi, vaan luulisivat siinä olevan seinä. Jouduimme myös taistelemaan tasaisesti väliajoin zombien kanssa pyrkiessämme puhdistamaan linnoittamamme alueen.

Jossain vaiheessa huomasin väestönsuojan merkin, ja päätin siitä tehtävän viimeisen linnoituksemme, jos keittiö jää zombeille. Määräsin kaikki elintarvikkeet kerättävän väestönsuojaan ja lähdin tutkimaan sitä varmistaakseni sen olevan zombivapaa. Väestönsuojaan johtava käytävä oli valtava. Siellä oli pari linnoittajaa lepäämässä, sillä he olivat hengästyneet taistelussa zombeja vastaan. Aseena heillä oli rautaiset putket.

Edetessäni väestönsuojaan johtavaa käytävää pitkin minut kiskaistiin yhtäkkiä rakennuksen pihalle. En uskaltanut mennä enää takaisin sisälle, sillä uskoin ulko-ovien edessä olevan koko lauma zombeja, olimmehan ne sinne houkutelleet edetessämme kohti keittiötä. Päätin ottaa pyöräni ja lähteä poispäin kaupungista. Muistan olleeni iloinen koska työpaikkani oli sijainnut kaupungin laidalla.