IRC-Galleria

Olemme sinun unesi, uni joka ei tullut saapuakseen, vaa saapui tullakseen.
Maitoa elämän lasissa, puolittainen makeus joka ei viipynyt huulillasi.
Kun tulee todeksi, on hiljaa, tajuaa...
Oletko ollut tilanteessa jossa alat olla läpinäkyvä?
Jos olet, se on vain hyvä, sillä läpinäkyviä me olemme, ja tulemme myös jatkossa olemaan.
Pyörteilevä tuuli lehtikasassa, niin varma, kaiken läpikäynyt, mutta silti, ei matkalla minnekkään.
Valo kuusen oksissa, ikäänkuin uurteet vanhuksen ihossa, painaumat tyynyssäsi.
Jotain mitä on vain, ei varsinaisesti mitään merkittävää, mutta silti niin totta.
Niin kauan kun on totuutta, on myös elämän jatkumo osana sitä.
Alat tuntea kasvoillasi ihmisyyden vaiheet, toisen maailmansodan värit.
Kun olet harmaa, olet se joksi aina olit tarkoitettu.
Kun viherrät, kasvat uutta...
Kun musta sinut pukee, olet se tuhka josta uutta luodaan.
Siis olkaamme näitten värien kirjo, ja hyväksykäämme se totuus että vaikka kaiken kyseenalaistamme, olemme se jäljelle jäänyt väri, ruskea.
Tuo kaikki on vain provokatiivista sontaa, olkaamme valo,
kirkas ja läpinäkyvä.
Unenmakuinen pieni kuolema...

Tekopyhyyden luomakunta, kadotettujen valtakunta.
Jumalainen ruumis, kahlittuna aamustondikseen.

Päivä päivältä, tuntee itsensä sairaammaksi.
Kynnet katkeavat, hiukset tippuvat päästä, silmät sammuvat.
Kaikki tapahtuu jaksoissa, pikkuhiljaa.
Se näännyttää, se syö.
Sisällä on pimeys.
Olen elämä, olen jumala, teen mitä teen, se polttaa.
Sillat takana, rikottuina, vajonneina.
Kuin kuollut kaupunki, ei valoja, ei ihmisiä, ei mitään.
Mikään ei tunnu miltään.
Iho haurastuu, se on kuin käteni, paperia joka repeytyy marketin kassalla.
Elämä myytävänä, mainokset tappavat.
Omenat alennuksessa.
Haistakaa verge!

henkinen kuolema, hidas itsemurha...
Turha valittaa, turhempi huutaa, turha kertoa, ketä kuuntelee?
Kosketan itseäni, näen valot kun tunnen ruumiin.
Se on pieni, kipinöi.
Iho vasten omaa ihoa.
Käsi vasten luuta.
Sormista häviää tunto, paleltaa.
Selkä vasten seinää, valo silmissä.
Suonet, luut ja jänteet, kaikki loistaa.
Olen kaikki mutten anna mitään.
En tunne, en ajattele, kuihdun...
Kukaan ei näe, kukaan ei huomaa.
Tunnen vartaloni liikkeet, ruumiini huudot.
Vartalo on vankila, kalterini ovat näkymättömät.
Pienet rihmat pitävät minua pinnalla, kylmä vesi kietoo kasvoni, ne tunkevat suuhun, vatsaan, kurkkuun, ne tukehduttavat minut. pienet eläimet.

Another Brick in the Wall Part 2 (Waters) 3:56

We don't need no education
We dont need no thought control
No dark sarcasm in the classroom
Teachers leave them kids alone
Hey! Teachers! Leave them kids alone!
All in all it's just another brick in the wall.
All in all you're just another brick in the wall.

We don't need no education
We dont need no thought control
No dark sarcasm in the classroom
Teachers leave them kids alone
Hey! Teachers! Leave them kids alone!
All in all it's just another brick in the wall.
All in all you're just another brick in the wall.

"Wrong, Do it again!"
"If you don't eat yer meat, you can't have any pudding. How can you
have any pudding if you don't eat yer meat?"
"You! Yes, you behind the bikesheds, stand still laddy!"

Kun nälkiinnyn, tunnen eläväni.
Tunnustelen luitani pimeässä,
huudan ilman ääntä.
Vieraat kasvot peilissä, kylmä lasipinta.
Kuristava tunne sisälläni, olen orjana omassa valtakunnassani.
Turha koskettaa, turha sanoa, olen elävä, kuollut, sairas, lähden pois...

[RiepuMiimikko] sanoo:
ei tuosta ee nää mtn
[RiepuMiimikko] sanoo:
ihan kaunis kyllä mut ei vittu tuota vartalooo
Nargath sanoo:
hyviä kuvia mutta mitä se on livenä

Ollemmeko me kenties kateellisia?^^ no shit

Ei voi muuta sanoa kuin että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Vesijumpasta tädit keskusteli ja kaikenmaailman sairauksista.
Kovasti oltiin kiinnostuneita meikäläisenkin tekemisistä.
Samat jutut vuodesta toiseen, muutama akka tosin kupsahtanut.

piti loivennella mutta alkaa olla alkoholokausti

krapula