IRC-Galleria

MsMayDay

MsMayDay

To be ashes, bones and rotting flesh

[Ei aihetta]Torstai 01.11.2007 22:05

Vuoheni nimi oli Taisto.
Se niljake oli kuin lapseni.
Kerran käsi kämmekässä, pohdimme elämää.
Oli aamu vaikkei aurinko meitä huomannut, istuttiin eteisen lattialla.
Irvistimme jääkaapille ja nauroimme päälle, vastustimme tahtoa, Taisto kanssani.
Tainnutimme toisemme tupakalla, purkalla ja kapakalla.
Kevytsiideriä, muistutti se Taisto, minä muistin.
Minä, toisemme, aina vaan se Taisto.
Sydänfilmissä, tippaletkuissa, mukanani Taisto, se tahraton, kaunis ja virheetön Taisto.
Hymyilimme yhteistä hymyä, ja yhä uudestaan.
Sanoi, elämä peliin, pystyt vielä.
Kun tulee miinusasteita, muista, sinunkin on oltava viluissasi,
sillä kukatkin elävät vain kesäisin.

runoMaanantai 30.07.2007 17:00

Onko parempaa mittapuuta täydelliselle tyhjyydelle, kuin mielen ja sen pahan (ruumiin) yhteys?
Ja mikä on pahaa? Niinpä?!?
Raukeat kasvot vieressäsi, huutavat sisäistä olemattomuuttaan.
Ne kasvot, niin juuri ne!
Ne ovat vain maalia elämän sarkakankaalla.
Satunnaisia roiskeita sorrettujen sellin seinillä.
Ulkokullattuja kaltereita jotka me itse todeksi teemme.
Ja silti se totuus ei tee meitä ehjäksi, vaan viiltää vain lisää jo arpeutunutta haavaa.
Koiruohon kyllästämä astia, lattialla jonka laudat mätänevät yhteenluutuneisiin sormiisi.
Se valitus, vailla mitään, turhuuden jumalainen pintakiilto.
Kun mikään ei tunnu, olet itse turhuus.
Näin sanovat viisaat, vailla todellista yhteyttä tietoon.
Fyysisyys on vain laki, sääntö muiden lisäksi.
Niin, olen lisko, käärme ja omena, sisäänrakennettujen sääntöjen sanansaattaja ja niiden kyseenalaistaja, kuitenkin yhdentekevä.
Kasvoja toisten perään, hymyttömiä hymyjä.
Sen laulu joka meidät takaa, on hyvin lyhyt ja sanaton, ellet sitten itse...
Turha, kuin viini lattiamatolla, on tämä psykofyysinen kokonaisuus, täyttymys vailla pintaa, vuori ilman huippua tai meri jonka pohja ei tule milloinkaan vastaan.
Tätä savea me tallomme aina vaan tiukemmaksi ja saastaisemmaksi, kunnes viherrämme ja tulemme taas uudeksi, kuin seitistä vapautunut perhonen.
Tyhjempi, valheellisempi kuori, aina uuden edessä, tai takana, ilman sitä immenkalvoa joka kuitenkin olisi tarpeen.

UniMaanantai 30.07.2007 16:58

Olemme sinun unesi, uni joka ei tullut saapuakseen, vaa saapui tullakseen.
Maitoa elämän lasissa, puolittainen makeus joka ei viipynyt huulillasi.
Kun tulee todeksi, on hiljaa, tajuaa...
Oletko ollut tilanteessa jossa alat olla läpinäkyvä?
Jos olet, se on vain hyvä, sillä läpinäkyviä me olemme, ja tulemme myös jatkossa olemaan.
Pyörteilevä tuuli lehtikasassa, niin varma, kaiken läpikäynyt, mutta silti, ei matkalla minnekkään.
Valo kuusen oksissa, ikäänkuin uurteet vanhuksen ihossa, painaumat tyynyssäsi.
Jotain mitä on vain, ei varsinaisesti mitään merkittävää, mutta silti niin totta.
Niin kauan kun on totuutta, on myös elämän jatkumo osana sitä.
Alat tuntea kasvoillasi ihmisyyden vaiheet, toisen maailmansodan värit.
Kun olet harmaa, olet se joksi aina olit tarkoitettu.
Kun viherrät, kasvat uutta...
Kun musta sinut pukee, olet se tuhka josta uutta luodaan.
Siis olkaamme näitten värien kirjo, ja hyväksykäämme se totuus että vaikka kaiken kyseenalaistamme, olemme se jäljelle jäänyt väri, ruskea.
Tuo kaikki on vain provokatiivista sontaa, olkaamme valo,
kirkas ja läpinäkyvä.
Unenmakuinen pieni kuolema...

[Ei aihetta]Lauantai 17.03.2007 10:36

Tekopyhyyden luomakunta, kadotettujen valtakunta.
Jumalainen ruumis, kahlittuna aamustondikseen.

day by dayMaanantai 04.12.2006 01:44

Päivä päivältä, tuntee itsensä sairaammaksi.
Kynnet katkeavat, hiukset tippuvat päästä, silmät sammuvat.
Kaikki tapahtuu jaksoissa, pikkuhiljaa.
Se näännyttää, se syö.
Sisällä on pimeys.
Olen elämä, olen jumala, teen mitä teen, se polttaa.
Sillat takana, rikottuina, vajonneina.
Kuin kuollut kaupunki, ei valoja, ei ihmisiä, ei mitään.
Mikään ei tunnu miltään.
Iho haurastuu, se on kuin käteni, paperia joka repeytyy marketin kassalla.
Elämä myytävänä, mainokset tappavat.
Omenat alennuksessa.
Haistakaa verge!

[Ei aihetta]Maanantai 04.12.2006 01:06

henkinen kuolema, hidas itsemurha...
Turha valittaa, turhempi huutaa, turha kertoa, ketä kuuntelee?
Kosketan itseäni, näen valot kun tunnen ruumiin.
Se on pieni, kipinöi.
Iho vasten omaa ihoa.
Käsi vasten luuta.
Sormista häviää tunto, paleltaa.
Selkä vasten seinää, valo silmissä.
Suonet, luut ja jänteet, kaikki loistaa.
Olen kaikki mutten anna mitään.
En tunne, en ajattele, kuihdun...
Kukaan ei näe, kukaan ei huomaa.
Tunnen vartaloni liikkeet, ruumiini huudot.
Vartalo on vankila, kalterini ovat näkymättömät.
Pienet rihmat pitävät minua pinnalla, kylmä vesi kietoo kasvoni, ne tunkevat suuhun, vatsaan, kurkkuun, ne tukehduttavat minut. pienet eläimet.

[Ei aihetta]Maanantai 04.12.2006 00:15

Another Brick in the Wall Part 2 (Waters) 3:56

We don't need no education
We dont need no thought control
No dark sarcasm in the classroom
Teachers leave them kids alone
Hey! Teachers! Leave them kids alone!
All in all it's just another brick in the wall.
All in all you're just another brick in the wall.

We don't need no education
We dont need no thought control
No dark sarcasm in the classroom
Teachers leave them kids alone
Hey! Teachers! Leave them kids alone!
All in all it's just another brick in the wall.
All in all you're just another brick in the wall.

"Wrong, Do it again!"
"If you don't eat yer meat, you can't have any pudding. How can you
have any pudding if you don't eat yer meat?"
"You! Yes, you behind the bikesheds, stand still laddy!"

Sielun anoreksiaSunnuntai 03.12.2006 18:51

Kun nälkiinnyn, tunnen eläväni.
Tunnustelen luitani pimeässä,
huudan ilman ääntä.
Vieraat kasvot peilissä, kylmä lasipinta.
Kuristava tunne sisälläni, olen orjana omassa valtakunnassani.
Turha koskettaa, turha sanoa, olen elävä, kuollut, sairas, lähden pois...

[Ei aihetta]Sunnuntai 29.10.2006 19:22

[RiepuMiimikko] sanoo:
ei tuosta ee nää mtn
[RiepuMiimikko] sanoo:
ihan kaunis kyllä mut ei vittu tuota vartalooo
Nargath sanoo:
hyviä kuvia mutta mitä se on livenä

Ollemmeko me kenties kateellisia?^^ no shit

Sukujuhlat, jes!Sunnuntai 29.10.2006 17:37

Ei voi muuta sanoa kuin että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Vesijumpasta tädit keskusteli ja kaikenmaailman sairauksista.
Kovasti oltiin kiinnostuneita meikäläisenkin tekemisistä.
Samat jutut vuodesta toiseen, muutama akka tosin kupsahtanut.