IRC-Galleria

Nealta kopsasin, kun kiinnostaa tällaiset asiat! (Vähän kyllä muutin, koska olen vaikea ihminen.)



1. MINKÄLAISET VÄLIT MEILLÄ ON ?

2. MILLOIN NÄIMME VIIMEKSI?

3. PIDÄTKÖ SINÄ MINUSTA ?

4. MITÄ HALUAISIT TEHDÄ KANSSANI?

5. SUUTELISIN SUA, SUUTELISITKO TAKAISIN ?

6. MIKÄ SANA KUVAA MINUA PARHAITEN ?

7. SANOISIN ETTÄ RAKASTAN SUA MITÄ SANOISIT TAKAISIN ?

8. HALUAISITKO NÄHDÄ MINUT TÄLLÄ HETKELLÄ ?

9. HALUAISITKO KERTOA MINULLE JOTAIN ?

10. KERRO JOKIN MUISTO MEISTÄ.

Faktoja:

"Mutta entäs sitten tämä Metsärannan flikka, se se ei osaa pelata omilla eikä toisenkaan säännöillä, aina pitää tappelu nostattaa!"

"Metsärannalla onkin joku näyttelemisfetissi, ei osaa näytellä eikä osaa olla näyttelemättä."

Kuuntelen Disneyn suurimmat hitit -cd:tä, mutta kuulen vain kaikuja jo unohtuneista hetkistä. Tulee syksy, minä en ole tulossa minnekään. Eilen tuuli niin kovin, että Johanna sulki ikkunan. Ja kun avasimme terassin oven tovia, kenties pitkääkin hetkeä myöhemmin, sanoin haluavani lähteä lentoon. Tuuli tarttui paitaan, muttei ottanut mukaansa.

Nyt sataa ja maailma on surullisen kaunis. "Be free, stay alive" -lause pyörii päässäni, tuo mieleen Annin, lahjakkaan tytön, joka näytteli Beetlehemissä nuorisorikollista, joka halusi saada poikansa takaisin ja hankki rahaa tekemällä farkkutakkeja, joissa luki tuo lause. Lause, joka tuo myös mieleen oman roolihenkilöni, joka olisi mieluummin hirttäytynyt kuin lähtenyt vanhainkotiin. Lause tuo mieleen myös hetken meidän olkkarin lattialla, kun Helmi taiteili noita selkämerkkejä, mietti, millä värillä kirjoittaisi. Sanoin, että punaisella ja söin suklaata. Toisinaan toivoisin yhä istuvani sillä kylmällä lattialla.

Puhuin viikonloppuna Aukun kanssa puhelimessa. "Ei se oo ku vuas", hän sanoi itselleen ja minulle. Siteeraus oli "Aina joku eksyy" -näytelmästä, josta riittäisi lainattavaksi vaikka kuinka monta muutakin lausetta.

Niin paljon on maailmassa vapautta, valintoja ja kylmiä lattioita, että välillä tahtoisi vain lentää ja nähdä kaikki värit, ne haaleimmatkin.

Who's afraid of the big, bad wolf?

Eero oli katsomassa tänään Huojuvan talon läpärin. Hän mainitsi, että näytän pelottavalta, kiitos silmissäni olevan hullunkiillon. Väkivahvat, tunnistatteko ilmiön :D? Miks edes kysyn.

Olipa ihanaa taas pujahtaa Toinin hameeseen ja korkokenkiin. Vaikka täyttä säätöähän tuo läpäri oli kesän jäljiltä.

Kirjastosta lainasin Runarin ja Kyllikin, Fundamentalistin, Tarpeettomia ihmisiä ja Puhdistuksen <3.

Tänään tapahtui niin paljon muutakin, mutta kaikkea ei kannata kertoa, sanoo jokainen ihmissuhdeopaskin.

Mulla on kivoja ystäviä!

Ptaa! Muuttaminen on raskasta puuhaa. Tulin eilen Joensuusta junalla (sis. kolme vaihtoa) viiden laukun kanssa. Että kevyt kuuman kesäpäivän setti. Kirosin mielessäni jokaisen kahta tyhjää kättä heiluttavan nuoren miehen, joka ei tarjoutunut auttamaan minua. Pahinta oli Jyväskylän vaihdossa, kun huusin junan ovelta, että ottakaa joku tää matkalaukku vastaan, niin lähinnä ovea ollut nuori kloppi väisti sivuun. Että hoh-hoh. Mä en kyllä jaksais seurustella tollasten nysvien kanssa. Jotakin tapoja!

Mutta Joensuussa oli kovin kivaa! Pohjantähti oli IHANA. Ja oli ihanuutta nähdä kaikkia niitä ihmisiä. Ja ostin Prismasta sata makkarapakettia Varpun kanssa, voi parkaa kassatätiä. Nauratti kyllä vähän. Rouva Salpakarin kanssa pakulla makkaraostoksilla.

Pohjantähdestä voisi jauhaa enemmänkin, mutta pakko mennä nukkumaan. Huomenna on kaksi Pietarin esitystä ja Anniina tulee meille.

Olen kyllä parantumaton romantikko.

Mutta en halua tunnustaa sitä.

Paitsi täällä Irc-galleriassa.



Ps. Huijasin.

Päivät, jolloin olen Kloryna Pikku Pietarin pihassa:

- pe, 4.7. 19.00 (ensi-ilta)
- su, 6.7. 14.00
- su, 13.7. 19.00
- la, 19.7. 19.00 (täynnä)
- su, 20.7. 14.00 JA 19.00
- la, 26.7. 19.00



http://www.suupohja.fi/pikkupietarinpiha/

Juhannus oli aika jees. Lepäilin kotona. Luin Pienen runotytön ja Vaarallisen juhannuksen. Oi, ihanaa rauhaa ja itsekseen olemista. Tänään katsoin Laulun tulipunaisesta kukasta, Rakel Linnanheimo näytteli mielettömän hyvin, ja ah, kun tuo elokuva oli kuvattu kauniisti. Pappa sanoi, että nykynäyttelijät ovat rääkyjiä, kun vertaa mustavalkoelokuvien tähtiin. En aivan allekirjoita tuota, mutta eipä tuo ihan tuulesta napattukaan väite ole. Ainakin vanhan ajan näyttelijät osasivat käyttää silmiään paremmin. Mitenköhän heillä olikaan niin kauniit silmät?

Juhannusyönä riehuin Tiian, Nean, Janikan ja Karoliinan kanssa. Juoksentelimme pitkin nurmikkoa ja Janika kertoi kummitusjuttuja leikkimökissä, johon me viisi juuri ja juuri mahduimme :D. Tuli ihan mieleen vanhan ajan juhannus, vain leskisillä oleminen uupui. Mutta eipä meillä poikia olisi juoksutovereina ollutkaan, ja hyvä niin.

Sellainen juhannus. Nyt pitää vain odotella Vaellusleikin lauantaista ensi-iltaa. Ihan luottavaisin ja hyvin mielin olen tuon ohjaukseni suhteen. Sen jälkeen minulla alkaakin kesäloma. Heinäkuussa menen Ouluun ja Joensuuhun. Riina kaiketi tulee Myrkkyyn jossakin vaiheessa, luultavasti myös joitakin väkivahvalaisia, jotka haluavat nähdä Pikku Pietarin pihan.

Jee, kesä. Voisi kyllä vähän lämpimämpää olla. Pian menen viemään ilmoitustaululle Vaellusleikin mainoksen ja sitten suunnistan Tiian luo katsomaan Hovimäkeä.

Ikävä alkoi aamulla, kun heräsin, se vain tuli ja oli ja on. Ehkä se tuli alitajuntaan jo eilen, kun näin tv-mainoksen, joka oli kuvattu Joensuun keskustassa hyvin lähellä sitä paikkaa, jossa seisoin Aukun kanssa juttelemassa Joen yössä. Jestas, se oli ihana ilta.

Äsken siirsin kamerastani kuvia koneelle, ja kivasti kääntyi puukko vatsassa, kun eteeni osui yksi harvoista koskaan ottamistani videoista. Siinä kuvataan ensin Aukkua Anskun ja mun huoneessa. Sit Aukku lähtee, ja kuvassa vilahtaa Lotta, joka maastoutuu käytävälle. Hojotohoo, tuli niin ikävä jokaista väkivahvalaista.

Urkkaakin on ikävä. Sitä koleutta, ruskeaa nojatuolia, porraskäytävää, jossa niin monasti puhuin puhelimessa ja katselin ikkunasta ulos parkkipaikalle. On ikävä yhteisiä iltapaloja Marimekko-pöytäliinan ääressä, ompelukoneen surinaa akvaario-olkkarissa ja aamuisia vessajonoja. Ennen kaikkea on ikävä Urkan salia. Nyt mulla ei ole enää mitään yksinäistä ja tilavaa paikkaa, missä treenata omassa rauhassa. Se sali on ihana, olkoonkin, että lattiasta sai tikkuja, ja siellä oli joinakin talvipäivinä niin kylmä, että kaikilla oli teatterihistorian tunneilla takit päällä.

Lämpöni, lempeni annan. En tajua, miksen voi siirtyä jo eteenpäin. Onni silti, että ollaan jo kesäkuussa. En kestäisi niitä viimeisimpiä viikkoja Niittylahdessa. Ne oli kidutusta, pelkkää lopunodotusta ja urheita irvistyshymyjä. Mun työpäiväkirja kertoo asiasta näin:

"26.4.
Mieletön päänsärky. Pidän kiinni ympärillä olevista ihmisistä, vaikka tiedän, että pian päästän irti. Alitajuisesti olen kai jo tehnytkin niin. Hymyt ovat jäykkiä ja silmistä paistaa suru. Yritämme pitää kasassa sitä, mitä meillä on."

Tuon päivän vietin melkein kokonaan sängyssä nukkuen päänsärkyäni pois. Hereillä ollessani kuuntelin Scandinavian Music Groupia ja raapustin hajanaisia lyriikanpätkiä työpäiväkirjaani:

"Kaikki muuttuu, mutta loista loppuun asti."
"Liian paljon ja liian myöhään."
"Ehkä ollaan niin kuin ennen."
"Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni."
"Lopulta olemme kuitenkin yksin."
"Näytin, kuinka osaan leikkiä kuollutta, sanoit, ettei kannata pidättää hengitystä."
"Valot syttyvät vastarannalle, kaikki tanssivat... ja äkkiä on aamu."



Tämä ehkä hivenen itsesääliväinen merkintä on suunnattu väkivahvoille. Ja loppujen lopuksi... onko aina oltava niin vahva? Voiko välillä vain istua ja katsoa ulkopuolisena ikkunasta? Kädessään muki, jossa oleva kahvi on ajat sitten kylmennyt.

"Samovaarin lämpötila on jo tuntuvasti laskenut."

Heräsin tänään väärällä jalalla, sillä jalalla, joka aina toisinaan on kipeä. Äksyilin koko aamun, eikä mikään tuntunut menevän hyvin.

Mutta menikin sit. Maalasin autotallia. Tein lastenteatteria varten pohjatöitä. Mun serkku toi mulle sipsipussin hakiessaan meiltä "lainaan" lasipurkkia nuijapäiden kuljetusta varten (...), ja sitten sain vieläpä yllättävän ja varsin mukavan s-postin, joka piristi kummasti. Parasta oli kuitenkin se, että Jarkko soitti ja pyysi kanssaan Kristiinaan.

Oli kiva päivä sittenkin, vaikka aamulla olikin Sibbe-rypyt otsassa.


XXX


Maria kehotti mua tekemään Muumi-testin, ja lopputulos oli kyllä niin oivallinen:

C) Muumipappa
Muistutat eniten vakaata ja vastuuntuntoista Muumipappaa. Perhe ja lapset ovat sinulle hyvin tärkeitä, mutta luonteesi vaatii myös omaa rauhaa. Tarvitset aikaa itsellesi ja paikan, jossa voit olla yksin ja tehdä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Olet taiteellinen luonne ja sinulla on aina meneillään jonkin luova projekti. Mutta aivan kuten Muumipappa, sinäkin ajaudut toisinaan umpikujaan ja sinusta tuntuu ettei työsi tahdo edetä. Syvennyt usein omiin ajatuksiisi, mutta jaat mietteitäsi ja tarinoitasi mielellään myös muiden kanssa.

http://www.goodies.nu/sf/muminaktsf08_350.htm