IRC-Galleria

NUKAHAN!

Olen nukahdellut koko viikonlopun. Näytän silt ku mul ois joku putki päällä. Jos mul ois viel vanha tukka, niin se olis semmonen... no, te tiiätte, minkä näköinen se oli mun heikkoina hetkinä. Semmosta vanua, josta roikkui aina pari hiusharjaa ja yks ripsari.

Mul o täs pöydällä kaksi mukia. Toisessa on coca-colaa ja toisessa kahvia. Toisessa on kuvana Pocahontas ja toisessa lukee "tea". Mun valkoiselle pöydälle on läikkynyt kokista, vaikka yks eksistentialistinen ystäväni voisikin tähän sanoa, että neste voi olla yhtä hyvin myös kahvia. Molemmathan taittavat itsensä ruskeiksi, kun katsomme niitä silmillämme.

Joku sanoi joskus, että sydämellä näkee parhaiten, mutta luulen, että on tuhlausta käyttää sydäntään selvittääkseen, mitä nestettä on imeytynyt valkoiselle pöydälle. Toisaalta olen sitä mieltä, että sydäntä ei voi koskaan käyttää liikaa, en ainakaan minä. En voi olla osoittamatta jälleen kerran kiitosta Jeesukselle, joka paransi vauva-Monican sydämen silloin joskus. Rispektit sinne ylhäälle.

Veisipä joku minut iltakävelylle Pariisiin. Olin tänään päiväkävelyllä Myrkyssä, mutta aurinko häikäisi ja olin nukahtaa seisaalleni. Pelkään tämän väsymyksen johtuvan alkavasta kuumeesta, koska parilla ystävälläni on moista puhuria esiintynyt viime aikoina. Olen kyllä hyvin vihainen, mikäli sairastun ensi viikolla. Meillä on abishow vielä pahasti kesken, haluaisin olla kuunteluissa skarppina, puistattaa ajatuskin kuumeilusta abiristeilyllä...

Ja jälleen kerran kärvähtäneiden popkornien tuoksu leijailee pitkin rakasta kotiani.

Mietin, mitä kaikkea vaaditaan, jotta ihmiset olisivat pyyteettömästi ja aidosti toistensa ystäviä. Kannattaako olla paskapää, jotta saa cooleimmat tyypit ympärilleen? Mitä kivaa on olla cool tyyppi? Ketkä lasketaan cooleiksi tyypeiksi? Miksi maailmassa lasketaan?

Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä, miksi kaunista kieltämme ei käytetä?

Mikseivät ihmiset tajua omaa parastaan?





Kipsu, olisiko jo aika olla hiljaa?



Menen etsimään joesta näkin.


Voisin myös puhaltaa itseni saippuakuplan sisälle ja selvittää, onko Hemuli mies vai nainen.


Hoi-hoi, elämällä on tarkoitus, mikäs sen kivempaa.

Välilyönnin raiskaaminen on antoisaa puuhaa, mutta jossakin vaiheessa rupeaa ajattelemaan, onko tekemässä valtaisaa virhettä.

Harvoin sitä kuitenkaan perääntyy, sillä perääntyjät ammutaan ensin.

Ai niin, se näkki. Ja Hemuli. Vaikka eihän sukupuolella ole väliä.


Siellä se nainen makaa. Yllyttämässä hulluja.


Yllytyshullujahan me olemme, vaikka meikit sen peittävätkin.

Voimmeko kuitenkaan milloinkaan kieltää itseämme täysin?

Jos voimme - minä olen jonotuslistalla häntäpäässä.




Mutta häntäähän ei sovi unohtaa, sillä ilman sitä tasapaino järkkyy.




Tasapainoisia syyspäiviä teille.