IRC-Galleria

Väsyttää.. koko päivän ollu ihan koomassa vaikka ulkonakin on tullu oltua. Tosin yöunet jäi vaan muutamaan tuntiin, kun ei saanu unta.

Nyt vähän jännittää, koska huomenna ois ensimmäinen työpäivä. Saa nyt nähä miten sekin menee. Sen jälkeen ehtii käymään kotona syömässä ja sitte pitäis lähteä kouluun opiskelemaan. Illalla taas pitäis kaveria treffailla, joten omaa aikaa ei silleen edes ole.. ihan hyvä taas sekin toisaalta, ei tuu pähkäiltyä liikaa tekemisen kanssa.

Muutaman päivän on toi aftahaava poskessa häirinny.. ei oo pystyny moneen päivään syömään ja juomaan oikeen mitään ettei sattuis. Sekin öisin valvottanu, kun nukkunu 'väärällä' poskella ja sitte alkaa hirveä särky. Onneks parin päivän päästä sekin menee pois ja pystyy syömäänkin 'normaalisti'.

Tänää vois mennäkin ajoissa nukkumaan.. jaksaa sitte huomenna paremmin. Pitäis tossa iltasaduks vielä enkun ainekin pakertaa. Nooh, ehkä sitä kohta jaksais vähän miettiä ja pitää vielä hetken silmät hereillä.

Tulipas viime yönä nähtyä sangen outoja unia.. sen aikaa minkä nyt nukkui. Enempi pyörin ympyrää kun ei löytäny sitä itelle sopivaa asentoa millään.. ja sitte kun kello soi niin alkoi päässä kihisee 'EIIIIIH EN NOUSE!'.

Nyt on kooma olo.. vois ottaa pikkupäikkärit ni jaksais sitte ahertaa tehtävien parissa.. muuten ihmeen hilpeä olo. Kyllä tää tästä.. lämmin Kevätsade piristi kummasti kun kotiin aamulla käppäili asemalta.

Olen kuin humaltunut joki. Virta vie edestakaisin eikä se pysähdy. Käteni haparoivat eteeni, mutta en saa mihinkään kosketusta, pysyvää kosketusta.
Olenko normaali? Kyllä. Olen vain nuori, joka etsii paikkaansa tässä isossa maailmassa. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä sitä, mitä se minulle tarjoaa. En tiedä edes sitä, olenko valmis siihen.
Kadunko mitään? Jos olisin tehnyt jotakin toisin en olisi se, mitä nyt olen ja tunnen. Mutta silti on monia asioita joita kadun.
Sanotaan, että virheistään oppii, mutta oppiiko niistä todella. Välillä tuntuu, että toistan samoja virheitä koskaan tekemättä toisin. Olenko siis jääräpäinen vai kenties tyhmä?

Luulin olevani kuolematon - Erehdyin kerran.

Niin.. mulle taidettiin sanoo jotain tyyliin: 'Hanna, älä sit telo enää ittees jooko.'
Viime päivinä pari sormee oon vahingossa salaattia tehdessä vetäny auki ja rikkinäinen lasi raapas yhen suonen rikki. Molemmat jalat on täynnä mustelmia ja muutenki ne on tosi arat. Tänää sitte vähän pelattiin sulkista.. joo'oh.. nyt o vasemmassa keskisormessa 3 kivaa rakkoa ja sattuu aika kivasti kun se maila _vähän_ hankas.. nooh, kyllähän sen kesti. Meinas vaa onnenkyyneleet tulla silmään kun kuuli kellojen soivan ja pelivuoro loppu.

Hanna osaa taas. Mitähän kivaa huomenna tapahtuu :P

Jotenkin ihana aamu.. tai no päivä, tähän asti. Muutenkin vkloppu meni kivasti hyvässä seurassa. Pariksi päiväksi sai unohtaa kaikki huolet ja murheet ja nauttia kaikesta mukavasta. Eilen tosin pikku darra vaivasi, koska perjantaina tuli vähän kuppia nostettua, pääsemättä ees baariin.. mutta ehkä sitä tuli laitettua asiat tärkeysjärjestykseen .

Kohta pitäisi tästä jo lähteä liikenteeseen. Pitkästä aikaa tulee mentyä pelaamaan sulkista. Sitä pelaisinkin ihan säännöllisesti, mutta kaveria kun ei satu löytymään millään. Ja yksin sitä palloa on vähän vaikea pompotella.

Mutta niin, hyvä Viilis \,,/ Tästä se lähtee! Pitää nauttia hienosta päivästä vaikka ilma onkin kuin esterin perse.. ei se mitään. Elämä on.

Viime yönä tuli ulkona istuttua kolmisen tuntia ja mietittyä omaa elämää ja kaikkea sitä mitä haluaa jatkossa. Mitä enemmän mietti, sitä enemmän meni sekaisin ja sitä paremmin unohti mikä ongelma ees olikaan.

Välillä sitä vaan tuntee itsensä pahaksi ihmiseksi, joka satuttaa vain muita teoillaan ja sanoillaan.. ei vaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuin olisi täysin hukassa. Tuntuu, ettei mikään enää riitä ja mikään ei ole tarpeeksi hyvää, ja lopulta sitä huomaakin olevansa täysin yksin kylmässä maailmassa tyhmine ongelmineen.

Mihinköhän suuntaan sitä pitäisi oikeen jatkaa matkaa.. jaa'a. Ehkä menen sitä miettimään talon synkimpään nurkkaan. Ehkä se valo paistaa joskus sinnekin ja näyttää tien pois.

..helpottunut olo.

Vasta herännyt.. tukka pystyssä. Tuli nukuttuu taas vähän levottomasti.. unet kyl alkaa tässä pikku hiljaa ahdistaa aika pahasti, koska ne pyörii tietyn ihmisen ympärillä. Tulee vaan höntimpi olo kun herää ja asiat alkaa taas vaivaamaan mieltä. Miksi unet ei anna rauhaa koskaan?!

Tänään pitäis lähteä kirjaostoksille ja muutenkin pyörimään pitkin kylään. Pitäis vähän vaatteita kattella, käydä apteekissa ja vaikka mitä. Ja lopuksi taas eksyä ah niin ihanaan kouluun opiskelemaan ruotsia. Nooh, ehkä tää sitten palkitaan jossain vaiheessa.

Pääsin kouluun asti.. siellä tosin meinas uni tulla silmään mut hereillä pysyin batteryn voimalla. Ehkä huominen on pikkusen helpompi. Ehkä tämä tästä.. vkloppu tulee pian.
Sain jopa sen lampun hommattua pyörään ni näki eteensäkin kun ajoi pimeässä.. hyvinkää kun säästää valoissa.