IRC-Galleria

Olemma päättäneet, jotta osa hepoista on nyt kaupan ihan virallisestikin.

Jos kiinnostaa niin kysy toki!

Joukossa koulun käyneitä ja vasta oppivelvollisuuden piiriin tulevia lapsukaisia! Hienoja ja mahtavia ystäviä kuitenkin, kaviolaiset etsivät hyviä koteja ja mukavia ihmisiä harrastuskavereiksensa.

Koskaan en kaikista luovu, pieni karsinta silloin tällöin paikallaan.



....tai sitten joku voi laittaa mun nimellä sen voittavan lottoarvan vetämään. Sit en raaski luopua kenestäkään. ;) Nyt raaskin.

heh, kissa vei kielen. Tai pitäiskö sanoa veli ja sen veli. Tuolla se nytkin lymyää, virnuilee vain niin, että kaikki kaksi hammasta loistaa. Saapi nähdä koska se iskee ja koska iskee toinen aalto. Sanokoon kuka mitä tahansa, niin vauvat on ihania! (omat etunenässä)

Vaan tässä nämä meidän vauvat on nyt tältä erää. Just naapurin mummo kysyi, että ootatko sä uutta vauvaa. Vastasin suoraan, en, mä oon vaan lihava. ;) Ei vaan, jos ihan totta puhutaan, tämä meidän perhesuunnittelu on vetänyt meikäläisen vatsanseudun pikkuriikkisen "piloille". Ratsastaakin pitää ihan takakenossa, että pystyy näitä venyneitä vatsalihaksia käyttämään. Kyllä se siitä, ja jos ei niin sitten ei. Lapsia ei nyt lisää tule. (vannomatta tietenkin aina paras, mutta tämä on nyt tämän hetken mielipide) Meikäläinen tarttuu nyt koulukirjaan ja lätsähtää koulunpenkille. Ensin tuonne omalle tutulle Ilimajoen koululle ja sitten ken tietää minne...

...mutta nyt voi taas pistää ruksin seinään. Tää tätsy on nyt hypännyt the Hevosella, ja vielä MAASTOESTEITÄ!! (noh, lasketaan ne maahankaivetut tukit ihan maastoesteiksikin...) Tosin ponipilotti siellä varsinaisen hyppäämisen hoiti, me lähinnä uitettiin suojia -ja tätiä, vesiesteessä siis. Järjestys oli, ensin suoja, sitten täti suojan hakuun. Hyvä rasvaus pelasti saapikkaat. (uiminen oli siis vapaaehtoista, ilmalentoa ei liittynyt uimiseen.)

Ponipilottia me pikkuisen nakeltiin sitten ihan kotokentälle. Ennen ilmalentoa oli kuultavissa klassikko "se ei oo koskaan sit ennen pukitellut". Joo ei, mutta nyt on. Noh onnistumisprosentti nuorten neitien kanssa oli kuitenkin 50%. Ilmeinen salaliitto ponineitosilla kyllä oli, molemmat olivat hieman keveitä, mutta pilotti pääsääntöisesti pysyi. Toinen pisti kuitenkin paremmaksi ja pudotti pilotin. Pilotti urheasti kuitenkin kiipesi takaisin, vaikka hetki siitä väännettiin, että väsyttääkö täti ponin massalla vai tyttö vauhdilla. Tyttö voitti, niin tädin kuin poninkin. Pliisumpaa kaveria ehdittiin kuvaamaankin. Toista ei, kun piti antaa tädinkin pikkuisen sitä vauhtia...

että valmennusta on tarjolla omalla tallilla. Ja halutessaan useamman kerran viikossa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa, mutta hiljaahan se hyvä tulee.

Tämä täti ei oikein ehdi seurailla toisten ratsastusta. Rästilista on kilometrin ja tekemään pääsee vain kun lapsille on hoitaja, priorisointi, sehän se oli se päivän trendi.

Vaan kuka pelkää mustaa miestä?

Edellinen pitkäaikainen ponipilotti tuli Siihen Ikään. Siinä Iässä puhuu usein ohi suunsa, vaan nyt riitti sano täti ja uutta arpaa peliin siis.

Ponitädin Iso Mies Joe on vailla kykenevää kuskia. Mahdollisuuksia on. Poni on hyvä ja täti joustava ja avulias. Toki tiettyyn rajaan saakka, jos puhuu ihan hölmöjä turuilla ja toreilla tai luulee, että hyväntekeväisyys on harrastus numero Uno niin erehtyy. Vaan rohkeasti juttusille, jos siltä tuntuu, että tämä voisi olla ihan oma juttu. Tädit ei pure.

...vaiko eikö?

Joskus tuntuu, että kaikki aika menee nököttäessä sohvan nurkassa vauva kainalossa. Ja sitten masentaa. Vaan onpa sitä saatu aikaankin ihan hyvin, kun summaa á la Summa Summarum. Möllitkin vaihtoi suurelle kesälaitumelle näin heinäkuun kunniaksi. Oli siinä hyvä aitasulkeinen suoditettavaksi. 1200 metriä aitaa kolmella langalla ja isoilla tolpilla... Ja ne pajupuskat. Raivaussaha on oiva apuväline. Tosin jos on budjetti tiukka niin oksasaksetkin ajaa asia. Ei mennyt kuin kolme työpäivää raivata niillä aitalinja pajuista. ;) Heh, hullulla on huvit vaan pihillä vielä paremmat. Ja köyhällä aivan omansa.

Mullien siirto. No se vei sitten yhden päivän se.

Joe, laumasielu, kopsotteli sitten omin pikku koivin sinne elämään laumaelämää. Laji laidunseuralle nyt olisi sen mielestä voinut olla joku toinen...

Joen morsiot Anky ja Ippe ovat kasvaneet aikuisiksi ja duuni on tullut heille tutuksi. Urheat Ponitytöt nappasivat pilotin pestin ylipainoiselta tädiltä hyvissä ajoin. Nuori herraElmersson sen sijaan tyytyi vain hieman uudelleen muotoilemaan kärryjä. Vika tosin oli kaksilahkeisissa ja sanottakoon ponitädin sanoneen; tämä ei jää tähän!

Yhdet kisat takana. Ei tosin suurella menestyksellä, mutta tekosyinä käytettäköön karannutta Neiti Hiehoa, joka hieman viivästytti lähtöä... Niin ja toisessa luokassahan satoi vettä ja eihän tällainen sohvannurkassa kyhjöttävä ponitäti voi sitten enää oikeasti ratsastaa. Joku sitä paitsi liimasi ne ponin kaviotkin juuri paraiksi ennen luokkaa. Ylimitoitetulla verryttelyllähän ei mitään osuutta ole asiaan... saati sitten niillä ratsastustaidoilla.

Niin ja tiedättekös Ponitäti osaa laatoittaa! Ja ajaa traktorilla, ja äestää, ja kylvää.

Ja olla laiska ja saamaton.

Könkkö mikä könkkö. Toisaalta pitäis olla iloinen, et se ei oo hevonen, joka on kolmijalka, mutta eihän sitä koskaan iloinen oo, kun saa elukkaa roudata kiireen vilkkaan keskellä yötä päivystykseen verissä päin.

Tästä lähin meikäläinen hankkii vain suuria koiria. Pienet on aina heikompia. Hengissä se on, siitä saa olla tyytyväinen, mutta eihän se hääviä oo, että kuusivuotias Ihmisen Paras Ystävä on paitsi puoliksi sokea ja nyt myös rampa. Takajalka tikattiin kasaan. Tikkejä meni jokunen... omistaja meni tikkien määrässä jo hyvissä ajoin sekaisin. Monta on riittävän täsmällinen ilmaisu tähän. Muut vauriot olivat ilmeisesti ihan "vain" pintahaavoja. Suuren koiran purema pienessä koirassa on kuitenkin melkoisen iso. Liekö epäonni vaiko onni, ettei kotona ollut kuin tämä pieni koirakaveri...

Enpä olisi ikinä uskonut, että koiratappeluiden vuoksi saa soitella polliisisedälle, mutta niin kuin eräs tuttava tuossa taannoin sanoi "itse kukin polkunsa valitsee". Niitä kuljettava siis on ja valinnoistaan vastuu on kannettava. Ei auta ei.

tamma on ihana kaveri ja hellä äiti. Yleensä. Juuri kantautui kurjia uutisia, tamma potkaissut varsansa hengiltä ja itsekin siitä niin tolaltaan menneenä laitettiin samaan kuoppaan... varsalla palikat ja pilkut paikallaan, ilmeisesti joku vahinkolaukaus siis.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.

Tarkasti, hellästi, huolehtien tehdään varsoista aikuisia. Kikkailut sikseen.

...se stereotyyppinen varsonta. Yöllä pimeässä ja viileässä tallissa kaikessa rauhassa. Assin vuoksi tuli vietettyä muutama yö hiljaa tallissa käyden. Oli ilmeisesti liian ressaavaa sellainen ramppaaminen. Paree varsoa keskellä päivää, keskelle laidunta ja keskelle laumaa... Niin vissiin sitten niin.

No lopputulos on komea. Ja ihan sun ulottuvilla! Jos hinnasta sovitaan...

Ihan kivaa vaihtelua punaisten ponien sarjaan tuollainen ruunikko jousiukko. Tähti on päässä joka säässä. Supersuorin pitkin koivin on varustettu tämä formula. Osta omaksi, muista näyttää ja käyttää, tee kasvattaja ylpeäksi.







Voin mä toki ton itekin pitää, on se vaan komee. Mä laitan siitä kuvan sulle.

Nämä on pakinatyylisiä kirjoituksia, joilla ei välttämättä todellisuuspohjaa!

Tosikot menkööt muualle.