IRC-Galleria

Kyllä kai. zOMG. Kirjoitin melkein kauhua.


Kaivo


"Hei Anu menet sä käymään sisällä?" huusi Tintti kaverinsa perään kun tämä loikki rusakkomaisesti kivetyksellä kohti valaistua hirsimökkiä.
"No en vittu kun mulla on ihan kamala kusihätä, mä juoksen ulkohuussiin! Ettei tartte taas nyppiä koko iltaa havunneuloja perseestä niinku viimeks ku mä toimitin tarpeeni sinne kuusen juurelle..." huikkasi Anu ja jatkoi tahtia hidastamatta matkaansa kohti Hotelli Helpotusta. Tintti huusi Anua tuomaan lisää puita vesipadan kuumentamiseen ja hän huiskutti kättään käskyn kuulemisen merkiksi. Tintti palasi verannalta takaisin pesuhuoneeseen ja keskittyi kiertämään koivuntuohta risunipun ympärille. Sitten hän sytytti tämän halpasoihdun ja tunki koko komeuden padan tulipesään pienistä haloista tehdyn tiipiin alle. Odotellessaan tulen tarttumista klappeihin hän alkoi laskemaan pataan vettä. Hetken kuluttua ummehtunut haju täytti ilman ja Tintti huokaisi. Padan nuuhkaisu varmisti naisen mielessä äsken kehittyneen johtopäättelmän - vesi oli märännyttä. Hän laski letkun lattialle ja alkoi lappoa pataan valunutta nestettä kauhalla pois.
"No tässä on nyt niitä puita - hyi helvetti mikä täällä haisee, ihan kuin jossain olis kasa keitettyjä kananmunia." sanoi ulkohuussista palannut Anu ja tyrkytti ovensuusta Tintille korillista halkoja. Nainen varoi visusti astumasta märälle lattialle kangaskengissään ja huojui kynnyksellä harteillaan olevaa villatakkia puristaen.
"Joo se on toi vesi... on vissiin päässyt joku rotta tai muu vastaava hukkumaan kaivoon kun se tolle haisee, pitää laskea sitä vähän aikaa viemäriin että saadaan puhdasta. Täytyy käydä onkimassa se raato pois sieltä." totesi Tintti samalla kun asetti tuohikorin pesupenkille odottamaan. Hän vilkaisi uuninpesään ja totesi huojennuksekseen ettei tuli ollut vielä syttynyt - pataa kun ei voinut tyhjänä kuumentaa.
"Kyllä siinä sivistyksessä vaan on puolensa, kotona jos menee viemäriin jotain niin voi sentään kutsua ihan ammattimiehen pumppaamaan sen putkenmutkan puhtaaksi..." mietiskeli Anu puoliääneen.
"No voihan tännekin kutsua kaivomiehen--"
"Kaivomiehen?" virnuili Anu termille.
"--Mutta ei se tule varmaan ihan tähän hätään jos nyt soitetaan, vai tuleeko? Käy hakemassa sisältä taskulamppu ja kumpparit niin hoidetaan tää saman tien pois alta. Mä ainakin haluan saunaan vielä tän päivän puolella." täydensi Tintti ja nousi seisomaan.
"No ok, mut sä sitten olet se, joka sinne kapuaa, mä en halua onkia mitään vettä valuvaa hiirtä ylös haisevasta kaivosta."
"No kai mä nyt kiipeänkin kun tää on meidän mökkikin, tuut vaan pitää taskulamppua ettei mun tartte teipata sitä kiinni päähäni tai muuta nerokasta." tokaisi Tintti ärtyneenä. Tällaisinä hetkinä häntä otti suunnattomasti päähän Anun huippuunsa kehittynyt kaupunkilaisasenne - jos jotain piti tehdä itse, se oli ehdottomasti ällöttävää. Tintin oli tosin rehellisyyden nimissä myönnettävä, että ei hänkään kivikuiluun kapuamisesta märkiä unia nähnyt, sen verran inhottavaa puuhaahan se oli. Mutta Anun vähättelevä asenne käsin tiskaamista, makkaran mutustelemista, saunan lämmittämistä ja ties mitä muuta persumökkeilyyn kuuluvaa puuhaa kohtaan sai kaiken tuntumaan jotenkin arvottomalta. Tintti oli odottanut kesälomaansa (ja mökille pääsyä) monta kuukautta, ja jos hän olisi tiennyt, miten Anu Luontoemoon suhtautuu, hän olisi tullut yksin.
"Tässä on nää kumpparit sullekin... Missä se kaivo oikein on?" kysyi Anu hytisten kylmästä.
"Se on parisataa metriä tuohon suuntaan", sanoi Tintti ja osoitti metsänlaitaa kohti, ""ihan lähellä tuota järjettömän suurta mäntyä."
"No on se paikkaan kaivettu..." sanoi Anu ja napsautti taskulampun päälle. Sitten naiset suuntasivat kohti etäisyydessä häämöttävää betonirengasta. Päästyään sen reunalle he ottivat tukevan otteen sitä peittävästä puukannesta ja heivasivat sen yhteisvoimin maahan.
"Tuus ny antaa sitä valoa että mä näen mihin astun..." sanoi Tintti ja alkoi kapuamaan kaivoon siihen rakennushetkellä kiinnitettyjä tikkaita pitkin, kohti pimeyttä. Anu yritti pitää valoa paikoillaan mutta hänellä oli niin kylmä ja lamppu oli niin painava että valokeila tanssi kaivossa kuin viimeistä päivää koska Anu ei saanut pidettyä käsiään vakaana. Tintti huokaisi ja jatkoi kapuamista. Vesi oli aika matalalla kuivan alkukesän johdosta ja hän joutui kiipeämään syvälle ennen kuin haju kertoi hänen olevan lähellä pintaa.
"No niin nyt sitä valoa jos sopii... kiitos!" huusi Tintti ja kääntyi etsimään katseellaan selkä ylöspäin kelluvaa sammakkoa, hiirtä tai rottaa. Hetken kuluttua hänen katseensa tavoitti vihdoin jotakin ja ylhäällä odottavan Anun korviin kiiri tukahtunut huudahdus.
"No mikä siellä maksaa? Oliks se isokin karvakasa? Tuo se raato ylös että päästään jo takaisin sisään, mä jäädyn tänne!" huusi Anu steppauksensa keskeltä.
"Kuule ei se käy ihan niin helposti. Itseasiassa pitäisi varmaan soittaa poliisi." kuului Tintin vastaus kaivosta.
"Miten niin, kai sä nyt yhden rotan jaksat ylös tuoda! Kyllä munkin tekee mieli nähdä uniformuisia ukkoja, mutta nehän nauraa meidät pellolle jos me tän takia--"
"No kun tänne ei ole hukkunut rotta, vittu täällä kelluu naama alaspäin joku venakko!"
"Siis mikä, onks se joku koirarotu?" kysyi Anu hämmentyneenä. Oliko naapuri päättänyt päästää piskinsä pois päiviltä?
"Helvetin vajakki, siis nainen, ihmisnainen!"




Joo-o. Ei tuntunut ehkä kaikkein omimmilta tyylilajilta. Mutta sianpa taas välteltyä kokeisiin lukemista \o/

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.