IRC-Galleria

Oronen

Oronen

on kalsarisankari

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 18Perjantai 18.12.2009 17:36

Joulutontun ajatuksenvirta

"Saakohan tuokin tyttö tuossa jo jotain lahjaksi Joulupukilta, pitänee käydä jutustelemassa... Kyllä siitä huokuu, että on ollut jo tontun kanssa tekemisissä. Äidiltään saa tietysti jotain poneja ja sensellaista joutavuutta, mutta eipä ihminen ymmärräkkään oikeiden joululahjojen luonnetta sellaisena, kuin Joulupukki on ne joskus määrännyt. Hyvä, että Isäkin pääsi taas jaloilleen ja saa jaettua lahjat lapsille. Hiukan on kyllä viime aikoina huolestuttanut se tossun alle jääminen.

Tänä jouluna on ollut kyllä ihan erilaista tämä lahjaideoiden suunnittelu. Aivan päin vittua organisoitu, kuten naiselta sopii odottaakkin ja muutenkin täysin tehoton järjestelmä tämä ihmisten kanssa keskustelu. Heidän normaalia elämäänsä hetken seuraamalla ja hiukan ajatuksia lukemalla pääsee paljon helpommin lopputuloksiin. Tosin onhan tässä tullut tavattuakin jopa ihan mukaviakin ihmisiä. Sitä en vain ymmärrä, miksi kaikilla on niin kauhea kiire ja ahdistus joka joulu. Aina alkaa muutamaa viikkoa ennen joulua kauheat stressitalkoot, kenellä jouluruoista, toisella lahjoista, yhdellä koristelusta ja monella siitä, saako tyttö- tai poikaystävä tietää firman pikkujoulujen etäisesti seksiä muistuttavasta humalaisesta tölvimisestä sen naapuriloosissa istuvan Sirun kanssa.

Mitä sitten jos panee, pankoon minun puolestani. Minä ainakin panen, jos niikseen tulee.

Ei sitä stressiä ihmisten kuulu ottaa. Sitä vartenhan me tontut olemme olemassa, että ihmiset saavat nauttia Isän juhlasta. Siinäkin ihmisillä menee homma perseellee, luulevat juhlivansa Jeesusta, vaikka Isä vihaa Jeesusta, helvetin pujopartaista ählämiä. Mutta koska Isä on niin hyvä, hän rakastaa kaikkia, niitäkin jotka viettävät joulua väärän jumalanpojan nimeen... Ei ihmisten kuulu stressata joulusta. Joululahjojen antaminen on kaunis tapa muistaa toista, mutta kun verisuonet paisuvat niitä hankkiessa, onko se aitoa rakkautta. Niin onko? Se on varmasti samaa rakkautta, kuin luodin ottaminen rakkaansa puolesta. Samaa rakkautta, kuin se, kun isoveli poimii pikkusiskon Barbin pään kusisesta vessanpöntöstä, johon sen on heittänyt. Ehkä ihmiset tuntevatkin parhaiten rakkauden uhrautumalla toistensa puolesta kärsimykseen.

Mutta silti, ei ihmisen pidä ryhtyä tontuksi. Jos minä saisin valita iloisen perheen kanssa tapahtuvan joulunodotuksen ja koko vuoden Joulupukin nimiin ihmistenvakoilun välillä, ei valinta olisi kovin vaikea. Tontuksi minä kuitenkin kerran synnyin, jo satoja vuosia sitten, ja tonttu minä tulen olemaankin vielä satoja vuosia. Ihmisestä voi tulla tonttu Joulupukin kasteen kautta, mutta koskaan ei tontusta ole tullut vielä ihmistä, niin vahva on se kaste, ettei se ikinä kuivu.

Perkele, kun täällä on kylmä."

- tajunnan virtaa, paitsi omasta päästään, myös tonttujen päistä jääkairan lailla esille poraava Oronen

PS. Tämän päiväkirjamerkinnän kirjoitti oikeasti Tarmo niminen tonttu. Oronen joutui psykiatrin pakkohoitoon, koska kävi kusi roiskuen miekkailemaan virtsaavia poikia esittävien patsaiden kanssa. Tosin Oronen voitti.

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 17Torstai 17.12.2009 17:15

Oskari, melko vilkas, mutta myös älykäs tonttu päätti keksiä joululahjaideoita älykkäille ihmisille. Ainoana ongelmaan Oskari piti älykkäiden ihmisten löytämistä. Julkisilla paikoilla hän ei voinut alkaa näitä säteileviä pääkoppia etsimään, koska näinä päivinä myös amikset osaavat naamioitua jättämällä farkkutakin ja Hondan lippalakin kotiin ja pukeutua kuten ihmiset. Ihmisiä amikset ja muut idiootit eivät Oskarille kuitenkaan ole.

Oskari päätti siis mennä yliopistolle pyörimään ja katsomaan, josko löytäisi sieltä neropatteja tutkittavakseen. Oskari bongasi jo aulaan sisään astuttuaan ilmoituksen, jossa kerrottiin yliopistolta lähtevän matematiikanopiskelijoiden talvisen luontoretken liikkeelle jo parin tunnin kuluttua. Varustukseksi sanottiin säänmukaiset vaatteet ja hiukan rahaa ruoan ostoon jostain hiihtomajalta. Mukaan suositeltiin ottamaan myös lämmintä juotavaa.

Oskari lähti siltä seisomalta vinguttamaan Joulupukin virallista luottokorttia, jolla on rajaton luotto, ja vaikka Bill Gates olisikin maailman rikkain ihminen, ei Joulupukki olekaan ihminen. Oskari osti siis lämpimät jouluisen punertavat vaatteet, hyvät kengät, selkärepun ja pillimehuja. Ostosten jälkeen Oskari alkoi toteuttaa suunnitelmaansa kylmästä juomasta lämpimäksi juomaksi. Hän meni kahvilaan, sellaiseen, jossa myydään pasteijoita sun muita kylminä ja asiakkaille on mikroaaltouuni käytössään. Tähän mikroon oskari latasi koko lavan Trippejä, väänsi puoli tuntia aikaa ja istui alas odottelemaan kaakaokupillisen kanssa. Ei ehtinyt kulua, kuin muutama minuutti, kun mikrosta kuului helvetillinen pamahdus. Lähemmin pamahduksen syytä tutkiessaan poliisi totesi, että pillimehujen pakkauksessa oleva folio oli kuumenunut äkisti, mikä oli aiheuttanut kiehumista mehupurkeissa ja lopulta räjäyttänyt mikron tuhannen pillun päreiksi. Tässä vaiheessa Oskari oli jo kaukana.

Ei siis ollut lämmintä juotavaa, onneksi oli edes lämmintä vaatetta, ja tontun luontainen ominaisuus, mikä tekee paleltumisen ja palelemisen mahdottomaksi ja juomisen tarpeettomaksi. Alkoi olla jo kiire yliopistolle, jotta Oskari ehtii bussiin.

Matka kesti kauan. Kuljettiin kaupungista johonkin Jumalan selän taakse. Tai oikeastaan koko Suomihan on Jumalan selän takana Joulupukin vallan alla, mutta suotakoon tämä sanonta tässä kohtaa. Oskari huomasi istuvansa silmälasipäisen nuoren naisen vieressä, joka näytti olevan ajatuksissaan niin syvästi, että varmasti ratkoi parhaillaan päässään viime viikolla näkemäänsä sudokua. "Päivää" aloitti tonttu punaisessa nutussaan. Neito havahtui ajatuksistaan ja vastasi jotain mutinaa takaisin. Keskustelu kuoli siihen.

Viimein oltiin perillä metsän laidassa. Retkeä johtava opettaja jakoi jokaiselle kartan ja kompassin, joiden avulla jokainen saisi vuorollaan suunnistaa. Metsän läpi oli noin kymmenen kilometrin kävely hiihtomajalle, missä olisi ruokailu. Asetuttiin jonoon, ja jonon ensimmäinen sai aina suunnistaa hetken matkaa. Oskarin paikka sattui aivan mielettömän hyväperäisen naisen taakse, joten karttaa ei hänen tullut vilkuiltua, kuten ei paljon muutakaan.

Jossain vaiheessa Oskari päätti katsoa, minkälaista emäntää hänen jo huolella katselemansa jalat kantavat, ja katsoi ylemmäs. Siellä olikin varsin miellyttävä näky, mutta sen takana ei näkynytkään, kuin metsää, vaikka siellä olisi mahdollisesti pitänyt olla loppu ryhmä. Ryhmää ei näkynyt muuallakaan ympärilla, jolloin Oskari päätti kysäistä naiselta, missä mennään. Nainen osoitti kartalta asiantuntevasti paikkaa, mutta kartta sattui olemaan Oslon lähiöistä, ei suomalaisesta esikaupungin metsiköstä. Eli eksyksissä oltiin.

Onneksi tontut osaavat leiriytyä vaikka mihin. Oskari päätti, että ensiksi pitää rauhoittua ja etsiä hänellä mukanaan olevasta kartasta paikka, jossa oltiin. Oskari rakensi hetkessä pienen laavun ja sai tonttuvoimillaan aikaiseksi pienen nuotionkin. Siinä he istuivat ja mietiskelivät kuuman teekupposen ääressä seuraavaa siirtoa. Heidän miettiessään ja jutellessaan Oskari huomasi tämän naisen olevan huomattavasti sosiaalisempi, kuin ensimmäinen bussissa tavattu. Kohta keskustelu olikin jo kääntynyt metsästä pääsemisestä erilaisiin molempien yksityisasioihin, kuten siihen, että Oskari on tonttu. Tässä vaiheessa naiset yleensä luuleva törmänneensä hulluun, mutta tämä, Satu nimeltään ei ollut ollenkaan sitä mieltä. Hän oli aina uskonut Joulupukkiin, olivat muut sanoneet mitä tahansa. Pienempänä hän olisi halunnut tontuksi, mutta koska se ei onnistunut, päätti hän lähteä opiskelemaan matematiikkaa.

Oli tullut jo ilta metsässä, ja selväksi oli tullut myös se, ettei kumpikaan ollut varsinaisesti ilmoittautunut retkelle, joten kummankaan nimeä ei ollut listoilla. Tämä taas tarkoitti sitä, ettei kukaan osaisi tulla etsimään heitä hetkeen aikaan. Onneksi tontut eivät ole niin avuttomia, kuin voisi päällepäin luulla. Oskarikin osasi, kuten kaikki tontut, puhua metsän eläimille. Ei hetkeäkään, kun paikalle oli saatu lauhkea hirvinaaras, joka tarjosi heille kyydin kotiin asti. Kylmä viima palelsi poskissa koko matkan ajan Sadun poskia, mutta onneksi Oskarille oli sattunut takkia valitessa pieni virhearvio, joten Satu mahtui hänen takkinsa sisälle. Kaksin oli lämmin. Kun hirvi oli tuonut parin kaupungin rajalle, päättivät nämä, että heidän pitäisi tavata vielä. Nyt ei kuitenkaan ollut Oskarilla aikaa alkaa minkäänlaista suhdetta tai kouluttaa uutta tonttua. Joulu jälkeen he päättivät yrittää ihan oikeita treffejä.

- maisemia metsissä katseleva Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 16Keskiviikko 16.12.2009 13:54

Ismon tarina jatkuu edellisestä luukusta (jonka kirjoittamisen tosin lopetin 20 sekuntia sitten).

Ismo hakeutui kauniin isylliselle pienelle maatilalle, missä joku entinen juoppo piti katkopaikkaa alkoholisteille. Ismo pääsi ongelmitta sisään, koska jos jotain tonttu osaa, niin olla vakuuttava.

Talossa asui parikymmentä ihmistä, kaikki jostain syystä miehiä. Juopottelureissuillaan Ismo muisti nähneensä jos jonkinmoisia pubiruusuja, jotka varmasti olivat kaataneet enemmän viinaa kurkkuunsa kuin jotkut tässä kartanossa olevat. Naisia ei kuitenkaan katkaisussa näkynyt.

Hoitolassa Ismo tapasi mielenkiintoisia persoonia, jotka olivat elämässään nähneet jos jonkin moista. Joku oli jopa klassisesti ajanut perheensä kirvestä tehokeinona käyttäen hankeen. Lumitöitä tehdessä ja muita helppoja hommia hoidellessa alkoi tontulle taas raitis elämä maistua ja entiset juopot alkoivat tuntua paljon paremmalta seuralta kuin yhä juoppoina viihtyvät. Senkin Ismo huomasi, että vaikka viinan väitetään tuhoavan aivoja, oli näillä entisillä juopoilla uskomaton määrä elämänviisautta takataskussaan. Eräskin juoppo totesi hänelle todella vakuuttavasti: Ei siihen paskatautiin ainakaan mädät omenat auta. Ismo ei ollut ihan varma, mitä tällä haettiin takaa, mutta viisaalta se kuitenkin kuulosti. Katujen viisaudelta.

Viinaa juodessaan Ismo oli onnellinen. Hänestä tuntui, ettei mikään pidättele häntä, eikä hän ole vastuussa kenellekkään. Hänen ei tarvinnut kuunnella baarissa vittuilua keneltäkään, vaan saattoi hyvällä omalla tunnolla pätkiä nenään pään aukojia. Viinaa juodessa elämä oli yhtä juhlaa, jota ainoastaan silloin tällöin tuleva uni katkoi. Nyt raitistuttuaan Ismo kuitenkin tajusi, ettei juhla ole juhlaa, jos ei välillä ole arkea. Kotiteollisuuden Varjonkukka-kappaleen sanoituksia hyräillen Ismo poistui katkolta ja joululahjaksi kaikille juopoille hän toivoi raitista elämää.

- tuoreita omeniakin ripulissa syövä Oronen

PS.
Ja jos
päivät olis liian pitkät ja leveät,
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta!

Koko biisin sanat: http://artists.letssingit.com/kotiteollisuus-lyrics-varjonkukka-bc5jctp ja biisi http://www.youtube.com/watch?v=J6QF7kkfEr4

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 15Keskiviikko 16.12.2009 13:34

Oli yksi tonttu, Ismo, jolla ei mennytkään edes niin hyvin, kuin muilla tontuilla. Toiset olivat sentään saaneet aikaiseksi jonkinlaista lahjalistaa, mutta ei Ismo. Ismo oli heti Korvatunturilta lähdettyään mennä haistelemaan alkoholistien joululahjatoiveita lähimpään kuppilaan, ja sillä tiellä oltiin edelleen. Kerran hän yritti kirjoittaa ylös erää juopon toivomaa Ferraria, mutta oli liian kännissä kirjoittaakseen, eikä siis saanut enää seuraavana päivänä selvää muistiinpanoistaan.

Ismo oli mennyt kapakkaan suoraan Korvatunturin suurista juhlista, eikä ollut edes niistä kunnolla selvinnyt, ennen kuin homma jatkui. Nyt hän oli sitten jo tinannut yli kaksi viikkoa yhteen ränniin, eikä valoa tunnelin päässä näkynyt vieläkään. Ismo oli tosin lyöttäytynyt hyvin liikkuvan juopporemmiin, joka kiersi Suomen kuppiloita. Joukkio oli nimittäin nimeltään Alkoholistit lottovoittajat ry., johon nimensä mukaan sai liittyä alkoholisti, joka on voittanut joissakin arpajaisissa yli 10 000 euroa. Mukana sai roikkua niin kauan kuin rahaa riittää ja tontuthan ovat rikkaita kuin perkeleet, vaikka työkseen jäätelöautoja ajavatkin. Tontuilla on kuitenkin mukanaan myös Joulupukin edustusluottokortti, jossa kyllä riittää katetta.

Tämä konjakinhajuinen remmi siis kiersi ympäri Suomea ja Ismolle tulikin ihan kiitettävä määrä ihmiskontakteja ja helvetin hyviä humalaisia lahjaideoita, mutta mikään ideoista ei ollut kovin järkevä ja lisäksi hänelle alettiin porukassa hiukan naureskella, kun viikon ryyppäämisen jälkeen hän oli alkanut mainostaa olevansa oikea joulutonttu. Tästä eteenpäin juopot olivat huudelleet hänelle lahjatoivomuksina mitä ikinä mieleen tuli. Onneksi Ismo ei ollut pystynyt kirjoittamaan kovin montaa muistiin. Tältä hänen listansa näytti:

Lahjoja ihmisille:
  • Arto Röykkänen - Kilo tuoretta ja sätkivää turskaa
  • Seppo Heippo - Punainen banaani
  • Eetu Ruhanen - Kauneusleikkaus
  • Minulle - Katkolle

Muuta ei tonttu ollut onnistunut raapimaan kasaan. Iltaisin juuri ennen sammumisen hetkeä Ismo soimasi itseään saamattomuudesta ja juoppoudesta ja kuuli päässään Joulupukin vihaiset sanat siitä, kuinka tontun on oltava ahkera ja tehtävä työnsä kunnialla. Ismo ei siihen ollut tänä jouluna pystynyt, vaan oli käyttänyt jo kaksi viikkoa aikaa viinan kanssa läträämiseen.

Lopulta Ismo päätti ryhdistäytyä ja hakeutui katkolle, eli paikkaan, missä juopoista tehdään uusia miehiä ja vanhat heitetään romukoppaan.

- Oronen, jonka ainoat putket löytyvät vessapaperirullasta ja auton alta

PS. Ismosta lisää seuraavassakin

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 14Maanantai 14.12.2009 13:49

Pakkasta vihdoinkin. Pakkanen tarkoittaa jäätä ja lunta, ja se taas tarkoittaa mäenlaskua ja hiihtämistä. Eemeli-tonttu päätti lähteä pulkkamäkeen katsomaan, mitä lapset tahtovat joululahjaksi. Niinpä hän hankki punaisen muovisen pulkan ja muutamalta vastaan tulleelta aikuiselta hän sai tietää lähiseudun parhaan pulkkamäen sijainnin.

Hän oli ainoa paikalla, mutta tiesi lapsilla olevan vielä tähän aikaan vuodesta koulua ja muita hommia päivisin, joten hän päätti laskea muutaman koevedon yksinään ennen kuin lapset tulevat paikalle. Hetken kuluttua Eemeli näkikin ohi kulkevan lauman pieniä lapsia reput selässä. Eemeli ilahtui, koska nyt hän alkaisi saasa seuraa pulkkamäkeen. Hän meni kysymään lapsilta, tulisivatko he laskemaan. "Ei ehditä ku haetaan vähän mässyy nyt kaupasta ja pelataan sit Wiitä Tonin tykönä", kuului vastaus. Eemeli tiesi Wiin olevan jonkinlainen pelikone, ja ajatteli lasten olleen ehkä edellisenä päivänä juuri pulkkamäessä, joten siksi he eivät jaksaneet enää tänään.

Aikaa kuitenkin kului ja Eemeli oli edelleen mäessä yksin. Oliko tässä koko kylässä edes muita lapsia, kuin nämä muutama, jotka hän aikaisemmin näki. Tontuilla on erityinen jumalallinen yhteys ihmisiin ja varsinkin lapsiin. Tällä yhteydellä Eemelikin nyt alkoi jäljittää lapsia. Hän siirtyi niin sanottuun vanhanaikaiseen tyyliin vakoilla ihmisiä, mutta tällä kertaa vain selvittääkseen, missä nämä olivat.

Eemeli alkoi kiertää lapsiperheiden asuntoja ja kerta toisensa jälkeen hän kohtasi saman näyn: lapsi istui joko televisiota katsomassa tai pelaamassa jotain konsolia tai tietokonetta.

Joululahjaidea kaikille lapsille kypsyi Eemelin päässä: Leikkimieltä.

- lapsellisen paljon tietokoneella istuva Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 13Maanantai 14.12.2009 13:37

Joulu on iloinen asia, kuten myös joulun odotus, tämän tietää jokainen, joka tietää joulusta jotain, koska onhan se Joulupukin syntymäpäiväjuhla. Lisäksi ihmiset ovat ottaneet tavakseen seurata joulun odotuksen edistymistä laskemalla adventeiksi kutsuttuja sunnuntaita, joita on neljä. Nyt oli yksi niistä.

Pieni joukko tonttuja oli kuullut, että kirkoissa tapahtuu adventtisunnuntaina, joten he päättivät myös hakeutua kirkkoon. Ainoa, mitä tämä tonttukatras ihmetteli oli se, että kirkossahan palvottiin kristittyjen Jumalaa, jota Joulupukki vihasi. Tontut kuitenkin elivät vakaasti siinä uskossa, että joulukuun aikana ja vielä adventtina kunnioitettaisiin kirkoissa Ukko Ylijumalaa ja hänen ainoaa poikaansa, Suomen kansan vapahtajaa, Joulupukkia.

Tontut suuntasivat siis iloisesti hypähdellen ja rupatellen kohti kirkkoa. Tontut tosin tuntuivat olevan ainoita, jotka laulelivat joululauluja mennessään ja rupattelivat iloisesti. Kaikki ihmiset olivat vakavia, kuin hautajaisissa ja katseet oli luotu nöyrästi maahan. Eihän Joulupukki tahtoisi kenenkään murjottavan hänen muistotilaisuudessaan, ajattelivat tontut, ja ryhtyivät piristämään sisään meneviä ihmisiä. Tällä kertaa adventtikirkkoon pääsikin siis iloisen joululaulun säestämänä ja iloiset hyvän joulun toivotukset korvissa kuuluen.

Kirkossa sisällä tontut järkyttyivät uudelleen. Joulukoristus oli jätetty hyvin vähäiseksi, ja väärän Jumalan tunnuksenaan käyttämiä ristejä ei ollut edes yritetty piilottaa, vaikka nyt piti olla Joulupukin päivä. Tästä närkästyneenä yksi tonttu kiipesi alttarille, laittoi siellä olevan ristin pöydälle kumolleen ja haki sen tilalle kirkon nurkassa olevasta joulukuusesta havun. Ihmisten keskuudesta alkoi kuulua levotonta supinaa, ja sana pakana ja herjaus kuuluivat useampaan kertaan supinan seasta.

Viimein tuli pappi paikalle. Ensimmäiseksi pappi otti havun pois alttarilta ja nosti ristin pystyyn suudellen sitä. Sitten hän aloitti tilaisuuden "Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen" ja ihmisjoukko oli kuin hurmoksessa. Tontut puolestaan alkoivat suuttua. Ennen kuin pappi ehti kunnolla vauhtiin jumalanpalveluksen pitämisessä, kajahti takapenkistä vaatimus "Kai täällä lauletaan hei tonttu-ukot hyppikää, tai joku muu jouluinen kappale?" Ihmiset kääntyivät katsomaan vihaisesti tonttujoukkoa, ja pappikin vaikutti hiukan hämmentyneeltä. "Täällä lauletaan vain virsikirjasta löytyviä kappaleita" vastasi pappi. Uusi kysymys "Eiköhän laiteta sitten edes iloinen piirileikki pystyyn" tätä sanoessaan tontut lähtivät jo kävelemään kohti alttaria, ja nyt heillä oli jo tonttulakit päässään.

Papilla meni hermo. Hänen naamansa muuttui tonttujen lakkien väriseksi, ja hän huusi: "Perkelkö teihin on mennyt, kun Jumalan huoneessa herjaatte hänelle osoitettua pyhää toimitusta. Menkää ulos, jos ette osaa käyttäytyä." Lisäksi Jumala muistutti olemassa olollaan pudottamalla kirkon kattokruunun tonttujen päälle. Tontut ovat kuitenkin niin vikkeliä, että ehtivät pois alta. Kattokruunussa oli kuitenkin käytetty oikeita kynttilöitä, jotka nyt vierivät yhä palavina ympäri kirkon salia. Pian oli pieniä tulipalon alkuja siellä sun täällä, eivätkä tontut ainakaan yrittäneet estää tule leviämistä. Sen sijaan he siirtyivät ulos odottamaan, että tämä kaikkien aikojen suurin adventtikokko alkaisi lämmittää.

- turhaa synkistelyä kirkossa kaihtava Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 12Maanantai 14.12.2009 13:08

Joulun odotus odotuksen ollessa jo puolessa välissä, alkaa Joulupukillakin olla jo jonkinverran stressiä. Hänen yletön viinalla läträämisensä vei joulun valmisteluista kallista aikaa, ja nyt on tehtävä joulu ennätysvauhdilla vieläkin satunnaisesti vaivaavista krampeista huolimatta.

suurin syy Joulupukin stressiin oli kuitenkin se, että Korvatunturilla olivat asiat kääntyneet aivan päälaelleen; itse isäntä ei päättänyt enää mistään, vaan pirtissä oli alkanut ryyppyputken aikana akkavalta. Joulupukki, joka oli aiempina vuosina tottunut käskemään tonttuja, olikin itse tällä kertaa käskettävänä, ja joutuikin auttamaan tonttuja. Se, mitä Joulupukki ihmetteli Joulumuorin käytöksessä oli kummallinen touhuaminen. Vaikka Muorilla oli kokonainen armeija tonttuja käytössään, hän yhä siivosi tuvan itse, valmisteli jouluruokia ja välillä haukkui miestään, kun tällä alkoi viinahammasta kolottaa.

Salassa Joulupukilta hänelle naurettiin. Miespuoliset tontut puhuivat Pukin selän takana, kuinka heikko tästä oli tullut, ja miten iso mies ja jumala antaa naisen pompotella itseään miten sattuu. Nais-tontut taas olivat tyytyväisiä uuteen järjestykseen, koska nyt hekin saivat osallistua myös lahjojen valmisteluun ja muihin perinteisiin miesten töihin, eikä heidän enää tarvinnut koko joulunalusta siivota paikkoja ja laittaa ruokaa ja koristella Korvatunturia. Ei, nyt puhalsivat tasa-arvon tuulet joulun kotitunturilla, ja miehetkin joutuivat pyykkivuorten äärelle ja vastaavasti naiset pääsivät lahjapajoille paketoimaan ja valmistamaan lahjoja. Joulupukin ei kuitenkaan tarvinnut siivota, hän sai olla missä halusi, mutta työtä oli tehtävä.

- parempi tossun alla, kuin taivasalla - Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 11Perjantai 11.12.2009 16:54

Helsingissä tarjoiltiin ihmisille harvinaista herkkua: pakkasta. Ei kovaa pakkasta, mutta lämpötila miinuksella kuitenkin. Ainakin Samuli-tontun mielestä se oli paljon parempi kuin ainainen vedessä rämpiminen. Samulikin alkoi pikkuhiljaa olla toipunut villeistä itsenäisyyspäivän juhlistaan ja niistä alkanut ryyppyputkikin alkoi rakoilla. Nyt mentiin jo toista päivää selvin päin, eikä enää ollut edes kovin paha olo. Samulista tuntui, että nyt on aika palata sorvin ääreen, ja tutustua jokuseen ihmiseen ja selvittää näiden joululahjatoiveita (tai siis mitä nämä saisivat joululahjoiksi, sillä tontuthan päättävät itse, mikä parhaiten kenellekin sopii).

Samuli oli miettinyt kuumeisesti paikkaa, jossa voisi tavata mahdollisimman paljon ihmisiä. Lopulta hänellä välähti: busseissa, junissa ja raitiovaunuissa ihmiset vaihtuivat koko ajan ja hänellä olisi aina vähän aikaa tutustua jokaiseen. Tottuneella tontun nerokkuudella hän kyllä onkii ihmisen tarpeet hetkessä esille.

Niinpä Samuli osti Helsingin julkiseen liikenteeseen vuorokauden voimassa olevan matkailijalipun, ja kiipesi ensimmäiseen näkemäänsä linja-autoon. Autossa hän näytti lippunsa kuljettajalle samalla iloisesti tervehtien. Kuljettaja murahti jotain takaisin ja katsoi oudosti Samuliin. Aavistikohan kuski, että kyytiin tuli tonttu, pohti Samuli. Samassa hän äkkäsikin bussissa seisomapaikalla olevan äidin, jolla oli lastenvaunut mukana. Samuli päätti ottaa tämän naisen ensimmäiseksi asiakkaakseen. "Hyvää päivää, onko lapsi yhtä sievä kuin äitinsä." Samuli avasi keskustelua. Nainen jäi katsomaan tonttua, kuin heikkopäistä ja ensijärkytyksestään toivuttuaan painoi äkisti stop-nappia ja jäi seuraavalla pysäkillä. Kävipä huono tuuri, kun sen pysäkki olikin jo tässä, mietti Samuli.

Samalla pysäkillä kyyttin nousi joukko nuoria, jotka olivat repuista päätellen tulossa koulusta kaupan kautta, koska kaikilla oli Euroshopper-energiajuoma kädessä. Nuoret menivät linja-auton takapenkille, Samuli perässä. Samuli oli kuullut Helsingissä nuorten puhuvan omituista kieltä, jota hän päätti matkia saavuttaakseen saman aallonpituuden. Siispä hän istui seuraaviin penkkeihin nuorten eteen katse näihin päin ja totesi: "Kuis pyyhkii jäbät, eks oo vähä siidee, ku koht o joulu ja kaikkee. Tuuttekste skolest vai jostai mestoilt?" Taas sama katse, kuin juuri poistuneelta äidiltä hetkeä aikaisemmin. Sitten alkoi meteli:"Älä vitun pedofiilihomo tuu yrittää iskeen meitä tai me vedetään sua turpaan. Mä oon vittu käyny treenaamassa MMA:ta ja Topin faija valmentaa nyrkkeilyä, että suksi vittuun!"

Samuli katsoi parhaaksi hypätä itse seuraavalla pysäkillä ja päätyikin siitä seuraavaksi raitiovaunun kyytiin. Ratikassa kaikilla tuntui olevan jo valmiiksi tekemistä. Samuli ajatteli, ettei ihmisiä pidä häiritä askareissaan. Toiset lukivat lehtiä, jotkut puhuivat puhelimissa ja tekstailiva. Jopa kynsiään järsivät yrittivät parhaansa mukaan näyttää ahkerilta, ettei kukaan tohtisi tulla keskeyttämään heitä. Lopulta Samuli päätti mennä juttelemaan vähiten touhuavan ihmisen kanssa, kuljettajan. "Hyvää päivää, mihinkäs kiskot tänään vievät?" kysyi Samuli kuljettajalta, jonka hetkeä myöhemmin huomasi hiukan alle kolmekymppiseksi naiseksi, jonka persekään ei ollut istumisesta vielä pahemmin levitä. Vastaus tuli kujertaen:"Ihan mihin vaan, pääsen vartin päästä töistä". Samuli kiusaantui: Joulumuori oli nimenomaan kieltänyt seksiseikkailut ihmisten kanssa joulun alla.

Noh, minkäs sitä tonttu haluilleen mahtaa.

- julkisissa ikinä kenellekkään puhuva Oronen

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 10Torstai 10.12.2009 16:19

Talvi näytti olevan tulossa, sillä taivaasta putoili harvakseltaan kauniin valkoisia hattaraisia lumihiutaleita. Hiutaleet olivat niitä peukalonpään kokoisia höytyviä, jotka kuitenkin iholle laskeuduttuaan sulivat heti. Lämpötila ei oikein osannut vielä päättää, pitäisikö pakastaa vai ei.

Teemu-tonttu oli keksinyt nerokkaan ajatuksen tehdä samalla hyvää työtä ja udella ihmisten joululahjatoiveita: hän soluttautui partiolaisten porukkaan ja hankki itsensä myymään joulukeksejä kansalle partiolaisten joulurahaston kartuttamista varten. Innoissaan Teemu veti partiolais-vaatteensa päälle, otti säkillisen keksejä mukaan ja lähti iloisesti kohti seikkailuita ja antoisia asiakaskohtaamisia. Teemu päätti suunnistaa harvemmin asutulle alueelle, koska arveli muiden partiolaisten olevan kuitenkin sen verran laiskoja, etteivät vaivautuisi niin kauas. Tontulta muutenkin matkanteko sujui paljon joutuisammin, kuin ihmiseltä.

Ensikisi Teemu pimputti vanhan puisen omakotitalon ovikelloa. Talo näytti olevan kipeästi maalin tarpeessa ja rännitkin olisivat vaatineet puhdistusta, sillä vesi tihkui niistä reunojen yli. Avaamaan tuli iäkäs nainen, oikeammin sanottuna klassinen mummeli lukulaseja ja itsekudottuja villasukkia myöten. Mummeli ilahtui suunnattomasti vieraastaan ja pyysi Teemun peremmälle. Teemu jätti kohteliaasti kengät eteiseen ja meni tupaan. Siellä oli siistiä, kuten kilttien alkoholisoitumattomien mummelien asunnoissa yleensä. Pirtissä oli pieni neliskanttinen ruokapöytä, jonka molemmissa päädyissä oli tuolit. Lisäksi siellä oli pieni tummaa nahkaa oleva sohva, televisio ja keinutuoli.

Mummo osti oitis laatikollisen keksejä, ja laittoi kahvinkin porisemaan. Teemu käsitti, että hänen oli juotava kahvia tai itkettävä ja juotava. Hän valitsi ensimmäisen. Kahvia keitellessä ja juodessa mummeli ehti selittää Teemulle elämänkertansa aina viime vuosisadan alusta Talvisodan kautta tähän päivään. Mummelin mies oli kuollut pari vuotta sitten, ja poika oli lähtenyt maailmalle, eikä tuntunut enää edes muistava äitiään. Talokin vaatisi kunnostusta ja niin edelleen. Teemulla alkoi hiipiä niskaan ikävä tunne, että tätä tahtia hän olisi pian talonkunnostuspuuhissa, joten sen sijaan hän alkoi puuhata lähtöä. Jouluna mummeli tosin saisi iloisen yllätyksen, kun Teemu olisi saanut pojan tulemaan käymään kotona ja ilmoittautumaan vapaaehtoisesti talonkunnostajaksinkin.

Mummelin luona kahvia juodessa meni aikaa monta tuntia, mutta osti mummo kolme laatikkoa keksejäkin, eli niitä oli enää kaksi jäljellä. Seuraavaksi kohteekseen Teemu valitsi hiukan ränsistyneen näköisen kerrostalon, josta hän arpomalla valitsi yhden asunnon. Ovikellon pimputuksesta ei kulunut kuin sekunti, kun oven takaa alkoi kuulua kova jumputus, kuin norsu olisi kävellyt kohti ovea. Oven avasikin parimetrinen steroidihirviö, joka viimeiseksi vaikutti keksien ystävältä. Korsto yrittikin laittaa oven kiinni heti partiolaisen keksilaatikon kanssa äkättyään, mutta Teemu ei niellyt tappiota. Tämä äijähän ostaisi keksejä ja mutustaisi ne hormonien runtelemasta kurkustaa läpi. Ukkoa alkoi selvästi vituttaa Teemun käytös ja kovat myyntipuheet. "Nyt hattiwatti vittuun siitä ovelta tai mä väännän sut solmuun", ärähti kaappi lopulta. Kun Teemu ei näyttänyt mitään poistumisen merkkejä, nappasi köriläs Teemua kurkusta kiinni. Vaan eipä tiennyt mies, mihin ryntyi tonttuun tarttuessaan. Silmää nopeammin Teemu iski muutamaan valikoituun hermopisteeseen ja karju oli maassa. Tämän jälkeen Teemu jätti tälle keksilaatikot ja otti maksun omasta pussistaan. Lähtiessään Teemu vielä huikkasi: "Käy jouluna äitisi luona ja laita sen talo kuntoon."

Orosen joulukalenteri 2009 - Luukku 9Torstai 10.12.2009 14:07

Synkkä ja sateinen joulukuinen päivä. Kaikkien naamoista näki, että ihmisiä vitutti suunnattomasti vallitsevat sääolot. Ihmiset kävelivät kohti olematonta päämääräänsä katse tiukasti märässä ja harvakseltaan lojuvassa hiekoitussepelissä mustalla asvaltilla. Tuntui, että maa on imenyt kaiken valon pois, eikä sitä olisi luvassa kenellekään, ennen kuin ollaan kiltisti käyty töissä ja hoidettu jouluvalmistelut ja laulettu joulupukki-joulupukki.

Turussa, Aurajoen rannalla istui pieni poika. Poika oli vain 5 vuotta vanha ja häntä paleli. Hän oli ollut ulkona leikkimässä kavereidensa kanssa piilosta. Hän oli ollut menossa parhaaseen piiloon ikinä, kun yhtäkkiä huomasikin olevansa eksynyt. Hän arveli kävelleensä ainakin päivän ympäri Turkua etsimässä kotia, mutta muutamista tutun oloisista paikoista huolimatta hän ei löytänyt oikeaa reittiä. Siinä hän nyt istui, pieni poika viluissaan ja märkänä Aurajoen rannalla.

Ilta alkoi hämärtyä ja ohikulkevat ihmiset olivat yhä harvemmassa. Kaikki katsoivat edelleen harmaissa vaatteissaan vain jalkojaan kävellessään kohti työpaikkaa, kotia, kapakkaa, jumppatuntia tai mitä tahansa. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota pojan kirkkaansiniseen takkiin, jossa oli vielä hienoja heijastimiakin ja selässä Donatello nimisen turtlesin kuva. Kukaan ei ollut koko päivänä edes katsonut poikaan, vaikka hän oli yrittänyt mennä kysymään ohikulkijoilta apua. Kaikki vain katsoivat kenkiään. Poikaa alkoi itkettää. Hän jäätyy tänne ja joulu on pilalla ja äiti suuttuu ja isä suuttuu ja sisko nauraa, kun kaikki ovat hänelle vihaisia.

Poika kyyristyi itkemään. Pelotti. Rannassa alkoi kuulua humalaista meuhkaamista. Isä oli aina humalassa pelottava, kun se ei meinannut pysyä pystyssä ja saattoi suuttua ja nauraa ihan ihmeellisistä asioista. Äidillekin se oli joskus ihan turhaan vihainen. Aamulla se haisi pahalle ja oksensi ja sitten oli äiti taas vihainen isälle. Humalaisten kanssa poika ei halunnut joutua tekemisiin. Hän käpertyi tiukemmalle jalkojensa ympärille samalla kun katulamput syttyivät pimenevään iltaan ja sade hieman yltyi.

Yhtäkkiä sade lakkasi, vain ropina jäi. Poika katsoi ylös ja näki päänsä päällä kelta-punaisen sateenvarjon ja hymyilevät kasvot. Ensimmäiset hymyilevät kasvot kavereidensa luota eksymisen jälkeen. Hänen takanaan seisoi kaunis nuori nainen, jolla oli punaiset talvisaappaat jalassa, ja punainen huivi. Takkikin hänellä oli punainen, kuten housut, lapaset ja pipokin. Poikaa alkoi hymyilyttää: "Sä näytät ihan tontulta". - Niinhän minä olenkin, sanoi nainen ja hymyili edelleen samalla kun auttoi pojan pystyyn. - Missä sinä asut?, kysyi nainen. Poika kertoi.

He kävelivät pitkän aikaa. Moni paikka, jonka läpi he kävelivät oli pojalle täysin tuntematon, jotkut paikat hän tunsi, joissakin hän muisti käyneensä tänään eksyneenä. Nyt kaikki paikat olivat vain paljon pimeämpiä ja pelottavampia, kuin päivällä mutta oikean tontun seurassa poika ei pelännyt. Välillä poika pääsi reppuselkään, välillä hän halusi kävellä itse. Hänellä oli taas hauskaa ja vilukin oli hävinnyt. Ikuisuuden, mutta tontun kanssa liian lyhyeltä tuntuneen ajan kuluttua alkoi kotiovi näkyä valaistuna pimeässä. Vähän matkaa ennen ovea tonttu kysyi pojalta joululahjatoivetta. Poika mietti. Halaus riitti tontulle vastaukseksi. He soittivat ovikelloa ja avaamaan tuli itkeneen näköinen äiti, joka ei keksinyt tarpeeksi sanoja kiittämään lapsen kotiin tuonutta punaisiin pukeutunutta nuorta naista. Nainen kuitenkin vain hymyili ja toivotti iloisesti onnellista jouluodotusta ja lähti iloisesti hypähdellen kävelemään pimeään yöhön.

"Se oli oikea tonttu, vai mitä äiti?", kysyi poika. "Varmasti.", vastasi äiti, eikä ollut yhtään vihainen, vaan vei Jussin lämpimään suihkuun ja nukkumaan hyvänyön suukon kera. Siskokaan ei nauranut.

- joskus näemmä totisuudenkin ylväälle jalustalle kurottava Oronen