IRC-Galleria

13:10:53

Ruotsin tentti ohi.

Kesäloma alkoi sitte virallisesti tuossa 12.40. Nyt vaan hengailen täällä koululla.

Noh, siinä long story short. Nyt kirjottaan seuraavaa.


13:22:04

Selitän Sallandasta taas täsä mun päiväkirjaa

Että semmosta taas luvassa.

Ei kait siinä, hupasia juttuja tullu höpistyä Sallan kans. Toivottavasti ainakii.

Kovin oli mesessä hymiöitä ku viimmeksi jotain heitin, vaikka aluksi olitkii vähä down sen erään jutun takia. Hyvä, hyvä. Nuoret tytöt toipuu nopiaa, varsinki isoot sellaset. ;P

Ne on niin suhteellisia juttuja nuo...

Mitähän tähän nyt muuta keksis...

Nii. Salla on katellu kotia mennessään alastomia poikia (no okei, yks niitä kuulemma vaan oli). Ihan omilla silmillä, ihan ikkunan läpi. Ei voinu olla kattomatta.

Himoitsee nuorempia poikia. hyi, hyi! ;)

Ei nyt tuu oikeen muuta mieleen ku, että Sallalla alkaa kesäloma vasta joskus, joskus! LÅL! Itellä jo päällä. :P


27.04.07 19:22 <sallanda> hhahahah :D vähä huippu taas.! vitsit ko osaat kirjoitttaa! ;D
27.04.07 19:22 <sallanda> Hyvä, hyvä. Nuoret tytöt toipuu nopiaa, eeeen mää oikee oo toipunu.. :S


22:45:21

Kevättä ilmassa, kun hymyjä ei näy

Nukkum... Eiku nythän minä tiiän. Minä otan pyörän ja lähen vetämään ympäri kaupunkia. Ensin renkaisiin vähä lisää ilmaa ja antaa mennä! Ehkä vois ottaa kameran mukaan kans. Kävis kuvaan esmes Ruukkia! Tai jotain. Kirjotus välineet kans. Ajatuksia ylös. Ehkä. Vois tehdä mitä vaan! Hauskempaa olis vaan, jos joku tulis mukaan.


23:00:04

Hiljaisuus

Tuttu ja turvallinen,
suojaisa vankila.
Huutaa minulle
"En päästä sinua,
sinä olet minun"!

Hiljaisuus ja minä
Goljat ja pieni minä.
Kumpi voittaa?
En tiedä.

Hiljaisuus ja yksinäisyys
käyvät minua vastaan.
Kuristavat minua.
Tuntuu kuin kuolisin.

Silti tiedän,
kaiken tuolla puolen,
jossain olet sinä.
Jumala.

14:42:43

JäNnÄä teillekki

Pihalla on eri kivvaa käveleskellä.

On jännittävää etten paremmin sano.

En oo kattonu tänään yhtään t****ä. Tänään kyllä pitää varmaan kattoa ku muuten menee elämän rutiinit ihan sekasin :/ oon jo monta kuukautta vaan katellu niitä. T***t on jännittäviä. Jännittävä on hauskaa :D


25.04.07 15:24 <sann4-> hahaa, oon sherlock, puhut TYTÖISTÄ! sori ku spoilasin ;) oon varmaan outo, mutta mää en kattele poikia. ootan vaan että semmonen sopiva kävelee etteen.
25.04.07 15:33 <sann4-> nöyyy, nyt kukaan ei saa tietää kuin sherlock oon :( niin no, en tiiä miten sää kattelet, mutta ite en kattele oikeen mitenkään. oon aika ulkonäkökritiikitön, joten ei oo olemassa yksilöitä joita kattosin mieluummin ku toisia. ainaki tämänhetkinen filosofia on niin. :D


15:39:16

Enää Yksi Aamu Jäljellä!

Kesälomaan siis. Ja sitte tietysti ruotsin koe.

Sitte voiki ootella sitä, että opettaja saa sen kokeen arvosteltua, pistää arvosanan kehiin ja käydä hakemassa todistus siitä, että "virkamiesruotsi" on suoritettu ja sanoa itsensä irti tästä korkeakoulusta.

Ja sitte vasta alkaaki tekeminen!

00:32:29

Sekä hyvä että huono

Tuo illan elokuva siis.

Hyvä siinä, että ei kovinkaan paljon sorruttu siihen epärealistisuuteen, että tyypit lentäis kymmenen metriä ku niitä ampuu, vaan realistisesti käytettiin suurimman osan aikaa hyväksi kirjaimellisesti sanontaa "drop dead".

Toisaalta se suurin epärealistisuus kyllä liittyi siihen ampumiseen, kun kaikki tuntuivat osuvan, vaikka 1800-luvun armeijoissa palvelleista sotilaista suurin osa vain ampui suurin piirtein sinne päin, tilastoista vuosilta 1861-1865 voidaan laskea, että vain 3% ammutuista laukauksista osui, enkä usko, että ihan NIIN paljoa kehitystä olisi tapahtunut kymmenessä vuodessa, että osapuilleen kaikki ammuksen osuu, edes suurissa taisteluissa. Vasta Vietnamissa saavutettiin 79% osumatarkkuus henkilökohtaisilla aseilla ja toisessa maailmansodassa se oli jotain 50% koska vain vähän ennen alettiin kouluttaa sotilaat siihen, että ammu kun näet liikettä ja muuta vastaavaa.

:P

Joo.

Tiedän.

Ihan turhaa winetystä, koska eihän sitä oikeasti nähnyt, että kaikki olis osunu jne. jne.

Hei kamoon.

Pitää munki joskus päästä pätemään ja brassailemaan (jalkapallosta tuttu termi, vertaan itseäni tässä siis brasilialaisiin jalkapallon mmkisa -joukkueisiin, ne kun ovat yleensä pärjänneet aiika hyvin).

Ja näin.

Anteeksi.

Kauheesti.

Toivottavasti et kovin kauaa joutunut kuluttamaan aikaa tämän lukemiseen.

:P

6.8.1945
Hiroshimaan luvattiin lämmintä säätä,
mutta harva arvasi,
kuinka kuuma päivä siitä todella tulisi.

Suurin osa kaupunkia paloi,
puhumattakaan ihmisistä.

Mitä kuuminta hottia siis.


12:56:27

Tähän hyvin nopeesti nyt jotain.

Ruotsin tunnit alkamassa ja suullinen osuus virkamiesruotsista jossaki välissä kans.


15:11:58

Olen vielä HENKIS!!!

Joo. Vielä pitäis selvitä läpi toqefqlhkrkerqrrqerqqeeeee
Torstain kokeessqheqht
Vähä vissiin aaddrenaaliinia suonissa ku ei osaa enää kirjottaa...

Oli siis ruotsin suullinen osuus tuossa juurikin äsken.

Niin siis pitäis vielä selvitä henkis torstain kirjallisesta kokeesta, niin sitte on "virkamiesruotsi" plakkarissa!!!!! Monta vuotta on luettu sitä ja näihin kahteen päivään on koko ajan tähätty ja nyt se tulee se vaikein paikka sitte!

Saa nähä tuleeko luettua ollenkaan kokeeseen, mutta nyt kotia rauhottuun. :)


17:44:01

Mentaalinen nootti 4

FYI Tätä nyt ei ole sitten ihan pakko ottaa todesta, jos ei halua. Joku viisas on kerran sanonut, että ei kannata surra sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloita siitä, että se on ollut. Tällä tietysti viittaan kuluneeseen 22+ vuoteen, jotka olen elänyt täällä ja varsinkin viimeiseen neljään vuoteen erityisesti.

Mä kerran uskoin onnehen ja elin haaveillen, toivoen,
mut käsi kylmä kohtalon pois riisti haaveet kauneimmat mun.
Nyt olen yksin, en lohdutusta, en hyväilyä, saa osaksein.
Miks täytyi käydä mulle näin, et osattomaks onnesta jäin.

Ja kuin vastauksena edelliseen...

Kotimaani ompi Suomi,
Suomi armas synnyinmaa.
Siellä valkolatva tuomi ahon laitaa reunustaa.
Siellä ensi kerran kuulin lintuin laulun lehdossa.
Siellä aita hymyhuulin tuuditti mua kehdossa.
Siellä myöskin ensi kerran lempi syttyi sydämiin.
Liekö ollut tahto Herran, kun se päättyi kyyneliin.

Mutta kaikkea ei ole vielä sanottu, joten tämä on vasta interludi.


23:35:10

Päiviä tulevia kohti käy tie

Ja ne päivät tulee sitä nopeammin vastaan, mitä enemmän nukkuu. Saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

17:19:26

Mentaalinen nootti 3

Jos nukut päivällä, nuku koko päivä.


17:33:30

Sekavia unia.

Näin kohtuu mielenkiintoisia unia tässä kun nukuin ilmeisesti. Oli vissiin aika jännittäviä jollakin tasolla, ku olin PIKkusen hengästyny ku heräsin. Vaikka aika tylsältä toisaalta ainaki viimesin vaikutti. EI KUITENKAA OLLU MITÄÄ SELLASIA UNIA! Päiväunelmia... Niitä olis halunnu nähdä varmasti, mutta kun ei. Ihania päiväunelmia... Niitä kyllä kaipaa. Tai ei itse asiassa. Vaan jotain niiden kaltaista. Ei mitään yksipuolisia, niinku unelmat on, vaan ihan aitoja kokemuksia. Toisesta ihmisestä. No nythän tulee tipoittain tätä asiaa. Höh. Ostin tänään White Dwarf -lehden. Tokihan luin sen. Siksipä niitä outoja unia näin.


18:22:06

Ihana

Ulkona sataa. Hymyilen. Sitten hymyilen hieman lisää. Lisää. Miksipä en hymyilisi? On ihanaa hymyillä.

02:27:38

Kateellinen

...Sannalle. Kävis itellekki joskus noin, niin... en keksi mitä. Kateudesta (tai väitetystä sellaisesta) huolimatta, tai juuri sen takia, aion nukahtaa hymy huulillani. Täyysin varmasti. Pakko. Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Olipa kyllä vaihteeksi nuorten ilta. Tiedän, tiedän, edellisestä lauseesta puuttuu se adjektiivi mikä määrittelee millainen se oli. Mutta sanat eivät riitä kertomaan. Se oli tällainen ---> :-) no itseasiassa lähemmäs tällainen ---> C-: Kaikesta huolimatta, tai jopa siitä johtuen, tänään on päivä ihan uus! Vois mennä aamulla kuuntelemaan emerituspiispa Paarman saarnan. Päiviäkin voi mennä, vuosia jopa, ennen kuin tilaisuus toistuu ja skisma kirkosta poistuu. Huoks... Ihanaa... Enkä varmasti edes ollut laittamassa tähän "pienempi kuin kolme":a! En ihan varmasti! En edes poistanut sitä tästä! Turha edes kuvitellakaan sellaista! No, hyvä on! EHKÄ SAATOIN laittaa sen tähän ja EHKÄ SAATOIN jopa poistaa sen, mutta SILTI, sitä on ihan turha kuvitella, koska laitan sen tähän! <3 Ihaan turha kuvitellakaan minun näyttävän mitään tunteita, niin! ...Ikinä näytä mitää... Paitsi että tottahan se on. Näytän valitettavasti negatiiviset tunteeni helpommin ja paremmin (ja ja...), kuin positiiviset tunteeni. Se on sinänsä sekä hyvä että paha homma. Hyvä ehkä siksi, että Pasi sanoi mulle tuossa taannoin, että sillä on ollu semmonen tunne mun seurassa alusta lähtien, että jostain pölähtää mun vierelle joku tyttö, enkä minäkään välttämättä asiasta tiiä mitään etukäteen ja sitte me eletään elämämme onnellisina siitä eteenpäin. Ehkä sitä edesauttaa se, etten näytä niitä positiivisia tunteita helposti. En tiiä. Joka tapauksessa minä oon sitä mieltä, että se oli ihanasti sanottu, tai no, mesessä ku sillon oltiin, niin kirjotettu. You get the picture... :P Mutta mää en vaan voi vastustaa, vaikka kuinka yritän, halua kirjottaa noita juttuja, vaikka ihan häröjä ovatkin, ainaki joskus. Pelottavaa? Ehkä. Niin minustaki joskus. Aina. Ymmärrystä pyydän. :)


11:49:19

Nimet sekaisin.

Tietystikään ei ollut Jukka Paarma saarnaamassa, vaan Olavi Rimpiläinen! No, kerranko se unohtuu, en sentään erehtyny kirjottamaan, että Salmi tulis... :-P Kovasti täytyy sentään riemuita, esim. Päivistä keväisistä.


11:52:28

Pohdin

Seuraavia kysymyksiä... Who reads this crap anyway? And why am I writing it?


22.04.07 11:55 <sann4-> i don't know why you're writing this "crap", but i'm definitely reading it!


17:52:57

Neiti kevät on saapunut kaupunkiin

Viisi leipää ja kaksi kalaa. Kalat kuoli ylensyöntiin. Loput leivät homehtu. Näin voi joskus käydä.


22:48:40

Mentaalinen nootti

Joskus on tylsää. Sillon pitää tehdä sitä mikä tulee ensimmäisenä mieleen.


23:49:43

Mentaalinen nootti 2

Akun lataus ja ilta voivat loppua yhtä aikaa. Sitten vaan pitää päästä kotiin. :P

Ja mikäköhän selvis?

No, yksi niistä asioista, jos ei jopa useampiki, joiden pohtiminen veti mielen mieheltä matalaksi, tietysti!

Ja mikä on tämä asia, jota en tahtonut ajatella, mikä yritys taas vaikutti sen, että potutti?

No, vanhempieni suhde, varsinki isäni käytös äitiä kohtaan ja se, josko itse käyttäytyisin samoin, kun muuten (se on, muissa asioissa) olen havainnut samoja piirteitä itsessäni, kuin mitä isälläni on, luonnollista kyllä, joskin myös tavallaan valitettavaa.

Ja mikäs tämän laukaisi?

No, jos kerran isäni on vielä tuossa iässä kehityskelpoinen yksilö, miltä pahasti näyttää, niin ei mulla ole hätäpäivääkään asian suhteen!

Vielä ku mun kaverit sais minut tajuaan tuon. :-P

Tai saisin ite itteni sen tajuaan.

Seuraavaa valaistumista odotellessa. Tai siis sellaista valaistumista, josta kehtaa tänne kirjottaa. Kun ei oikeen viitti noista henkilökohtaisemmista kirjotella.

Niistä asioista siis jotka oikeesti satuttaa.

No, ehkä jotain vinkkejä vois asian tiimoilta pistää, muttei mitään suoraa.

Here's one for You. Quote (tai ainaki lähes) "Pelottavaa", puhuttiin mesessä, mutta siitä, kuinka sen asian voisi korjata.

Ja tässä broileri niille, jotka haluaa selvennyksen siitä mitä tarkoitin.

Esitän sen kysymyksen muodossa.

Jos haluat vielä pähkäillä asiaa, älä ihmeessä lue eteenpäin!

Vihje seuraa!!!

Viimeinen varoitus!!!

Se lyö sanomatta nimeään, mutta mikä se on?

Aattelinpa sitte uudemman kerran ja en kertonutkaan siitä mistä aluksi ajattelin.

Enkä tästä toisestakaan aiheesta. Liian masentavaa ja liian paljastavaa.

Ehkä tämä kolmas aihe olis parempi. Jos nyt jotain kolmatta aihetta keksii.

Nii...

Eiku ei sittekää.

Pitää jatkaa toiste.

Hajatukset karkailee muutenki ja Sussun ja Sallan kans mesessä nyt, niin ei voi tähän keskittyä.

Joo. Elikkäs pelin loppuun päästiin eilen. Tänään täytyy kirjuttaa kahessa osassa tämä loppuun eniveis...

Nii. Elikkäs sitte lähettiin taas sisälle Honkamajalle enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena kukin tahollaan.

Menin sisälle ja alon heittämään herjaa siinä sitte Sallan ja kumppaneiden kans (koitin olla väliin tasapuolinenki, enkä vaan Sallan kans pelkästään heittäny huulta), huomasin, että Pasila oli hyvin levinny kaikkien keskuuteen. :P

Joooooo... Tuota. Sallaa sitte koitin saa'a avautumaan vähä siitä ongelmasta mikä sillä oli päällä, jonkin verran se onnistuki, muttamutta, se nyt oli vähä köyhä homma minunki mielestä. Ku selvittämällähän ne solmutki aukee. :p

Nyt tuntuu tulevan vähä vähemmän tekstiä ku eilen näemmä ku siinä oliki sitte jo parin tunnin ohjelma.

Nii. Tuota siis harrastin tyttöjen saunavuoron ajan ja sitte koitti aika jollon pojat pääsi saunomaan. Oliiko vähä köyhä sauna verrattuna niihin pukeutumistiloihin ja todettiin, että rakennus on vajonnu, mutta ovet on suorassa, ihan hyvä sinänsä se sauna kuitenki, hyvät löylyt sai ja kaikkee, mutta odotukset oli ehkä vähän korkeella realismiin nähden. Sitte mietittiin, että nää suihkutki on vähä mielenkiintoset, ku... No, käykää ite testaan...

Joo. Saunasta veks. Siinä sitte huomautin Aholle, että ehkä kannattaa virutella nuo koivet ennen ku menee sisälle... :P Siitähän tuliki mielenkiintonen projekti.

Lätyn paisto! Tein taas tavalliset, eli en paistanu omia lättyjäni, noin perinteitä kunnioittaen, ku en oo ennenkään leirillä niin teheny, niin aattelin sitte kunnioittaa sitä perinnettä.

Sitte jatkoin taas Sallan kans jutustelua, ku sillä (sulla) nyt ei todellakaan siis näyttäny olevan mieli mitenkään korkeella. En voi sanoo, että itellänikään mitenkään mahottoman korkeella oli mieli, mutta enemmän ku viimmesen kahen viikon aikana yhteesä sitä ennen oli ollu. :P Että ei menny verrattaen huonosti mulla siis ja ku tiiän mitä se on, ettei oo hauskaa, niin omalla tavallani koitan sitte asiaa auttaa aina ku voin.

Iltanotski sisällä... No, siitä nyt ei sen enempää, ku että lauleltiin ja sketsejä esiteltiin (vihantilaiset + Kati) ja ja ja... :) Niin. Siinä se sitte loppu pikkuhiljaa ja tuli yleisen jutustelun vuoro ennen nukkumaanpanoa/menoa. Jotenki tuntuu taas siltä, että sanon tähän väliin, että Juttelin taas vähän Sallan kans, usiamapaanki kertaan. Nyt ihan aiheestaki vaihteeksi. Teinpä myös leirimerkin viimeisillä hetkillä.

Sitte aattelin, että käynpä pihalla, oleilemassa yksin ja rauhottumassa ja ja niin. Viettämässä laatuaikaa itseni ja Jumalan kanssa. Siitähän ei sitte tullu yhtään mitään, ku heti sen jälkeen ku menin sinne pihalle, sinne tuli muitakii. Sepä siitä hiljentymisestä.

Yleinen juttelu jatku. Kunnes Paukku sitte ajo kaikki meijät huoneisiimme. :)

Tyttöjen metelöinti kuulu joka paikkaan (Ella ja kumppanit siis). Ja siinä sitte pikkuhiljaa ku elämä rauhottu, niin sai unen päästäki kiinni. Aamulla heräsin siinä 05.40 ja en saanu heti unen päästä kiinni uudestaan ku Jonas härväs jotaki omassa sängyssään. Potki jalkopään päätylautaa tai jotain. :D No joo. Nukahin sitte uuestaan. Heiräilin siinä 07.45 maissa lopullisesti ja nousin ylöös. Juttelin vähä Veken ja Jonaksen kans lisää ja menin pesulle. :)

Virkisty kummasti ku kävi pesemässä hampaat. Noo... Siinä sitte jatkoin sosiaalista elämää. Juttelin ainaki Jonaksen, Sallan, Saanan ja ja... Kaikkien kans joita siinä nyt oli sopivalla ettäisyyellä. Aamupilatespalates. Sain lättyä. Pauli sai aamupalalla lättyä! LÄT-TY-Ä. No OK, yhen vaan, mutta silti! LÄTTY! :P

Ja sitte TAAAAAAAS juttelua.

Sitte pistettiin leikiksi pihalla.

Sit Ruettiin laittaa ruokaa trangioilla kuhan ensin oltiin tietovisailtu palkintona ruokien valittemisvuorot. Aiheena tietysti oli partio (ei kai vaan?! Kauheeta! Joo, kyllä vaan.) Saatiin kokoon itelle riisiä ruskeaa kastiketta ja ylikypsää kinkkua! Jälkiruoaksi oli hedelmäsekotusta ja valkosuklaata, alkupalaksi korppuja. :P

Siinä meni kivasti se pari tuntia kilpailuineen kaikkineen. Tiskaus oli rentouttavaa ja mukavaa. Onneksi siinä hommassa meni sen verran kauan, ettei kerenny ottaa osaa paikan siivoukseen, meinas vaan itellä tulla kiire pakata kamat sun muuta sälää. :P

Joo. No se siivousperiodi meni ihan nopeesti ohi. Sitte oteltiin loppupiiri ja kaikki sai kertoo mitä oli tykänneet olla sielä tapahtumassa. Salla ja aika moniki sano vaan että ihan kiva. Siitä kyllä tiesi, ettei se nyt ihan kiva sitte ollu ollu, ku ei ollu mitää kummempaa sanottavaa.

Joooooo. Sitte about kaikki alko lähteen sieltä ja ooteltiin Lekeä tulevaksi, että kaikki varppina pääsee kyytiin, eikä tuu orpo olo. Oulaistelaisilla oli jääny mankka meijän K-18 honeesen, ne tuli sen takas hakemaan ku oli jo paikat lukossa, onneksi se ylläpivätä pariskunta joka asu toisessa päässä taloa oli suostuvaisia aukaseen paikan uuestaan, niin stereot löysi paikkansa. :P

Joo. Tuotatuota. Lähettiin sitte Leken tultua Raaheen päin vetään (kumma kyllä Leke ei sitte vetäny meistä eelle, vaikka kohe oliki tuttu). Oli hupanen CD Vekellä autossa (se muuten tuli vastaan ku olin kävelemässä tähän rakennukseen kampuksella missä tätä kirjotan) oli 90-luvun kesäkumibiisiä ja muutama Bond-biisi ja ja pelimusaa sun muuta.

Sitte kololta lähin kotia kohti (tässä välissä Jonna spottas mut ison rinkan kans pyöräilemässä).
Kotia ku pääsin ja olin vetämässä välipalaa, niin porukat pölähti paikalle. Noo, ei se mittään. Ei muuta ku kolmen tunnin päikkärit päälle vaan.

Tähän väliin vois sanoo, että loppu, mutta en sitä tee, koskapa Tää oli vasta juttu siitä oulaisista :D.

Eli jälellä on Ja kerron Sallasta kaikkia yms. :D ja kaikesta :) -osiot

Tähän on käytettävissä arviolta semmoset 25 minsaa.

Joo. Sallasta kaikkia. No, ehkä rajotan siihen Oulaisten reissuun ja yleiseen tasoon.

Joo. Elikkäs Salla oli (vaihtoehtoinen alku lauseelle: Elikkäs olit Salla) vähä vaisu jo alkumetreillä. Se vähän harmitti Sallan puolesta minuaki, kavereita ku ollaan, tietääkseni(?).

Siinä esittelyjutussa Salla sitte oli aikasempaan ja jälempään toimitaan verrattuna jopa iloosen olonen ja kaikkee söpöä, sitä se ihastuminen teettää ihmisille. Ihastuneita ihmisiä on mukava katella, jos ei satu omaan nilkkaan osumaan se. :P Joo. Mutta sitte sen jäläkeen ei oikeen löytyny kovinkaan ilosia ilmeitä Sallan kasvoilta koko sen tapahtuman ajalta. Ainoastaan semmosia surullisia hymyjä, jos ei jokin asia vähää aikaa sattunu naurattamaan. :P

Vähä oli vähäpuhheinenkii, vaikka kovasti yritin saaha puhumaan. Sitä se joskus on.

Joo. No, toivottavasti tilanne seleviää ja näin pois päin. Ikäviä nuo tuommoset.

Mutta sillai positiivisella sykkeellä kuitenki etteenpäin Salla, kyllä se siitä, vähää ehkä enemmän kannattas pistää itteesä likoon sen yhen suhteen. :P Juu nou.

Mitähän mää tähän sanoisin lopuksi kaikesta... No, kaikki järjestyy. :P

Tupaakointi. Jännä homma. Saa ihon kellertymään. Se näkyy kauas. On se jännä. Keltanen iho. Itämailla ihmiset kellertää. Jänniä ihmisiä. Polttavat jotain vissiin. On se jännä.

No, saa nähä tuliko lupailtua liikoja...

Mutta noin puolitoista tuntia tähän aion kuitenki uhrata. :P

Joo. Elikkäs itseasiassa taian alottaa perjantai-illasta.

Niille jotka tämän tietää, tulee hieman toistoa.

Elikkäs olin perjantai-iltana Kesiksellä ja alako ihan tosissaan ottaa kaikki päästä, niin oli pakko lähtiä, etten olis räjähtäny kaikkien silimille iliman mittään hyvvää syytä. Joo.

Se oli sinänsä ihan hyvä homma, ku olin suunnitellu lankkaavani kengät Oulaisten reissua varten ku tuun kotia illan riennoista. Lankkailin sitte siinä niitä kenkiä ja sain sen homman tehtyä. Pistin ekstravahvat lankit, ku oli alakanu nahka päästää vettä läpi ihan vähänpikkusenkosteuttajoosiis. Ei pahasti kuitenkaan. Noh, aamulla ei enää sitä kengät teheny, ku oli se lankki kunnolla vaikuttanu. :P

Tästä oli myöhemmin huomattavia etuja, kuten ehkä tulette huomaamaan, jos muistan mainita asiasta.

Joo. Lauantaina sitte heräilin siinä kuuden maissa, enkä sen jälkeen saanu enää unen päästä kiinni, oli kyllä ensimmäinen aamu pitkään aikaan, ku ei ärsyttäny heti herätessä kaikki mahollinen, ku ei ollu sellaseen turhuuteen aikaa. :P Tai olis ollu, mutta ku haaveilin mukavia vielä sängyn pohjalla, niin ei iskeny minkäänlainen masis. Sitte jossain puoli kasin aikaan nousin sängystä ja vetäsin aamupalan naamariin, menin suihkuun ja vetelin parran kondikseen, että olin sosiaalikelponen.

Seuraavaksi tuliki sitte Operaatio Pakkaus.

Siinä meni jostain kasista about vartin yli ysiin.

Otin aika paljo kaikkee mahollista mukaan. Eli perus leirivarustus, johon jo tottunu.

Varahousut
vara-alusvaatekerta
sukkia muutamat varaparit
takki nro 2

siihenpä tais loppua vaatevarannot, sitte

musitiinpanovälineet
Mannaa Jumalan Lapsille -kirja
Raamattu
makkaratikku
puukko
ruokailuvälineet
pesukamppeet poislukien pieni unohdus, eli hammastahna

Sitte

Ku pakkaus ynnä pikapetaus ja muut hommat oli redi, lähin siinä kakskyt yli ysin (15-20 minuuttia aikataulusta jälesä) liikkeelle.

Aattelin, että kerkiää hyvin vielä ostaa leirimässyä / juomista ennen lähtyä kaupasta, ku siis kukaanhan EI käy lauantaina aamusta kaupassa, ei ainakaan ketkään jotka ostaa paljo kamaa.

Joo.

Kauppaan ku pääsin, niin oli sen verran paljo kello, etten ehtiny enää jäädä pohtimaan, että mitää mässyä sitä ostais ja vielä vähemmän olis ollu aikaa siihen, että olis säätäny pakkauksen niin, että olis mahtunu sinne ne. Ostin sitten vaan kaks puolentoista litran limsapullua, joista muuten toisessa on vielä jälellä juotavaa ja menin jonottaan. Joo. JONOttaan. Kaks kassaa koko kaupassa auki ja molemmissa semmosen kymmenen metrin jonot. Vähä aikaa siinä jonottelin ja heitin jonku vanhemman mieshenkilön kans herjaa siitä Prisman uudensta pomosta (24v. nuori nainen), että ei vissiin oikeen osaa hommaansa, noh... Kello lähesty uhkaavasti puoli kymmentä (klo 09:27;30.50+), ku Kesiksellä piti olla ollu puolikympiltä (siis oman aikataulun mukaan, jotenki menny tuo aikataulutus järkiään häneksi siis mulla muutenki lähiaikoina vissiin...) ja lähtö siinä 09.45 Meinas tulla muutamaki kirosana mieleen, mutta tyynesti ohitin moiset turhuudet. No, sitte aukes kolmas kassa, tässä vaiheessa oli enää kaks metriä kassalle, niin ei paljo hyövyttäny vaihtaa jonoa.

Olisinko joskus 09.35 ollu kassalla ja siinä sitte säädin ne pullot mahdollisimman nopeesti ja ajattelematta sivutaskuihin, ku en muistanu, että sillon ku on kiire, pittää ensin aatella mitä tekkee ja sitte tehä se mitä aatteli, niin säästyy monelta vaivalta ja aikaaki säästyy.

Oli kiire, niin en muistanu sitä.

Noh, kuitenki olin Kesiksellä pulloineni ja rinkkani kanssa siinä 09.44 ku olin ensin pyöräilly sinne kaupasta valon nopeudella. Meinas olla huumori vähissä. Sitte ku vielä tytöt sano, että olisin joutunu muka JONAKSEN kans samaan autoon, niin se meinas olla niinku viimmenen niitti minun arkkuun! Kerranki ku jo olin viikkua aikasemmin varannu paikan Veken autosta, niin siitähän minä en alakanu luopumaan niinku kirveelläkään! Kerranki ku ei KOKO AJAN tarvinnu kuunnella Jonaksen juttuja....... Ei kait niisä niin mittään vikkaa oo pieninä annoksina, mutta ku eieieieieieieieieieieieieiei! Niitä ei SAA pieninä annoksina! Ja Jonas on kyllä tietonen asiasta, kun olen maininnu, siksi kai minä siedänki sitä kohtuullisesti (no, okei, voi vaikuttaa siltä, että en niin tekis, mutta totuus on toisenlainen). :)

Noh, Veke tuli sitte siihen joskus 09.47 ja lähettiin viitisen minuuttia vailla kymmenen liikkeelle, vietiin ensin turhia kamoja varastolle (mikähän senki kohtalo lienee tässä tulevaisuudessa).

Matka meni mukavasti höpistessä. Autossa oli Veke, minä, Salla ja oliko se Anni... Ei voi muistaa. :P

:)

Sitte ku oltiin lähellä maalia, niin Veke käänty väärään suutaan kolmanneksi viimesestä risteyksestä. :P Käännyttiin sitte seuraavan talon pihatietä hyväksi käyttäen takaspäin.
Soitin Paukulle ja kysyin ohjeita, samalla ku Paukku vastas, niin sanoin Vekelle, että se on tuo seuraava risteys kuitenki sitte mistä pitää kääntyä ja niinhän se oli, Paukku sano sen viiskyt metriä risteyksestä ja kerettiin kääntyä, kunhan Vekeki rekisteröi mun hennon ääneni, että olis paree kääntyä... pistää miettimään puhunko mää tosiaan niin hiljaa, ettei sitä kuule...
Noh, anyways, vika risteys oli selvääki selvempi, niin siihen ei enää tarvinnu ohjeita. :P

Sitte oltiinki perillä.

Kamat autosta ja paikan valtaus!

Kylläpä tuo aika rientää. Oon kuluttanu tähän mennessä tähä stooriin semmosen 45 minuuttia ja ollaan vasta perillä....

Noh, jatkuu.

Elikkäs sitte oli alotustsembalot, piettiin vähä nimenhuutua ja sitte otettiin piirissä tutustumishomma parityönä ja esiteltiin toisemme. :P Itellä se oli helepompi homma ku Sannan kans tullu juteltua aika palijo Kesiksellä. :P

Sitte oltiin semmosta leikkiä, missä piti asetella oikea käsi jonku olkapäälle ohjeiden mukaan. Elikkäs esim. ohjeena oli, että laita käsi semmosen ihmisen oikealle olkapäälle, johon haluaisit tutustua paremmin ja sitä rataa... LÅL

Joo. Siinä sitte päästiin pikkuhiljaa itse asiaan, elikkä syömään, muiden säätöjen kans (kasattiin joukkueet päivän pölkynryöstöasemasotaa (toisissa piireissä käytetään erillaisilla säännöillä nimellä lipunryöstö) varten). Minä ja Veke jouduttiin joukkueenjohtajiksi, Veke siksi, ku kukaan muu ei oikein halunnu niitten joukkueessa siihen hommaan ja minä sillä tavalla, että ku meidän porukassa ei kukaan oikein tuntunu aktiiviselta, niin piti vähä vauhtia saada hommaan, niin minä sitte ohjastin vähä joukkuetta eteenpäin asiassa ja pelinjohtaja sano, että siinä on sitte teidän johtaja (minkä Manna kanonisoi sillä, että sano, että säähän se otit komennon oikeestaan tuosa)

Kaksi erilaista johtamistyyliä siis tulisi kohtaamaan päivän matsissa.

Veken alhaalta päin tullut päällikkyys (alaiset valitsivat joukostaan johtajan)
ja
minun ylhäältä päin nimitetty johtaja (johtaja ylemmän asettamana).

Ja sitte ku oli pelivalmistelut suoritettu, syömään.

Joskus kahen aikaan sitte alko peli. Saatiin valita ekaksi oma pelialueen puoli, valittiin strategisesti se puoli, missä oli keskellä latu, siinä oli hyvä olla passissa toinen osa ryhmää. Aattelin, että on sama antaa niitten jotka haluaa juosta, antaa juosta, tärkeintä oli voitto, ei rehti peli (muka), Jonas sai käydä suorittamassa tehtäviä ja hakemassa rahaa meidän tiimille. Paljo sitä tuliki. Yllätyin suorastaan, ku vähä luotin siihen, että ku Manna on eessä, niin se osaa hoitaa homman siellä päässä, niin ite olin taka-alalla johtamassa. Veke lähti ite tulemaan heti alussa ja istuskeli meidän vankilassa aika pitkään. Strategia oli siis voittaa peli ja taktiikka oli se, että puolustetaan alkupeli ja keskivaiheilla vähä aktiivisemmin peliin mukaan ja lopussa vyörytys. Tämä toimi paremmin ku hyvin sillä maastolla mikä meillä oli ja ku oli sinänsä kahtiajakautunu porukka, että puolet halus juosta ja puolet ei mielellään ku pakon eessä. Pakko oli siis vähä tehä päätöksiä joista kaikki ei tykänny. Oma moka tuli mulla siinä ku loppu peleissä oli yks sattumakortti mulla vielä taskussa (en löytäny sitä vasta ku seuraavana päivänä ku se oli menny piiloon hanskaan, vaikka kuinka taskuja kaivelin ja vastapuoli sai yhen koskemattomuusreissun siis sen mun mokan takia siinä lkoppupeleissä (ei onneksi tuottanu se tulosta, mitä nyt meille yhen vangin enemmän, mutta joo harmitti vähä sitte sunnuntaina ku kaivelin taskuja tarkemmin, että d'oh!)).

No, peli voitettiin kuitenki. Sannalle kyllä kävi aika ikävästi siinä lopussa ku vastapuoli lähti epätoivoseen rynnäkköön voittaakseen (meillä oli niitten yks pölökky, joka tuotti meille kymmenen pistettä samalla ku niiltä meni viis, eli viientoista pisteen kaula oli ja pysy.) Voittoa tosiaan himmensi se tapaturma mikä kävi Sannalle (eikä sillä ollu mitään merkitystä kyllä muutenkaan, että sinänsä vähä jäi semmonen mitäänsanomaton maku siitä pelistä)

Kohta loppuu puolitoista tuntia, niin taian jatkaa tästä sitte huomenna lisää. Tiiän, että täsä nyt ei ollu paljo mitään Salla sinusta, mutta en vielä päässy mihinkään tässä pitkässä jutussa, että soriiiii. Toivottavasti riittää tämä tältä päivältä. :)

Ai, että riittää? No kiva! Hih! :)

Kiva kiva. Laskeskelin sen varaan, että porukat olis herättäny aikasin aamulla lähtiessään, mutta ei. Nehän kuupoili kotona kymmeneen. Suunnittelin illalla myös, että olis ilmottautunu ensimmäisten joukossa aamulla nuortenleirille. Not. Ilmoittaudunpa siis vasta nyt. Muutenki meni hienot ja hyvät suunnitelmat pilalle tältä päivää, koskapa toivoin, että porukat olis pysyneet mökillä yön yli, että olis jatkanu päivää loppupäästäkin, mutta ei. Hyvin alko. Mutta tästä eteenpäin paremmalla sykkeellä!