IRC-Galleria

Olin tuossa puolen päivän aikaan tauolle menossa metsän suojiin, kun havaitsin etuvasemmalla lähelläni liikettä, hieman säikähdin, pysähdyin ja katsoin tarkemmin mikä sen liikkeen aiheutti. Metsän suojista loikki minun vierelleni jänis! :) Se tuli rauhallisesti kahden metrin päähän minusta ja pysähtyi siihen minua ihmettelemään, minä ihmettelin sitä takaisin. :) Hetki meni ja jänis jatkoi matkaansa yhtä rauhallisesti kuin oli vierelleni tullut. Kiersi selkäni taakse ja lähti montusta jossa olimme, tien yli toiselle metsäalueelle. :D

Ei voi muuta, mutta kuinka voisin muuttua, jos ette anna siihen mahdollisuutta?

Jeps. Katoin tuon leffan toisen kerran tänään, amisstadissa. :D

Ehkäpä tämä tästä. Jos vaan olis niitä YSTÄVIÄ.

Olen väsynyt kaikkeen tähän, mikä kuuluu mun elämään. Mikään ei muutu, ei huonommaksi, ei paremmaksi, paitsi väsymys. En jaksa tehdä yhtään mitään, olen loppu. Jäljellä pelkkä rutiini. Sen avulla varmaan jaksan. Voin kuvitella tilanteen, jossa olen kuollut, mutta silti vain jatkaisin elämää, kunnes joku sanoo, että hellitä vähän, kuolleen ei tarvitse vaivautua, saa vaan olla. Sitten kaadun vaan maahan ja olen siinä, mutta silti ahdistun, en tiedä, miten rennosti kuollut saa ottaa, kuinka rento täytyy olla, että lasketaan kuolleeksi. :D Mutta ei se mitään. Joskus elämä on tällaista. Voisin jopa kuvitella, että seuraavat 39 vuotta ovat tällaisia, tai vielä pahempia, yksin, kumppanin kanssa jaksaisi varmasti eri tavalla. Tai edes silloin jos olisi jotain reaalista toivoa saada kumppani itselleen. :D Epävarmuus, se kait minun voimani on vienyt. Ei lepoa, aina täytyy olla valppaana kuin haukka. Miksi? Että olisi mahdollisuuksia elää ja olla. No rest for the wicked.

Ensin suihkuun, sitte syömään ja kirjoittaan kirjettä Annille ja sitte kauppaan ja kirjottaan kirjettä Ainolle. :D

Istuttiin punaisissa autoissamme, kun äsken kohdattiin, samalla viivalla oltiin, tasavertaisia kumpikin, sinä kaistallasi, minä omallani. Sinä tietäsi jatkoit, minä seisoin vain. Viimein lähdin minäkin. Tie, se minne sinut vei? Sitä tiedä en, mutta silti sinua muistelen.

Kaikki ollu aika turhanaikasta touhua, mitä on tullu tehtyä sitte ku on töistä päässy. Enimmäkseen elämä koostunu nimenomaan nukkumisesta ja töistä, ehkä vähän jääny aikaa syömisellekki. Harvoin kavereita näkee nykyään ja vielä harvemmin tulee oltua yhteyksissä, jos en satu näkemään. Ehkä tämä on vaan ohimenevää kautta, jotenki iloisen pumpulimaisen turhauttavan masentavaa ollu, tai jotain. En tiedä. ...Mä en tiedä mitään... Hm. Eräässä laulussa sanotaan seuraavaa, ei ole suurempaa, kuin työtä tehdä ja rakastaa. Ehkä se työnteko nyt on menny sen rakastamisen edelle valitettavasti tällä hetkellä, tai sitten se on siirtyny yksittäistapauksista, jotka tahtoo suoraan sanottuna väl... ...aika usein masentaa, kokonaisuuksiin, mutta kokonaisuudet ei tunnu välittävän ku ainoastaan toisista kokonaisuuksista, tai oman kokonaisuutensa osista. :-/ Mutha joo. Enpä nyt ala masistelemaan asiasta. Ihan turhaa. Ku ei kukaan kuitenkaan tunnu välittävän. :D

...Päältä kiiltelee,
sisältä mätänee,
olen valheen rakentaja,
Herra armahtakoon,
tiedän mikä mä oon,
merkinkantaja,

mä vihaan,
se tulee sisältä,
mä lyön,
se polttaa kädessä,
mä en kadu,
se lukee otsassa,
hei Karitsa, mut
puhdista,
vapauta,
merkinkantaja.

Ihan vähän alkaa vaikuttaa siltä. :D Mutta sellaista se elämä on. :P

Ku huomenna alkaa työt kuudelta.