En uskonu että voisin koskaan rakastua, ehdin jo luulla et miussa itsessäni on jotain vikaa, mut näköään oikea tyyppi ei vain ollu sattunu kohdalle... Tää on ihanan kamala tunne; kun nauttii kaikista jutuista ja elämä hymyilee nyt kaikin puolin (vaikka kesä kestikin kaksi viikkoa ) mutta kuitenkin pelkää niin menettävänsä toisen.. Ei tiedä miten päin olla kun ei voi oikein vieläkään uskoa että tää on totta!
Kiitos Jarno että olet elämässäni<3