IRC-Galleria

NEGAILEN!?! Oon ollu älyttömän väsyny jo pari viikkoa. Yskä on kestäny melkein kuukauden (enkä pääse lääkäriin vasta kun kuun lopussa) ni luulen et se on vieny voimat. Oon fyysisesti ihan loppu ja meen koko ajan maitohapoille vaikka oon syöny oikein ja levänny. Tottakai tää väsymys on sitten vaikuttanu mun mielialaankin kun vituttaa se ettei jaksa mitään.

Mut..

Mietiskelin just kun laitoin näit sirkuskuvia et mulla on lähes joka kuvassa tosi iloinen ja onnellinen ilme. Jostain sain tänään revittyä jotain ihme-energiaa iltapäivällä kun alettiin kokeilla noit sirkusvälineitä (trapetsi, kangas ja nuora). Oli ihan sairaan kivaa ja tuli pitkästä aikaa onnistumisen tunteita. Tanssissa niit ei oo taas pitkään aikaan tullu kun tuntuu et oon koko ajan vaan paskempi ja paskempi. Ehkä se johtuu siitä, että alan tietää MITEN asiat pitää tehdä mutta tekniikka ei vaan riitä niiden asioiden toteuttamiseen. Oon päivä päivältä kauempana sellasesta tanssijasta kun haluan olla koska katson ja mietin joka päivä niin paljon tanssia ja tavoitteet nousee. Mut tänään sirkuksella vaikka tehtiin tosi alkeita ja vaikka ne sirkusopiskelijat on lajeissaan tosi hyviä niin mä olin loppujen lopuks tosi tyytyväinen itseeni: en luovuttanu missään tempussa vaan kokeilin niin monta kertaa et onnistu, jaksoin kaikki lihasreenit ja yllätyin nuoralla miten hyvä tasapaino mulla on kuin onkin!!! Ja sit oon oppinu heittää kolmee palloa!!! Ja sit jäin vielä tunnin jälkee reenaa perhosvolttia vaikka mun pitäis olla toooosi väsyny!! :DDDD

Tähänki asti mua on vaan vituttanu koko illan ja oon kyräilly itekseni ku tuntuu et ihmiset on kohdellu minuu kaltoin ja oon halunnu olla vaan yksin. Mut miks vitussa mä haluan olla tieten tahtoen pahalla tuulella ja tympääntyny!?!? Voi kuulostaa tyhmältä mutta kun katsoin tota mun tän hetkistä profiilikuvaa ja mun ilmettä ni tulin siitä hyvälle mielelle. MITÄ MIE oikein mietin ja vatvon asioita ko se puuduttaa ja pistää vaan enemmän väsyneeksi!

Muutama viikko sit olin tosi onnellinen ja energinen ja iloinen pitkään aikaan (johtuen ehkä eräästä ihmisestä) mut nyt yhtäkkiä taas on kaikki voimat pois. Tää on erilaista kun ennen koska mulla on kuitenkin hirvee halu tehdä asioita: reenata, laulaa, valmistautua pääsykokeisiin, tehdä sooloa ymym. mut kun oon vaan fyysisesti NIIN POIKKI! Mun on pakko löytää se voima nyt ihan vain itsestäni eikä niin et joku muu ihminen sais mut energiseksi. JA tää negatiivisten asioiden pyörittely päässä pitää jättää kokonaan! Jos joku on mulle epäreilu niin se ei ole sit mun arvonen ihminen! Ni.

Tulin yhtäkkiä iloiseksi kaikesta ihanasta mitä tässä ihan lähiaikoina tulee tapahtumaan:

* Huomenna Evitan kolmanneks vika esitys (voi miten haikeeta mut pitää ottaa kaikki irti!)
* Viikonlopuksi Treelle siskon ja ystävien luo<3
* Maanantaina Torakkailta jossa esitetään Jukan kanssa duetto täysin improllaaaa!!! hui..
* Tiistaina ehkä Alfalle reenaa voltteja sirkuslaisten kanssa.
* Keskiviikkona Nätyn pääsykokeet jossa haluun vaan pitää tosi hauskaa mut silti ihan tosissaan.
* Torstaina tokavika Evita :'/
* PERJANTAI on perjantai<3
* Ja lauantaina Evitan VIKA esitys :''((( Apua aloin jo nyt itkeä!) ja Hautajaiset joissa LAULAN IHAN OIKEEN BÄNDIN KANSSA, SE ON IHAN SIKA KIVAA!!!!! :DDD

Et sellasta. Sais vaan tän uupumuksen pois ni kaikki olis ehkä hyvin (voisin ehkä käydä aikasemmin nukkumaan...?? :o )

Niin ja sit päätin et en stressaa ihmissuhteista. Ei ne mihinkään etene/parane jos mie niitä vaan yksin pohdiskelen. Härkää sarvista kaikissa asioissa ni sit ainakin mennään saman tien johonki suuntaan. Ja se että tekee asioille silloin jotain kun siihen on mahdollisuus eikä ressaa niistä silloin kun niille ei oo mitään tehtävissä.

Olipas hyvä antaa ajatusten tulla ulos näin kirjoittaen, parempi olo heti. Ehkä mun vaan pitää aina välillä vajota tosi syvälle omaan itseeni oman itseni kanssa ja möyriä ja kaivella siellä oikein kunnolla että voin sit taas tajuta itsestäni jotain uutta ja nousta taas tähän maailmaan vahvempana ja viisaampana (taino siit en kyl tiiä) ja nauraa sille miten tyhmä taas olin siellä melankolian syövereissäni. hehhe. :DDD

Kiitos sirkukselle ainakin hetkellisestä pelastuksesta ja ilon ja onnistumisen tunteesta! <3 Kroppa on mustelmilla ja naarmuilla ja finitocaputo mutta sielu nauraaaa-aaaa-aaahahahahaaaaa!!!

Hyvää yötä Raisa (Maailma on sun!) *hali*

Ps. Miusta tuntuu et voisin tulla tosi hyvin toimeen sellasen ihmisen kanssa jonka kanssa mien oo koskaan jutellu ja pidän siitä jollain hassulla tavalla vaikka tiedän että se ei pidä minusta.

Pps. Pasila on tosi hyvä tv-sarja. Repomies on rautaa. Jumalauta!

Sauna Open Air
Provääns
JUHANNUS
Tuska
BB-viikko siin välissä
Ruisrock
Ilosaari

Ainakin näin alkuun! Awwwww<3<3<3

Ja kaikkiin näihin ihaniin tapahtumiin matkustan ihanan ihanasta KESÄHELSINGISTÄ!!!!!!!

Katviiiii en jaksa oottaa!!!

(Ainii ja sit jos jollain olis meille kämppä ja töitä?)

Mut SILTI sammuin vessaan vaik tuli imastuu ainki kolmet viivat tehoo. ;/

http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewProfile&friendID=11786979

Kuunnelkaa! Tehdään bändi tunnetuks jee!

:)))

Serkku ja serkun kaveri tuli kylään ja meni kuuntelee hevii. Minä vaimon kanssa jäin juomaan punkkua ja kuuntelemaan ysärihittejä. AIKAKONE!!! :'DDDDDD

Kohta Erikkiin parille ja sit ehkä Klubi.. Mietittiin myös Silver Moonin karaokea kun nyt laulattaa niin kovin.

Mut punkku on JEES! naminaimiiiiiiiiiiiiiiiiii!!!

AAAA-MAGIAAA!!! WEEE---OOO---UUU--WEEE---OOO!!!

Esitys menossa ja vaihdellaan vaimon kaa mekkoja kohtauksiin!!! Kivaa!!! :DDD

Helsingin Stoassa kävin kattoo mielenkiintoisen norjalais-suomalaisen, musiikkia, teatteria, performanssia, klovneriaa, komediaa, mustaa komediaa, kärsimystä, tanssia, poikkitaiteellista, taikuutta ja visuaalisuutta yhdistelevän teoksen. Fyysiseksi teatteriksi sitä vois kai kutsua. Aluks olin et ei helvetti, taas jotain tekotaiteellista shittiä mut ekan kerran ko repesin nauramaan, ja se oli aika alussa, ni tajusin että tässä onkin jotain erikoista, jopa paikoitellen vaikuttavaa tunnelmaa. Ja jutussa oli paras näkemäni komedienne! Esitti koomista ja ällöttävää, Chaplinmaista pikkumiestä. Ei juma mitkä ilmeet, eleet, liikkuminen ja pokka. Ihan yli vedetty hahmo mut just siks toimi niin pirun hyvin. Lopussa sekosi kiimasta kun nai itsarin tehnyttä naista(Hedda) ja alkupuolella näytteli orgasmin jonka sai kun samainen nainen piti kättä tämän olkapäällä. Kaikki tää koomisesti, mutta uskottavasti ja just lopussa jopa raa'asti. Mut kun se esitti kanaa niin oli pakko nauraa jopa ääneen!! Siit tuli miun esikuva jos klovneriaa tai stand uppii pitää joskus vetää!!!

Siistiä nähdä jotain ihan uutta ja erilaista. Kokeilevaa ja riskillä tehtyä. Ei mitään pommin varmaa perusteatteriviihdettä. Voi johtua myös siitä, että ohjaaja on jonglööri ja ohjannut aikaisemmin pääasiassa sirkusesityksiä.. Mut jea, muutamia kökköjä osatekijöitä lukuunottamatta, TOIMI! Ja pisti ajattelee. Se on aina hyvä, jos esitys saa jonkun fiiliksen päälle ja ajatukset liikkeelle, hyvässä ja pahassa.

Katsoin toissa yönä yksin ja eilen vielä vaimon kanssa uudestaan Sweeney Toddin. Se oli vaikuttava.. Paras ikinä kuulemani musikaalisävellys, täydelliset näyttelijät rooleihinsa ja Tim Burtonin tapaan se tietty outous ja satumaisuus mikä imaisee mukaansa. Loppujen lopuksi tosi raaka ja sairas leffa ja kauhistuttaa se kuinka saastainen Lontoo on ollu silloin joskus vuonna 1800!

"There's a hole in the world like a great black pit
and it's filled with people who are filled with shit!
And the vermin of the world inhabit it! "

Meni kyllä suoraan miun lempileffoihin/musikaaleihin. Olis siistiä olla mukana jos tuo tehtäis Suomessa vielä joskus. Huoh.. voivoi, kumpa saisin tän äänen parannettua ja pääsisin taas laulamaan.. Nuo biisit tuossa on niin hyviä että itkettää! Ja ne näyttelijät! Huippulaulajia kaikki myös, ja karismaattisia ja lahjakkaita jajaja.

Ihanaa että näkee ja kuulee tämöstä mikä vaikuttaa ja koskettaa ja inspiroi sitten omaa opiskelua! Ehkä taiteesta ja taiteilijoista on sittenkin jotain hyötyä jos joku musikaalikin pystyy tuomaan motivaatiota ja iloa näin paljon! Ehkä joskus sitten kun on hyvä niin pystyisi itsekin koskettamaan jotain ihmistä ja saaman omalla työllä jotain hyvää aikaiseksi. Ja vaikkein näyttämötaiteella aidsia paranneta niin ehkä siitä jotain hyötyä voi kuitenkin yhteiskunnalle olla.

Välillä olo tuntuu niin turhalta ja on sellanen fiilis että ei miusta ole mitään hyötyä tälle maailmalle, että pitäis olla tuolla rauhanturvaajana tai vaikka unisefin flaijereita jakamassa, mutta sitten kun miettii miten paljon esimerkiksi musiikki on auttanu minua kun on ollu vaikeeta tai jos oon nähny esityksen tai leffan joka koskettaa niin kyllä oon paremmalle mielelle tullu ja saanu niistä elämän iloa! Että jos sit pystyn kuitenkin tätä omaa kutsumusta seuraten auttamaan ihmisiä. :)

"But the work waits
I'm alive at last
And I'm full of joy"

<3

Harjoteltiin vaimon kanssa pehmolelujen kanssa vatsasta puhumista. Miun nallen nimi oli Nalle Lukkokorva. (yrittäkää ite sanoo LUPPAkorva liikuttamatta huulia!)

Putosin sängyltä ku nauratti. Lukkokorva. Aaaahahahah!