IRC-Galleria

Olin alkanut epäilemään että pöntössäni asustanut näätä oli saanut pentuja ennen kohtaamistaan kohtalon (vasara, tilattu postimyynnistä) kanssa.
Voi tietysti olla että olen tulossa hulluksi, mutta epäilempä sitäkin.
Uutisissa kerrottiin että Ruotsin näädästä (siitä yhdestä) oli löydetty lintuinfluenssaa (ja kyllä, näätäkin on eräänlainen lintueläin), joten ainakaan liian varovainen ei voi olla.
En ole uskaltanut suorittaa tarpeitani pöntöllä moneen kuukauteen koska näin siellä lillumassa epäilyttävän näköisiä könttejä, karvaisia ja vihreitä, ihan niinkuin näädätkin.
Vessan virkaa on toimittanut vaarin vanha olkihattu jota tuskin vaari enää haluaa takaisin.
Otin puhelinluettelon kauniiseen käteeni, tosin luettelo on hyödytön kun en aikoinani jaksanut opetella niinkin turhaa asiaa kuin lukeminen (kyllä, kirjoittaa osaan, mutta sitäkin välttävästi).
Palokunnan numero puhelimeni pikavalinta ykkösessä tuli jälleen "tarpeeseen".
Jälleen ystävällinen palomies asiani esitettyäni haukkui homoksi mutta korjattuani että olen nykyään naaras, pahoitteli ja kehoitti soittamaan lääkäriin.
Pahavaan ei ne siellä lääkärissäkään mitään mistään näädistä tiennyt, tosin lääkäri taisi muutenkin olla hiukan sekaisin koska vastasi "Esan kuppi ja kahva", tiedä sitten oliko urologi vai mikä.
Viimeisenä oljenkortena rimpautin eläinsuojeluyhdistykseen josta lähettivät salamana kaksi karvaista kreikkalaista kuulantyöntäjänaista tutkimaan vessani ihmeitä.
Hetken tongittuaan toinen näistä viehkeistä naaraista tuli luokseni ja pamautti minua ystävällisesti paskalapiolla suoraan nenänvarteen.
En tiedä miten tämä kaikki liittyi näädän poikasiin, mutta eläinten ystävät supisivat jotain vessan vetämisestä asioimisen jälkeen, en tosin kuullut sanatarkasti koska olin hiukan pihalla saamastani tillikasta.
Takaisin lähtöruutuun.
Mutta jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin : naamani on nyt edes hiukan symmetrisempi kuin ennen!
Mutta mitä vittua tuo norsu tuossa hymyilee?

Huomasin huoltsikalla hylätyn pappatunan.
Aloin elämään kadotettua nuoruuttani ja päräytin moopedilla lähimmälle metsätielle.
Vauhti oli hurja mutta penkki tuntui jotenkin epämukavan muhkuraiselta.
Päätin pehmentää penkkiä muutamalla sadalla muikealla pierulla.
Noin tunnin ajon jälkeen paikallinen poliisi viittoi minut tien sivuun.
Tunsin outoa liikehdintää pakaroissani ja pelkäsin vanhojen pukamieni tehneen come backin, mutta ihme ja kumma sus siunaa!
Persaukseni alta pilkotti Pekko Aikamiespojan vähemmän iloinen mutta sitäkin ruskettuneempi lärvi!
Vittuuntuneen oloinen Pekko alkoi itkeä tihurtaa sinivuokoille että oli ollut huoltamassa mopoaan, kun yhtäkkiä joku oli hypännyt päälle ja vienyt Pekon mopoineen päivineen.
Tarkkakorvaiset poliisit eivät Pekon paskapuheisiin uskoneet vaan pamputtivat siniseksi siihen paikkaan.
Minulle toivottivat turvallista matkaa ja Pekko lähti kuudeksi vuodeksi lusimaan liikenteen vaarantamisesta ja virkavallan halventamisesta.
Eivät tainneet miliisit kuulua Koivusalo-Funclubiin.
Pitäisiköhän minun hankkia rillit tai ainakin tutkituttaa mun perse?
Ihmisen suussa kun elää vaikka mitä pasiliskiä...

Huomasin finnin rintakehässäni.
Ei lähtenyt puristelemalla joten sutasin saksilla irti poikki.
Vuosi vaan niin perkileesti että raahauduin lääkäriin.
Niinpä niin, nyt minut tunnetaan yksinäinenmies-nimen
lisäksi myös nimellä "yksinänninenmies".

Vessan pytystä ryömi ylös näätä.
Soitin palokunnalle ja haukkuivat homoksi.
Kiitin avusta ja kopautin näädän hengettömäksi.
Uskokaa kun sanon että näädästä EI tule kovin makoisaa soppaa.
Mutta kyllä sillä nälkä lähtee.
Tai ainakin ruokahalu.

Paavo-ukki tuli käymään.
Oli käyny virossa ja ostanut lekan kossua tuliaisiksi.
Oli vaan perhana juonu pullon matkalla.
Ukki ei koskaan ole ollut kummonen uimari.
Potkasin avantoon.

Tänään en tehnyt juurikaan mitään ihmeellistä.
Mitä nyt uuden vuoden kunniaksi vaihdoin sukupuolta.
Ja kalsarit broidin kanssa.

Sorkke et oon laiminlyöny sua nyt näin pahasti rakas päivis.
En oo kirjottanu moneen päivään.
Ai miksi?
Söin kaikki syksyllä keräämäni sienet kerralla ja tuli aika outo olo.
Viikko meni enkä ees huomannu.
Sienet olis varmaan pitäny sillo syksyl pakastaa ja sit keittää enneku syö.
Mut en mä mikään vitun Harri Syrjä ole.

Ajattelin viettään uuttavuotta jo näin hyvissä ajoin.
Ostin kaksi lekaa kossua.
Minulla taisi olla kivaa.
Heräsin Turun torilta housut märkänä ja vappuhuiska persiissä.
Annoin huiskan ohikulkeneelle lapselle.
Lasta hymyilytti.
Eipä hymyilytä enää kun haistaa huiskaa.
Kotiin oli kiva kävellä.

Kuten varmaan nokkelimmat jo arvasivatkin,
en viihtynyt uudessa talossani kovin kauan.
Olivat syynä sitten talon ahtaus, puuttuva seinä tai se,
että se oli alunperinkin rakennettu peukku keskellä perssilmää,
joutui talo purkutuomion alle, kaikesta viihtyvyydestään huolimatta.
Mäjäytin vasaralla paskaksi.
Nyt myynnissä huuto.net:issä.
Ei HV:tä eikä postikuluja!

Tänään pääsin muuttamaan.
Siis siihen piparitaloon.
Onhan se hiukan ahdas.
Tai oli.
Pieraisin seinän vieressä ja puolet mökistä lens helvettiin.
Toisaalta nyt ilmastointi pelaa paremmin.
Söin oven pahimpaan vitutukseen.