IRC-Galleria

Tiedättekö ihmiset, mulla on oikeesti ollu jonkinlaisia sopeutumisongelmia nytten. Kun tulen kotia se tuntuu vähän oudolta, kun kuljen julkisilla se tuntuu vähän oudolta, kaupunki ihan vieraalta. Älkää ihmetelkö jos katoan sit jossain vaiheessa, sillon mä olen pystyttäny teltan jonnekin päin maailmaa.. Suomen luonto on upeeta, siellä on paljon kaikkia puita ja oksia joihin voi tarvittaessa tarttua, siellä on järkyttävästi kalliomaastoa nousuineen ja laskuineen, siellä on kylmiä öitä, siellä on iltoja joita nuotio lämmittää ihanasti, aamulla on hetki kun on kylmää mut se lähinnä vain virkistää, eri linnut laulaa ja huutaa ja se ei pelota. Ja jos käy hyvin sä voit olla mahtavien ihmisten kanssa samalla reissulla - mitä muuta vois tarvita

Se mitä ihminen tarvii on loppujen lopuksi aika vähän. Tai se on tiettyjä juttuja, tiettyjä asioita, tiettyjä ihmisiä. Mun on nyt viikonlopun aikana ollut pelottavaakin huomata että periaatteessa mä en tarvitsis esimerkiksi telkkaria, kasaa astioita, dvd-laitetta, mun mankkoja jne. Kaikki on vaan semmosta jotenkin ylellisyystavaraa. Okei, nettiä tulis ehkä ikävä, kait. Ja ketä me tarvitaan, mitä mä tarvitaan. Jos rehellisiä ollaan - kun mä olin viime vuonna Lohjalla en sillon kun lähdin sieltä kaivannut oikeestaan mitään enkä ketään vaikka automaatin sitruunatee olikin okei ja jotkin ihmiset. Nyt kun mä olen täällä. Mä olen viettänyt upean, elämysrikkaan, vaikean, rakkaan, opettavaisen, haastavan, mielenkiintoisen, antoisen vuoden Järvenpää-Helsinki akselilla, kotona ja koulussa ja ny kun lukuvuotta on jäljellä ihan liian vähän mä olen tajunnut miten paljon kaikki se mitä mulla on ympärillä, miten kaikki ne asiat ja miten kaikki ihmiset ympärillä merkitsee mulle älyttömän paljon. Musta tuntuu kuin mä olisin vuoden aikana jakautunut 17 erilaiseen ja erikokoiseen osaan ja se on se miten mä olen, ja se on hyvin mutta aina jonkun lähtiessä musta tuntuu niinku mä jäisin kesken ja niinku musta katoais jotain. Minä kaikkina kasvoina, kuulostaa ehkä vähän oudolta mutta toisaalta aika hyvältä

ja ny yhtä proosallisesti mä meen pesee pyykkiä, syömään ja katsoon huippista.