IRC-Galleria

Vihasuruärsytys. Kova yritys palkitaan vielä kovemmalla takaiskulla. Nyt tiedän totisesti mistä pysyä erossa. Mieluummin piiloudun multakasaan päästäisen kaveriksi. Sanat kaikuvat ilmassa kenenkään niitä kuulematta. Radion typerää lallatusta kyllä hoetaan. En yritä enää mitään, välttelen kaikkea. Poltan kaiken. Lumen peittämä hiekkarantakin saa olon tuntumaan paremmalta. En pyydä paljoa: en ruokaa, en suojaa, vain pienen pienen... Se ei ole paljon. Puhallus, ja kaikki on poissa. Näin kaatuu horjuva korttitaloni ja minä putoan syvälle. Julmia päätöksiä, itsekkäitä ratkaisuja, tuskaisia selän kääntöjä ja ivallista valitusta. Pääni painuu nöyrästi jalkojen tasalle kynsien epätoivoisesti raapiessa hyisen maan pintaa. Tähän se loppuu. Viimeinen pullo eliksiiriä. Menköön sen mukana kaikki muistot. Toivoo, uskoo, luottaa. Sekunnin murto-osa: tyhjää, kadonnutta, poissaolevaa. Lopun alku on kääntynyt selkeäksi lopuksi, viimeiseksi lauseeksi, pisteeksi sen perässä. Hiljaisuudeksi.