IRC-Galleria

On vaikeaa uskaltaa pyytää ystävää. Usein huomaan olevani allapäin, mutta luontaisesti salaan sen kaikilta. Uusia solmukohtia muodostuu, lisää sotkua ja lopulta vyyhti on auttamattomasti sekaisin. Olen nyt yrittänyt tukeutua ihmisiin. Osaan melkein ajatella että minulla on oikeus olla surullinen. Olen tavannut, jutellut, halannut ja itkenyt. Se auttaa aina hetkeksi. Viime yönä nukahdin juuri ennen kuin minut kutsuttiin ulkoiluttamaan jalkoja... harmittaa, mutta ainakin nukahdin. Tuntuu samaan aikaan iloiselta ja surulliselta, vahvalta ja voimattomalta. Äiti sanoi etten ole pitkään aikaan ollut yhtä iloinen kuin nyt (kun lauleskelin kotona mennen tullen), mutta enpä tiedä... kevät tekee ihmeitä. Ja kaverit. Eilen onnistuin hajottamaan kaksi tietokonetta ja päätin ostaa kannettavan.