IRC-Galleria

Äkkiä sinne, äkkiä äkkiä, hopihopi, mitä vielä siellä kuhnailet? Vauhtia nyt, pitäisi jo olla täällä, reippaasti! ...jne... Sarjassamme: lyhyt kuvaus tästä päivästä ja huomisesta. Parasta niin. Sattuu ja tapahtuu. Kunnon actioni on paikallaan. Tämä päivä, täynnä kauniita muistoja (ja vähemmän kauniita, mutta ne jätettököön omaan arvoonsa), rutkasti kaksinkertaista naurua, uusia kasvoja ja sopivaa rääkkäystä + jokapäiväistä ravaamista tietty: "Hei... menisinksmä nyt kotiin ja tulisin sit takas kymmeneltä, vai jäisinkö tänne? Tai mitä jos menisin nyt kotiin ja tulisin tänne ja menisin kotiin ja tulisin sit takas tänne vai oisko parempi jos kuitenki nyt jäisin ja sit menisin vasta ja tulisin käymää sit viel tääl ennenku meen takas kotii?" Roflmao. Kumpula-Kivihaka- Seuris. Kumpula: "Patonki vai lämmin ruoka?" LoL. Toivottavasti oon muistanu sanoo ainaki tuhat kertaa et Sampo on maailman paras opettaan matikkaa (ja muutenki kun se hymyilee aina <3). Kaksi Sampon kaveria. Hum-hum. ^_^ Kivihaka: "Mä en kyl yhtään tiiä mis me ollaa..." "Onks sul kartta?" "Ei... eiku onhan mul! :D" Seuris: kuvailua. Oon lipsuvainen. Söin tänään tippaleipää. Mutta se johtui vapusta. Eikös vappuna syödä tippaleipää? Niin no tänään ei oo vappu, vaan torstai. Mut meil oli vappu...ja vähän pääsiäinen. Simaa, tippaleipää ja mignon-munaa. Yamiyam. Etin Enäjärven jäätilannetta netistä. Turha toivo. Yllätys, yllätys, olen hiljaa lämpimässä ja laitan silmät kiinni.

Eilen tuli sellainen ahdistava ja kummallinen olo, kuin joku olisi sitonut raajani kiinni narulla estäen minua liikkumasta. Stressi. Sekin vielä. Pitäisi saada nopeasti paljon rahaa kokoon yhden vanhemman tuki takanani työntämässä eteenpäin ja toisen vastustus edessäni pakottamassa palaamaan taaksepäin. Irgh.

Seuris, Kumpula-Huoppis, Seuris, Kontula... ei siitä sen enempää.

Olimme menossa kolmen ihmisen luokse kylään, mutta sen sijaan pyöräilimme metroreittiä edestakaisin viiden tunnin ajan. Keinuimme ja juttelimme ja söpöilimme ja hippailimme. <3 Soittelimme puheluita. Kiitos. Miksi jotkut ihmiset ovat niin kilttejä toisille? Ja toisten on niin vaikeaa ymmärtää...

Tänään oli mukava päivä. :) Iloinen päivä, onnellinen päivä... mutta lyhyt päivä. Nukuin liian myöhään. Olin liian hidas. Kerrankin osasin edes arvoioida ajankäyttöäni tyydyttävästi. Tein johtopäätöksen että joka paikkaan ajaa pyörällä puoli tuntia. Ihan tosi. Olin opiskelemassa matikkaa. <3 Kumpulaan ajoin puoli tuntia kotoa. Sitten kävin Pikku-Huopalahdessa. Puoli tuntia Kumpulasta (koska eksyin vähän). Huoppiksessa oli kivaa pitkästä aikaa. Elämä hymyilee niiltäkin osin, Lassen vanhemmat <3<3. Illalla pimeän laskeutuessa ajoin isälle. Puoli tuntia. Illan galtsu- ja meseannos. Prkl kun ei oo toimivaa konetta kotona. Ei voi mitää.

Unohdin ruuan: "Anteeksi, äiti." Tavarat katosivat meiltä. Keskustelimme vakavasti. Keskustelimme innostuneesti. Paras ystävä ikinä. <3 Kävelimme kotiin. Kävimme pyöräretkellä Seuriksessa. Oli kevät. Kävimme kävelyllä. Juttelimme. Ilta viileni. V-ä-s-y-t-t-ä-ä.

On vaikeaa uskaltaa pyytää ystävää. Usein huomaan olevani allapäin, mutta luontaisesti salaan sen kaikilta. Uusia solmukohtia muodostuu, lisää sotkua ja lopulta vyyhti on auttamattomasti sekaisin. Olen nyt yrittänyt tukeutua ihmisiin. Osaan melkein ajatella että minulla on oikeus olla surullinen. Olen tavannut, jutellut, halannut ja itkenyt. Se auttaa aina hetkeksi. Viime yönä nukahdin juuri ennen kuin minut kutsuttiin ulkoiluttamaan jalkoja... harmittaa, mutta ainakin nukahdin. Tuntuu samaan aikaan iloiselta ja surulliselta, vahvalta ja voimattomalta. Äiti sanoi etten ole pitkään aikaan ollut yhtä iloinen kuin nyt (kun lauleskelin kotona mennen tullen), mutta enpä tiedä... kevät tekee ihmeitä. Ja kaverit. Eilen onnistuin hajottamaan kaksi tietokonetta ja päätin ostaa kannettavan.

Loppu. Piste. En enää seurustele ihmisen kanssa jota rakastan. Loppu. Piste.
Me ei enää seurustella. Ymmärtäkää se.
On hiljasta ja itken yksin.
Varmaan loppuelämäni.
Mutta paluuta ei enää ole.
Molemminpuolisessa väkivaltaisessa suhteessa on kidutusta elää.
Ottakaa osaa.

"Hiljaisuus on taidonnäyte, silloin kun kyse ei ole huilun soitosta", sanon minä.
Heräsin. Podin epämukavuutta. Pakkasin repun. Podin epämukavuutta mielessäni. Menin keltaiseen autoon. Jännitti. Menin urheiluliikkeeseen ja ostin bikinit kymmenessä minuutissa. Menin väsyneeseen autoon. Nukuin. Koko takapenkki nukkui. Menin Vaasaan ABC:lle. Söin leivän jossa ei todennäköisesti ollut mitään kiellettyä. Menin Tropiclandiaan uimaan. Podin päänsärkyä ja ahdistusta kloori-vedestä. Menin liukumäkiin. Ne olivat kuolettavan tylsiä. Menin ulos kylmään vaikka tukka oli märkä. Tulin kipeämmäksi. Menin eksyksiin. Se ei ollut omaa syytäni. Menin Raippaluodon sillalle. Oli sumuista. Menin syömään eväitä sillan toiseen päähän. Oli kylmä. Menin apina-autoon. En saanut nukuttua, joten tyydyin torkkumaan. Menin kotiin. Olin kuollut. Menin syömään kasviskeittoa, leipää ja kiisseliä. Ruoka oli maittavaa. Menin lukemaan kirjaa. Nukahdin. Menin koneelle. Tässä olen toistaiseksi.

Could I?
Should I?
Would I?
Fuck, I don't know.

Eilen oli parturia ja kampaajaa ja poliisilaitosta ja kirjastoa. Illalla luin kirjaa ja ilmestyi taifuuni joka jatkui yön pimeille tunneille saakka. O_o Tänään täti lähti shoppailee, joten olin lasten kaa päivän. \o/ Illalla käytii naapurissa kylässä, juotii viinii ja juteltii tädin kaa. Eip muuta täl kertaa. Ehkä huomenna tacoja.

Ainii ja vanhemman serkkuni suusta kun olin selittänyt vegaaniudestani "Nyt sä et oo tottunu syömään lihaa kun sä et kasva enää, eikö nii?" :D Mitähän siihen nyt sit vastais?

Ei vittu. Onnistuin kahteen kertaan kadottamaan kaiken mitä olin edellispäivien aikana kirjottanut tähän valmiiksi. Prkl. No... joka tapauksessa. Toissapäivä. Rakkaan poikaystäväni ihanan yksioikoinen tapa ilmaista asioita: rotflmao

Laz.. says: vaikka haluaisin että antaisit mulle joka päivä
Laz.. says: suukon
Laz.. says: mutta olet siellä joten en saa sulta
Laz.. says: suukkoja
Laz.. says: et usko kuinka päivittäin ajattelen sitä..
Laz.. says: että meillä on parhaimmillaan niin hyvä olla yhdessä

Eilen oli lystikäs päivä.
Herätys kuudelta, takana vajaan neljän tunnin yöunet. Lähdin tätini kanssa TAIKU:un (Ilmajoella sijaitseva taide- ja kulttuurioppilaitos), jossa hän pitää oppitunteja työkseen. Pääsin kuunteluoppilaaksi. Katsoimme ensin videota ja lähdimme sitten vierailukäynnille Koskenkorvalle lasiateljeehen. Oli mielenkiintoista. Ruoka: kasviskeitto. Taidehistoria <3.
Pitkän päivän jälkeen haimme pojat päivähoidosta. Matkalla kotiin, auton takapenkillä nuorempi serkkuni jutteli ääneen jotakin käsittämättömyyksiään, kun yhtäkkiä vanhempi serkkuni tokaisi: "Kuka hullu pilailee mun kanssani?" Nauroimme tätini kanssa niin että olimme mennä läpi auton tuulilasista. Että se siitä ajoturvallisuudesta sitten. Myöhemmin selvisi että kyseinen kohtaus oli Muumista, Kadonneet lapset-trilogiasta. Illalla minä ja tätini torkuimme molemmat sohvalla lopen uupuneina. x/

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Paljon hauskanpitoa. xD

TAIKU:laisista osa lähti Vaasaan museo-kierrokselle. Pääsin mukaan. \o/ Taas herätys kuudelta, mutta eilen olin onneksi viisauksissani mennyt ajoissa nukkumaan. Kiireistä ravaamista koko päivä. Kotoa koululle. Henkilöauton vaihtaminen pikkuiseen koulubussiin. ABC:llä pysähdys. ESSO:lla pysähdys. ABC:llä kahvit. Tikanojan taidekotiin. Taidenäyttely. Pohjanmaanmuseoon. Toinen taidenäyttely. Syömään: pikakasviskebabia naamaan, pippurisieniä lihan tilalle. Seinäjoelle. Ilmajoelle. Pojat hoidosta. Seinäjolle. Ruokakauppaan. (Ja ruokaresepti alkaa: "Otetaan yksi jänis.") Ilmajoelle. Ruokaa. Sudokua. Rauha. Ah. "Kuka saa nukkua huomenna pitkään nostaa käden ylös!"
\o