IRC-Galleria

Perjantai 9.6.2006
Sää: +28 astetta, iltaa kohden pilvistyvää

Madridissa edelleen. Herätys yhdeksän aikaan, sitten aamutoimet ja verhot auki, jotta ihanat maisemat pääsisivät oikeuksiinsa. Juuri maisemien takia menimmekin heti suihkun jälkeen kysymään saisimmeko mahdollisesti jäädä vielä toiseksikin yöksi (una noche mas , tosin sen selittäminen vei kauan sillä englannin sana ”more” tuntui kaikuvan tyhjille korville) , ja vastaus oli tietysti ”Sí, sí sííííí!” ja leveä hymy kaupan päälle. Päivän ohjelmassa oli kävelykierros Madridin keskustassa eli nähtävyyksien digitaaliseen muotoon ikuistaminen ja pällistely. Edellisillan kaupanetsintäreissu kun tuotti tuolloin vain yhden täysosuman, niin tänään bongasimme saman tien useamman ruokakaupan. Kun etsii, ei löydy, mutta jollei etsi, niin ei voi olla törmäämättä. Niinhän se on. Ostimme keksejä, jogurttia ja pähkinöitä evääksi. Kävelimme ensin länteen ja sitten kaakkoon. Näimme esimerkiksi Teatro Realin (ja tajusimme että real tarkoittaa kuninkaallista), Kuninkaallisen palatsin puutarhoineen ja lukemattoman määrän erilaisia katedraaleja, patsaita ja suihkulähteitä. Olimme ajatelleet matkustaa junalla vähän matkan päähän Toledoon, Espanjan entiseen pääkaupunkiin, mutta käytyämme juna-asemalla kyselemässä lippuja päätimme jättää menemättä kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että liput olisivat tulleet kalliiksi reilikorteista huolimatta ja toiseksi koska aseman työntekijät olivat lakossa iltapäivään asti, joten meitä kehotettiin tulemaan myöhemmin takaisin ostamaan lippuja. Siispä jatkoimme kävelykierrosta. Päädyimme katsomaan Picasson näyttelyä Museo Nacional Del Pradoon. Sisääpääsyliput 6 euroa, turvatarkastus, ja laukut narikkaan. Näyttelyssä oli myös esimerkiksi Velazquezin ja Goyan töitä. Museosta ulos tultuamme ilma oli yhä kuuma, mutta taivaalta sateli yksinäisiä sadepisaroita. Päätimme kävellä valtakatua pitkin Madridin Hard Rock Caféhen, jossa sitten innostuimme nälissämme tilaamaan ruokaa. ”Voihan sitä kerran syödä vähän kalliimmin”. Söimme purilaisia ja suussa sulavan brownie-jäätelö-jälkiruuan puoliksi. Hieno paikkahan se oli: mylvivä härkä punaisine silmineen, kuuluisuuksien kitaroita ja kuvia sekä tietysti hyvää musiikkia. Menimme vielä kahvilan tavarapuolelle ja ostimme T-paidat suomalaiselta kesätyöntekijätytöltä, joka kiinnitti heti huomiota kieleemme ja tuli juttelemaan. Takaisintulomatkalla sateli edelleen vähän. Jäimme hetkeksi katsomaan jalkapallon maailmanmestaruuskisojen ottelua ulos asennetulta suurelta näytöltä, ennen kuin kävelimme rautatieasemalle ostamaan lippuja seuraavan aamun junaan. Otimme vuoronumeron ja pitkän vaeltelun jälkeen ympäri rautatieasemaa (kulutimme aikaa siis) siirryimme takaisin lipunmyyntihallin puolelle koska vuoronumeromme alkoi lähestyä. Juttelimme ja katselimme pyöriviä Brittejä (Brittireilaajia, jotka pyörivät jostakin kumman syystä ympäri ja ympäri rinkkojensa kanssa) ja sitten yllättäen huomasimme, että vuoronumeromme… oli mennyt ohitse. :D Sitten vain uutta ottamaan ja meitä ennen oli tietysti 70 ihmistä. Onneksi jono kului nopeasti ja saimme liput lisämaksuttomaan junaan (kun myyjä jopa ymmärsi vähän englantia). Lippujen oston jälkeen löysimme onneksi vielä yhden auki olevan ruokakaupan, josta ostimme hedelmäsalaattia, croissantteja, muffineita ja vettä evääksi seuraavan päivän junamatkaa varten. Hostelliin päästyämme huomasimme että ulkona alkoi sataa kaatamalla, joten pysyttelimme illan sisätiloissa ja menimme ajoissa nukkumaan.

Kiire. Siispä pikainen merkintä.

Tänään...

...heräsin kahdelta yöllä enkä jännitykseltäni saanut enää nukuttua.
...matkustimme Lassen isän kyydittämänä lentokentälle.
...saimme hetken ihmettelemisen jälkeen jätettyä rinkat ruumaan.
...söin pienen, kuivan sämpylän lentokoneessa.
...näimme Juutinraumansillan ilmasta käsin.
...tutustuimme tanskalaisiin tax-free kauppoihin.
...tajusin että jätin kotiin johdon jolla saan valokuvat siirrettyä tietokoneelle.
...vertailimme valuuttakursseja lentokentällä kun yritimme saada selvää tanskalaisten hinnoista.
...ihmettelimme miksi televisiosta näytetään edelleen euroviisukarsintoja.
...odotimme kadonnutta lähtöporttia.
...odotimme myöhässä lähtevää konetta.
...odotimme lisää.
...matkustimme bussilla lentokentän halki pikkuiselle koneelle.
...nousimme ilmaan kaksi tuntia ja vartti myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
...ihmettelin miten hyvin ymmärsin puhuttua tanskaa.
...nukuimme lähes koko reilun kolme tuntia kestävän lentomatkan.
...vaihdoimme hellevaatteet. (Madrid: 34 astetta ja aurinkoista..hyvästi Suomi)
...keksimme keinoa päästä lentokentältä keskikaupungille.
...menimme bussilla, lippu maksoi euron.
...etsimme epätoivoisesti ruokakauppaa juomaveden ostamiseksi.
...päädyimme syömään salaattia ja ostamaan kallista vettä.
...kävelimme kuumuudessa rinkat selässä kohti Madridin ydinkeskustaa yöpaikkaa etsien.
...emme löytäneet, joten otimme tietokoneen avuksi.
...ostimme muistikorttilukijan kameraa varten.
...päädyimme valitsemallemme hostellille, jossa maksoimme erinomaisesta huoneesta 29€ yö/henkilö.
...ihailimme näkymiä huoneestamme. <3
...lähdimme ulos etsimään ruokakauppaa. (Täytyyhän Madridissa ainakin yksi sellainen olla!)
...etsimme ja etsimme seuraillen ihmisten kasseja ja kysellen mistä he olivat tulleet.
...surkuttelimme espanjalaisten olematonta englanninkielentaitoa.
...emme löytäneet ruokakauppaa. Paitsi lopulta.
...ostimme leipää, mehua ja vettä.
...söimme huoneessamme televisiota (juuri niin, hieno huone se onkin!) katsellen.
...meidän piti vielä tulla syömään kanaa roskaruokapaikkaan, jotta pääsisin nettiin ja kirjoittelemaan kuulumisia tänne.
Huomisiin.

Epävireinen näppäimistö. Otin tilalle antiikkisen. Sitä piti paiskoa ja silti se toimi vain mielensä mukaan. Prkl. Hoidin vakuutusasioita ja hostellikortteja. Kävelin ympäriinsä vain kuullakseni, että hänen perheellään olikin jo arvotavaravakuutus. Rakastan vakuutusyhtiöitä. Luokkakokous. Mielenkiintoista. Käytiin baarissa, joo. Lähinnä hengattiin koheesion ja rimmaavien kanssa. Käytiin syömässä kebabia ja käveltiin kotiin. Mesetän.

Tänään päivä alkoi sillä että istuin mukavasti tietokoneeni ääressä kunnes kissani tulee ja kaataa litran maitolasin päälleni (+itsensä päälle, näppiksen päälle, tärkeiden papereiden päälle, dvd:eiden päälle jne.) niin että olen alusvaatteita myöden maidossa. Hurraa.

Eilen...

...avasin silmäni puoli seitsemän aikaan, kun puhelimeni kuvitteli olevansa radio.
...istuin peilin edessä puoli tuntia ja wc-pöntön kannella tunnin.
...kuivasin kynsiäni hiustenkuivaajalla.
...hermostuin sikkihuivini periksiantamattomuuteen.
...seisoin koulun ensimmäisellä portaalla.
...kävelin rehtorin perässä, kulkueen ensimmäisenä, Vanhaan kirkkoon.
...toinen olkaimeni liuskahti lavalla pois paikoiltaan.
...painoin samettisen valkolakin päähäni.
...lauloin epävireisesti kovempaa kuin olisi ollut suotavaa.
...seisoskelin vesisateessa.
...eksyin Vanhan kirkon puistoon.
...söin mustekalaa.
...sokaistuin salamavaloista.
...join teetä ja kuohuviiniä samaan aikaan.
...otin vastaan halauksia joukolta vierailta ihmisiä.
...tein kunniakierroksen kiertämällä puoli kaupunkia raitiovaunulla.
...kävin siiderillä baarissa.
...bussitin Pakilan työväentalolle.
...hermostuin.

Tänään (eli klo. 00.00 eteenpäin)...
...(puolenyön aikaan) vaihdoin kuulumisia juhlivan rehtorini ja muutaman koulumme opettajan kanssa.
...menin taksilla Puotilaan.
...rauhoittelin hysteeristä ihmistä.
...olin menossa nukkumaan ennen kolmea.
...minut häädettiin ulos.
...seisoin tunnin Puotilan Shellillä.
...menin taksilla kotiin pitämään nallea kädestä.
...aamulla ei nukuttanut vaikka väsytti, joten nousin ylös.
...kävin brunssilla Krullassa.
...astelin naapuriin Jansseen luo.
...nauroin. siitä ei pääse mihinkään.
...näin uutta ja vanhaa.
...ompelin vaatteita.
...söin limaista spaghettia ja viileähköä kastiketta.
...väsyin koneella.

Eilen oli pitkästä aikaa sellanen jänskä päivä, joita ennen vietin usein, mutta nykyään en melkein koskaan. Tuli ihan vanhat hyvät (yläaste)ajat mieleen. Heräsin aikasin, kuten oon omaksikin yllätyksekseni tehnyt useampaan otteeseen viime aikoina. Ja eijei.. aikaisin ei suinkaan tarkoita siinä kymmenen aikaan aamupäivästä vaan viimeistään puoli kahdeksalta aamulla. Kokeilin jotain ylppärikampausta, joka lässähti (ja näin ollen en vieläkään oo tietoinen siitä minkä kampauksen värkkään huomenna). Sitten ompelin hiukan silkkihuvia ja perkele että siitä saumasta tuli niin levee että joudun tänään purkamaan sen ja ompelemaan uudestaan. No.. hauskaa oli joka tapauksessa. Sitten mentiin siivoomaan iadynin perheen uutta kämppää sen ja sen äidin kanssa. :) Pyyhin sälekaihtimii ja ovii ja kaappeja pölystä. Käytiin välissä Rauttiksel ostaas reililiput ja Stockalt vähän suklaata. Illalla innostuttiin viel shoppailee paljon rahaa kun iadyn tarvitsi jotain (yhtä sun toista) reilaamista varten (muka). :D Ja sit käytii pikasesti tapaas parii kaverii. Tänään oon vaa paketoinu ylppärilahjoja ja tehny kortteja. Ai nii, ja ommellu silkkihuivin loppuun. Ja toivonu ja toivonu ja toivonu et kaikki on nyt kunnossa. Ja valmiina huomista varten. Ihmettelin kun oven takana oli hieno ruusu kun tulin kotiin iltapäivällä ja mukana kortti jossa luki "onnea uudelle ylioppilaalle" muttei mitään nimeä. Mulla on salaisia ihailijoita ;). Nojaa..myöhemmin selvis että se oli mun äidin hierojalta (?). :D Illalla kävin vielä lakkiaisharkoissa. Saan mennä ekana kulkueessa kun marssitaan koulusta kirkkoon, jossa se juhlatilaisuus pidetään koska meijän juhlasali on aivan liian pieni. Pöh. Ei huomenna mitään sataa voi. Nyt lakkaamaan kynsiä.

Tänään...
[x] ...laitoin kotioven kiinni ja jätin avaimen sisään
[x] ...kävelin kadulla tyhjä rinkka selässä
[x] ...vierailin kalustamattomassa asunnossa
[x] ...voin pahoin spurgun pistävän ominaishajun lähettyvillä
[x] ...kehotin poikaa pissaamaan pusikkoon puistossa
[x] ...yritin kahmaista mustaan kassiin filmirullapurkin, joka oli täytetty muovikuulilla
[x] ...jouduin vankilaan
[x] ...pompin riemusta Stockmannin miestenosastolla
[x] ...päätin valita ruuaksi mustekalaa

Jotain kysyttävää? Siitä vaan!

Sade ryöppyää ikkunalasiin sumentaen näkyvyyden, erottaen minut ulkopuolisesta: maailmasta, jossa jossain tiedän sen jonkun olevan. Kun sade hellittää, pisarat valuvat hitaasti alaspäin ja katoavat hetkeksi näkymättömiin käteni alle, vain tullakseen jälleen esiin ja jatkaakseen kilpajuoksuaan tiivisteen rajapintaan saakka. Ja juuri kun lasin sileä pinta alkaa kuivua, kirkastua, sumu laskeutuu hentona verkkona taivaasta ja kosteus tiivistyy, kastellen jälleen läpinäkyvän pystytason. En ikinä kykene havaitsemaan tarpeeksi selkeästi, tarpeeksi kauaksi, kokonaisvaltaisesti ja kattavasti, vaikka kuinka siristelisin silmiäni ja pyrkisin näkemään tuhruisen ruudun lävitse. Silloin tällöin näen tumman hahmon, joka lähestyy minua. Uskon, toivon. Siellä hän on, astumassa askel askeleelta lähemmäs, vain painaakseen pehmeän kämmensä oman käteni vastapuolelle, pelastaakseen minut. Mutta kun räpäytän silmiäni, on jälleen hiljaista ja yksinäistä. Kuulen vain pettyneen huokaukseni ja murskaavat ajatukset, jotka kiertävät kehää pääni sisällä. Elämää ei ole luotu minua varten, minut on luotu elämää varten.

Lakesh dala tanduridam, sin teng nesi kamish li kuirimo. Trimada gole konto zang vali, ulim ding, nazang hitoka dordidI. Jojo zang loon bulih, lalah, mezah tinko si zolah. Gojojo zang tritone digela lava. Ting. Zang tone lam kiki zola si digela bala. Dirom zang dala ohimasho si buli teslami. Okumesh. Takemakesh. Ju konto? Luamo.

Euroviisuvoitto kotiin ja lätkästä MM-pronssia. Iloitkaamme.