IRC-Galleria

Maanantai 19.6.2006
Sää: +28 astetta, puolipilvistä

Nousimme kahdeksalta pesemään pyykkiä, joka oli likoamassa suihkuammeessa. Olimme jo useampana iltana ”unohtaneet” pestä vaatteitamme ja varastot alkoivat käydä vähiin. Niinpä hankasimme, puristimme, pudistelimme ja ripustimme vaatekappaleita kahden tunnin ajan. Lopulta kaikki henkarit, verhotangot, vaatetangot, tuolin selkämykset ja muut ulokkeet olivat täynnä sukkia, alushousuja, shortseja, paitoja ja hameita. Lähdimme ulos ja päädyimme aseman lähistölle ostamaan täytetyt patongit, sokeroituja kiinalaisia pähkinöitä ja limsat. Odottelimme asemalla lippujonossa hetken, ennen kuin meille ilmoitettiin, että lähijunissa pääsemme reililipuilla ilmaiseksi. Menimme seuraavalla (ennen yhtätoista lähtevällä) junalla Monacoon. Matka kesti vain reilun vartin, seisoskelimme junan käytävällä ja katsoimme meren poukamia ja pikkukyliä, joiden ohitse kiisimme. Juna jätti meidät asemalle, josta ulos tultuamme huomasimme olevamme korkeuksissa vuoren rinteellä. Kävelimme autoteitä pitkin alas ja ihailimme kalliita autoja, joita tuntui riittävän. Alhaalle päästyämme tunnistimme formula-reitin ja aloimme seurata sitä. Ennen tunnelia poikkesimme reitiltä ja kävelimme pitkälle lahden toiseen päähän saakka ja kävimme matkalla ihailemassa japanilaista puutarhaa. Halusin ostaa automaatista ison, kiiltävän kolikon, jossa oli kuva ja Monacon nimi painettuna siihen, mutta juuri meidän kohdallamme automaatti meni rikki ja alkoi syöstä kolikoita kymmenittäin. Omistaja tuli paikalle ja valehtelimme sujuvasti syöttäneemme automaattiin tuplasti rahaa kahden kolikon saamiseksi, joten hän ojensi käsiimme kaksi kolikkoa ja kalastin näin Lassellekin matkamuiston kaupanpäälliseksi. Julmaa, mutta mitäs yrittävät riistää köyhiltä opiskelijoilta rahaa. Tätä kutsutaan takaisinriistoksi. Vähintään toisen kolikon hinta kului kuitenkin hetkeä myöhemmin vesipulloon, joka maksoi Monacossa noin kuusi kertaa enemmän kuin espanjalaisessa supermarketissa. Kävelimme formularadan loppuun ja pysähdyimme rannan tuntumaan syömään herkullisia ravioleja terassille, jossa pystyimme samalla myös seuraamaan jalkapalloa. Kävelimme ylös kukkulalle, ruhtinaan palatsille, ja yritimme muistella mistä talosta Mika Häkkinen omistikaan asunnon. Laskeuduimme alas ja ihmettelimme ulkoilma-liukuportaita, ennen kuin astelimme eläinpuistoon katselemaan kenguruita, panttereita, valkoista tiikeriä, virtahepoa ja joukkoa muita eläimiä käärmeistä pikku apinoihin. Illan suussa eläinkierroksen ja lukuisten valokuvien napsimisen jälkeen kävelimme tunnelia pitkin (jota emme tullessamme olleet tajunneet) juna-asemalle ja painelimme takaisin Nizzaan. Täytyy kyllä myöntää, että pettymys Monaco ehdottomasti oli. Korkeat, erittäin rumat kerrostalot ja muutenkin useat suttuisen näköiset rakennukset eivät olleet edukseen, vaikka hienompaa ostoskeskusta en kyllä ole ennen nähnyt. Vain kalliiden, autojen määrästä huomaa, että kyseessä on Monaco, eikä esimerkiksi Nizza, josta itse pidin huomattavasti enemmän. <3 Palasimme väsyneinä ja kuumissamme hotellille, jossa vaihdoimme vaatteita ja nappasimme kannettavan mukaan iltaista nettituokiota varten. Yritimme myös käydä ostoskeskuksessa, mutta se oli valitettavasti jo sulkeutunut.

Sää: +30 astetta, auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta

Mikä onkaan parempaa kuin pieni kävelyretki auringon laskettuakin helteisessä Nizzassa. Tuolloin voi ihailla valaistua palmujen reunustamaa rantabulevardia, väriloisteessa paistattelevia läheisiä kukkuloita ja haistella ravintoloista kantautuvia herkullisia tuoksuja. Näin siis eilen illalla. Tänään nukuimme puolille päivin, todennäköisesti puhtaasti siksi, että molempien nenät olivat tukossa ja huone täyttyi kuivista yskäisyistä vähän väliä. Eli siis koska olimme kipeitä ja tarvitsimme lepoa. (Tänään jo parempi olo. :P). Tallustelimme juna-asemalle ottamaan selvää Monacoon kulkevien junien hinnoista ja aikatauluista. Ostimme täytetyt patongit aamiaiseksi (nam *lurps*), jotka söimme kadulla samalla kun kävelimme ympäriinsä Nizzan pieniä ja rauhallisia katuja. Huomasimme päätyneemme Nizzan venesatamaan, joka oli pienemmässä lahdessa pienen kukkulan toisella puolella. Turkoosin sinistä merta ja rankan tuulen nostattamia aaltoja aikamme ihailtuamme kävelimme hotellille lepäämään hetkeksi, ennen kuin reippailimme kävelykadulle syömään kiinalaiseen ravintolaan. (Ravintola oli tyhjillään, mutta siitä huolimatta meitä aluksi kiellettiin istumasta haluamallamme tavalla.) Söimme kevätkääryleitä alkupalaksi, lihanuudelia ja pähkinäkanaa riisillä pääruuaksi sekä Banana Splittiä jälkiruuaksi. Ravintola oli kallis verrattuna varoihimme (ja Espanjaan), mutta eipä Nizzasta paljoa halvemmalla ruokaa olisi saanutkaan. Saimmepahan katsella jalkapallo-ottelua siinä samalla. Yritimme päästä kapuamaan pikkuisia portaita kukkulalla sijaitsevalle linnalle, mutta portti esti kulkumme ja huomasimme paikalla olevan tietyt aukioloajat. :( Kävelimme hotellille, haimme tietokoneen ja tulimme samaiselle penkille nettiin eilisen tavoin. Penkki on pultattu kiinni asfalttiin, mutta silti löysimme sen katselemasta tänään vastakkaiseen suuntaan kuin eilen. :D Outoa. Heh. Kohta nukkumaan ja huomenna Monacoon.

Lauantai 17.6.2006
Sää: +27 astetta, aurinkoista

Reilaamisen salat alkavat olla hallussa. Ulos junasta. Etsi asemarakennus. Etsi informaatiopiste. Kysy missä on turisti-informaatio. Pyydä kartta ja kahmi esitteitä. Katso kartasta/kysy hostelleita lähistöllä. Tähän asti onnistui tänään hyvin. Meitä informoitiin kolmesta hostellista. Kävelimme yhteen ja tajusimme kaikkien olevan ”dorms”, eli huoneita, joissa nukkuu joukkio ihmisiä, joilla on käytössään yhteinen vessa ja kylpyhuone. Pelotti, että Nizza on liian kallis, mutta päätimme siitä huolimatta yrittää parempaa. Tietokone esiin. Muutama merkintä karttaan. Vajaa tunti ravaamista sinne sun tänne, ja siinä se, 22 euroa yö hotellissa. Mikäs siinä. Kaupungin yleistä katsastusta. Hiekkaranta: iso, mutta kivinen. Ei siellä voi juosta aaltoja pakoon paljain jaloin ilman että jalkoihin sattuu, mutta toisaalta onpahan paljon erilaisia kiviä katseltavana, kerättävänä ja kotiin raahattavana. Silmiin sattui kirkkaassa auringonpaisteessa ilman laseja. Kävelimme pitkälle kunnes molempien läpykkäät alkoivat pudota väsyneistä jaloista ja käännyimme takaisin. Kävimme hotellilla ja tulimme ravintolaan syömään, koska Lassella oli nälkä ja televisiosta tuli jalkapalloa. Hotelli on varattu kolmeksi yöksi (sinä aikana suunnitelmissa päiväretki Monacoon), sitten nokka kohti Pisaa.

Perjantai 16.6.2006
Sää: +31 astetta, aurinkoista

Herätys yhdeksältä. ”Ääh.. pistä viel vähän eteenpäin sitä kelloo, mua nukuttaa viel.”
Pakkoherätys yhdeltätoista. Perus tavaroiden sullominen rinkkaan, avaimen palauttaminen ja hyvästien jättäminen jo tutuksi tulleelle huoneelle. Kävelimme rantaan päin, rautatieasemalle ostamaan reililiput (jotka olivat hieman erilaiset kuin Suomessa ja tietysti espanjan kieliset). Saimme ostettua myös junaliput, jotka oikeuttivat meidät matkaamaan jo samana iltana pois Espanjasta, uuden valloituksemme, Ranskan, puolelle. Hommat hoidossa. Matka voi jatkua. Lukitsimme kantamuksemme (niiden tietysti läpivalaisukokeen läpäistyä) aseman tavarasäilytykseen ja lähdimme jalkaisin, kartta turvanamme, etsimään kauppaa, josta olimme muutamaa päivää aiemmin ostaneet kirjan ja värityskirjan. Halusimme toiset kappaleet niitä kyseisiä tavaroita, nimittäin. No ei kai nyt sentään… ne olivat vain sattuneet olemaan repussamme, joka epäonnisesti varastettiin ja junamatkaan valmistautumiseen kuuluu olennaisena osana kaiken mahdollisen tekemisen keksiminen. Kävelimme kortteleita ja niiden kulmia lävitse yhä uudestaan ja uudestaan, mutta emme kyenneet löytämään kyseistä kauppaa, vaikka kaikki muut tutut paperikaupat löysimmekin. Outoa. Lopulta luovutimme ja suunnistimme kiinalaiseen ravintolaan jättämään hyvästit kevätkääryleiden ja nuudeleiden sekä jäätelöpähkinäjälkiruuan muodossa. Reippaasti kävelimme helteessä asemalle vapauttamaan tavarat säilöstä ja sitten raahasimme ne juna-asemalle, toiselle puolelle kaupunkia, josta junamme lähti matkaan. Ensimmäinen junamme oli lähijuna (mitä ihmettä? Ei turvatarkastusta?!), joka matkasi Barcelonan keskustasta Cerbéreen. Kaksi ja puoli tuntia kestävän matkan aikana katselimme maisemia ja juttelimme, eikä kukaan tullut kysymään lippuja. Cerbéressä puolentoista tunnin odotuksen aikana kävelimme sen vähän minkä uskalsimme rautatieaseman liepeillä (seutu näytti pimeässä aavemaiselta ja epäilyttävältä), katsoimme kun skottilaiset pelasivat jalkapalloa kiltit päällä ja säädimme rinkkoja, jotta niitä olisi helpompi kantaa. Yöjuna Cerbérestä Nizzaan (päätimme jättää Marseillen välistä, koska Barcelonassa kului liikaa aikaa) lähti puolenyön aikaan, jolloin söimme iltapalaksi paahtoleipää ja croissantteja, joita oli vielä paljon jäljellä. Kahdeksantuntisen junamatkan aikana juttelimme kiinalaiselle, nukuimme, söimme lisää ja katselimme aamulla maisemia kun alkoi tulla valoisaa.

Torstai 15.6.2006
Sää: +26 astetta, aurinkoista, illalla ukkossade

Tänään…
…oli yksi niistä hyvin hyvin hyvin tavallisista päivistä.
…nukuimme puolille päivin, koska olimme olleet myöhään ulkona edellisiltana.
…päätimme jäädä toiseksikin yöksi samaan hostelliin, koska se oli sopivan hintainen ja hyvällä paikalla.
…kävimme hakemassa Lassen bokserit edellisestä hostellista (poika parka oli minun ehdotuksestani jättänyt ne kuivumaan parvekkeelle ja unohtanut ne sinne).
…kävimme kaupassa ostamassa vettä, tonnikalaa, juustoa, kertakäyttöveitsiä ja nenäliinoja. Söimme molemmat paketillisen juustoa.
…kävimme rannalla netissä tarkastamassa rahatilanteen. Laskimme jokaisen sentin. …päätimme ostaa kahden vyöhykkeen reililiput, jotta pääsisimme vihdoinkin jatkamaan matkaa.
…eksyimme pikkukortteleihin matkalla hotellille, joten päätimme jättää lippujen oston seuraavaan aamuun.
…tarkoitus oli mennä rannalle oleilemaan kerrankin lämpimissä vaatteissa (=pitkähihaisissa), mutta ukkossade yllätti ja jäimme hostellin katon alle suojaan.
Â…juttelimme ja menimme sopivissa ajoin nukkumaan.

Keskiviikko 14.6.2006
Sää: +30 astetta, aurinkoista koko päivän

Heräsin kymmenen aikaan koneelle ja juttelin netissä Iidulin kanssa päivittäen samalla matkasivustoani flunssaisen Lassen nukkuessa edelleen. Kävimme suihkussa, pakkasimme ja lähdimme hostellilta rinkat selässä etsimään toista, halvempaa yösijaa. Kävimme useita hostelleita läpi, mutta aina vastaus oli sama: täynnä. Eräs ystävällinen nainen valaisi meitä piakkoin kertomalla, että majapaikkoja olisi vaikea löytää, sillä kaupungissa alkaisivat musiikkifestivaalit torstaina. Muistimme onneksi nähneemme hostelleja kävelykadulla, josta löytyikin meille sopiva, hostelli Lausanne (eikös Lausannen pitänyt olla Sveitsissä?), jonne päätimme jäädä seuraavaksi yöksi. Lähdimme ruokakaupan kautta (vettä ja suklaata) syömään jo tutuksi tulleeksi kiinalaiseen: kevätkääryleitä ja nuudelia. Vatsat täynnä kävelimme rautatieasemalle, jossa meille kerrottiin, että meidän pitäisi ostaa uudet reililiput kadonneiden tilalle. Hinta 385 euroa, josta vakuutus korvaisi jälkikäteen ainoastaan 170 euroa. Perkele. Yritimme päästä käymään eläintarhassa, mutta pääsyliput maksoivat liikaa, joten päätimme jättää menemättä ja kävelimme sen sijaan rannalla. Aallot olivat korkeat ja katselimme kun joku meinasi hukkua ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Olimme ärsyyntyneitä siitä että matka keskeytyy typerän varkaan takia joka ei hyödy mitään lipuistamme. Kävimme ruokakaupassa ostamassa kaikkea mahdollista suklaalevitteestä tanskalaiseen vodkaan. Illalla ostimme aidot espanjan pelipaidat, söimme jäätelöä (pistaasijäätelö osoittautui erittäin maukkaaksi) ja istuskelimme pimeässä rannalla katselemassa vaarallisen korkeita aaltoja. Kaksi espanjalaista miestä tuli juttelemaan meille ja yritti houkutella meitä kovasti diskoon ja tarjosivatpa huumeitakin. Kieltäydyimme tietysti molemmista tarjouksista. Mukaviahan he olivat ja jäivät vielä anelemaan rannalle meitä seurakseen, kun meidän piti lähteä hostellille. Oikeasti kävelimme toiseen päähän rantaa ja juoksimme aaltoja pakoon vielä hetken. Kotiintulomatkalla poikkesimme baariin oluille.

Tiistai 13.6.2006
Sää: 26 astetta, aurinkoista koko päivän

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin vain huomataksemme, ettei hostellihuoneessamme oleva suihku toiminut lainkaan. :s Meidät evakuoitiin toiseen huoneeseen, mutta koko aamun ajan saimme sitten kärsiä huoneessa ramppaavista korjaajista ja henkilökunnasta. Tämän episodin jälkeen päätimme etsiä seuraavaksi yöksi toisen huoneen, ja mieluiten sellaisen josta pääsemme kannettavallamme nettiin. Siispä pakkasimme rinkat ja lähdimme katsastamaan lähiseudun hostelleja (joita meillä oli jo tiedossa useita). Kävelimme sisään kannettavan kanssa ja pyysimme saada nähdä mahdollisimman monta huonetta nähdäksemme saammeko langattoman yhteyden toimimaan. Eikä edes kovin montaa paikkaa tarvinnut katsastaa, ennen kuin saimme haluamamme. Lähdimme syömään aamupalaa/päivällistä ja päätimme vierailla uudestaan tutussa kiinalaisessa ravintolassa, jossa meidät muistettiin ja otettiin riemukkaasti vastaan. Ruoka ja palvelu edelleen ensiluokkaista. Tällä kertaa tosin jouduimme jättämään rahallisista syistä jälkiruuan välistä. Kävimme Hard Rock Café-putiikissa ostamassa Lasselle pitkähihaisen paidan, tavaratalossa katsastamassa soittimia ja dvd:itä ja etsimässä minulle värityskirjaa (älkää kysykö! :D) junamatkaa varten. Emme ikävä kyllä löytäneet mitään järin mielenkiintoista. Huoneessamme katselimme hieman juna-aikatauluja netistä ja päätimme käyttää yöjunaa hyödyksi ja matkata päiväksi joko Zürichiin tai Milanoon heti huomenna, kun matkan tulisi jatkua, mikäli haluaisimme jollain tavalla pysyä aikataulussa. Kävelimme katsomaan kuuluisaa Gaudin kirkkoa, ostimme matkalta Leijonakuningasvärityskirjan ja ruokaa (leipää ja muffinsseja) ja jatkoimme asemalle ostamaan junalippuja, mutta yöjunat eivät kuulemma kulkeneet lainkaan keskiviikkoisin. Niinpä menimme rannalle miettimään jatkosuunnitelmaa. Levitimme lakanan hiekalle, ja suuret, kuohuvat aallot houkuttivat meidät uimaan. Aallot olivat niin valtaisia, että paiskaiduimme niiden voimasta vähän väliä rantahiekkaan ja nauroimme. (Olisi pitänyt olla uimapuku, bikinit meinasivat koko ajan pudota päältä.) Uiminen ei kuitenkaan ollut vaarallista. Vilkuilimme tavaroita kaiken varalta ja kävin hakemassa kamerani ottaakseni muutaman valokuvan. Kun palasin takaisin, reppumme oli poissa. Kadonnut. Varastettu. Ei helvetti. Lassen lompakko, kännykkä: tallella. 500 euroa käteistä rahavyöhön piilotettuna: tallella. Rakas, rakas, rakas Samsoniten reppu: poissa. Sisältö: kameran muistikortit, interrail-liput, kesämekko, Lassen uusi paita, molempien aurinkolasit, mun pitkähihainen neule, aurinkorasva, muistikortinlukijalaite, Lassen kuulokkeet, kirja, värityskirja, ruokaa ja jotain krääsää. Onneksi passit (joiden luulimme ensin kadonneen myös) ja tietokone olivat hostellihuoneessa. Ja yleensä kun olemme olleet niin varovaisia (kameran olin onneksi laittanut kenkään). Jouduin kävelemään kotiin pyyhkeessä ja bikineissä (vaatteet olivat repussa) ja ilta kuluikin sitten poliisiasemalla rikosilmoitusta tehdessä (espanjalaiset kun eivät todellakaan puhu englantia). Juttelimme myös muiden varkauksien uhrien kanssa pitkään ja keskellä yötä, paluumatkalla, yhdellä Barcelonan pikkukujalla törmäsin kahteen minun luokkalaiseen tyttöön ja pydähdyin vaihtamaan muutaman sanan. Maailma on pieni. Pöh. Sillä varastetulla repulla oli tunnearvoa. Huomenna käydään kysymässä miten saisimme uudet reilikortit (onneksi otin kopioita). Jumitumme nyt siis Barcelonaan vielä hetkiseksi, mutta kaikki hyvin. Pärjäilemme. :)

Maanantai 12.6.2006
Sää: + 27 astetta, aurinkoista

Heräsimme kymmeneltä ja päätimme pyytää huonetta samasta hostellista toiseksikin yöksi, koska olimme laiskoja emmekä jaksaneet millään pakata tavaroitamme rinkkoihin (ja pyykit olivat vielä märkiä). Alun perin ajattelimme vaihtaa hostellia hieman halvempaan, mutta oikeastaan olimme pysyneet niin hyvin budjetissa, että meillä oli hyvin varaa jäädä paikoillemme vielä toiseksi yöksi. Rahaa oli kulunut sopivasti ja tiesimme helpostikin voivamme tulla toimeen huomattavasti vähemmällä, jos vain lakkaisimme tuhlailemasta kahisevaa mukavuuksiin, mutta… loma on lomaa. :D Aamupäivällä kävelimme ja asettauduimme hiekkarannalle, jossa yritin käyttää tietokonetta (ja nettiä), mutta hermostuin pian hitaaseen yhteyteen ja auringon kirkastamaan näyttöruutuun niin, että lampsimme ennen rannan kuuminta aikaa takaisin hostellille, jossa söimme ostamastamme paketista aamiaisleipää. Huoneemme oli vaihdettu toiseen huoneeseen (jonne kaikki levällään olevat tavaramme oli siirretty) ja tarkastelimmekin hetken, oliko kaikki paikoillaan, mutta mitään ei tuntunut puuttuvan Mäntysuovan palasta ja Lassen puolikasta hammastahnakoteloa (jotka myöhemmin saimme takaisin) lukuun ottamatta. Edellisiltana olimme huomanneet aivan hostellin vieressä biljardisalin, jonka pöytiä päätimme mennä testailemaan. Paikka oli suhteellisen halpa ja pöydät olivat hyvässä kunnossa, mutta kepit melko surkeita. Pelasimme muutaman pelin ja katsoimme kun eräs mies pelasi viereisessä pöydässä carambolaa, jonka säännöistä yritimme ottaa selvää katsomalla (emme onnistuneet). Seuraavaksi vuorossa oli Hard Rock Café Barcelona ja päivän ruoka. Söimme ison, kahdelle jaettavan ruoka-annoksen puoliksi, joka sisälsi esimerkiksi oliivia, salaattia, smetanaa, chilikastiketta, curry-kastiketta, kanankoipia, friteerattua kanaa, sipulirenkaita ja täytettyä perunankuorta. Lisukkeeksi otimme vielä ranskalaisia ja jälkiruuaksi herkullista omenapiirakkaa jäätelön kera. Kahvilan jälkeen puodin puolelle, josta ostin tyylikkään Hard Rock Café-paidan. Kävelimme rautatieasemalle kyselemään lippuja tuleville päiville Ranskan suuntaan, mutta meille kerrottiin junien lähtevän toiselta asemalta, päin vastaiselta puolelta kaupunkia. Poikkesimme tulomatkalla pieneen laukkuliikkeeseen (joka oli täynnä erivärisiä Eastpack-laukkuja), josta Lasse löysi itselleen hauskan laukun ja käväisimme hotellilla ennen kuin suuntasimme uudelleen aivan hiekkarannan tuntumassa sijaitsevalle toiselle rautatieasemalle. Odotimme jonossa niin kauan että ulkona ehti tulla pimeä, mikä ei tietenkään johtunut ruuhkasta, vaan hitaasta kassavirkailijasta. Päätimme kuitenkin vielä poiketa rannalla kävelemässä ja niinpä vietimme vielä reilun tunnin valaistulla rannalla makoillen, paljain jaloin hiekassa kävellen ja rantavedessä aaltoja pakoon juosten. Kylläpä taas väsytti pitkän päivän jälkeen.

Sunnuntai 11.6.2006
Sää: +29 astetta, aurinkoista

Lassen kännykän herätyskello soimassa yhdeksältä, sitten torkkumista tunnin verran ennen suihkua ja silmien kunnolla avaamista, pakkaamista (se on yksi rasittavimmista asioista: kun väsyttää, keksisimme varmasti tusinan asioita joita tekisimme mieluummin kuin tunkisimme kasan sekalaisia tavaroita rinkkaan). Kävelimme vartin verran juna-asemalle, jossa taas espanjalaisen turvatarkastusruljanssin toteutettuamme nousimme junaan (jossa oli muuten vähemmän jalkatilaa kuin edellisessä lähijunassa). Junamatka Valenciasta Barcelonaan kesti kolmisen tuntia. Katselimme merimaisemia rannan puolelta ja söimme junassa leipää, oliiviöljyä (jonka otimme mukaan eräästä kahvilasta Madridissa) ja tonnikalaa. Barcelonan juna-asemalla tajusimme, ettei sunnuntai ole paras mahdollinen päivä matkustaa, sillä turistitoimistot asemalla olivat kiinni, ja jouduimme näin ollen rynnistämään vieraaseen kaupunkiin ilman karttaa. Onneksi viileä tuulenvire teki rinkan kantamisesta hieman vähemmän hikistä puuhaa. Samoilimme ympäriinsä hostellia (ja kaupungin keskustaa) etsien. Päätimme tyytyä halpaan, resuiseen huoneeseen ilman suihkua ja vessaa, johon tosin myöhemmin illalla hermostuimme siinä määrin, että päätimme kaikessa hässäkässä vaihtaa hostellia. Ensi kerralla yritämme päättää ajoissa mitä tahdomme. :D Tavarat jätettyämme onnistuimme löytämään hiekkarannan, palmuilla reunustetun kävelykadun ja veneitä täynnä olevan merenpoukaman, joita katsastimme hetkisen aikaa ja yritimme tulla tutuiksi paikkojen kanssa. Illalla alkoikin jo tulla nälkä, ja onneksemme löysimme mukavan näköisen kiinalaisen ravintolan, johon astelimme sisään. Tilasimme ruokaa ja ihmettelimme hintoja kovasti (3,90-4,50€/annos), mutta hetkeä myöhemmin tajusimme että riisi oli tilattava erikseen, toisin kuin olimme Suomessa tottuneet tekemään. Ruoka oli silti halpaa, söimme jälkiruuan ja saimme ilmaiseksi maistaa kukkaista, kiinalaista alkoholijuomaa pienen pienet maljat, joiden juomista ennen meidän tuli pyyhkiä kätemme lämpimiin liinoihin, jotka ojennettiin meille pihdeillä. Palvelu ja ruoka kiinalaisessa <3. Päivän aikana olimme onnistuneet sotkemaan Lassen rinkan vaniljajuomalla, jonka korkki ei ollut kunnolla kiinni, ja jota näin ollen valui miltei litra ympäriinsä. Illalla siis käsipyykkäsimme vaatteita (onneksi otin saippuaa mukaan) ja hauskaa oli! :P Huoneessa oli myös televisio, mutta Espanjassa jalkapallon maailmanmestaruuskisaottelut näytetään vain maksullisilta kanavilta, joten emme päässeet edes nauttimaan tuon hurmaavan lajin antimista.

Lauantai 10.6.2006
Sää: +25 astetta, koko päivän melko aurinkoista

Heräsimme seitsemältä hostellissamme Madridissa, kävimme suihkussa, pakkasimme tavarat ja heitimme rinkat selkäämme jättääksemme taakse ihanan maisemayöpaikkamme ja Madridin aamuisen hiljaiset kadut. Rautatieasemalla piti tietysti sulloa laukut läpivalaisulaitteen lävitse ennen laiturialueelle pääsyä ja näyttää ja leimauttaa liput useampaankin kertaan. Meidän junamme, interrail-lipuilla maksuton kun oli, oli lähiliikennejuna, mutta istumatiloille voisi helposti siitä huolimatta antaa useammankin tähden arvostelussa. Jalkatilaa oli reilusti ja ilmastointi pelasi. Tosin hieman Madridin ulkopuolella alkoi armoton kolina, huojuminen ja hytkyminen ja tuntui jatkuvasti, että juna on valmis putoamaan raiteiltaan hetkenä minä hyvänsä. En sitten tiedä johtuiko edellä mainittu enemmän junasta vai raiteista, mutta eksoottista se oli ja penkeillä hyppiminen sai koko vaunun ihmiset hymyilemään ja me tietysti hihittelimme mukana. Söimme suurimman osan eväistä heti alkumatkasta, mutta vasta hieman ennen kuuden tunnin junamatkan loppua eväslaatikko oli tyhjennetty viimeistäkin murusta myöten. Nukuimme junassa, katselimme maisemia (mielenkiinnosta, varsinkin kun juna pysähtyi pienille asemille), käytimme tietokonetta (ystävällinen konduktööri tarjosi meille mahdollisuutta ladata akkuakin, mutta jätimme sen käyttämättä, sillä akku oli hostellissa lataamisen jäljiltä miltei täysi), piirtelin ja Lasse kuunteli musiikkia. Junamatka kului pituudestaankin huolimatta nopeasti ja sujuvasti. Valencian asemalle saavuttuamme jätimme rinkat tavarasäilytykseen (saimme ne juuri ja juuri tungettua keskikokoiseen säilytyslokeroon). Tosin huomasimme pian unohtaneemme reililiput ja kameran, joten jouduimme avaamaan luukun ja maksamaan toiset 3 euroa säilytyksestä. No.. huono muisti vaatii suuren lompakon. Kävimme turisti-infossa hakemassa kartan ja lipunmyynnissä kysymässä lippuja yöjunaan, mutta sellaisia ei mennyt, joten ostimme liput seuraavaksi aamuksi. Myöhemmin tehokkuutemme jäi harmittamaan, sillä olisimme mahdollisesti halunneet viipyä Valenciassa pidempään. Kuitenkin tehty mikä tehty. Kävelimme hetken kaupungilla rinkkojen kanssa etsien erästä hostellia, joka näytti kuitenkin olevan täynnä. Meille suositeltiin kuitenkin toista halpaa majapaikkaa, johon päätimme jäädä, ja jossa oli w-lan. Se ei kuitenkaan toiminut huoneessamme vaan ainoastaan aulassa, joten illan aikana emme jaksaneetkaan roikkua netissä. Pian tavaroiden huoneeseen jättämisen jälkeen lähdimme kävelemään ympäriinsä. Löysimme ruokakaupan ja innostuimme ostamaan kaikenlaista, koska hinnat tuntuivat halvoilta: leipää, sipsejä, tonnikalaa, vettä, hunajapähkinöitä ja kuohuviiniä (terveellinen ruokavalioko?). Kauppakassien kanssa kävelimme sisään ravintolaan, jossa söin lasagnea ja Lasse spaghetti-bolognesea sekä jälkiruuaksi tilasimme herkulliset jäätelöannokset. Hinnat Espanjassa tuntuvat olevan hieman Suomen hintoja alemmat, varsinkin ravintolaruoka ja elintarvikkeet ovat halpoja. Päätimme sitten juoda ostamamme kuohuviinipullot, joten ilta kului niitä poksautellessa, maistellessa ja musiikkia kuunnellessa (onneksi on tietokone niin pääsee sointujen saloihin mistä vain). Myöhemmin kävimme vielä turhuuksissamme ostamassa kioskista muutaman oluen ja Burger Kingistä roskaruokaa. Aijaijai…Yö jäi vähäuniseksi, mutta aamulla olimme taas pirteitä jatkamaan matkaa.