IRC-Galleria

Hah. Hauska ilta. Ensimmäinen vähään aikaan. Ulkona. Sisällä. Hiljaista ja vähän kuiskauksia. Muutama. Ulos taas. Ruokaa. Kylmää. Ja kierros jatkuu. Toivottavasti pääsen kyytiin toistekin. Haltija huokailee. Yksinäisyyttä. Nyt pitäisi sanoa, mutten sano. Tuntuu vaikealta. Haluan unohtaa. Valheita, uutta elämää. Uutta ja halukasta. Olen vahva. Kuu valaisee. Haluan syliin mutten voi. Onko siellä ketään? Kaunista. Älä kuvittele. Vain muutama. Tietäen, tahtoen, tuntien, tajuan. Unia. Haluan nähdä unia, mistä niitä saa?

Itkin pitkään. Niin pitkään etten ole varma, laskiko aurinko silloin kun aloitin vai vähän sitä ennen. En nukkunut paljoa. Aamulla herätessäni tuntui kuin olisin ollut kuollut keho ruumisarkussa, mutta silti elossa. Raastavaa. Tekisi mieli poistaa kokonaan muutama ihminen menneisyydestä (ja muutamat tapahtumat sen myötä) ja samalla varmuuden vuoksi tehdä samoin muutamalle tulevaisuudessa. Tuttu tunne? Voisin jättää vain tämän hetken: hyvä olla, niin läsnäolevaa & turvallista. Kaikki. Ah, mikä ihana sana, niin kattava. Vähäiset yöunet saattavat olla syynä sekavuuteeni. Tai ehkä vain ajatukset päässäni. Tai ehkä molemmat. Hitto, ylihuomenna alkaa koulu.

Ajattelin. Näin unta. Havahduin hereille. Pinkaisin karkuun mutta pysähdyin sitten yllättäen kuin pystysuora, kilometrin korkuinen tiiliseinä edessäni olisi minut pakottanut niin tekemään. Mietin ja ymmärsin.

Eilen illalla olin ulkona. Oli melko sekavaa, mutta en voi silti kieltää nauttineeni. Kaikki tuntuvat olevan niin kaukana nykyään. Tai ehkä minä vain olen kaukana. Asiat muuttuu, ystävät vaihtuu: sitä kutsutaan kasvamiseksi, olen osa sitä.

Voi helvetti.

Kaikki jää kesken. Blaah.

Tiistai: Iadynin kännykkä hajos, näyttö muuttu tyylikkään keltakirjavax, mut silti sil pysty soittaan ja lähettään textareita, jos muisti ulkoo mitä nappulaa pitää painaa. Kävin viemäs kaverille animee ja unohdin Iadynin vahingos ulos kylmään odottaan tunnix. Anteex. :) Käytiin kaupungilla ja ostettiin sille uus kännykkä, mp3-soitin ja digikamera. Sitten oltiin ihan superiloisii kun oli nii siistii. Hengailtii aleissa ja käytii syömäs + illalla siellä leffassa joka oli hyberyllätys! Siis oikeesti ahdistavan pelottava. Tai sitten olin vaa sellasella tuulella. No mut ainaki ylitti ennakko-odotukset. Yeh.

Keskiviikko: Herättii ajoissa ja lähettii muutaman mutkan jälkee Serenaan lautaileen. Enhä mä ollu ikinä sellasta lautaa nähnykään. :P Huhuh.. ranteet ja polvet tosi kipeinä siit kaatuilemisest, mut kyl mä sit parin tunnin jälkeen aloin vähän osata. Pääsin jopa lastenrinteen alas kaatumatta. :D Oli kyl kiva päivä. Sen jälkeen ihan kuollu olo. Illal lisää aleja. (En oo kyl vielkää ostanu mitää vaatteit)

Tänään: Nukuin...nukuin. Sit lisää aleja aina vaa. Käytii dieselilki muttei ollu rahaa. Ai nii ja kirjastossa. Lainasin lastenkirjoja sellasex välipala-lukemisex. Nyt... Kotikatu-päivä joten hengailen isällä. Pitäis kirjottaa pari ruotsin juttuu viel muttei nyt jaxa.. ehtii myöhemminki. Illalla pitäis mennä ulos.

Oon koukussa kebab-kotzoneen. Kolme tyhjää laatikkoo pöydällä. Argh.

1. The descent - loukussa: tosi hyvä leffa! :P
2. Söimme juustopastaa ja joimme Spritea
3. Väsyttääääääää

Ei vielä paljoa sanottavaa tästä vuodesta.

Ihana päivä, kiitos rakas! <3<3<3 Nukkumista puolille päivin, löhöilyä, rentoutumista, dvd:n katselua, askartelua (värkkäsin kirjanmerkkiä), nettisekoilua, telkkarinkatselua, ruokaa, kävelyä, valokuvaamista... = joululomapäivä. Olen erilainen, iloinen, onnellinen, sekaisin, avoin ja herkkä. Silti aika loppuu helposti kesken. Seuraan lumisia askelia auringonlaskuun.

Eilen sain tuliaisia: ihanan, villaisen, vaaleanpunaisen paidan, ...hmmm... ja rahkapiirakan. Nam. Se oli kuivempi reunoilta, mutta maukkaampi keskeltä kuin ne tavanomaiset, joihin olen tottunut. Tänään leikin turistia uuden kamerani kanssa: Kansallismuseo, Filandia-talo, Olympia-stadion... voi olisipa vielä jotakin kuvattavaa! Fakta: ystäväni hyväksyvät joko minut ja rakkaani, tai eivät kumpaakaan, sry. En oikeastaan välitä. Nyt yritän vain toipua hyytävästä pakkassäästä, joka saa minut vieläkin värisemään. Ohjelmaa loppuviikoksi; ruusuja ja kotitöitä. Alla hennon lumipeittteen. Olen onnellinen. :)

Korkkiksella. Musiikki pauhaa, muttei desibeliäkään liian kovaa. Se tuo muutamia muistoja. Netti toimii, muttei keittiössä. 3. meneillään, muttei yhtään liikaa. Kauppa sulkeutui, mutta oli silti avoinna. Parketti parka. Yön pimeys ja taskulampun valo. Ei aarretta sateenkaaren päässä. Laskuoppi ruosteessa. Puolikkaan kommentti huomioitava: "Heippa lapsoset" ja "Tää loppu." Matka keittiöön. Askeleet seuraavat toisiaan. Matka jatkuu parvekkeelle. Tuhoamme sademetsiä.

Kaksi kissaani ovat valloittaneet sänkyni unipaikakseen. Toinen makoilee nurkassa, toinen kainalossani. Miten herttaista. Yritin vakaasti olla huomaamatta joulua kun se minua varkain lähestyi ja toivoin sen vain hiippailevan minua huomioimatta ohitseni jatkaen matkaansa kuin olisin ollut usvaa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Kärsin siitä ja sain muutkin kärsimään. Eikä minulla ole edes kärsää niin kuin norsuilla (ja nenäapinoilla). Nukuin aaton aaton, siivosin jouluyön, pelasin miinaharavaa aaton ja tänään siistin isäni kotisivuja. Maailman hirvein joulu, mutta siitäs sain kun itse päätin olla sitä viettämättä. Muutamia huomautuksia:

1. Joku näytti minulle eilen jotakin todella kaunista, mistä olen erittäin kiitollinen.
2. Asiat ovat sekaisin. En tiedä mitä ajatella, mitä tehdä, mitä sanoa enkä edes mitä uskotella itselleni.
3. En käynyt tänään kävelyllä...
4. Sain 9 rasiaa suklaata joululahjaksi, söin 4 konvehtia. Kekityin juustoihin joita minulla ei ollut.
5. Minulla on tarpeeksi rahaa mennä ostamaan uusi kamera.