IRC-Galleria

Oha se jännää että näinä poliittisen korrektiuden kulta-aikoina ei oo meikän profiilikuvasta tullu nillitystä oikeen miltään taholta, hah.

Vittu ku ei netti toimi kämpillä niin jää tämä virtuaalikikkelin heiluttelu aika vajaaksi, facebookin tunnaritkin on hukassa saatana.

Hieno otsikko, eikö vaan? Se on tosin kierrätetty, mutta menkööt tällä kertaa. Joskus elämässä pitää mennä siitä missä aitaa ei ole laisinkaan, eikä aina käyttää niitä tylsiä ja risukkoisia kohtia. Harvat varmaan tietävät mistä puhun, koska en tiedä itsekään mitä vittua tässä sönkötän. Olen aina ollut hyvä jauhamaan paskaa, joten päätin kapitalisoida kykyni teidän iloksenne, toivon että nautitte.

Olen aina vihannut Sedu Koskista sekä hänen omistamiaan ravintoloita. Sedua vihaan lähinnä siitä syystä että hän näyttää siltä kuin muinaiset druidit olisivat mananneet hänet jonain kirottuna talvipäivänseisauksena jostain rienaavasta ulottuvuudesta, jonka geometriaa ei ihmismieli voi käsittää. Luulen myös vahvasti että Lauri Tähkä on ryöminyt tänne juuri samasta madonreiästä. Toiseksi Seduhan on tunnetusti sikakapitalisti, joka on ottanut tehtäväkseen tuhota Suomesta persoonallisen ravintolakulttuurin rakentamalla satoja Onnela Megapoliksia aina Lievestuoretta ja Mänttää myöten. Tosin Suomalainen ravintolamaailma oli ennen Seduakin melko pirun ankeassa jamassa, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin ja nyasseihin. Sitkeä tornihuhu myös kertoo että Sedun kuppiloiden työntekijät eivät saa nauttia työaikana työpaikoillaan valmistettavaa kahvia, koska se tulisi Sedun mukaan kalliiksi. Huh.

Mutta itse asiaan, olen itse rikkonut itselleni asettamia dogmia vierailemalla eräässä Sedulassa. Kyllä vain, vuonna 2007 tein visiitin Forssan Nick Havannassa. Oli muuten ankea mesta, sissus. Kallista kaljaa, vähän populaa ja paskaa musaa. Mutta miksikö avaudun tällaista teille, rakkaat diletantit? Koska nyt tuntui siltä että piti päästä jauhamaan paskaa. Ei kai siinä kuin ciccelis coccelis, mitä läksin!

Aattelin alkaa taas käyttään Irc-Galleriaa ja täten alkaa nostaan meikän pahasti romahtaneita anti-social-pisteitä. Ekana voisin postata tänne jonkun hassun kuvan, jossa meikällä vois esim. olla erikoishousut ja 12-päkin kuoret päässä.

Mutta en tee sitä, vaan merkiksi triumfimaisesta paluustani tänne Internetin Royal Onnelaan päätin postata tähä myös randomin kuvatiedoston, jossa Cheech Marin nauttii kookkaasta jointista. "Up In Smoke" on hieno elokuva, kaikkien ihmisten tulisi arvostaa tätä pilvihuumorin multihuipentumaa.

Sludge soi ja aattelin mennä hiomaan tuolia.

Rakas päiväkirja.

Muistattekos sen vanhan ajankohtaisohjelman YLEn ohjelmistosta nimeltä Maailma Sanojen Vankina. Meikä muistaa, teihin en niinkään luottais. Nii mutta joo, meikästä ois paljon siistimpää ku sen nimi ois ollu Maailma Skeletorin Vankina. Ois saanu sitä kaivattua lisäsärmää siihenkin pläjäykseen, kuvitelkaas nyt introon pääkalloista kasatulla valtaistuimellaan istuva ja diabolisesti naurava Skeletor. Huimaa kamaa.

Vois ostaa sen DVD-boksin jossa on viisi Bruce Leen keskeisintä potkintaelokuvaa.

Neppailin juuri Juholta räkää nenästä.
Vappuna join skumppaa ja herätin
Sarkon äitin pikku kännipuheluilla.
Olen unelmaminiä. Nyt on kivvaa olla kotona
ja miettiä että olikohan se sittenkään nii
fiksua juua kaikkia rahoja.
Juho on kiukkunen ko
pakotan sen laittaan lakanoita.
Mut osti se mulle sentään tännää gargia.

Kaikista parhainta oli kummiski viikonlopussa se,
ko Sarko tuli Helsingistä ja pussailin sen hengiltä
ko mulla oli sitä nii hirveä ikävä.

-e

Mietin tässä että pitäis alkaa yhdistään tää mun jenkemhuffailu ja loossitteleminen esim. seuraavanlaisesti:

1. Otetaan bongi.
2. Täytetään bongi jenkemseoksella.
3. Lisätään settiin jääpaloja
4. Lussut pesään ja polttelemaan.

Vois alkaa tuo hiissaaminenkin saamaan melko psykedeelisiä ulottuvuuksia ku lussuttelis hatsia kylmän kusiripulin lävitte.

Olihan muuten vitun äkäset Borikset, ei saatana. Melkoinen kokemus, meininki oli maagista ja pienet japanilaiset polkivat henkensä hädässä futsipedaalejaan. Lauantaina nähtiin Kampissa Boriksen kitaristi Wata, joka lykki lastenvaunuja ja hymyili meille. Itehä oltiin ihan että ROCK STARBA KÄVELI OHI, varmasti piti meitä ihan vitun idiootteina. Ei muute ollu väärässä. Reissumme kului muuten vammailun ja hailauksen merkeissä, rempseät kansallissosialistiset kädenliikkeet halkoivat Suomen suvea. Lämmintä oli ja olutta on.