IRC-Galleria

elämässäni on kaksi maailman ihaninta poikaa..jotka rakastaa isiä ehdoitta...jos joskus maailma potkii päähän ei tarvi muutakuin ottaa pojat syliin rutistaa oikein kunnolla ja suukotella joka paikasta niin saa varmasti ihan aidon hymyn ja haluksen takas...se piristää päivääja saa kaikki maailman muut huolet katoamaan...muitten rakkaus voi olla pelkkää puhetta...mutta lapsen viaton rakkaus...on aitoa..on ihanaa olla isä ja saada katsoa kun vauvoista tulee pieniä poikia jotka ajattelevat jo omilla avoillaan...kertovat hauskoja juttuja...ja naurattavat isiä koska ne huomaavat että isin saa nauramaan... maailman paras ammatti mikä on mulla koskaan ollut on isyys...siihen ei voi lukea tutkintoa mutta siihen voi kasvaa ja sitä tekee mielellään...iloitkaa lapsistanne ne on meillä vaan lainassa...mutta sydämmissämme ne pysyy aina...

jos joku asia voi romauttaa ihmisen elämän pois raiteiltaan niin se tapahtui tänään kun vanhempi poika tokas jotain mitä en todellakaan olis halunnu kuulla... toisaalta järki sanoo toista ja sitten sydän sanoo toista...elämä on perseestä jos ette sitä vielä tiedä..vuosia hukkaan...pelkkää paskaa ja esittämistä...perkele...vittu...ja saatana...ihmiset on perseestä...ne on epäluotettavia...paskan jauhajia...ne vie toisilta pohjan elämältä ja hymyilee kaupan päälle...haistakoot vittu koko maailma kyllä meikä vielä näyttää minua ei käytetä hyväksi...se loppu just ja nyt...ja tällä sekunnilla....

häirinnyt ihmisä kirjoituksillani jotka aikoinaan olivat osa elämääni...en tehnyt sitä pahalla..haluaisin vain ihmisten ymmärtävän...mitä joskus aikoinaan kävi ja miksi...en ole paha ihminen...en halua satuttaa ketään...olen vaan joskus ollut sellaisessa umpikujassa josta on ollut vaikea selvitä ...tai oikeesti prosessi on käynnissä yhä edelleen...meikä on luonteeltaan sellainen tunne ihminen enkä ajattele asioita järjellä...sydän kun sanoo niin minä teen... jos minulta kysytään mitä haluan elämältäni vastaus on, että haluan osata rakastaa toista ihmistä niinkuin ennen...haluan osata näyttää sen ...haluan kirjoittaa miltä minusta oikeasti tuntuu..koska pitkään tuntui siltä. että en osaa enää pukea tunteitani sanoiksi vaikka se on aina ollut niin kovin helppoa minulle...toisaalta olen muumioitunut... sisällä pelkkää tuhkaa..ulkokuori hymyilee silloin kun jaksaa...en oikeastaan enää edes naura...tiedän, että en ole oma itseni ja toivon, että vielä joskus minussa herää oikea minä... se ihminen joka minä olin ja haluan olla...toivossa on hyvä elää...ehkä vielä joskus...!!!

aikasteen järkyttävää katsella kuvia itsestään....pitäis varmaann laittaa uusia kuvia...noissa niin siisti ei tukkaa ja pieni parta...=) nyt tukka päässä ja pitkä parta melkein vois siihen jo letin vääntään....=) se on kumma miten ihminen muuttuu tietysti jos ajaisin nuo ylimääräiset karvat pois niin näyttäisin taas ihan samalta...mutta kun on laiskaksi syntynyt niin ei kerta kaikkiaan vaan viitsi ... olen siis karvainen metsänpeikko...haitannekko tuo... elämä rullaa eteenpäin päivä kerrallaan...sellaista tasaista tai niin tasaista kun mun elämä voi olla...=) joskus tekis mieli vaan lähtä baariin niinkuin ennen...mutta yli vuosi oltu juomatta..niin se kynnys on aikasteen korkea...saanko siitä sen enempää iloa kuin selvinpäinkään... no kaipa tämä ahistus lähtee ilman viinaakin...kunhan aika kuluu... ja päästään taas turvallisesti tammikuun puolelle..

lasten kanssa touhutessa, ettei ole tännekkään kerennyt käymään....toinen auto tuli hankittua joten sekin on poissa päiväjärjestyksestä....taas tulee syksy ihanan raitis ilma ja pimeää jees meikä tykkää...toisaalta syyskuusta..joulukuuhun on mulle muuten rankkaa aikaa sattuneista syistä...se henkinen pahoinvointi alkaa tasan syyskuun 14 päivä ja tämä juontaa juurensä jo parin vuoden taakse niinkuin jotkut tíetävät...ja jetso jos olet unohtanut lue päiväkirjasta niitä syyskuun juttuja....vanhoista on vaikea päästä eroon ja meikä ei varmaan ikinä selviä tästä kunnialla....kaikki puskee vaan päälle....muistot siitä kuinka hyvä voi ihmisellä olla....kuinka paljon vuo rakastaa...mutta sitten kuitenkin pilaa kaikki....paska tätä elämää...mutta ei voi mitään....

nyt on matka kuume taasen vähäksi aikaa taltutettu...kierreltiin tuossa viikko autolla pitkin eurooppaa..käytiin virossa, latviassa, liettuassa, puolassa ja saksassa..sieltä sitten travemundesta laivalla kohti helsinkiä....ja takaisin tutuille kotikulmille...nyt sitten vaan muuttolaatikot kehiin ja taas pakkaamaan...onneksi muuttaa omaan kämppään niin ei tarvitse sitten taasen pitkään aikaan muutella...ja on tilaa...neljä huonetta luulis riittävän kahdelle ihmiselle..tosin pojat saavat oman huoneen kun tulevat viikonloppuisin yöksi...ehkä nekin sitten ymmärtää että niillä on kaksi kotia ettei vaan olla isillä kylässä...no aika näyttää miten sujuu..alku tässä muutossa ainakin hankala...muutto auto peruuntui viikkoa ennen muutoa ja kaksi kantajaa sen myötä...no onneksi mulla on mun oma luotettava hipsu...joka hulkin tavoin kantaa tavarat autoon ja sieltä sisään...täytyisi vaan uusi auto jostain hommata...no se olla ensi viikon murheita nyt vietetään ensin viikonloppua toivottavasti moottoripyörällä päristellen...ja auringosta nauttien ...

itävallan reissusta nyt kulunut tovi ja taas alkaa mieli halajamaan ulkomaille....kattellu tossa kaiken maailman vaihtoehtoja...ja mieli tekisi kokeilla tälläistä omatoimi matkailua autolla... tosin asunnon osta vähän tässä nyt sotkee aikatauluja mutta kaipa sitä josain välissä jonnekkin kerkiää...tai jos ei kerkeä niin sitten maatan sohvalla ja odotellaan muutto päivää...

hienot uudet tribaali tatskat hartioissa...pitäis vaan keretä laittamaan kuvia tänne...enpä oo kerenny liskostakaan kuvaa napsasemaan..mutta kaikki aikanaan....=)

kylmää vettä..yleensä heitän talviturkin elokuussa ja kerkeän käymään uimassa kuukauden verran...nyt tein siis historiaa...kävon eilen ekaa kertaa pulahtamassa käyrälammessa..olipa todella virkistävää... kun vain uskaltaisi sinne uudestaankin....

että kun tässä jo toista kertaa olen onnellisesti kävellyt alttarille ja sanonut tahdon niin se avioliitto sinäänsä on ihan samanlaista...puoiso vaan muuttui matkalla...jos ensimmäinen liitto lasten äitien kanssa kesti melkein kymmenen vuotta...ennen kuin rakas ex-vaimoni tuli hulluksi kanssani...miten käy tämän kanssa sitten...onko tässä sama rutiini..mennään naimisiin tehdään lapsia...kasvetaan erilleen ja sitten taas ei muutakuin uutta vaimoa etsimään, heh tuota äskeistä lausetta ei kannata ottaa kovin vakavasti...no aika kaiken näyttää...ehkäpä olen kasvanut sentin ja osaan olla jo jotenkin ihmisiksi...( minut tuntevat immeiset todennäköisesti sanovat tähän heh heh niin varmaan )
mutta tämä on vain elämää ei sen enenpää...=)