IRC-Galleria

Vika yö menossa tältä kesältä. Töitä on vielä ens keskiviikkoon asti, mutta tää on vika yö. Hassua. En osaa kuvitella, että kohta ei enää tarvitsis tulla tänne. Kouluun paluukaan ei kyllä hirveesti kiehdo, mutta äkkiä se 1 kk menee, sitten kutsuu maailma. ;)

Mukavia päiviä luvassa. Nyt kun karvaturvatkin ovat vielä lomailemassa, niin voi vapaa-aikaa uhrata ystäville hieman enemmän. Niinpä aion myös tehdä. Huominen eli tämä päivä on pyhitetty Annalle ja perjantai Riikalle. Ens viikolla lähdenkin sitten viikonlopun viettoon systerin luo Britteihin. Täydellistä, eikö?!

Muruset, olisi mukava kuulla teistäkin välillä.. on ikävä.
Halauksia.
-A

Hehee.. syöpäklinikka os.7. Voi jestas. Teenkö mä mitään muita vuoroja kun öitä!? En mä valita, tykkään näistä. Mut tykkäisin jos niitä öitä olis sit kerralla 5-7 ja sitten olis samanmittanen pätkä vapaita. Mut ei.. valvot 3 yötä kerrallaan ja et hyödy siitä yhtään mitään. Persiasta. Mutta enää reilu viikko töitä, niin eiköhän tää nyt vedetä vaikka päällä seisoen, oli vuoro mikä tahansa.

Joops, viikonloppu tuli vietettyä vapailla Pohjos-Karjalassa:). Ilimat oli kylymät, mutta mieli sitäkin lämpimämpi. Tuli käytyä sukuloimassa, ja haudoilla ja mökillä vietettiin pari yötä. Mummolassa yks. Pääsin myös pitkästä aikaa Kipan kotipeliin (niille jotka ei tiedä, niin siis pesispeliä katsomaan) ja voittohan sieltä napsahti. Mie niin tykkään siitä pelistä mutta kun eihän ne täällä pääkaupunkiseudulla ymmärrä sitä edes pelata. Vielä mukavampaa ottelun seuraamisesta teki se, että vastassa oli Sotkamo. ARGH. Ja se että molemmissa joukkueissa pelaa miun vanhat koulukaverit. Poijjaat on edenny pitkälle. Hienoa.

Reissu oli siis sanalla sanoen mahtava, vaikka mitään ihmeellistä siellä ei tapahtunut ja vaikka ihan vähän oli niinku huono ilma.. niin silti Pohjos-Karjala on aina Pohjos-Karjala. :). KOTI!!!!

Haikeillen,
Ansku

Heippa!
Taas valvomassa, yö mennyt ihan mukavasti. Välillä tekemistä liikaakin ja välillä liian vähän. Ennen aamukiertoa ja aamutöitä ajattelin tulla taas vähän jotain naputtelemaan aikani kuluksi.. Tosiaan, tuossa viikko sitten parhaat kaverit oli miun luona kylässä täällä, KIVAA OLI ja nyt jo niin kovin ikävä. Käytiin vähän bilettämässä, (paino sanalla vähän,) käytiin Lintsillä ja sitten vaan oltiin ja hengailtiin ja puhuttiin... Ja varsinkin naurettiin, tuli taas niin lentäviä lausahduksia ettei mitään rajaa. :D Voih. Harmi kun aika meni niin nopeesti. Kiva olis jos useammin näkis, mutta vielä toistaseks ollaan eri paikkakunnilla niin ei pysty. Mutta toivottavasti siihen tulee pian muutos;)

Viikonloppu meni töiden merkeissä, paitsi lauantaina käytiin Suomenlinnassa kävelemässä ja syömässä kirsikoita ja mansikoita. Tulikin sitten varmaan syötyä tämän kesän kiintiöt niitä täyteen. :). Sää kuitenkin suosi vaikka kovasti lupailivat sadetta.

Nyt on sitten tämän yön jälkeen vielä pari yötä valvottavana ja sitten lähden vapaille, jotta voin palata taas tekemään yövuoroja ensi viikolla. Torstaina tosiaan nokka kohti Keski-Suomea, siellä käyn vaan nukkumassa ja sitten auton rattiin ja mökille Pohjois-Karjalaan. Akseli tulee olemaan Tohmajärvi-Kitee-Kesälahti. Mainiota. Ihana nähdä mummoa ja muita sukulaisia vielä ennen kun poistun maasta. :) Ja tulkoon vaikka shaissee taivaalta, niin mie vaan niin nautin että oon siellä oikeessa Suomessa :D. Hih:)

Eipä kai tänne nyt tämän kummempia, omituista kun ei oo karvaturpia oottelemassa minnuu kotona, nekin pääs lomalle. Ikävä on jo.

Yöt vielä kaikille, miekin pääsen kolmen tunnin päästä nukkumaan.. *pistää pienet sille*

Rakastan, rakastan.
-A

..pariin runoon kun lueskelin opinnäytetyömateriaalia.. ajattelin jakaa ne teille, koska ainakin meikäläistä kosketti.. Löytyvät siis kirjasta Lähestyvä kuolema, siksi eivät mitään ilon purkauksia ole nämä runot täynnä. Joten..



Ehkä meidän olisi hyvä
ojentaa kättä toisillemme
ilman sanoja
kättä vain
joka kantaa
ja pitää tallessa
ja ohjaa
johonkin kotiin
jonka valo
jo toivottaa
tervetulleeksi

(Bickel 1985)





En minäkään tiedä,
mitä sinun tulisi tehdä,
kipusi kourissa tempova ihminen.

Mutta minä olen tässä
lähelläsi hiljaa
ja odotan.
Sano sinä,
jos minua tarvitset,
ojentamaan käteni,
kuuntelemaan sinua,
puhumaan sinulle
tai kysymään kanssasi.

(Maaria Leinonen 1981)







Kulje tietäsi
niin kuin minäkin pyrin kohti päämäärää
ihmiseksi tulemista
matkan varrella kohtaamme totuuden, vapauden
ja oman itsemme
matkan varrella kasvaa ja kypsyy matkakumppanuus
joka auttaa meitä
olemaan toisille lepopaikka ja tienviitta

sinä ja minä
kuljemme tietä

(Bickel 1985)

Joskus yövuoroissa -niinkuin nyttenkin- sitä pohtii ihme asioita. Huomaan usein pohtivani tätä elämää vain näin yleisesti ja oman elämän kulkua, läheisten elämää ja niiden muutoksia. Toiset muuttuu parempaa ja toisten tekoja ja niiden motiiveja ei mitenkään pysty ymmärtämään vaikka kuinka yrittäisi. Luin tuossa lehtiartikkelin meidän potilaasta, otsikko oli: 'Miltä tuntuu olla nuori ja tietää kuolevansa?' Hmm.. siinäpä se. Elämä on joskus niin epämiellyttävän epävarmaa.

Joskus ihmisistä saa tietää sellasia asioita mitä ei tahtoisi, helpompaa olisi jos tieto pysyisi piilossa, mutta olisiko se silloin valheessa elämistä?! Mystistä. Tieto lisää tuskaa. Paitsi että mie olen kyllä niin varma siitä, että totuus tulee kuitenkin joskus ilmi -asiassa kuin asiassa- ja parempi aikasemmin kun liian myöhään.

Liian monta kertaa viimeset sanat on jääny sanomatta. Liian monta kertaa erottu riidoissa. Liian monta kertaa halutut asiat jääny tekemättä. Pitäis oppia ottamaan vastaan se mitä on tulossa ja sanomaan sen mitä tahtois. Antamaan anteeks ne loukkaavimmatkin teot jos joku on tekemästään pahoillaan. Elämässä on niin paljon oppimista ja ei sitä opi kun elämällä.

Näillä sanoilla poistun kierrolle..
*halaa*
-A

Onpa siitä nyt aikaa vierähtänyt kun oon viimeks kirjottanut.. sairaan kiireistä ihmiselo. Inhaa. Mutta elossa siis ollaan ja eteenpäin mennään. Hmm.. mistähän kaikesta mun nyt pitäis kertoa. Viimeksi olen näköjään ollut lähdössä Ruottin reissulle. Voih, siellä oli niin kivaa. Viihdyin todella, paljon uusia tuttuja ja rentoa meininkiä. Nyt Kiikkakin on sitten jo palannut takaisin Suomen kamaralle:). Kivaa sekin. Huomenna, tai siis tänään, sitten vaan Kaivolle vanhalla sinkkusakilla, mikäs sen mukavampaa?!

Paluu Suomeen oli inhoittava ja satuttava, joutu taas kerran miettimään, että miksi?! Mutta kun käy pohjalla niin suunta on vain ylöspäin. Työtkin alkoi sitten heti koulun päätyttyä ja reissusta palattuani, ja pienen sairasloman jälkeen (ihan oikeesti olin sairas, enkä leikisti) oon miltei asunu täällä töissä. Nytkin yössä.

Saikun vietin äitin luona Keski-Suomessa, oli yllättävän mukava reissu. Sain mielen päältä paljon asioita, näin ystäviä ja viihdyin. Kerrankin niin. Yleensä reissut K-Suomeen on tavalla tai toisella tuntuneet menevän päin helvettiä. Ei tällä kertaa. K-Suomesta suunta jatkui kohti Lahtea. Pari päivää viihdyin siellä, moikkaamassa parasta ystävää.

Viime viikonloppuna oli Tuska \,,/ Ai jai. Ei siihen voi sanoa mitään. Unelma. Kuitenkin olen tyytyväinen että kyseinen tapahtuma järjestetään vain kerran vuodessa, koska ei ihmisen kunto kestäis sitä useaan kertaan. Palanu, väsyny ja niskat jumissa niin että itku meinas päästä. Ihan hyvä saldo. :) Toivottavasti saan pian kuvamateriaalia sitten tännekin.

No niin, siinä pieni katsaus. Perusasiat ei ole muuttuneet. Kiire on edelleen, aina, miestä ei ole elämään eksynyt. Koirat on edelleen mun elämä. Ja ensi syksyä odotan kuin kuuta nousevaa. Eikähän näillä päästä eteenpäin. Toivon ainakin niin. :)

Halauksia kaikille. Ollaan yhteyksissä.
-A

Mie lähenkin Kiikan luokke Ruottiin ylihuomenna.. *tuulettaa* Tänään päätty koulu ja työt alkaa vasta ens viikolla... mentävä nollaamaan tilanne:)

Tää kävi kattoo kämppää ja RAKASTU :D

Kuka v*u on menny keksimään opinnäytetyöt??

...tai sitten ei...

5.5. <totinen> Oli koko päivän ihan omituinen olo. Eikä syyttä. Aika menee ihan hurjan äkkiä. Siitä tuli 3 vuotta kun Jurkka poistui. Ei uskois ikinä. Tuntuu kun oltais vasta istuttu Bamassa ja juotu bissee ja vaihdettu kuulumiset. Surullista.

6.5.2006 kirjotin:
'Mulla on ikävä Jurkkaa. Ihan mieletön ikävä. Just nyt. Juuri tällä hetkellä. Nyt kaipaisin taas sitä, mitä se niin usein teki.. Sai mut nauramaan tukehduksiin asti, sitten kömpi viereen nukkumaan ja piti kiinni koko yön siinä isossa sylissään. Ei pelottanut. Ei ahdistanut. Oli vain hyvä olla, vaikka hetki sitten maailma oli tuntunut taas kerran liian julmalta paikalta elää. Nukuin rauhassa. Olin turvassa.'

Kiitos kaikille ystäville, kun olette vielä täällä. Kiitos ihanista sanoista. Kiitos kaikista niistä halauksista. Kiitos kun jaksatte, vaikka aina se ei olis niin helppoa. Kiitos vaan kun olette. Rakastan teitä kyllä vaikka niin harvoin taidan sen sanoa. Kiitos.

*halaa*
Anskunne