IRC-Galleria

Oon pitäny tänään 2000:tta euroa kädessä. Kahta 500:n euron seteliä ja viittä 200:sta. Siinä oli jo aikas paljon rahaa :D. Ja pakko oli edes vähäsen aikaa kädessä pitää.

Olin koulussa tänään jonnekki puol viiteen asti - pääsin kolmelta - puol juoksua sitten Hiekkaharjun asemalle, koska sato ja tahdoin yhteen junaan, joka ei tiksissä pysähtyny. No se juna oli neljä minuuttia myöhässä ja hermoilin, että ehinkö siihen junaan. Tultiin keravalle - se juna oli lähteny NELJÄ minuutta aiemmin. Kyllä vitutti. Mutta ois kyllä vituttanu enemmän jos se olis lähteny just naaman edestä.

Tehtiin siellä koululla kuviksen työtä ja saatiin se valmiikski. Huomenna pitäis se sitten esitellä. Kyllä siitä aikas hyvä tuli, vaikka ite sanonki. Yllättävän paljon aikaa siihen tänään meni, vaikka meiän piti vaan kirjottaa otsikko, järjestellä teksti ja kuvat siihen ja sitten vaan liimata. Mutta silti meni melkeen kaks tuntia.

Ihan hirveä sää. Ja ulkona ku tuli oltua jonki aikaa. Kävely Hiekkaharjuun. Seisoskelua siellä asemalla. Ja sitten melkeen kakskyt minsaa Keravan asemalla tihkusateessa ja tuulessa. Jäkessä sitten pyöräilemään kotiin - viis kilsaa siinä tihkussa. Pääsin kotiin niin olo oli aika surkea.

Ollu nälkä melkeen koko päivän. Nälkä on vieläki vaikka söin jo kotiin tultuani omenan, porkkanan, viilin ja vettä oon juonu vaikka kuinka paljon. :s


Minä saavun niin
Matalalla että
Katkenneet oksat voivat koskettaa minua
Miten tuntuukaan tää niin
Tunteettoman ei-miltään
Kun mun henkilökohtainen maailmani loppuu
Mitä odotimmekaan me huomiselta?
Mitä sen kuormaan lastattiin?
Karu totuus on kaivautunut sen alta
Vaikka sitä kauan peiteltiin
Ja sitä niin hävettiin

Apuva, Petteri on alkanu kyselemään. Kohta se keksii ruveta kyselemään jotain mun pimeästä menneisyydestäni *reps*. Ei nyt sentääs. Mä vaan selitin kuinka jossain telkku ohjelmassa suunniteltiin häitä alkuperänen häävieras määrä oli 600 o.O. Ihan hirveesti. No siitä se tippu 250:een, joista vaan 100 pääs. No kuitenki Petteri sitten kysy äskön, että: Jos me mentäis joskus naimisiin ni haluaisiks sä että ne on kirkkohäät - olettaisin näin, mutta kysympähän kuitenkin - ja olisko siellä suurikin määrä vieraita? Järkyttävää. Eikös tää kuuluis mun kysyä. Mä olen meiän suhteessa se joka yleensä kyselee. Petteri alkaa saamaan vaikutteita xD. Ja kyllä mä tahtosin kirkkohäät, mutta en kyllä niistä paljosta vieraista tiiä. Kaikki "pakolliset" varmaanki :s. Perhe, sukulaiset ja ystäviä. Ei kai sitä muuta tarvita.

Ollaan oltu yhessä jo neljä kokonaista kuukautta ^^. Tai no kokonaista on liikkuvainen käsite. Tasan 16 viikkoa. Mutta me alettiin seurustelemaan 10.8, joten päivämäärissä siitä ei oo vielä ihan neljää kuukautta, mutta ei se niin tarkkaa ^^. Muistan muutenki paremmin sen näin :D.


Charon - Come Tonight

Is it oh so lonely, is it all so dark
Do i feel your warmth if we lay down breathless
Does it feel the same like
Taking a breath before i rest
You made me feel like i`m loosin`this all for nothing

This is why i want you, it`s the deepest touch
It`s the deepest lust and i hope the same for you
Come tonight my saviour, cry tonight my angel child
Read the lines i bleed
When i leave my heart to you

Be my heart and my flame
Become my water
Marry pain within

Kirjotan just esseetä aiheesta Missä määrin rakastumiskokemus voidaan selittää ehdollistumisteorioiden avulla. Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta mielestäni ehkä hieman vaikea esseen kirjoittamiseen :s. Minun tuurillani ope sitten kysyy tätä samaa kokeessa -.-. Toivottavasti ei.

//Rakastuneen henkilön sydämen syke saattaa kohota kun hän näkee rakkaansa tai vain kuulee tämän äänen. Myöskin hengitys tiheys kasvaa. Henkilön ruumis jännittyy ja hän todennäköisesti alkaa hymyilemään. Henkilö todennäköisesti myös alkaa hymyilemään pelkästä rakkaansa ajattelemisesta.

Kun rakastunut henkilö on erossa rakkaastaan pitkän aikaa, niin hän alkaa hermostumaan, mikä selittyy ikävöimisellä. Pitkä aika on tulkinnanvarainen käsite. Jotkut voivat olla erossa viikkoja ja toiset vain tunteja. Tahto nähdä toinen vain kasvaa, kunnes se saattaa laukaista stressin, jolloin ihmisen koko ruumis on ”hälytystilassa”. Poissaolon pitkittyessä pakonomainen tarve puhua henkilön kanssa kasvaa. Asiaa helpottaa jos on mahdollista puhua puhelimessa tai lähetellä tekstiviestejä, mutta se ei kuitenkaan korvaa kasvokkain puhumista tai vain olemista lähekkäin.

Henkilö rauhoittuu kun näkee rakkaansa jälleen, jolloin hän alkaa tuntemaan mielihyvää, mikä on selitettävissä klassisen ehdollistumisen avulla. Henkilö, jota rakastaa on ärsyke, jonka paikalla- ja poissaoloon reagoidaan.//

Järkyttävää tekstiä vai mitä. Mie en vaan osaa kirjottaa tosta esseetä -.-. Pitää yrittää keksiä tohon vielä jotain.

Suomessa on semmoinen tabu - kirjoittamaton sääntö, että perheen asioista ei saa ulkopuolisille puhua. Sitä ei sanota ääneen, mutta silti se on olemassa. Perheen ongelmista on vaikeaa puhua kenellekkään, vaikka luottaisi siihen henkilöön. Kukaan ei sitä opeta. Se vain tulee. Perheen sisäiset ongelmat pysyvät perheen sisäisinä. Sen takia uskonkin, että ihmisillä, jotka ovat käyneet läpi suuren perheen sisäisen kriisin esiintyy paljon masennusta ja semmoista. He eivät ole saaneet purkaa pahaa oloaan kenellekkään. Tai ovat saaneet, mutta eivät ole kehdanneet tai he ovat ajatelleet, että se todellakin on perheen sisäinen asia ja kaikkien muiden pitää ajatella, että kaikki on täydellisesti. Se on pahasta. Tietenkään kaikkia asioita ei pidä mennä koko kansalle kuuluttamaan, mutta se oma paha olo pitäisi pystyä purkamaan ihmisille, joihin luottaa. Tunteet patoutuvat ja jossain vaiheessa ne pääsevät ulos jossain muodossa. Ihmisten pitäisi pystyä puhumaa! Mutta kun ei niin ei. Se on vain hankalaa. Jotkut puhuvat, koska eivät enää pysty pitämään esirippua yllä. Mutta suurin osa jää vatvomaan pahaa oloaan sisälleen.


Sonata Arctica - Misplaced

Sometimes I feel so out of time and place, trapped in a maze
As if I was lost in someone else's life...
The values I should keep in high regard don't mean a thing to me

Do you ever feel a need to go back in time? A dream of mine...
To travel far away and one day steal back my life
In the end all I can do is to learn I live in a dreamland

This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore

How much suffocated anxiety can be held within?
I was found guilty to a crime against myself.
No need to hear the words again,
I live and I'd die for my dreamland

This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore

I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
What it's like, when every single smile hurts...

I have never felt like home here
Always missing something
People aren't connecting
Am I a misplaced soul?

I live in a perfect Hell, I try finding my wishing well
when I drop my last tear, I have accepted this life

A true saint, that I am not, you have never seen me
'Cause I have always been there, standing by your side

I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
what it's like, when

Every single moment pains me...
Never felt like home here
I am missing something
My soul's in a wrong shell

Pitäis lukea läksyjä, tehdä kuviksen seinälehteä ja alottaa terveystiedon tutkielma. Huone pitäis myös siivota ja yläkerta imuroida. Mutta mä en tee noista mitään, mä vaan pelasin ja mietin asioita.

Ihmiset ei yleensä sano toisilleen niin sanotusti itsestään selvyyksiä. Kuten esimerkiksi olen iloinen, että olet minun ystäväni. Jää todennäköisesti monelta sanomatta, koska he olettavat toisen tietävän sen. Mutta entäs jos se toinen ei tiedä ja ei kehtaa kuitenkaan kysyä, koska pelkää saavansa ei mieluisan vastauksen tai jos se on mieluisa niin siinäkin on pelko, että vastaus ei ole täysin rehellinen.

Minä rakastan sinua. Minun ja Petterin suhteen alussa en oikein ollut varma tunteistani häntä kohtaan. Ajattelin sen olevan ihastusta, mutta nyt tiedän että rakastan häntä. Kun sen tajusin en kuitenkaan kehdannut sitä sanoa. En tiedä miksi, mutta kai oletin jotenkin hänen tajuavan sen itse. Mutta aloin ajatella, että mistä hää sen tietäis. Ei mistään, koska minä en ollut sitä sanonu. Nykyään sanon sen ainaki kerran parissa päivässä. Ja saan samanlaisen vastauksen yhtä usein, ehkä useamminkin. Me molemmat tiedämme, että rakastamme toisiamme, mutta silti se on ihanaa aina kuulla se uudestaan.

Joten miksi ihmiset eivät lauo "itsestäänselvyyksiä" :s. Ehkä he luulevat antavansa tyhmän kuvan siinä. Minun mielestäni kukaan ei anna tyhmää kuvaa itsestään jos tahtoo kertoa jollekkulle, että tämä joku on tärkeä.



Do you ever ask yourself
Is there a heaven in the sky
Why canÂ’t we get it right

Â’cause we all live under the same sun
We all walk under the same moon
Then why, why canÂ’t we live as one

Olen pahoinvoiva ihminen. Miks mie en voi olla ihminen, jolla 1. ei ole matkapahoinvointia 2. ei ole matalaa verenpainetta, tai joka ei ole 3. ilkeä 4. täysi friikki 5. sisäänpäinkääntynyt 6. muuten vaan outo tai 7. jolla ei olisi ihmeellisä angstauspäiviä? Että tämmösta sitten tänään :s.

No nyt on tullu käytyä Hollolassa, jollain lähetysasemalla, jonka nimeä en kyllä nyt saa päähäni. S:llä se kuitenkin alkoi. Ja sitten Kärkölän kirkkokin tuli nähtyä. Oikein kaunis - ainakin näin Järvenpääläisen mielestä.
http://www.phnet.fi/kylat/karkolakk/Valokuvat/1889%20kirkko.JPG vrt http://www.jarvenpaanseurakunta.fi/EP/CustomerPics/kirkulko.jpg

Luin yhen kirjan siinä edes takaisin matkoilla. Ja voin pahoin. Se tunne ei niinkään oo mahassa, vaan päässä. Ja jos se pahaks menee, niin maha "tulee mukaan" myös. Aivan hirveätä. Jos joku ei oo kokenu, niin ei välttämättä ymmärrä, mutta se tunne on aivan kamala. Paluu matkalla vielä otin pahoinvointi pillerin, mutta ei se niin hirveästi auttanu. Vähäsen vaan :(.

Joku päivä mie vielä muutan Lahteen xD. Siellä on Kotipellonkatu :D. Todennäköisesti en kuiteskaan ja jos muuttaisinki niin hyvin epätodennäköistä, että just sille kadulle, mut ois se aika hienoa x).



Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Hihii ompahan taasen tullu kyseltyä tyhmiä xD. Petteriltä kysyin tänään, että 1. olettaisko se, että mä "alistuisin sen valtaan" jos me joskus mentäis naimisiin. Se ei olettanu. Sano että todennäköisesti se on hän, joka siinä alistuu *viheltelee*. Ja sitten 2. Jos me ikinä saatais lapsia niin olettaisko se, että mä jäisin niitä kotiin hoitamaan. Ei se sitäkään olettanu, paitsi jos mä ite tahon. Ja en kyllä tiiä. Se vois olla ihan kivaa, mutta toisaalta se saattais alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää :s. Lapset on ihania, mutta mä en tahtois olla täysin riippuvainen Petteristä :s.

Nää tuli mieleen ku luin kirjan Aino Krohnista / Kallaksesta. Se oli Raili Mikkasen kirjoittama kirja nimeltä Ei ole minulle suvannot! Jos jotakuta kiinnostaa. Kirjan päähenkilö Aino oli todella vahvatahtoinen nuori nainen, mutta kun hän rakastui ja meni kihloihin - hän siis oli todella monta kertaa rakastunut kirjan aikana, mutta vain kerran kihloissa - hän heti suostui alistumaan miehensä hallintaan ja piti aivan luonnollisena sitä, ja myös sitä, että hän olisi lasten kanssa kotona. No 1900-luvun vaihteessa ei varmaankaan hirveästi muita vaihtoehtoja ollut, mutta silti se ihmetytti, koska hän oli niin itsenäisen ja vahvan oloinen :s.

Hihii katon Stratoa telkkarista :D. Ne esiintyy Ylen Hyvä-konsertissa. Soitti tossa vartti sitten Land of Ice and Snow ja nyt on United. Hyviä biisejä molemmat. Tuli tosta mieleen, että mä näin tänään Hesassa miehen, joka näytti ihan Lauri Porralta :|. Saatto jopa olla se... En voi olla varma, koska en tiiä missä toi konsertti on. Ylellä kun on kuvauspaikkoja ainakin Helsingissä ja Tampereella.

UNITED

We drifted apart on the sea of life
Sailed into new horizons, out of sight
We lost the way, we lost the key
But the spirit was kept alive and free

Now destiny has brought us back
We are here before your eyes, we hear your cries
And thatÂ’s why tonight we all make history
WeÂ’re together again calling you

United we stand – divided we fall
Our destinyÂ’s here tonight with you all
Through wind and thunder we sailed to your shore
We did not give up, so open the door

‘cause we’re united
We stand united

ItÂ’s great to look into the eyes of a friend
And shake his hand and thank him for the years
And itÂ’s great to see you all here
WeÂ’re together again calling you

United we stand – divided we fall
Our destinyÂ’s here tonight with you all
Through wind and thunder we sailed to your shore
We did not give up, so open the door

United we stand – divided we fall
The sun is shining for each and for all
The future is bright and thereÂ’s hope in the air
Together weÂ’re singing, together we care

En tiennykkään voivani tämmöstä pitää, mut ei tää kyllä yhtään haittaa. Olin kyllä vähäsen ihmeissäni ku sisko selitti just eilen, että tää on vaan vip käyttäjille :s. Ja sitten omissa tiedoissa näkyy joku Testiryhmä 2 palvelujen kohdalla. Niin että mähän jopa melkeen luenki ne ilmotukset tosta etusivulta xD. Mitähän tänne vois kirjottaa :s. Vaikeeta - uskokaa tai älkää, todennäkösesti ette usko, mut ei se mitään. Mä oon tottunu.

Ensimmäinen tunti oli kuvista ja tehtiin taasen mallista saviveistoksia. Mallina oli jälleen - kuten keskiviikkonaki - yks puolalainen mies kuviksen maikka, joka on Suomessa opiskelijana. Olihan se ihan kivaa, mitä nyt se olis voinu olla vähäsen paremman näkönen xD.

Terveystiedon tunnilla ei mitään ihmeellistä ja ylläri älläri ei läksyjä :D. Psykan tunnilla käsiteltiin ehdollistumista. Ja sitten maikka sano, että rakastuminen on vaan klassista ja välineellistä ehdollistumista xD. Ja käski sen kertoa poika tai tyttöystäville / rakkaille :D. No Petteri oli ihan ihmeissään, mutta tais silti nauraa hieman ku mä sen sille tekstasin xD.

Tänään on tullu liikuttua ihan kivasti. Viimonen tunti oli liikkaa ja sen jälkeen junalla Pasilaan ja messukeskukseen, kirjamessuille. Oli siellä kyllä ihan kivaa. Paljon kirjoja, vaikkakin ehkä hieman liikaa ihmisiä, että mä oisin tosi hyvin viihtyny. Mut saimpahan ostettua lahjoja. Ostin Jeskulle synttärilahjan - niin sehän ei oo yli viikkoa jo myöhässä ei xD. Ja sitten Jeminalle ostin jo synttäri- ja joululahjat :D. Oisin Petterille ostanu Althaluksen synttärilahjaks, mutta ku se vastas vähäsen liian myöhään mun tiedusteluun, että onko hällä jo se.

Messuilla viihdyin pari tuntia ja sitten vaan Helsingin keskustaan. Kävin syömässä ja kiertelin vaatekauppoja uutta takkia katellen. Äiti meinas, että tarviin uuden ja kengätki pitäis löytää :s. Kenkiä en kyllä jaksanu ettiä.

Voisin varmaan selostaa joku päivä / hetki Straton keskiviikkosen keikan, mutta nyt en jaksa. Ja siitäki tulis niin pitkä, että en tän näin pitkän viestin perään sitä enää kirjota xD.