IRC-Galleria

äikkääTorstai 01.12.2005 22:15

No meiän tehtävänä oli tulkita kirjaimellisesti jotain metaforaa, jossa on mainittuna eläin. Nauttikaa tai älkää, kunhan ette valita.

Kahviporo (cappuccino fennicus) on suomessa paljon tavattu sisällä asuva olio, joka on verrattavissa kotitonttuun. Melkeinpä jokaisesta suomalaisesta taloudesta löytyy ainakin yksi tällainen. Työpaikoilla myöskin on tällaisia, yleensä useitakin. Kahviporo viihtyy kahvinkeittimen vieressä ja sen saattaa havaita siinä aamuisin kun tulee unenpöppöröisenä keittämään kahvia, se on se ruskea pieni olio siinä kahvinkeittimen vieressä – se siis ei ole harhaa, jonka aiheuttaisi kofeiinin puute. Talvisin kahviporo viihtyy tiiviisti kahvinkeittimen vieressä ja sen saattaa huomata siitä, että kahvinkeitin jotenkin aivan ihmeellisesti on päällä, vaikka on varma, että sammutti sen. Kesäisin voi kahviporon tavata myös terassilla, missä se nauttii auringosta ja hyvin keitetystä cappuccinosta.

PuheluPerjantai 25.11.2005 13:17

Joku mies soitti mulle ja yritti iskää löytää. No se sitten alko mulle selittään, että iskän vene on hänen paikallaan. Ku oli ensiks varmistanu, että me puhutaan samasta henkilöstä. Kuuntelin vähäsen aikaa, kunnes ilmotin, että ei meillä oo venettä. No se sitten rupes valittaan jotain ja no piti sitten sanoa, että me oltiin se myyty. Ja sehän ei ollu tyytyväinen. Valitti jotain, että miten täällä on väärät tiedot. No ei kai se nyt sentääs mun vika oo! No anto mulle numeronsa ku lupasin sanoa iskälle. Soitin sitten iskälle ja annoin sille sen numeron, että soittaa.

En oo saanu mitään tehtyä vielä. Tähän aikaan mun pitäis vasta herätä :s. Voisin imuroida vaikka yläkerran. Tai sitten lähen koululle syömään. En oikeen tiiä. Nyt alkaa hieman epäilyttää, että jaksanko lähteä. Juu hyvää ruokaa, mutta ulkona on niin paskamainen sää... Imuroin lasken matikkaa ja lähen kävelylle. Se on ihan hyvä suunnitelma...


Days had come, winters had gone,
and we gambolled like siblings in Paradise.
I was your knight, holding you tight
as a brother when I saw your crying eyes.
Time wents by and we had to say goodbye.

PrklPerjantai 25.11.2005 10:07

Jee saan nukkua pitkään! <- fiilis eilen. No mitäs sitten tänään. Heräsin ekan kerran 6.30. Ja nousin siinä varttia vaille kaheksan. Äiti, iskä ja sisko tappeli. Mie olin luvannu äitille lainaan MUN pikkusen mustan laukun, joka on Jessikalla. Ja äiti meni sitä sitten nyt aamulla siltä hakemaan ja no ei saanu sitä. Jessikan maailma kuulemma kaatuu. Ja että äitin olis pitäny kysyä, että saako se lainata sitä. Siis lupa JESSIKALTA, että saa lainata MUN laukkua??? Huomaako joku muuki ku mie tässä hienoista ristiriitaa? No Jessika sit onnistu loukkaamaan äitiä ku siinä sille kimitti.

Voisin yrittää pistää nukkumaan taas. Ei tässä oo kuiteskaan mitään tekemistä. Mä aina vihasin kympin aamujaki, ku ei ollu mitään tekemistä ikinä. Ysin aamut oli kivoja ku oli aikaa tehä kaikki, mut kympin aamuissa tuli jo melkeempä tylsää.

Tänään voisin siivoilla kämppää, ku iskä siihen suuntaan viittas ja se viittaushan pitää ottaa huomioon, vaikka se oliki vaan sivulauseessa. Elikkä eiku vaan imuroimaan. No ei siinä mitään vikaa, ku oon yksin kotona. Ja koululle varmaan syömään. Saampahan sitten kunnon ruokaa, nimittäin en mä nyt yksin täällä jaksa ruveta ruokaa vääntämään vaan mulle.


Here comes the dawn of a new day
Comes without a light, it's grey
Grey as yesterday
The frozen ground keeps sleeping
Under my feet
Everything feels cold
It's my inner fear

Could you save me

Perjantai 25.11.2005 01:23

Meinasin jo jättää kirjottamatta, mutta sitten nousin sängystä - ja peiton lämmöstä - kirjottaakseni tänne nyt jotain. Jäi vaan jotenki vaivaamaan Saaran kommentti, että blogia pitää kirjottaa joka päivä. No oon mä aika hyvin tähän onnistunu kirjottaan, jos tietää mun edelliset blogit.

Kuunneltiin Paula Koivuniemeä nuiskussa. Laulettiinki jopa aikuinen nainen. Sami veti sitten Kuuntelen Tomppaa biisiin ihan hyvin tanssin. Tuli mieleen Tuomon "napatanssi". Tää vaan oli hieman... suorempi. Toka vika virallinen kerta ja sitten enää nyyttärit. Jee... Ainut vaan, että nakki alkaa sitten 3. päivä tiistaina. Kakkoset saa jopa jo ohjata ykkösiä - kuulemma, että ei olla ihan pallo hukassa ku leirille mennään. No mä en pääse niitä ykkösiä ohjaamaan, koska nakki ykkösillä on koulutus tiistaisin ja miulla on pyhis tiistaisin. Pikkusen harmittaa, mutta ei paljon ja se on kuitenki vaan 3-4 kertaa ku niitä ohjattais.

Enkku oli sitten tänään. Eiköhän se ihan hyvin menny. Uskon ainaki niin. On kyllä ihanaa ku ei tarvii huomenna mennä kouluun. Aattelin kyllä mennä ainaki käväsemään - syömään riisipuuroa, ku oon menossa Hesaan, niin siinä saa sitten hyvin syötyä. Pitää ostaa mummun lahja ainaki jo ja kattoa muillekki jotain. Lankaa pitäis ostaa. Valkoista lankaa. Älkää kysykö, se on salaisuus.

Jussi sai miut käyttämään Deviantartia. Apuva... Ja tänään melkeempä jo huomasin addiktoituneeni. Huolestuttavaa. Pitäis ehkä mieluummin addiktoitua läksyjen tekemiseen, mutta ihan oikeesti. Kuka siihen addiktoituu. Tai kokeisiin lukemiseen. Just niin! Ei kukaan!

Soi päässä......



Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

HeheeKeskiviikko 23.11.2005 20:00

Viikko sitten viimeks kirjottanu. Alko vaan niin vituttaan ku kirjotin pitkästi torstaina ja tää hävitti sen bitti avaruuteen. Prkl.

Petteri lähti eilen ja mie tyhmä vein sen just ennen ku se lähti niin pyhikseen. PAHA MOKA! Ihan hirveetä. Mä meinasin alkaa itkemään siellä. Neljä lasta, kukaan ei totellu mua. Haukku vaan mua ja Petteriä ja riehu siellä. Ei ne oo ikinä niin tehny. No mie olin siellä yksin ilman Iinaa ja no sain kuulla, että ne tottelee vaan Iinaa. No sepäs mukavaa.

Tänään alko sitten toinen koeviikko. Fysiikka ensimmäisenä. Kyllä mä sen ainaski läpi pääsin ja eikös se oo oikeastaan pääasia. Sain jopa työraportin tehtyä eilen illalla. Ja nyt pitäis lukea englantia, mutta en jaksa. Luin sitä jo junassa ku istuin. Perjantai on ihanaa vapaa ja lauantai kanssa.

Kävin Hesassa tänään. Ostin matikan kirjan ja luentopaperia. Kävin kyllä kanssa Ateneumissa. Mie pidin vaan vanhoista suomalaisista teoksista :s. Modernit teokset ei oikeen innostanu. Ihan ihan moderni taide on paljon mielenkiintosempaa - semmonen mitä Kiasmassa on. Löysin sieltä sitten sen kuvan mistä teen kuva-analyysin. Ajattelin ensin jotain Schjerfbeckin teosta, mutta sitten päädyin Edelfeltin Kuningatar Blancaan. Monta teosta mitä olin netissä kuvia nähny niin ku niitä siellä näin, niin ihan yllätyin siitä, että kuinka isoja ne todellisuudessa on.

Voisin alkaa tekemään terveystiedon tutkielmaa taas...


Ontossa tuulessa, joka syntyi sun usvassa
Ja elää sun tahdosta
Mä kuulen rumia lauseita
Kaikki niin valmiina laitettu kauniiksi katsella
Piti vain uskaltaa ja ottaa mitä on tarjolla

Ihmettelen kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen
Osuman jälkeen kauniisti sataa
Ja tuhkasta solmimme lyhteen

Kylmää...Torstai 17.11.2005 00:22

On kyllä ollu kylmä sää tänään :s. Pitää laittaa huomenna täys pitkä hihanen paita päälle. Tänään oli vaan puol pitkät hihat ja tuli vähäsen vilponen ku ajoin kotiin. Tai sitten ihan vaan suoraan toppatakki.

Hah! Saimpas fyssan esseen kirjotettua. Pariin kertaan kävin sen äitillä luetuttamassa, mutta nyt siitä tuli hyvä - just ku sain sen lopullisen printattua niin huomasin, että nimi puuttuu. No eiku vaan uudestaan. Nyt se on hyvä ja palautan sen huomenna. Paitsi jos siinä pitäis olla lähteet, niin sitten otan sen vaan kotiin vielä ja lisään lähteet - ei siinä miun mielestä pitäny olla.

Neljään asti koulua. Inhottavan pitkään. Vaikka vika tunti oliki kuvista ja sain jopa kaks työtä loppuun. Molemmat kylläkin oli jo melkeen valmiita, mut saimpahan ne kuitenki ihan loppuun. Nyt on enää yks työ tekemättä. Kaks kertaa aikaa tehä se ja no koeviikolla, mutta en jaksa mennä sitten tekemään. Jos en saa sitä valmiiks niin otan sen työn siks, mitä ei arvostella. Eli maikka arvostelee 3 työtä 4:stä. Savityöstäni mä pidän ja sitten perspektiivi tehtävästä. Oma kuvasta en oikeen ja sitten tekemättä on vielä asetelma - tai no näköjään sen voi tehä vaan yhestä hedelmästäki.

Kävin kirjastossa. Löysin 36 kirjaa, joista ehkä 25 olis ollu hyviä ja sopivia terveystiedon tutkielma aineistoks. No niistä vaan 20 löyty Jäkestä ja vaan 5 oli mukamas hyllyssä. Löysin 2. Että ihan hyvin. No netistä löytyy ihan hyvin kaikkea tietoa.

Pitäis mennä suihkuun. Enköhän mä voi nopeasti käydä :s. En mä kuitenkaan ehi aamulla. Ja no huomenna on liikassa uintia, joten siellä tulee kyllä käytyä suihkussa, mutta en kyllä ehi hiuksia pestä, ku on heti sen jälkeen matikkaa - ei kiva.

Mä mietin tänään, että on tosi paljon ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, mutta joista ei oo kunnon muistikuvaa. Tai sitten ei oo muistikuvaa olleskaan. Koulussa saattaa puhua yhen jakson jonku kaa hieman ja sitten seuraavassa jaksossa ei välttämättä edes kunnolla muista sitä ja ne jotka on töissä on todella monen ihmisen kanssa tekemisissä. Joku kaupan kassaki näkee kymmeniä ihmisiä päivittäin ja ketään ei tunne. Tai no ehkä jos tulee joku tuttu, mutta se on epätodennäköistä. On niin paljon ihmisiä, keitä me ei tunneta, mutta joiden kanssa ollaan tekemisssä - joko pakosta tai ihan omasta tahdostamme. Huono pohdinta oudosta aiheesta, mutta pohdimpa kuitenki.


How can I forgive you, never leave you
You know that if you live like, you will die like
Haven of Emotion, Mournful Ocean
Heiress of the Evening Sings in silence

"I need to have now, my daily sin..."

For all your life I prayed for time
To show you where the light lies
Now this is the end
One rose for the memory of the innocence

NimipäiväTiistai 15.11.2005 22:49

Janika Kristiina. Mun ristimä nimet. Ihme ja kumma mä jopa pidän niistä. Sukunimen saa selville jos vaivautuu muhun hieman tutustumaan ja kysyy. Ja tänään on 15.11 elikkä Janikan päivä. Hyvää nimipäivää, minä. Sen muisti yllättävän moni. Jenna oli eka. Ja Saara, Kaisa, Taina ja äiti muisti. Varmaan iskäki. Petteriä sain hieman muistuttaa, mutta se nyt ei muista kaikkien perheenjäsentensäkään syntymäpäiviä. Kyllä se muisti toisaalta tosi hyvin, että kuinka kauan me ollaan oltu yhessä.

Spinningiä oli liikassa. Siinä tuli kyllä tosi nopeesti hiki. No lähdin sieltä sitten Erikan kanssa ajoissa, että ehittiin Hiekkaharjusta lähtevään junaan. Ehittiin juu ihan hyvin ja mitä mainioimmin sinebrychoffillekki. Se on siis valtion taidemuseo. Ihan hieno paikka, paljon muotokuvia. Muuta en oikeen ehtiny nähä ku tuli kiire raitiovaunuun ku opastus loppu. No myöhästyin minsan siitä. Puol juoksua asemalle sieltä. No myöhästyn minsan pari junasta. Seuraava lähti vasta neljänkymmen minsan päästä. No menin K-junalla Keravalle ja iskä haki sieltä ja vei Mankallalle. Myöhästyin kymmenisen minsaa pyhiksestä.

Äitiä sitten venailin kakskyt viis minsaa about, että se ois heittäny mut kotia ko sillä oli keskustelu Jeminan opettajan kanssa. No varttia yli seittemän soitin sille - lähin kävelemään kotiin siinä kakskyt vailla kaheksan. Äiti soitti kymmentä vaille, että missä oon. No olin jo Sparin kohalla niin kävelin siitä itekseni kotiin.

Ku se äiti sitten tuli niin se anto mulla kukan nimpparilahjaks. Ja toivotti hyvää syntymäpäivää ja: "Katotaan kauan onnistut pitämään tän hengissä". Oikein kauniin Saint Paulian sain. Se on kauniin purppuran värinen. Siis ne kukat on.


Kuljen tietä sateenmustaa
Mielessäin vain kuva susta
Kun soitto korvissani naurus soi
Vaikka nään sut kanssa toisen
Mielestäin mä saa sua pois en
Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi

Märkä - lyhyesti ja ytimekkäästiMaanantai 14.11.2005 22:33

Ei mitenkään ihmeellinen koulupäivä, mitä nyt alko satamaan siinä enkun tunnin loppu puolella. Sen jälkeen ei hirveesti hyvin menny mikään. Nopeasti kävelin, että ehtisin 02 junaan Hiekkaharjusta Keravalle - no semmosta junaa ei ollu. Jouduin siellä asemalla venaamaan kymmenisen minaa. Ja sitten Keravalla saman verran, ennen ku pääsin R:ään. Kiertelin Prismassa jonki aikaa, kunnes menin sitten kirjastoon lukemaan. Ja sieltä kiltisti - AJOISSA - kirkolle, missä oli pyhisohjaajien palaveri. Ehin kyllä kastua silläki matkalla jo ihan kivasti, vaikka se on ehkä vaan kilsa, jos sitäkään. Se sade vaan koveni.

Ei siellä palaverissa hirveesti ollu, mitä nyt lupauduin perhepäivään ja sitten pitämään lauantaipesää haariksella kerran kuussa. En mä varmaan muuhun lupautunu - enhän... En varmaan... En muistaakseni.

Sieltä sitten kotia... Vielä märempi. Kaikki ihan märkänä. Takki, kaulahuivi, hiukset, reppu, naama, lasit jne... (kts uus kuva)

Petteri luki tätä - eilen muistaakseni. Se jopa tajus mun pointin sitten, siitä huolestumisesta. Ihmetteli miks en ollu sanonu sille ku se meille tuli, että se oli niin tärkeetä mulle. Ei vaan käyny mielessä, että se sitten sen ymmärtäis, ku ei tekstareissakaan ymmärtäny, vaikka oikeen kunnolla yritin. Ja sitten se piti mun tekstista, että ihmisten pitäis sanoa "itsestäänselvyyksiä" toisilleen...

Miksköhän unissa aina nipistellään? Eikö unessa voi vai olla kipua. Mutta jos ei oo kipua niin eihän sillon vois olla nautintoakaan. Eli miks ei vois vaikka pyytää toista suutelemaan itteään (siis huomioon ottaen, että on ... läheisissä väleissä sen toisen kaa). Miks aina nipistää? Ihmiset uneksii nautinnosta, mutta kipu on kyllä aikas vieras unissa. Pelkoa, joka voi olla melkein kuin kipua kyllä taitaa olla. Kipu. Se on niin liikkuvainen käsite. Yleensä se on sitä, että sattuu jonnekkin, esim kun on tullut lyödyksy, mutta kipuahan on myös se, että sieluun sattuu. Ja se on ainakin minun mielestäni pahempaa kipua. Ja siitä ei pääse kokonaan ikinä eroon. Mustelmat ja arvet paranee. Sielussa olevat haavat ei parane kunnolla - varmaan koskaan.


Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi

Rauta on kylmää vasten poskea
Kättesi jälkeen vereslihalla
Niinkuin polttomerkitty sä olit silmiini
Olet mulle liekit ja minä bensiini

IsänpäiväSunnuntai 13.11.2005 19:30

En oo kakkua syöny, ko en oo mikään suuri täytekakun ystävä (kelliksen numeroa jaossa...). Mut tuli kyllä käytyä Kauneus ja Terveys - messuilla. Ei mitenkään ihmeelliset. Kirjamessut on ollu aivan varmasti tähän mennessä parhaat. Skiexposta sai ehkä eniten karkkia, mutta muuta sieltä ei sitten saanukkaan - tai no pullaa kans.

Heräsin siinä ekan kerran kymmenen maissa ku Petteri tekstas. Tai no en kunnolla heränny, mutta unessa sain sätkyn ku hirvee piipitys alko. Kuulosti aivan kamalalta!!! Korviin ihan sattu. Ne on varmaan aikas herkät nukkumisen jälkeen. Oon huomannu sen ennenki ko aamusin musaa kuuntelen. Mut "lopullisesti" heräsin varttia vaille ykstoista ku Jessika tahto lahjansa, joka oli mun huoneessa. Ja annoin sitten siinä samalla omaniki.

Ku ajettiin messuille niin radiosta tuli Mitä silmät ei nää. Ihana biisi ja se sai mut ajattelemaan: "Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää". Toi on muuten ihan totta. Aattelin sitä siinä. Kaikilla on jotain mitä niiden silmät ei nää, mutta ne tietää sen sydämmessään - huono selitys taasen vaihteeks. Mullaki on. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on jotain mitä kukaan ei tiedä ja ei saakkaan tietää. On vaan asioita, jotka loukkais niin monia ihmisiä eri tavalla - ja ku ne kuitenki saattaa olla ohimeneviä - toivottavasti.

Lopetin eilen Petterille tekstari"lakon". Ei se tajunnu mun pointtia kokonaan, mutta en vaan jaksanu enää - ei se sitä olis siltikään ymmärtäny, vaikka oisin koko seuraavan viikon ollu ihan hiljaa. Se on sentääs mies.


Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
totuutta etsii kestävää
Ehkä tänään, ehkä tänään
tähän kaikkeen vaivaan
Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
jossakin kaipaus hellittää
Ehkä tänään, ehkä tänään
joku löytää taivaan

PS. 4 ja puol kuukautta Petterin kaa yhessä :) Ihan hyvin jo... Mun pisin suhde - mun ainut suhde :D.
Jaoin Annankulmaan lehdet Jessikan puolesta. Sataa tihuttaa vettä ja mie siellä toppatakissa ja sadetakki siinä päällä. Tuli ehkä hieman hiostava olo siinä.

Vein Jessikan Jamppaan... Tai no se kyysäs mut sinne ja mä sitten ajoin sen skootterin kotia. Ihan hyvin meni, mitä nyt se oli hieman erilainen ku mun. Valot ainaki oli aikas surkeat. Ja takki oli ihan kurassa sen jälkeen. Taka lokari varmaan jotenki huono, ko se roiski - PAHASTI.

Siinä ko jaoin lehtiä niin kuuntelin Sonataa ja Apista. No sieltä tuli sitten Sonatan Ruins of my life. Ja siinä sitten aloin miettimään ihmisen katoavaisuutta. Me elellään täällä semmoset keskimäärin 70 vuotta, josta me ei muisteta puoliakaan. Vain jotain sieltä täältä. Ja se tuska / suru mitä me aiheutetaan lähimmäisillemme ku me kuollaan niin unohtuu joskus. Viimeistään sillon ku se lähimmäinen kuolee. Ainut missä me jäädään elämään on hautakivi. Ja siitäki se nimi kuluu ajan myötä pois. Eli me unohdutaan kaikilta. Kirkon kirjoissa on kaikki mainittuina, mutta ne varmaan pölyttyy jossain vanhassa varastossa, missä kukaan ei niitä muista. Onkohan meiän täällä ololla sit joku tarkotuski? Toisaalta me jäädään elämään lapsissamme ja sitten lapsenlapsissamme, jos niitä sitten saadaan, mutta siitä seuraavat ei sitten enää meitä muista. Olen nyt hieman epäselvä, mutta miulla alko jonkinmoinen kriisi, että mitä mie täällä oikeen teen. Onko sitä jotain järkeä elää, jos ei kukaan kuitenkaan muista sitten ku kuolee.


No-one remembers my face nor my name
In a dream, I´d stay here forever
Headstone on my grave, words carved in vain
All these wounds only heal when I´m home