IRC-Galleria

Liikunnan tuntiTiistai 08.11.2005 22:07

N. 20 tyttöä juoksee ympäriinsä alueella, joka on 1/3 koko kentästä ja heittelee palloa toisilleen. Suoraan sanottuna aivan liikaa porukkaa sillä välillä. Pelattiin käsipalloa ja koko ryhmä mukaan vaan. Maalivahdilla oli niin iso alue, että ei sitä pelikenttää muuten ollut oikeastaan yhtään.

Jokaisessa liikuntaryhmässä on varmaan yksi semmoinen henkilö, joka on kaikessa mukana ja kaikessa liikunnassa hyvä. Vai olenko mie ihan väärässä? No ainaki kaikissa liikkaryhmissä missä mie oon ollu, niin on ollu tämmönen. No meiän ryhmässä se on Kati. Ihan mukavan tuntunen ihminen ja niin, mutta semmonen rasvattu pallosalama. Aivan uskomatonta kuinka se tänäänki poukkoili ympäri kenttää. Mä en välillä ees nähny missä se sillä hetkellä meni. Mä olin ihan varma, että se on toisessa päässä kenttää ku yritin palloa ottaa kiinni, mutta ei - hää nappas sen justiinsa siitä mun näpeistä.

Sitten liikkatunnin loputtua löntystelin pukkariin ku ei ollu mitään mahiksia ehtiä 15.27 junaan. No siitä löntystelin semmosta voitan-hitauden-maailman-mestaruuden-vielä-joku-kaunis-päivä-vauhtia. Tai no en ihan, mutta melkeen. Liikkakamppeet kaappiin - se aivan saletisti haisee aivan järkyttävälle huomenna ja niin kauan ku ne kengät on siellä - unohin ottaa sukat mukaan ja mulla oli sukkikset jalassa, jee. Ja eiku vaan hakemaan takkia naulakosta ja lampsimaan Hiekkaharjuun. Ajattelin ehtiä 15.32 junaan. No jos olisin puol juoksua menny niin oisin ehtiny. Mut en mie jaksanu, joten se meni. 42 junalla sitten. Yritin saada Karoa kanssani maailmaa parantamaan, mut ei se lähteny :(. Nähtiin kyllä nopeasti Kervon assalla. Hirveä himo hampurilaisiin iski ku koulusta lähin. Oisin niin tahtonu hampurilaista, mut en saanu ja kotonaki oli ruokana makkarasoppaa. Niin perussuomalaista sapuskaa, ettei mitään rajaa. Yritettiin / ään Jeminan kanssa, että saatais pitsaa huomenna. Saa nähä saadaanko. Epäilen. No en mie sitä enää niin paljon tahokkaan.

Nyt tahon tehä jotain "radikaalia", jotain mitä en oo ennen tehny tai sen tekemisestä on tosi tosi kauan. En kyllä tiiä vielä mitä teen, että niinkö siltä kannalta. Todennäköisesti päädyn vaan siivoomaan huoneeni ja ehkä Hesaan. Ateneumissa voisin käydä, mutta se ei kovin "radikaalia" oo. En taho sitä tehä tänä viikonloppuna. Petteri ehotti benji-hyppyä. Muuten varmaan - jos uskaltaisin - mutku oon alaikänen. Hankalaa.


Ultra Bra - Kuiskaus

Tiedätkö hetken nimeltä hullun kaipuu
katsot aurinkoon sokaistumatta
pääsi lepää vasten tuulta
joka puhuu pienistä pojista
ja tytöistä maailman katolla
jonne kiipesit itsekin ilman lupaa

Oletko pelännyt liikaa pimeää
niitä hetkiä jolloin kirjoitit
nimesi jokaiseen ikkunaan
jos valo vielä sattuisi palamaan
kaikkina niinä aamuina
kun heräsit liian aikaisin hämärään

Mitä kertoisit aamukasteelle
joka aina kertyy lehdille
jotka laulavat varjojen takaa
saaden lapsesi hymyilemään
muistaisit elämäsi hetket
saaden tunteesi palaamaan

pyhäinpäiväLauantai 05.11.2005 20:30

Koko päivä pujamassa :D. Ihanaa. Äiti meinas, että en oo saanu sitä vaihettua pois, mutta se on ihan toisin... Mä olen saanu jopa sen päälle xD.

*repeilee* Karo on tehny saunaremonttia :D. Hyvä niille vaan. Toivottavasti ei hajottanu mitään x). Hieman sama meininki, mutta ilman saunaa...

Apua olen oudolla päällä. Todella oudolla...

Petteri on meillä - taas vaihteeks *leveä virne*. Tuolla se kattoo alakerrassa telkkarista jotain Karate Kidiä. Mie eikä äiti jaksettu kattoa sitä niin sinne se jäi itekseen istuskelemaan. Ja Järvenpään seurakunta muistaa mua, että tänään on joku ihmeen tilkkutäkki konsertti telkussa. No vois sen varmaan kattoa, että näkisin mitä ne siellä sitten soitti. Tai no kuunnella. Voin pelata samalla :D.

Mesettäminen loppu nyt siihen. Ei jaksa enää. Voisin mennä istumaan Petterin kainaloon.

Karo oli menny halkasemaan hampaansa. Pitää toivottaa se tervetulleeks etuhampaat-poikki-yhdistykseen. Sillä on kylläkin vaan yks ja mulla molemmat, mut ei se mitään.


I see the landscape before me
So beautiful it makes me smile
Those whispering sounds in silence
Reaching for me, trying to warn me... once again

p-a-s-k-a fiilis......Torstai 03.11.2005 23:33

Niin kehittävää. Ku jostaki tulee paha olo niin kaikki muukin patoutunu paha olo pääsee valloilleen. Vaikka se mistä kaikki lähti oliski ehkä pieni asia. Mun mielestä huolehtiminen ei oo pieni asia. Ihan oikeesti!!! Petteri ei ota mua tosissaan. Mä sain semmosen käsityksen, että mun huolehtiminen oli ihan turhaa, että mitä siellä muka nyt vois tapahtua. Tosi turvallinen paikka. Mistä helvetistä mä voisin tietää, että mitä siellä voi tai ei voi tapahtua??? En mistään. Mä olen käyny Säkylässä KAKS kertaa ja ollu sillonki vaan pääasiassa sotkussa, niin että siinähän saaki hyvän kuvan, että mitä siellä voi tapahtua. Totaalisen paska fiilis.

Miks mua ei oikeen voida ottaa tosissaan? Tuomo varsinkaan ei ota mua tosissaan. Mä voin varmaan ihan vapaasti "haukkua" sitä täällä, koska ei se tätä kuitenkaan lue, koska ei usko, että mä pystyn syvälliseen pohdintaan ja sitähän päiväkirja oikeastaan on. Pohtimista. Elikkä ei siitä mitään vaaraa. Se saa mut todella usein tuntemaan mut tyhmäks. Juu se on mua parempi koulussa, mutta muutenki se saa :s. En tiiä miten, mutta varmaan sillä, että ei oikeen mieti mitä sanoo. Ihan niinkö tuli todella fiilis että oon tyhmä ku se oikeastaan suoraan sano, että yllätty siitä, että mä pystyin syvälliseen pohdintaan. Se on tärkee mulle, mut en oikeen tiiä että mitä mä sille oon. On alkanu tuntumaan siltä, että mä oon semmonen vittumainen pikku likka, jolla pitää puhua se kerran viikossa velvollisuuden tunnosta. Ei se siitä oo mitään sanonu, mutta semmonen fiilis todellakin on tullu. Ehkä se ei ole tarkotuksen mukaista, mutta mä en oikeen voi mitään sille, että miltä musta tuntuu. Oon yrittäny - ei toimi.

Ei jaksa - meen nukkumaan...



"Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye -
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
If I had you beside me"

KoulustaTorstai 03.11.2005 19:06

Jotakin mitä tuli kirjotettua enkun vihon taakse ennen matikan tunnin alkua ku sain mukana olleen kirjan jo luettua.

"1 viesti vastaanotettu" tuo teksti voi olla omalla tavallaan niin kaunis. Ja kun kaivaa hieman innostuneena kännykkää repustaan ja toivoo sen tekstin olevan siinä kännykän näytössä. Kuinka sitten pettyykään kun siinä lukee vain RADIOLINJA saunalahti äänetön. Hieman surullista tavallaan. Pettymys siitä, että kuinka on jälleen mennyt ylit päivä siitä kun kuulin mitään Petteriltä. Mie tiiän, että se on mettässä ja että sieltä on vaikeata tekstata, mutta pikkusen viestin kirjottamiseen ei mee niin hirveen kauan. Vaikka vaan sen takia, että mä tietäsin, että kaikki in kunnossa - nyt mä en tiiä.

Miksköhän Luoja loi miehet? Kyllä miehistä on iloa ja se tunne on aivan ihana ku näkee rakkaansa taasen. Mutta tahtomattaan ne pystyy tuottamaan surua ja pettymystä. Mä en kylläkään tiiä tarkalleen mitä mä Petteriä kohtaan tarkalleen nyt tunnen. Mie rakastan sitä, mutta oon myös surullinen - ko en kuule siitä mitään. Ja Tuomo sitten on ihan oma lukunsa. Semmonen pässinpää. Ei edes hei hei:tä sanonu ennen ku sinne Cerniin lähti. Viimenen mitä se mulle sano oli iltaa ja mun siihen vastattua ei mitään. Ja mie olin kuitenki monta tuntia mesessä sen jälkeenki.

Ääh! Liian vaikeeta! Onneks sentään sain karoa eilen nähä - ja halata. Ja petterin saan itelleni perjantai illasta varmaan tiistai aamuun asti - JOS se on vielä terve ja hengissä.

"Tuo tuska kiinni saa, kenet vain haluaa..."

Hartiat ihan hemmetin kipeet! Reppu oli jotenki huonosti selässä ku kävelin kotia. Piti käydä ostamassa uudet nappikuulokkeet. Ja no ostin siinä samalla karkkia. Ostin, että sain mukaan ku meen nuiskuun. Sinnekki pitäis kohta lähteä menemään ja läksyjä en oo alottanutkaan. No toivottavasti huomenna ei oo mitään tärkeetä. Psykan yks teoria kyllä pitäis opetella. :s Noo otan kirjan vaan mukaan x).

UniKeskiviikko 02.11.2005 01:20

Seison meiän vanhassa asunnossa Santiksessa, ruokailutilassa. Iskä ryntää ulko-ovesta sisään ja lykkää mulle miekan käteen. Mie juoksen ulos ovesta ja alan hakata miestä, jolla on tyhjä ilme ja joka mut nähtyään yrittää hapuilla mun kaulaa. Miekka uppoaa kylkeen ja suoraan mahaan, mutta mies ei värähdäkkään. Ulkönäkö siinä melkeimpä kammottinta on. Hieman Petteriä ja hieman iskää. Todella karmivaa.

Sitten mä herään. Kello: 03.15. Oi ku ihanaa. Edellisenä iltana kattonu yhteentoista asti telkkua ja sitten en meinannu uskaltaa silmiä sulkea ku pelkäsin, että sängyn alta tulee ruumis. Kun sitten pääsin nukkumaan niin kyllähän sitä nyt kolmelta pitää uudestaan herätä niin, että silmät ei meinaa pysyä auki, mutta että ei niitä kiinnikkään voi pistää, koska se zombi odottaa siellä.

Pääsin äitin kyydillä kouluun ja se sitten siinä kerto, että ollaan menossa Casa Toscanaan syömään Lasten oikeuksien päivänä. Käski kysyä Petteriltä, että onko se auki sillon, että hää tulee mukaan ^^. Pääsee se mukaan. Ihunaa :).

Liikassa oli sauvakävelyä. Ihan kivaa ja se aika meni tosi nopeesti. Vähän alle tunti me käveltiin ja viis kilsaa siinä tuli käveltyä. Ihan kivasti. Ja hikiki tuli, mut se saatto myös johtua siitä, että mulla oli jonkin verran vaatetta päällä ja aurinko porotti varsinki paluu matkalla suoraan kasvoihin.

Porkkanaraasteen tekeminen on vaarallista. Onnistuin nirhasemaan pikkurillin kynnen kokosen palasen pikkurillistä. Oikeastaan vaan ihoa, mutta silti siitä tuli paljon verta. Ei mikään hirveen kiva näky. Ja ei tuntunukkaan hirveen mukavalta.

Pyhiksessä oli suoraan sanottuna kamalaa. Nina ja Amanda ei pysyny hetkeäkään paikoillaan. Ne oli koko ajan nauramassa, sörkkimässä / potkimassa toisiaan ja kaikkea muutakin muita häiritsevää. Ne alko ottamaan todella pahasti päähän jo ennen puolta väliä. Hartauden pitämiseen meni melkeen puol tuntia niiden takia!!!

Stratovarius - Season of faith´s perfection

Seasons they come seasond they go
Observing them in their perfect flow
Changing my life as they pass me by
Drying my tears letting them die
In the sunrise i am born again
In the sunset i die again

What will you do when all fails?
When you feel like a ship without sails
When desperation fills your mind
And the pain makes you blind
In my silent truth i scream these words
THE HOPE IS LOUD!
Never give up

money money money....Maanantai 31.10.2005 22:04

Oon pitäny tänään 2000:tta euroa kädessä. Kahta 500:n euron seteliä ja viittä 200:sta. Siinä oli jo aikas paljon rahaa :D. Ja pakko oli edes vähäsen aikaa kädessä pitää.

Olin koulussa tänään jonnekki puol viiteen asti - pääsin kolmelta - puol juoksua sitten Hiekkaharjun asemalle, koska sato ja tahdoin yhteen junaan, joka ei tiksissä pysähtyny. No se juna oli neljä minuuttia myöhässä ja hermoilin, että ehinkö siihen junaan. Tultiin keravalle - se juna oli lähteny NELJÄ minuutta aiemmin. Kyllä vitutti. Mutta ois kyllä vituttanu enemmän jos se olis lähteny just naaman edestä.

Tehtiin siellä koululla kuviksen työtä ja saatiin se valmiikski. Huomenna pitäis se sitten esitellä. Kyllä siitä aikas hyvä tuli, vaikka ite sanonki. Yllättävän paljon aikaa siihen tänään meni, vaikka meiän piti vaan kirjottaa otsikko, järjestellä teksti ja kuvat siihen ja sitten vaan liimata. Mutta silti meni melkeen kaks tuntia.

Ihan hirveä sää. Ja ulkona ku tuli oltua jonki aikaa. Kävely Hiekkaharjuun. Seisoskelua siellä asemalla. Ja sitten melkeen kakskyt minsaa Keravan asemalla tihkusateessa ja tuulessa. Jäkessä sitten pyöräilemään kotiin - viis kilsaa siinä tihkussa. Pääsin kotiin niin olo oli aika surkea.

Ollu nälkä melkeen koko päivän. Nälkä on vieläki vaikka söin jo kotiin tultuani omenan, porkkanan, viilin ja vettä oon juonu vaikka kuinka paljon. :s


Minä saavun niin
Matalalla että
Katkenneet oksat voivat koskettaa minua
Miten tuntuukaan tää niin
Tunteettoman ei-miltään
Kun mun henkilökohtainen maailmani loppuu
Mitä odotimmekaan me huomiselta?
Mitä sen kuormaan lastattiin?
Karu totuus on kaivautunut sen alta
Vaikka sitä kauan peiteltiin
Ja sitä niin hävettiin

ApuvaSunnuntai 30.10.2005 22:13

Apuva, Petteri on alkanu kyselemään. Kohta se keksii ruveta kyselemään jotain mun pimeästä menneisyydestäni *reps*. Ei nyt sentääs. Mä vaan selitin kuinka jossain telkku ohjelmassa suunniteltiin häitä alkuperänen häävieras määrä oli 600 o.O. Ihan hirveesti. No siitä se tippu 250:een, joista vaan 100 pääs. No kuitenki Petteri sitten kysy äskön, että: Jos me mentäis joskus naimisiin ni haluaisiks sä että ne on kirkkohäät - olettaisin näin, mutta kysympähän kuitenkin - ja olisko siellä suurikin määrä vieraita? Järkyttävää. Eikös tää kuuluis mun kysyä. Mä olen meiän suhteessa se joka yleensä kyselee. Petteri alkaa saamaan vaikutteita xD. Ja kyllä mä tahtosin kirkkohäät, mutta en kyllä niistä paljosta vieraista tiiä. Kaikki "pakolliset" varmaanki :s. Perhe, sukulaiset ja ystäviä. Ei kai sitä muuta tarvita.

Ollaan oltu yhessä jo neljä kokonaista kuukautta ^^. Tai no kokonaista on liikkuvainen käsite. Tasan 16 viikkoa. Mutta me alettiin seurustelemaan 10.8, joten päivämäärissä siitä ei oo vielä ihan neljää kuukautta, mutta ei se niin tarkkaa ^^. Muistan muutenki paremmin sen näin :D.


Charon - Come Tonight

Is it oh so lonely, is it all so dark
Do i feel your warmth if we lay down breathless
Does it feel the same like
Taking a breath before i rest
You made me feel like i`m loosin`this all for nothing

This is why i want you, it`s the deepest touch
It`s the deepest lust and i hope the same for you
Come tonight my saviour, cry tonight my angel child
Read the lines i bleed
When i leave my heart to you

Be my heart and my flame
Become my water
Marry pain within

psykaaSunnuntai 30.10.2005 19:02

Kirjotan just esseetä aiheesta Missä määrin rakastumiskokemus voidaan selittää ehdollistumisteorioiden avulla. Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta mielestäni ehkä hieman vaikea esseen kirjoittamiseen :s. Minun tuurillani ope sitten kysyy tätä samaa kokeessa -.-. Toivottavasti ei.

//Rakastuneen henkilön sydämen syke saattaa kohota kun hän näkee rakkaansa tai vain kuulee tämän äänen. Myöskin hengitys tiheys kasvaa. Henkilön ruumis jännittyy ja hän todennäköisesti alkaa hymyilemään. Henkilö todennäköisesti myös alkaa hymyilemään pelkästä rakkaansa ajattelemisesta.

Kun rakastunut henkilö on erossa rakkaastaan pitkän aikaa, niin hän alkaa hermostumaan, mikä selittyy ikävöimisellä. Pitkä aika on tulkinnanvarainen käsite. Jotkut voivat olla erossa viikkoja ja toiset vain tunteja. Tahto nähdä toinen vain kasvaa, kunnes se saattaa laukaista stressin, jolloin ihmisen koko ruumis on ”hälytystilassa”. Poissaolon pitkittyessä pakonomainen tarve puhua henkilön kanssa kasvaa. Asiaa helpottaa jos on mahdollista puhua puhelimessa tai lähetellä tekstiviestejä, mutta se ei kuitenkaan korvaa kasvokkain puhumista tai vain olemista lähekkäin.

Henkilö rauhoittuu kun näkee rakkaansa jälleen, jolloin hän alkaa tuntemaan mielihyvää, mikä on selitettävissä klassisen ehdollistumisen avulla. Henkilö, jota rakastaa on ärsyke, jonka paikalla- ja poissaoloon reagoidaan.//

Järkyttävää tekstiä vai mitä. Mie en vaan osaa kirjottaa tosta esseetä -.-. Pitää yrittää keksiä tohon vielä jotain.

plaahSunnuntai 30.10.2005 14:33

Suomessa on semmoinen tabu - kirjoittamaton sääntö, että perheen asioista ei saa ulkopuolisille puhua. Sitä ei sanota ääneen, mutta silti se on olemassa. Perheen ongelmista on vaikeaa puhua kenellekkään, vaikka luottaisi siihen henkilöön. Kukaan ei sitä opeta. Se vain tulee. Perheen sisäiset ongelmat pysyvät perheen sisäisinä. Sen takia uskonkin, että ihmisillä, jotka ovat käyneet läpi suuren perheen sisäisen kriisin esiintyy paljon masennusta ja semmoista. He eivät ole saaneet purkaa pahaa oloaan kenellekkään. Tai ovat saaneet, mutta eivät ole kehdanneet tai he ovat ajatelleet, että se todellakin on perheen sisäinen asia ja kaikkien muiden pitää ajatella, että kaikki on täydellisesti. Se on pahasta. Tietenkään kaikkia asioita ei pidä mennä koko kansalle kuuluttamaan, mutta se oma paha olo pitäisi pystyä purkamaan ihmisille, joihin luottaa. Tunteet patoutuvat ja jossain vaiheessa ne pääsevät ulos jossain muodossa. Ihmisten pitäisi pystyä puhumaa! Mutta kun ei niin ei. Se on vain hankalaa. Jotkut puhuvat, koska eivät enää pysty pitämään esirippua yllä. Mutta suurin osa jää vatvomaan pahaa oloaan sisälleen.


Sonata Arctica - Misplaced

Sometimes I feel so out of time and place, trapped in a maze
As if I was lost in someone else's life...
The values I should keep in high regard don't mean a thing to me

Do you ever feel a need to go back in time? A dream of mine...
To travel far away and one day steal back my life
In the end all I can do is to learn I live in a dreamland

This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore

How much suffocated anxiety can be held within?
I was found guilty to a crime against myself.
No need to hear the words again,
I live and I'd die for my dreamland

This time was not made for me,
I have nowhere to land, no place to rest,
Like a bird, without a nest, I'm gliding
Under the clouds, forevermore

I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
What it's like, when every single smile hurts...

I have never felt like home here
Always missing something
People aren't connecting
Am I a misplaced soul?

I live in a perfect Hell, I try finding my wishing well
when I drop my last tear, I have accepted this life

A true saint, that I am not, you have never seen me
'Cause I have always been there, standing by your side

I'll never have a chance, I can't understand
I'm a misplaced man
How could this backward land
Learn to understand my dance
what it's like, when

Every single moment pains me...
Never felt like home here
I am missing something
My soul's in a wrong shell

Pitäis sitä ja tätäLauantai 29.10.2005 22:34

Pitäis lukea läksyjä, tehdä kuviksen seinälehteä ja alottaa terveystiedon tutkielma. Huone pitäis myös siivota ja yläkerta imuroida. Mutta mä en tee noista mitään, mä vaan pelasin ja mietin asioita.

Ihmiset ei yleensä sano toisilleen niin sanotusti itsestään selvyyksiä. Kuten esimerkiksi olen iloinen, että olet minun ystäväni. Jää todennäköisesti monelta sanomatta, koska he olettavat toisen tietävän sen. Mutta entäs jos se toinen ei tiedä ja ei kehtaa kuitenkaan kysyä, koska pelkää saavansa ei mieluisan vastauksen tai jos se on mieluisa niin siinäkin on pelko, että vastaus ei ole täysin rehellinen.

Minä rakastan sinua. Minun ja Petterin suhteen alussa en oikein ollut varma tunteistani häntä kohtaan. Ajattelin sen olevan ihastusta, mutta nyt tiedän että rakastan häntä. Kun sen tajusin en kuitenkaan kehdannut sitä sanoa. En tiedä miksi, mutta kai oletin jotenkin hänen tajuavan sen itse. Mutta aloin ajatella, että mistä hää sen tietäis. Ei mistään, koska minä en ollut sitä sanonu. Nykyään sanon sen ainaki kerran parissa päivässä. Ja saan samanlaisen vastauksen yhtä usein, ehkä useamminkin. Me molemmat tiedämme, että rakastamme toisiamme, mutta silti se on ihanaa aina kuulla se uudestaan.

Joten miksi ihmiset eivät lauo "itsestäänselvyyksiä" :s. Ehkä he luulevat antavansa tyhmän kuvan siinä. Minun mielestäni kukaan ei anna tyhmää kuvaa itsestään jos tahtoo kertoa jollekkulle, että tämä joku on tärkeä.



Do you ever ask yourself
Is there a heaven in the sky
Why can’t we get it right

’cause we all live under the same sun
We all walk under the same moon
Then why, why can’t we live as one