IRC-Galleria

VanityFair

VanityFair

Decadent Rose

Surrealistien seuraleikkejä osa 1Maanantai 17.03.2008 23:04

"Orgasmien laimeat huiput eivät enää riittäneet hänelle.
Ne korjasivat itse itseään, esineellistämisen tilassa kaikki oli vaivatonta ja
puhdasta. Ihon väri vaihteli rikinkeltaisesta sammaleeseen, ja kaikki oli, hyvin, rikki, hyvin.
Emme koskaan odottaneet muutosten tapahtuvan niin nopeasti, mutta ne tapahtuivat, sillä pilvissä kevät ei enää nöyrry, eikä koskaan niin tee. Ohiajavassa bussissa on mitäänkuulematon katsanto ja vääryys valaisee ajatusten vihreät kudelmat. Uutuus on halpahintaista. Vanhuus ei tule yksin. Se on yksin. Se on yksi. Älä nöyrry. Älä kasva ulos kovin monista kengistä, sillä suuret jalat ja suuret luulot, usko pois. Ei ole mahdotonta kuulla vuosien ääntä, sillä se on verkko, lintuverkko tähtiä vastaan, että ne. Ne tippuvat toisinaan valovuosien päähän lähtöpisteistään, joita voi olla monta. Tähtikuvioita ja kuviokelluntaa. Äänettömässä päässä kasvaa keltaista karvaa, mielen turkki, jonka koskemisessa voi mennä aikaa. Ei pitäisi korjata virheitään, koska mikään ei ole uudelleen kelattavissa, mikäli otaksumme mitään todenmukaisesti olevan olemassa. Onko mitään koskaan ollut tai oleva? Jos on, voimmeko pitää varmana sitä, että minä kuolen jos rakastan. Ja rakastan jos kuolen. Ja olen kuolematta kaikessa rakkaudessa, koska kaikki on vain leikkiä, loputonta leikkiä, jolle ei pitäisi antaa periksi, sillä sanat tulevat kyllä omia aikojaan."

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.